Aurinkoenergialla pyöräilemään

Maaliskuu oli Saksassa ennätyslämmin, huhtikuussa palattiin välillä melkein jopa pakkasöille mutta nyt toukokuu on tarjonnut parastaan! Jos aiemmin jaksoin hehkuttaa kevättä ja sitä, kuinka kaikenlaisia kukkia, mm. niitä iki-ihania magnolioita puhkesi kukkaan, niin nyt ammennan virtaa vihreydestä ja lämmittävästä auringosta.

Viikonloppuna tuli ulkoilua omalla pihalla, torilla ja sitten vihdoinkin päästiin myös pyöräilemään koko perheen kesken. Pyörät tuotiin muuttokuormassa Suomesta samoin kuin lasten istuimet niihin. Huomattiin vasta jonkin aikaa sitten, että toinen istuin olikin haljennut eikä kehdattu enää reklamoida siitä muuttofirmalle. Uuden istuimen ostaminen venähti, kunnes saatiin ostettua edullisesti oikein siisti istuin yhdeltä Düsseldorfissa asuvalta suomalaisperheeltä, joka on kesällä muuttamassa takaisin Suomeen.

Välillä tulee kovasti kaivattua Suomessa toiminutta aktiivista asuinalueen Facebook-kirppistä. Löysin kyllä Facesta vastaavan ryhmän Meerbuschin alueelle, mutta se vaikuttaa kovin hiljaiselta. Eikä mun kielitaito vielä riitä sen elävöittämisyrityksiin, vaikka intoa olisikin.

Mies käytti yhden illan pyörien pikahuoltoon, eli lähinnä tsekkasi kumien ilmat, väänsi muutossa osumaa ottaneet ohjaustangot suoraan ja kiinnitti lasten istuimet. Sekä Armin että Reetta ovat aina tykänneet ihan hurjasti olla pyörän kyydissä. Ylämäessä Armin jaksaa aina kannustaa ”Hyvä äiti! Hyvä äitiii!”  jos oma vauhti meinaa hiipua. Ja Reetta kiljuu ”Mennään kovaa!”.  Oma punainen menopelini on varustettu varsin tukevalla rungolla ja maltillisesti seitsemällä vaihteella, joten olemme todenneet, että minä määrään menotahdin edessä, ettei Mies paina täysin saavuttamattomiin ohennetun alumiinirunkoisen fillarinsa kanssa.

Ja kylläpäs se pyöräily olikin ihanaa pitkästä aikaa!

Oma reviiri on pyörinyt (lapsen jaksaman) kävelymatkan puitteissa muutamaa julkisilla tehtyä retkeä lukuunottamatta, joten kyllä nyt avautui ihan uusi maailma satulan selästä. Voidaan polkaista Reinin rantaraiteille aivan hetkessä, ja päädyttiin piknikviltin kanssa ihailemaan Düsseldorfin vanhaa kaupunkia Altstadia joen vastarannalta. Alava viheralue Reinin rannalla on muuten oikein mukavaa, mutta askeleitaan kannattaa tarkkailla lampaanjätöksien varalta. Villaturkkiset määkijät nimittäin huolehtivat nurmikoiden kunnossapidosta mutta jättävät haisevat lannoitteensa jälkeensä.

Parin tunnin pyörälenkin aikana sai hyvin perspektiiviä eri välimatkoihin, joita on kovin vaikea oikeasti hahmottaa auton kyydistä. Pyöräily oli muutenkin oikein leppoisaa, koska tämä Düsseldorfin länsipuoli on todella tasaista, ei siis ylä- eikä kyllä myöskään niitä alamäkiä juuri lainkaan. Teiden varsilla on hyvin merkityt pyöräkaistat, joita tällaisen sunnuntaiajelun perustella näytetään myös noudattavan.

Tällä hetkellä ajatuksena olisikin käydä useamminkin viikonloppuisin pyöräilemässä hyvällä säällä. Sadetta voikin sitten pakoilla vaikka niihin uimahalleihin.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Kati Suomalainen im Allgäu 16.5.2017 at 13:14

    Ai, kun olisikin tasaista. Me saadaan sellainen peräkärry lainaan ja sen kanssa pitää alkaa treenaamaan koska kesällä meinataan polkea turun regasreitti. Ja olen itse uhkaillut polkevani 20km tai 50km Kimi peräkärryssä, kun täällä järjestetään kesäkuussa aina ”pyöräkisat”.

    • Reply Valkkis / http://www.rantapallo.fi/hausfrau/ 18.5.2017 at 21:53

      Peräkärryä mäkin aloin miettimään, niin saisin nuo kaksi lasta yksin matkaan mukaan. Ja sullahan kunto kohenee ihan heittämällä kun vedät vaan mäkitreeniä 😀

    Leave a Reply