Kotiäiti ja ura – joko tai vai sekä että?

H niin kuin Hausfrau. Tulee ihan mieleen 50-luvun huivipäinen kotirouva, joka vähän ehostaa itseään, puunaa kotiaan ja laittaa lapsille puhtaat vaatteet ennen kuin mies tulee töistä kotiin. Liedellä odottaa kuuma lihapata ja maljakossa on tuoreet leikkokukat.

Blogini nimeä päättäessä naureskelin hieman mielessäni tälle uudelle identiteetilleni, koska todellisuus on kuitenkin (onneksi!) aika kaukana tuosta mielikuvasta.

Jonkin verran jouduin itseni kanssa tekemään psyykkaustöitä, kun minun piti alunperin tämän vuoden alussa palata töihin ja lasten aloittaa päiväkoti Suomessa. Mutta sitten tuli tämä Miehen työtarjous, josta ei voinut kieltäytyä ja joka sopi perhemme tavoitteisiin loistavasti. Kuinka kääntää lennosta oma pää toiselle taajuudelle, että tässä ollaankin vielä kotona pari vuotta lisää? Sinänsä muutos ei ollut tietenkään hurja, koska en siirtynyt töistä kotiin vaan jatkan vaan sitä kotona olemista. ”Olemista”, haha.

Jäin ensimmäistä kertaa äitiyslomalle keväällä 2013 ja palasin puoleksi vuodeksi töihin syksyllä 2014, jäädäkseni uudelleen äitiyslomalle keväällä 2015. Ja sillä tiellä ollaan nyt edelleen, tällä hetkellä siis vielä hoitovapaalla, koska Reetta on alle 3-vuotias (kiitos Suomi tästä!). Jos emme palaa Suomeen ennen ensi kevättä, voi olla että statukseni muuttuu hoivapaasta johonkin muuhun. Ellen jollain ihmeenkaupalla löydä lasten hoitopäiviin sopivaa osa-aikatyötä täältä tai innostu vaikkapa opiskelemaan, olisin sitten ihan todella ”vain” kotiäiti.

Helsingin Sanomien kolumnisti ja ulkosuomalaisesta perhe-elämästä Ranskassa bloggaava Helena Liikanen-Renger kirjoitti juuri todella, todella osuvan tekstin siitä, kuinka suomalaisnaiset ajautuvat ulkomailla tahtomattaan kotiäideiksi. Ja miten tätä kotiäitiyttä voisi hyödyntää työelämässä, kun sen aika taas tulee.

Väliotsikoiden sitaatit ovat lainauksia Liikanen-Rengerin kolumnista (HS 21.4.2017).

Harva suomalaisnainen kai on ajatellut viettävänsä parhaimmat työvuotensa kotiäitinä.” 

Kotiäitiys, jota tällä hetkellä toteutan, on itselleni erittäin ok, kun lapsetkin ovat vielä reilusti alle kouluikäisiä. Lisäksi nykyinen työnjako perheen sisällä oli selvä jo ennen Saksaan muuttoa, joten siinä suhteessa en koe olevani tahtomattani kotiäiti. Kokisin tilanteen varmaankin muuttuvan, jos näyttäisi siltä että jäisimme Saksaan pidemmäksikin aikaa. Silloin varmaan kokisin vahvaa identiteettikriisiä ja suurempaa huolta siitä, että putoan kokonaan työmarkkinoilta, jos kotona vietetty aika venyisi vuosi vuoden jälkeen.

Ja mitkä sitten ovat ne parhaat työvuodet kellekin, varmaan riippuu paljon muusta elämäntilanteesta. Itse ehkä näkisin parhaat työvuodet aikana ennen lapsia tai sitten kun lapset ovat jo sen ikäisiä, että pärjäävät itsenäisesti kotonakin. Se aika siinä välissä onkin sitten ne ruuhkavuodet, joita tämä kotiäitiys nyt lyhentää hieman.

”Suomen rajojen ulkopuolella asuu yllättävän paljon koulutettuja, suomalaisia naisia, joiden urasuunnitelmat ovat jossain elämänvaiheessa heittäneet häränpyllyä.”

Suuren suurta urasuunnitelmaa minulla ei ollut, lähinnä oli vain tarkoitus palata lasten jälkeen töihin ja viihtyä siellä. Mutta enpäs sitten tammikuussa palannutkaan vaan muutettiin tänne Saksaan. Täällä moni uusista suomituttavuuksista on juuri näitä korkeakoulutettuja, ja moni tuntuu jäävän syystä tai toisesta kotiin miehen hoitaessa pääasiallisen palkkatyön tekemisen. Toki on myös monia, joilla on vaikka minkälaista bisnesviritystä, itsensä kehittämistä ja muuta pyöritettävää siinä sivussa. Mutta ei siis samanlaista kokopäivätyötä kuin mitä heillä ehkä olisi Suomessa asuessa.

Perheille tarjottavat lasten hoitojärjestelyt eivät varsinaisesti myöskään kannusta molempia vanhempia työskentelmään täyspäiväisesti. Päivähoitopaikat menevät aikaisin kiinni, kouluista voidaan lähettää lapset kotiin lounaalle ja lastenhoitajiin voi hukata ison osan toisen vanhemman palkasta. Saksassa myös tuetaan yhden työssäkäyvän aikuisen perhemallia verotuksen kautta. Veroprosentti alenee, jos on naimisissa ja lisäalennuksia saa lasten lukumäärän perusteella. Lisäksi koko perhe kuuluu samaan vakuutukseen työssäkäyvän kautta. Jos toinenkin aikuinen menee töihin, joutuu hän hankkimaan omat (hintavat) vakuutukset, ja siinä kohtaa tulojen ja menojen laskeminen on taas paikallaan.

Ja sitten  tietysti vielä eräs todella tärkeä näkökulma:

”Monille suomalaisille naisille kotiäitiys ulkomailla saattaa toki tuntua vapauttavalta. Muualla ei kysellä työhönpaluupäivämäärien perään niin hanakasti kuin Suomessa. Kotihommiakin arvostetaan.”

Itse haluan myös ajatella asiaa kokonaisuuden kannalta. Kaikkea tasa-arvoa ja muuta unohtamatta katson perhettämme nimenomaan kokonaisuutena, jossa kaikilla on oma vastuunsa. Kun Mies kertoo, että hänellä tulee pitkiä päiviä (~12h) lähiviikkoina, niin en oleta hänen juurikaan silloin auttavan kotitöissä. Jos kuitenkin sanoisin Miehelle, että nyt on ollut sellainen päivä syystä tai toisesta, että asiat x ja y on tekemättä, saan tottakai apua. Sitä vaan pitää osata ja uskaltaa myös pyytää, mikä lienee monen (nykyajan suomalaisen?) äidin helmasynti.

Välillä toki ottaa todella paljon päähän tehdä kotona samoja asioita päivästä toiseen, kattaa pöytä, siivota pöytä, laittaa tiskit koneeseen, tyhjentää kone, pestä pyykit ja viikon päästä pestä ihan samat pyykit uudestaan. Ja vaikka Mieheni auttaa välillä päivittäisissä kotitöissä, ne ovat tällä hetkellä enemmän minun heiniäni. Mies sitten tekee kotona enemmän kertaluonteisia hommia, kuten virittää taulut seinille, puhdistaa suihkukaivot ja asentaa kodintekniikkaa. Ero näissä hommissa on se, että kun Mies tekee jotain, se on tehty ja piste. Kun itse teen jotain, saan tehdä sen saman pian uudelleen.

Ja se on se, mikä välillä niin sanottuna hintsusti hiertää ja pistää pinnan kiristymään. Yritin havainnollistaa tätä turhautumista aiheuttavaa fiilistä Miehelle hänen asentaessaan olohuoneen kaiuttimia kiinni, että miltäs tuntuisi, kun nyt joku kävisi repimässä johdot irti ja saisit tehdä saman uudelleen? Vaikkapa monta kertaa päivässä? Nih?

Kotiäitiys myös mahdollistaa breikin työelämästä. Vaikka toki ehkä rentouttavampiakin tapoja löytyy pitää sapattivuosi tai vuorotteluvapaa, äitiyslomat ja kotiäitivuodet ovat tavallaan ainutlaatuinen mahdollisuus hakea vähän uutta vauhtia tai suuntaa omalle uralle. Riippuen alasta paluu töihin vaikkapa viiden vuoden poissaolon jälkeen voi joko sujua kuin itsestään tai sitten se vaatii ”tuoreena pysymistä”, jatkuvaa itsensä kehittämistä ja oma-aloitteista tietotaidon ylläpitoa.

Se, miten paljon työnantajat mahtavat tätä kodinpyöritystä arvostaa onkin sitten ihan asia erikseen. Luin muistaakseni Kauppalehdestä yrittäjänaisesta, joka halusi erityisesti palkata pienten lasten äitejä töihin omaan firmaansa – silläkin uhalla, että he joutuvat olemaan välillä poissa sairaan lapsen vuoksi. Kokonaisuutena yrittäjä piti näitä naisia erittäin tehokkaina, suunnitelmallisina ja priorisointiin kykenevinä, koska äideillä ei ollut mahdollisuutta jäädä työpaikalle esimerkiksi ylitöihin. Työt tulivat tehtyä eikä työpaikalla kulutettu aikaa turhanpäiväisyyksiin.

Ja loppuun vielä:

”Nämä naiset tekevät jatkuvasti jotain: he opiskelevat ranskaa, tekevät vapaaehtoistyötä Suomi-kouluissa, kirjoittavat blogia tai tekevät erilaisia keikkahommia.”

Aamen! On erittäin tärkeää, että sillä kotiin jäävällä osapuolella on myös muuta elämää kuin se koti ja lapset, sen mukaan mikä sitten onkin kenenkin intohimo. Tästäkin olin jo ehtinut melkein kehittää itselleni kriisinpoikasen, kun jossain kohtaa tuntui etten oikein syty mistään niin, että sitä voisi omaksi ajaksi tai harrastukseksi kutsua. Pitkään pyöritin ajatusta blogin aloittamisesta, ja onneksi aloitin, koska tämä kirjoittaminen on oikeasti ihan älyttömän kivaa!

Lisäksi mielessä on alkanut pyöriä kaikenlaista liikeideaa, joita on hyvä ajatustasolla pikkuhiljaa työstää. Saksassa on myös mahdollista tehdä pieniä keikkahommia, Minijobeja, joista saa tienata 450 euroa kuussa ilman, että verottaja puuttuu peliin tai että joutuisi hankkimaan niitä omia vakuutuksia. Tulevaisuuden työelämä siis on vahvasti mielessä vaikka kotona nyt olisinkin. Olen myös hyvin läheltä joutunut seuraamaan, kuinka kotiäidin meriitillä ei nostella kummoisia eläkkeitä, jos elämässä ei kaikki menekään niinkuin nuorena ajatteli.

Mutta tällä hetkellä minulla alkaa oma saksan kielen alkeiskurssini ensi viikolla ja blogiluonnoksissa odottaa juttu jos toinenkin kirjoittamista. Lasten kanssa pitäisi ulkoilla, liikkua, askarrella, tehdä ruokaa ja yrittää kasvattaa ne itseään ja muita arvostaviksi ihmisiksi, koti on hoidettavana pihoineen ja itsekin pitäisi ehtiä liikkua. Ai että töihin vielä?

Ajatuksia kotiäitiydestä? Suomessa tai ulkomailla? Kuinka teidän perheenne paletti pyörii?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Riikka / Vihreän saaren emäntä 21.4.2017 at 23:58

    Mainio päivitys! Kiitos!
    Omat ajatukset ovat pyörineet viime aikoina paljon juuri noiden samojen kysymysten äärellä. Ulkomaille tultiin miehen perässä. Minun ”työni” on tällä hetkellä lapsi&koti. Ei kuitenkaan noin mustavalkoisesti ajateltuna, mies osallistuu osaltaan noihin puuhiin iltaisin/viikonloppuisin.
    Toistaiseksi kotonaolo on mennyt ihan mukavasti. Uusi arki ja kuviot ovat ottaneet aikansa toimikseen. Silti monelti mietityttää olenko ”liian pitkään jouten”? Huolitaanko minua enää takaisin työelämään? Ja mitä voisin mahdollisesti keksiä ja kehittää pitääkseni oman jalkani ainakin osittain sen työelämänoven välissä?

    • Reply Valkkis / http://www.rantapallo.fi/hausfrau/ 23.4.2017 at 15:50

      Tätä se tuntuu se naisen dilemma aina olevan, kun on kotona hoitamassa lapsia pitäisi olla töissä ja päin vastoin 😉 Tsemppiä meille, uskon siihen että elämä kantaa ja varmasti tässä uudessa elämäntilanteessa saa itsestään irti ihan uusia ajatuksia 🙂

  • Reply Merja Lehto 24.4.2017 at 15:01

    Jälleen mielenkiintoinen postaus ja aina niin tunteita herättävä aihe ☺ Ennen omaa perhettä pidin itsestään selvänä, että palaan melko nopeasti vanhempainvapaiden jälkeen töihin. Elämä yllätti ja olen puolison kanssa yhdessä tekemäämme suunnitelmaan ja hoitovapailuun tyytyväinen. Jatkan tämän jälkeen hyvillä mielin kotiäitiyttä, mikäli se on koko perheen kannalta paras ratkaisu. Suomessa tosiaan kysellään töihinpaluupäivämääriä ihan liikaa, aiheuttaa turhaan huonoa omaatuntoa ja riittämättömyyden tunteita. En tosin pidä pienten lasten päivähoitoon laittamiseen liittyvästä kritiikistäkään, voin vain kuvitella siitä aiheutuvaa pahaa oloa 😯

    Tsemppiä teidän arkeen ja sinulle antoisaa kielikurssia!

    • Reply Valkkis / http://www.rantapallo.fi/hausfrau/ 24.4.2017 at 22:59

      Ja näinhän se mieli voi tosiaan muuttua siitä, mitä on aiemmin ajatellut 🙂 Paljon terkkuja teille kotiin, erityisesti I:lle! 🙂

    Leave a Reply