Pienet hortonomit ja muita arkisia iloja


Muutama viime päivä on mennyt aika tasaisesti. Tasaisella tarkoitan sitä, että joka päivä ei ole tykitetty täyteen kaikkea uutta, vaan päivän palaset voivat koostua jo ainakin lähes kokonaan pelkistä tutuista asioista. Syödään aamulla samaa leipää kuin aiemmin, telkkarista tulee Kaapo aamuisin (Ryhmä Hau tulee vissiin nykyisin jo klo 7 ja meillä ei onneksi olla vielä telkkarin ääressä silloin), lasten katsoessa aamupiirrettyjä on mun ”kuuma kahvi + some” -hetki, jonka jälkeen voidaan lähteä leikkipuistoon. Meillä on jo monta tuttua puistoa, ainakin viisi kivaa paikkaa ihan kävelymatkan päässä. Ja nyt kun Armin on taas kunnostautunut pyöräilyssä, matkantekokin on nopeutunut, kun melkein saa perässä juosta rattaiden kanssa.

IMG_1317

Perusruokarepertuaari alkaa saada muotoaan, ja ostinpa viikonloppuna torilta tuoretta ja kallista lohtaki sekä nipun tilliä, jotka päätyivät kotoisaan kalakeittoon. Armin ja Reettakin ovat tuntuneet saavan hieman hukassa olleen ruokahalunsa takaisin, eikä ruokailut ole enää olleet pelkkää ruuan tökkimistä haarukalla. Paras suoritus tuli Reetalta kerran, kun hän tuli innoissaan pöytään, katsahti ruokaa, ja ilmoitti samantien pirteästi ”Kiitti!” ja poistui pöydästä. Noh, ei oo pakko jos ei haluu, ja tämän keittiön menulla on usein ne kaksi kuuluisaa vaihtoehtoa: ota tai jätä.

Päiväunien kanssa ollaan selvästi jossain jokaisen lapsiperheen rakastamassa siirtymävaiheessa. Yleensä meillä nuo molemmat ovat nukkuneet hyvin 1-2 tuntia päikkäreitä, mutta nyt ne alkavat selvästi ainakin Arminin kohdalla lyhentyä ja jopa jäädä joskus kokonaan poiskin. Myös Reetta pisti eräänä päivänä ihan tosissaan hanttiin, ja vietti elämänsä ensimmäisen päivän kokonaan valveilla. Eihän siinä mitään, mutta näen silmissäni ainoastaan iltapäivän hengähdyshetkieni totaalisen murentumisen kolkuttelevan koko ajan lähempänä. Pitääkö tässä alkaa keksiä ohjelmaa ihan koko päiväksi?  Tiedän, olen päässyt aika helpolla tähän saakka, ja olin varovaisesti yrittänyt psyykata itseäni että muutos ei varmastikaan ole kaukana. Toistaiseksi nuo eivät kuitenkaan kahta päivää putkeen jaksa ilman päiväunia, ja onhan siinä se kolikon toinenkin puoli, eli iltaunille rauhoittuminen käy aikalailla näpsäkästi kun väsy painaa enemmän.

Harmautta on taivaalla riittänyt taas ihan tarpeeksi, mutta onneksi luonto alkaa heräämään ja katujen varsilla alkaa näkyä muutakin keltaista kuin energiajäteroskikset parin viikon välein. Bongasin myös täydessä loisteessa olevia voikukkia tänään! Ja puissa on muutakin kuin vienoa vehreää, löytyy kirkkaan keltaista sieltäkin, muutama puu kukkii aivan pinkkinä ja jotkut ovat täynnä puhtaan valkoisia kukkia.

IMG_1313

Ostettiin yhtenä päivänä lasten kanssa mysteeripussi kukkasipuleita Realista vaivaiseen parin euron hintaan. Armin tykkää kovasti kuopsuttaa pihalla, eli siis kaivaa erinäisiä multakuoppia pensaiden juureen. Ajattelin, että olisihan se mukavaa, jos vaikka jotain oikeasti sinne saisi istuttaakin, ei menisi ihan pelkäksi rypemiseksi koko homma. En ole koskaan ollut mikään viherpeukalo, saan kyllä huonekasvit pysyttelemään pääsääntöisesti hengissä, mutta ulkona bravuureita ei juurikaan ole. Mielenkiinnolla odotankin, mitä kaikkea tuolta meidän pihalta vielä nousee, ja mahtaako nämä vastaistutetut sipulit herätä maan alla henkiin. Veikattiin Arminin ja Reetan kanssa minkävärisiä kukkia sipuleista mahtaisi tulla, pussissa ei tosiaan ollut tästä tietoa. Reetta veikkasi pinkkiä (yllätys yllätys!), Armin muistaakseni keltaista ja minä sinistä. Katsotaan kuka meidän perheen hortonomeista vie pisimmän korren!

IMG_1234

Arkista onnea on myös luotettava lastenvahti, joka tulee täsmällisesti paikalle, jota vastaan lapset juoksevat iloisina ja joka rakentaa heidän kanssaan peittomajan alakertaan. Tykkään tykkään tykkään!

IMG_1321

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus