Lastenhoitaja löydetty!

”Isi asuu täällä” totesi kohta kaksivuotias Reetta tänä aamuna sanoen samalla ensimmäisen kolmisanaisen lauseensa. Sinänsä mieleenpainuva hetki havaita tämä asia, kun Mies on tällä hetkellä maailman toisella laidalla, aikaeroakin meillä on 8 tuntia sekoittamassa yhteydenpitoa. Ehkä tämä on hänen tapansa työstää isi-ikävää? Pyrkiä varmistamaan, että onhan niin että se asuu täällä edelleen. ”Kyllä kulta, isi asuu täällä, mutta isi on nyt Japanissa”,  olen saanut toistella tämän havainnon jälkeen useita kertoja päivän aikana. Onhan tuo pieni aika liikkis.

IMG_0847

Olin kuvitellut päivien tuntuvan kovin pitkiltä täällä uudessa kodissa Miehen työmatkojen ajan, mutta nyt kyllä tuntuu siltä, että päivät lähinnä lentävät eteenpäin. Toki oltiin tehty etukäteen paljonkin suunnitelmia matkan ajalle eri päiville, kun ehkä jonkin verran kaikenlaisesta suunnittelusta tupataan tykkäämään, eikä tällöin tarvitse kuluttaa jatkuvasti ylikuormitettua ja hieman väsynyttä aivokapasiteettia sillä, että mitä tänään tehtäisiin?  Meidän kahden viikon ”lukujärjestyksestä” löytyy mm. leikkikerhoa ja Suomi-koulua (näistä lisää myöhemmin), uusia harrastuksia, kauppareissuja, kyläilyjä ja kylpyiltoja. Tähän kun lisätään normaalit ulkoilut ja kaikki kotityöt niin siinähän ne päivät täyttyy. Eli ainakaan tähän mennessä ei ole tullut tylsää, päinvastoin.

Pieniä takapakkeja on ollut mun sunnuntaisesta kuumeilusta toipuminen ja eilisilta meni jännittäessä joiko Reetta vain vahingossa liikaa saippuaista kylpyvettä vai iskikö sille oksennustauti. Universumille ja sen uusille planeetoille kiitos siitä, että arvontanuoli osoitti ensimmäiseen vaihtoehtoon, ja taisimme selvitä säikähdyksellä ja kahdella koneellisella pyykkiä. Muistan kun Suomessa mietin, tarvitaanko me näin paljon pyyhkeitä ja lakanoita – nähtävästi tarvitaan.

IMG_0852

Tänään otettiin aamupäivä hyvin iisisti Reetan vointia seuraillen, ja koska se tuntui kohentuvan taas kerran yhtä nopeasti kuin tulikin, uskalsin pitäytyä päivän pääagendassa: uuden lastenvahtikandidaatin tapaamisessa! Meille oli Miehen kanssa jo etukäteen selvää, että haluamme mahdollisimman pian löytää Saksasta jonkun luotettavan henkilön, joka voisi silloin tällöin suoda minulle vapaahetken ja mahdollistaa myös kahdenkeskeistä parisuhdeaikaa kodin ulkopuolella.

Sain suosituksen netissä toimivasta lastenvahteja ja muutakin kotiapua välittävästä palvelusta, ja se paljastui käytännössä lastenvahtien tinderiksi. Eli voit nähdä henkilön kuvan, lyhyet perustiedot ja esittelyn, ja sitten klikkaat oletko kiinnostunut vaiko et. Palvelu vinkkaa työnhakijoille, jos joku on heistä kiinnostunut ja kannustaa ottamaan yhteyttä puolin ja toisin. Palveluun pystyi myös laittamaan oman vapaan ilmoituksen.

Kirjoitin englanniksi, että etsimme suomenkielisille lapsillemme satunnaista hoitajaa, joka voisi puhua heille saksaa. Sain useita kymmeniä vastauksia puhtaasti saksaksi, jotka sitten heivasin suoraan mappi ööhön, koska mielestäni tällaiseen ilmoitukseen olisi fiksua vastata samalla kielellä kuin se on kirjoitettukin. Joten jyvien erottelu akanoista olikin tosi helppo homma, koska sain englanniksi kirjoitettuja vastauksia huikeat kaksi kappaletta. Toinen näistä veti pidemmän korren monellakin osa-alueella, mm. sillä että hän asuu ihan lähistöllä, joten päätin jatkaa keskustelua hänen kanssaan. Tässä vaiheessa palvelusta joutui hieman maksamaan, mutta jos tämä babysitteri nyt löytyy näin, niin hinta oli varsin kohtuullinen.

Kandidaatti saapui meille täysin sovitusti, oli oikein mukava ja puhui todella hyvää englantia, joka ei ole täällä itsestäänselvyys lainkaan. Juotiin kahvit, juteltiin mukavia, esittelin nopeasti asunnon ja kun Armin napautti portaissa ”Äiti lähde jo!”  päättelin, että hoitaja on saanut ainakin esikoisen hyväksynnän ja aloin vetää takkia niskaan. Reetta ei ollut aivan yhtä vakuuttunut, mutta tiesin kyllä, että mieli muuttuu kun äiti häviää näkyvistä ja kuitenkin on isoveli seurana ja turvana. Sovittiin, että palaan viimeistään tunnin kuluttua.

Ja oi että otin kyllä tästä tunnista henkisesti kaiken irti. Oikeastihan kävin vain tuossa läheisissä kempparikaupoissa (DM ja Rossman), sekä vihanneskojulla ja leipomossa. Vaeltelin aivan rauhassa pitkin käytäviä, ja käännyin useasti vielä takaisinkin. Lasten kanssa jotenkin pyrkii aina minimoimaan kulkureitin kaupassa, nyt luuhasin ihan tahallani joka välin ihan vaan because I can. Ja tässä vaiheessa voidaan taas todeta, että kyllä on nousseet arkiset ilonaiheet ihan uudelle levelille, mutta uskon että siellä ruudun takaa löytyy sielunsiskoja! Yksistään sitä selviää tuollaisesta vaan niin vähemmällä säätämisellä, voisin vannoa ettei olisi lasten kanssa onnistunut samanlainen reissu edes yhdessä päivässä.

IMG_0848

Kotiinpalatessa kukaan ei huutanut, kämppä oli ehjä, lapset olivat laittaneet soimaan suomalaista lastenmusiikkia (Pikku Papu, vahva suositus!) ja kaikki oli oikein mallillaan. Vaikka yhteistä kieltä ei lapsilla ja hoitajalla ollutkaan, he olivat saaneet selvitettyä jossain kohtaa, että Reetta haluaa sukat jalkaan, ja Armin oli reippaasti solkottanut suomea muuten vaan tunnin verran. Sen verran rankka kokemus ehkä kuitenkin oli, etten illalla oikein saanut Arminia kertomaan tarkemmin, mitä he olivat touhunneet ja oliko ollut kivaa. Näin on käynyt usein ennenkin, joten en alkanut painostamaan vaan palataan suosiolla aiheeseen hieman myöhemmin.

Summa summarum, olen äärimmäisen tyytyväinen tähän ensimmäiseen täysin ulkopuoliseen hoitajaan, ja toivon että saamani ensivaikutelma pitää kutinsa jatkossakin.

Televisiosta tulee jotain karnevaaliohjelmaa, ja vaikka etukäteen tiesinkin, että sellaiset täällä Saksassa nyt järjestetään, olen silti vielä kummallisen pihalla koko juhlasta. Vaikka se iso juttu täällä selvästi onkin. Voi olla, että etukäteen suunnittelemani karnevaalipostaus ilmestyykin vasta ensi vuonna! Sunnuntaina olemme jokatapauksessa menossa katsomaan jotain paraatia (jos kukaan ei kuumeile tai oksenna), siitä toki aijon kertoa sitten lisää.

Ohessa kuvia ei suinkaan siis karnevaalista, vaan meidän aiemmasta retkestä tuuliseen Reinin rantaan, jossa laiduntaa lampaita.

IMG_0854

Ai niin! Löysin DM:stä neljän viljan puurohiutaleita, kiitos Jonna vinkistä! <3 Ihan sikahintaisia, mutta menköön nyt tällä kertaa, silti <3

Ps. Täällä on ihan hullun kova tuuli! Joitain karnevaaleihin liittyviä ulkoilmatapahtumia oli jouduttu perumaan myrskyn vuoksi.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply