Luvassa erilainen vappu

Tänään piti aamulla halia rakas ystävä ja hänen suloinen 1-vuotias poikansa, kun heillä oli paluulento takaisin Suomeen. Oli aivan ihanaa saada höpistä, juoda kahvia ja olla vaan ihan ajan kanssa yhdessä muutaman päivän ajan.

Toki yhdistelmänä äänettömästi ja hyvin vilkkaasti kävelevä yksivuotias ja jumalaton määrä portaita ylös ja alas yhdistettynä ihan normaaliin kahden lapsen perushärdelliin tuntui aiheuttavan hentoa kisaväsymystä, ja sekä minä että ystävä oltiinkin ihan puhki jo ekan vuorokauden jälkeen. Mieskin ihmetteli, että mikäs teitä nyt vaivaa, mutta yhdessä pystyttiin vakuuttamaan, että ei tässä mitään hätää ole, kunhan vaan ollaan väsyneitä.

Joten lopulta meidän ”girls night out” olikin todellisuudessa iltakävely ja muutama tapas oluella läheisessä espanjalaisessa ravintolassa. Kotona oltiin aiemmin kuin Tuhkimo aikoinaan ja aamulla olikin taas vastassa ihan tutut aamupuurot ja meiningit. Toisaalta, eipä meillä mitään kummempaa ohjelmaa oltukaan suunniteltuna, niin edes yllättävä yhden lapsen flunssa ei päässyt pilaamaan visiittiä. Parasta olikin päivisin katsella kun lapset härväsivät kaikenlaista ja iltaisin istua rauhassa alas pienimpien jo nukkuessa ja pohtia kaikkea maan ja taivaan välillä.

Riippuu varmaan aika paljon tulevista vieraista ja heidän toiveistaan, minkälaisia ohjelmanumeroja jatkossa keksitään. Kaikki eivät välttämättä viihdy kotieläinpuistossa tai kauppakeskuksessa, kuten me tällä kertaa. Lapset sentään näki paljon eläimiä ja hieman harmaa sää ei innostanut lähtemään sen kummemmin ulkoilemaan tai kaupungille kiertelemään.

Tänään kuitenkin taivas selkeni ja illan viihdykkeenä on ollut selata facebookin kuvavirtaa Suomen lumisateesta. Kyllä, lumisateesta, vaikka huomenna on vappuaatto!

Oli ihan pakko napata pari verrokkikuvaa tuosta takapihalta ja käydä lasten kanssa vähän piirtelemässä katuliiduilla.

 

Ollaan aika monena vuonna Suomessa pidetty vappubileet kavereille, joten tämän vuoden vappu onkin sitten kovin erilainen. Saksassa vappupäivä on ”Tag der Arbeit” eli työn päivä, jolloin ei tehdä kuitenkaan töitä vaan se on kansallinen vapaapäivä. Eli taas kaupatkin ovat kiinni kaksi päivää putkeen, sunnuntain ja maanantain.

Seuraavat vieraat pitäisi muuten olla tulossa jo maanantai-iltana, ja tällä kertaa kyseessä on todella vieraita. Kerron lisää alkuviikosta, olkaahan kuulolla!

 

Ystävän kanssa…

…tavallinen aamiainenkin on juhlaa, vaikka 1-, 2- ja 4-vuotiaat pitävät huolen siitä, että kahvisi kylmenee tavallista nopeammin

…läheisen talon niityllä olevat strutsit menevät paikallisnähtävyydestä

…leikkipaikan kukkaset näyttävät taas kauniimmilta ja taivas sinisemmältä

…ja skumppakin maistuu paremmalta!

Tätä herkkua luvassa vielä pari päivää, ja illalla lapset jäävät unilleen Miehen valvovan silmän alle. Se olis sitten ensimmäinen girls night out  täällä Saksanmaalla <3

Saksan kielikurssi on alkanut

Wuhuu!

Saatiin vihdoin (tai no vihdoin ja vihdoin, malttamaton kun vaan olen…) järjestettyä minulle saksan kielen kurssi. London & Beoynd -blogin Lena suositteli minulle erästä pientä kielenopetuspaikkaa, ja heillä sattui juuri alkamaan pitkien pääsiäispyhien jälkeen uusia ryhmiä. Olin laittanut kielikouluun sähköpostilla tiedustelun, onko alkeisryhmässä tilaa, ja hieman hämmästyin kun asiaa ei saatukaan sovittua suoraan maililla, puhumattakaan jostain sähköisestä ilmoittautumisesta, vaan minut pyydettiin paikan päälle käymään. Selvä, mennään sitten. Ilmoitin jo etukäteen, että minulla on sitten lapset mukana ja onneksi tämä oli ihan ok.

Viime viikon lopulla Mies oli juuri sattumalta etäpäivällä kipeän kurkkunsa vuoksi, joten pääsin käymään koululla autolla. Vartin ajomatkaan olisi mennyt julkisilla lähemmän tunti, huokaus sentään. Meidät vastaanotti oikein mukava nuori nainen, joka opettaa itse puoliksi brittinä koulussa sekä englantia että saksaa. Tapaamisen tarkoituksena oli esitellä kurssin sisältöä ja selvittää tarkasti, minkä tason kurssi olisi minulle paras.

Lähtötasonihan käytännössä nolla, siitä ei pääse yli eikä ympäri, koska en ole kurssin kurssia opiskellut saksaa koskaan. Toki nyt sanan sieltä ja fraasin täältä on osannut ennestään ja täällä nyt jotain pientä parissa kuukaudessa oppinutkin. Kirjoitettuja sanoja on tietyissä tilanteissa helppo arvata kontekstin perusteella, mutta lopputulemana aloitan tasolta A1.

Näissä tasoluokituksissa on muuten eräs todella hämäävä seikka, joka sotki käsityksiä kurssien sisällöistä alkuunsa ainakin minulla. Suomessa puhutaan, että olen lukenut A-kielenä ranskaa, tarkoittaen että se on ensimmäinen vieras kieli ja sitä on luettu ns. pitkä oppimäärä, joka viittaisi kielen laajaan osaamiseen. B-kieli aloitetaan sitten seuraavana jne. Saksalainen ja käsittääkseni koko Euroopan laajuinen taitotaso taas ilmaistaan juuri toisinpäin: A1 tarkoittaa aivan alkeita, B-taso edistynyttä ja C2 merkitsee sitten jo täysin sujuvaa puhetta ja ymmärrystä. Lisätietoja kielitasoista löytyy mm. Europassin sivuilta.

Alkeiskurssini on lyhyt ja vain kerran viikossa ilta-aikaan, mutta parempaan ei oikein tällä hetkellä pysty, katsotaan uudestaan syksyllä kun saadaan lapset hoitoon aamupäiviksi.

Ensimmäinen parituntinen on nyt takana ja ai että! Miksei kielten opiskelu ollut tällaista tai erityisesti tuntunut tältä silloin kouluaikoina? Jos tänne blogin sivuille nyt eksyy joku nuoremman polven koululainen tai opiskelija, annas kun täti antaa nyt vinkin: Älä snäppäile siellä ruotsin tunnilla äläkä piirtele pulpettiin espanjan kurssilla!! 

Ryhmässämme on kahdeksan oikein mukavaa oppilasta. Tai no oppilas tuntuu vähän huonolta ilmaisulta, kun ikähaarukka oli suurinpiirtein 25-60v. Opettaja aloitti kertomalla oman nimensä ja kysymällä ranskalaisen markkinointialan naisen nimeä. Hän vastasi ja kysyi sitten saman seuraavalta. Tällä tavoin tehtiin monta kysymys-vastaus harjoitusta, ja ryhmän henki tuntui heti alusta lähtien oikein tsemppaavalta ja lämminhenkiseltä. Mukana on myös IT-alan nainen Intiasta, NATO:n kanssa työskentelevä mies Kreikasta, yhteiskuntatieteitä opiskeleva nuori mies Intiasta, brittiläinen nainen, joka on toiminut aiemmin bisnesenglannin opettajana Espanjassa ja vanhempi pariskunta Australiasta.

Kahden tunnin aikana ehdittiin käydä läpi itsensä perusesittely vastakysymyksineen, harrastuksia, lempiruokia ja -juomia ja yleisimmät tervehdykset. Kotiläksyjäkin saatiin, ja Vapun vuoksi seuraava kerta on vasta parin viikon kuluttua.

Motivaatiokäyrä nousi kyllä koilliseen nyt, ja täytyy kaivaa iltalukemiseksi se Miehen jo aiemmin minulle antama ”Hallo! Saksaa aikuisille” -kirja esiin, jotenkin se on jäänyt ihan liian vähälle huomioille. Myöskin puhelimeen ladattu Babbel-sovellus sai valitettavasti lähteä vähän aikaa sitten, kun huomasin että maksan turhasta. Odotan nyt vaan innolla, että näkisin huomenaamulla naapurin herrasmiehen pihalla, pakko mennä suoltamaan ulos nämä muutamat lauseet mitkä tänään opin.

Gute Nacht!

Ps. Kiitos kaikille FB-sivujen kilpailuun osallistuneille, voittajalle lähti tänään postissa pussillinen saksalaisia nallekarkkeja!

Sunnuntain saavutuksena kattilallinen simaa

Olenko tosiaan näin nopeasti unohtanut, miten epävakailla kevätsäillä pitäisi pukeutua vai missä vika? Maaliskuu oli kuulemma Saksassa ennätyslämmin, ja siitä todisteena eteiseemme on jäänyt pyörimään luottoballeriinani. Joilla ei ole ollut huhtikuun puolella enää mitään asiaa ulos.

Reetta vilustui pääsiäisen Kölnin reissulla ja perässä seurasi nyt sitten Armin viikonloppuna. Tuntuu että koko ajan on liian kevyt takki päällä, eikä hanskoja sovi unohtaa, ei itseltä eikä varsinkaan niiltä lapsilta. Eikä kahta ilman kolmatta, perusflunssa osoitti myös muutautumiskykyään ja nappasi pelätyn manflun muodon myös. Joskin onneksi ainakin toistaiseksi aika lievänä versiona.

Näistä huolimatta piipahdin lauantaina aamupäivällä (sillä hetkellä ihan terveen oloisten) lasten kanssa pittoreskissa Zonsin pikkukaupungissa Reinin varrella. Joen törmällä laidunsi lampaita ja keskellä kylää kohosi komea kirkko. Sää oli pilvinen ja jestas sentään miten tuulinen taas kerran. Onko saksalainen tuuli jotenkin purevampaa kuin suomalainen, en tiedä mutta hrrrrr se tuntuu luissa ja ytimissä helposti!

Käytiin lämmittelemässä ihan sattumalta vastaantulleessa museossa, jossa oli esillä toisiksi viimeistä päivää pääsiäismunanäyttely. Kyllä, luitte oikein. Maksoin 4 euroa sisäänpääsymaksua ja parasta, mitä nähtiin oli iso kultainen muna.

No oli siellä muutakin hienoa, kuten vaikkapa nämä taidokkaasti maalatut munahahmot.

Zonsiin vie tiemme ihan varmasti uudelleenkin. Kuvailin innoissani kadunvarsilla olevia mainoksia kevään ja kesän tulevista tapahtumista, luvassa olisi mm. ulkoilmaesitys Tuhkimosta, joka voisi olla hauska lasten kanssa.

Sunnuntaina koko päivä meni ihan vaan selvitellessä kenellä nousee lämpö seuraavana, ja suurin saavutus taisi olla siman keittäminen. Kyllä kannatti roudata muuttokuorman mukana paketillinen fariinisokeria Suomesta, sitä ei nimittäin täältä niin vaan kaupan hyllystä löydäkään!