Blogitauko ohi?

September 11, 2017

Moi vaan pitkästä aikaa 🙂 Onkohan teitä lukijoita enää siellä ruudun toisella puolella ollenkaan. Mulla on tässä ollut vähän normaalia pidempi tauko blogista. Se alkoi tahtomatta, ja jonkin ajan kuluttua se jatkui täysin tietoisesti. Nyt on pikkuhiljaa alkanut tuntua siltä, että kenties voisin palata blogin pariin. En kuitenkaan ole varma, missä määrin.

Rehellisesti sanottuna blogin kirjoittaminen on maistunut puulta jo vähän aikaa. Se johtuu monen asian summasta, mutta isoin vaikuttaja on varmastikin ollut se, että olen pyrkinyt kirjoittamaan blogiani teille, enkä minulle. Kun aikanani aloitin bloggaamisen, tein sitä vain omaksi ilokseni, mutta viime aikoina olen kirjoittanut lähinnä siitä minkä arvelin kiinnostavan muita, vaikkei aihe ollut täysin oman maun mukainen. Jopa reissupostaukset oli pakkopullaa. Koko blogista tuli vähitellen pakkopullaa. Olen blogannut vuoden 2010 lopusta asti eli lähes seitsemän vuotta. Aloitin Bloggerissa, ja välillä pyyhin pöydän tyhjäksi ja loin kokonaan uuden blogin ihan vain sen takia, että se inspiroi enemmän kuin vanhan jatkaminen. Bloggerissa oli tosi vaikeaa saada lukijoita, ja kun päätin keskittyä enemmän matkailuun ja siirsin blogini Rantapalloon, sainkin paljon helpommin ja vaivattomammin lukijoita raapustuksilleni. Se toi kivasti lisää inspistä ja oli aina ihanaa kun joku kommentoi postauksiani.

Vaikkei lukijoita minulla olekaan edes kolminumeroisen summan verran, lisääntynyt huomio ja kommentit toivat mukanaan uusia haasteita. Jos en saanutkaan kommenttia muutamaan peräkkäiseen postaukseen, aloin miettiä kiinnostiko blogini enää ketään. Sorruin myös välillä lupailemaan enemmän kuin mitä olisi pitänyt – lupauksia postauksista jotka oli kaikki aikeet kyllä toteuttaa, mutta sitten elämä tuli väliin ja blogi jäi taka-alalle. Stressi siitä, etten blogannut vaikka olisi pitänyt ahdisti ensin, ja sitten jonkin ajan päästä ajattelin että antaa olla sitten. Turha enää näin pitkän ajan jälkeen palata asiaan. Tässä loppukesän/alkusyksyn aikana en ole myöskään henkisesti voinut kovin hyvin, joten kun elämässä piti keskittyä omaan oloon ja “oikeisiin” juttuihin harrastuksen sijasta, blogi oli se helpoin asia työntää jonnekin mielen perukoille ja leimata se “katsotaan sitten joskus” -lapulla.

Joten, entä nyt? No… vähän sormia kuumottaisi päästä taas kirjoittelemaan. En tee mitään lupauksia. En tiedä mistä bloggaan. Haluaisin muokata blogin ulkoasua ja haluaisin tehdä sitä ja tätä ja tota, mutta sovitaanko, että blogini on ja pysyy, ja mä bloggaan aina kun voin? Se voi tarkoittaa, että bloggaan viisi kertaa viikossa, kerran kuussa, tai tasaiseen tahtiin ilman taukoja, tai se voi tarkoittaa, että välillä tulee pitkiäkin taukoja. Ymmärrän kyllä, että bloggaamisessa olisi tärkeää pitää jatkuvuutta ja säännöllisyyttä yllä. Tämä on ollut rakas harrastus mulle jo monta vuotta, ja haluaisin nyt palata niihin alkuaikoihin, kun bloggasin tasan siitä mistä itse halusin. Ehkä sillä lailla säännöllisyyskin palaa kuvioihin, ja lukijoiksi valikoituvat ne, keillä on samanlaisia kiinnostuksen kohteita.

Onko ihan utopistista vai käykö järkeen?

Las Vegas

July 22, 2017

Hmm… mitähän sitä sanoisi Las Vegasista. Mulla itselläni ei ollut etukäteen mitään kummoisia ajatuksia koko paikasta – en edes keksinyt tarpeeksi tekemistä kahdelle päivälle 😀 tässä kohtaa sanoin muille matkakumppaneille, että tehdään mitä he haluavat. Tästä huolimatta olin innoissani päästessäni näkemään Las Vegasin ensimmäistä kertaa. Totuus kuitenkin on, että Las Vegas on juuri sellainen, kuin televisio antaa ymmärtääkin – kasinoita, kirkkaita valoja, ja hääkappeleita. Asuttiin itseasiassa muutaman kappelin naapurissa. Mikään Las Vegasissa ei ole aitoa. Kaupunki koostuu muiden maailman kaupunkien jäljennöksistä – Pariisi, New York, Venetsia… ja Excalibur. Hehe. Näyttävä Vegas on kyllä. Varsinkin yöllä.

Meidän vierailun aikaan lämpötila nousi korkeimmillaan +48 celsiukseen. Ei ihan kivaa Suomen sateissa kasvaneelle. Shoppailimme, kävimme illan pimeässä katsastamassa Stripin ja Bellagion suihkulähteet, jotka olivat kyllä hienot, mutta rehellisesti eivät vetäneet vertoja Dubain samalla idealla toimiville suihkulähteille. Kävimme katsastamassa pari kasinoa, ja yhden iltapäivän loikoilimme kaikessa rauhassa hotellin uima-altaalla, koska siinä helteessä ei paljon muuta voinut ulkona tehdä. Lämpötila ei laskenut yölläkään alle +33 celsiuksen.

Las Vegas oli mielenkiintoinen tuttavuus, vaikkei se erityisesti sytyttänytkään. Minä kaipaan kaupungilta muutakin kuin shoppailumahdollisuuksia ja tekemällä tehtyjä turistinähtävyyksiä. Kaupungissa pitää olla sitä jotain omaa viehätystäkin. Silti, voisin hyvinkin vierailla Vegasissa uudestaan! Talvella.

I’m into this city.

Roswell, New Mexico

July 12, 2017

Meidän mielestä tarpeeksi hyvä syy poiketa Route 66:lta oli Roswellin kaupunki New Mexicossa. Amerikan UFO-pääkaupunki. Kaupunki, jonne vuonna 1947 räsähti…. jotain. UFO, sääilmapallo, whatever. Kaikenmaailman salaliittoteoriat Roswellista on mielenkiintoista luettavaa, ja vuoden ’47 tapaus tuo kaupungille edelleenkin suuria tuloja turismin myötä. Joten, kun olimme Amerikan mittakaavassa “in the neighbourhood”, päätimme tehdä pysähdyksen Roswelliin ja kokea kaupungin itse.

UFO-teema näkyy kaupungissa heti sinne saavuttaessa. Tienvarsikyltti mainostaa McDonald’sia, ja vihreä alien kehottaa kääntymään siitä ja siitä. Kauppojen ja hotellien edustoilla on lentäviä lautasia ja lisää alieneita toivottamassa vieraat tervetulleiksi. Meidän motellin sisustus oli alien-painotteinen. Keskustasta löytyy ufo-kamaa myyviä matkamuistomyymälöitä ja UFO-museo. Satuimme hyvään aikaan kaupunkiin, koska siellä oli meneillään jonkinlainen UFO-festivaali, ja museo oli täynnä aiheesta kirjoja kirjoittaneita kirjailijoita myymässä tekeleitään. Oli melkein räsähdyksen vuosipäivä.

The skies of the UFO capital of America. A storm is coming… or the aliens.

Alien-juttuja lukuunottamatta Roswell on hyvin tyypillinen amerikkalainen kaupunki. Se sijaitsee kirjaimellisesti keskellä ei mitään. Kun navigaattorin mukaan keskustaan oli matkaa 20 minuuttia, ja näimme ympärillämme pelkkää erämaata, olin varma, että koko kaupunkia ei ole olemassakaan, mutta niin se vain sieltä ilmestyi. Mitä ikinä vuonna 1947 sitten tapahtuikaan, se toi Roswellin maailman kartalle. En itse usko UFOihin millään muotoa, mutta kaikki aiheeseen liittyvä on aina ollut kiehtovaa. Ilman alieneita Roswell olisi varmastikin unohdettu kaupunkipahanen – se on sen verran syrjässä eikä sillä ole turisteille mitään muuta tarjottavaa kuin tämä yksi tapaus monta vuosikymmentä sitten.

Aivan sairaan kaunis auringonlasku siellä kyllä oli!

Kuulumisia Route 66:lta

July 4, 2017

Moi vaan moi!

Nyt on kuulkaas ihmiset sellanen juttu, että motellien wifit täällä rapakon takana on aikas kuraa… taistelin kynsin hampain, että sain ekan videon Facebookiin, ja tokan kanssa taistelin enemmän ja sain sen vihdoin viimein myös Faceen, mutta huonolaatuisena. Voi siis olla, että saatte katsella videoita vasta kun palailen Suomeen.. ellei jostain nurkan takaa ilmesty huippunopeaa wifiä.

Mutta, meillä on mennyt oikein hyvin! Ensimmäinen viikko takana ja kaksi vielä edessä. Me ollaan jo New Mexicossa!! Ihan aikataulussa ollaan, ja välillä suunnitelmat on muuttunut lennossa, kun esim. päätettiin ettei jäädä hengaamaan St. Louisiin kokonaiseksi päiväksi (ihan nätti kaupunki, mutta uber tylsän oloinen eikä ihmisiä missään) vaan jatkettiin matkaa vaan eteenpäin. Sama juttu Oklahoma Cityn kanssa, vaikka se olikin kivempi kuin St. Louis. Siellä sentään kävimme parissa paikassa ja söimme ihan mahtiruokaa paikallisessa BBQ-ravintolassa. Parasta bbq-kastiketta ja mac&cheeseä mitä olen ikinä syönyt! Jos olette Oklahoma Cityssä, suosittelen illastamaan Iron Star -ravintolassa. Omnomnom.

Oklahoma City National Memorial

Oklahoma Citystä jatkoimme Amarilloon, Texasiin, joka sekin oli vaan keskelle tasankoja lätkäisty kaupunkipahanen, mutta siellä on yksi Route 66:n nähtävyyksistä: Cadillac Ranch. Kymmenen cadillac-autoa nokka maahan upotettuna, ja niihin turistit saavat spray-maaleilla jättää jälkensä. Aika ajoin autot maalataan mustiksi, jolloin turistit saavat aloittaa alusta. Tarvoimme mudassa tieltä sata metriä ja spreiasimme merkkimme autoihin ja maahan. Oli kiva kokemus 🙂 Amarillon jälkeen ohitimme Route 66:n puolivälin.

Seuraava pysäkki oli Roswell, Amerikan UFO-pääkaupunki. Tästä tulossa erillinen postaus.

Huomenna jatketaan Coloradoon, eksymme siis jälleen Route 66:lta. Palaamisiin!