• Matkatarjoukset:
Valikko

Viisi kuukautta takana

Australia on pop:

  •  Luonto: puut, eukalyptuksen tuoksu ilmassa, upeat hämähäkit ja niiden seitit, iiisot lepakot, kauniit papukaija-parvet ja niiden ei-niin -kauniit äänet, upeasti laulavat harakat, erikoiset linnut, luonnon mieletön rehevyys ja voimakkuus, kaupungissakin rehottava luonto, kauniit, loputtomat rannat, voimakkaat aallot, upeat näköalat.
  • Kauniit ja persoonalliset talot, täällä ei näy tyyppillisiä blokkeja.
  • Aussi-aksentti ja sanonnat, on se vaan kummallinen enkä vieläkään osaa apinoida. G’day, good on ya mate, you’re all right, no worries, hello sweety, hey mate, see yous, Ta!
  • Pubi-kulttuuri: hyviä pubeja paljon, joissa tarjoillaan melko edukasta hyvää ruokaa.
  • Australialaiset: ystävällisiä, kohteliaita, Aitoja, hauskoja.
  • Ilmasto: nyt on talvi ja täällä on parikymmentä astetta päivällä, auringossa lämpimämpää. Valoisa aika on myös tasaisempi kuin Suomessa. Niin ja se auringon paiste ja valo sen myötä!
  • Ruokapuolelta: Merenelävät, mmmmmmmmm!!!! En ole vielä saanut täällä huonoa kalaa tai muita mereneläviä!
  • Henkilökohtaisia ilonaiheita: Nelson, Lady meidän hoitokoira Dog Rescue Newcastlelta, talo, jossa oma piha ja puulattiat.

 

 

Australia ei ole pop:

  • Julkinen liikenne, täällä ei ole niin helppoa olla autoton, varsinkaan jos omistaa koiran.
  • Etäisyys Suomeen
  • Henkilökohtaisia inhokkeja: Talo elää ulkoilmanlämpötilojen kanssa, sisällä on yhtä kylmää kuin ulkona. Onneksi on AC jossa lämmitin, sähkö vaan ei ole ilmaista täällä joten pitää säännöstellä. Nyt alkaa jo pikkuhiljaa tottumaan siihen että sisällä on reilusti vaatetta päällä. Toinen inhokki on ettei pääse agilityä juuri nyt harrastamaan.

 

 

Niin siitä on taas aikaa kulunut kun viimeksi kirjoittelin. Saisikohan jostain ostettua jotain seerumia joka saisi aikaan sellaisen julmetun kirjoitus-vimman? Ei nimittäin ole yhtään mun hommaa.

 

Ollaan muutettu uuteen ihanaan taloon noin kilometrin päähän edellisestä kämpästä. Talossa on ihanat puulattiat, kolme huonetta, pari kylppäriä ja piha. Siistissä kunnossa oleva talo. Saatiin myös kämppis parin viikon asumisen jälkeen, Brianna. Tosi mukava leppoisa tyttö, joka tekee rintasyöpätutkimusta jossain tässä lähellä. Kyllä minäkin aina perjantaisin pelastan maailmaa oluen kanssa…

 

Samana viikonloppuna saatiin myös Lady meidän sijaishoitokoira. Lady on kelpie sekoitus. Todella rauhallinen, ystävällinen ja helppo koira. Mutta pelkää nuoria lapsia. Ihan tosissaan. Kun Nelsonin perhe tulee kylään Lady yrittää kiertää kaukaa lapset, korvat luimussa häntä tiukasti koipien välissä. Ja nämä lapset eivät ole mitään pahaa tehneet, mutta ilmeisesti joku pikku kakara on. Sen verran paniikinomaista pelko on. Lady on nyt steriloitu ja laitetaan pian yhdistyksen sivuille adoptoitavaksi. On ollut ihanaa kun on koira talossa jonka kanssa pääsee lenkkeilemään, mutta olen myös huomannut että tosiaan omaksi koiraksi kaipaan hieman sporttisempaa, energisempää versiota. Lady on ollut äärimmäisen helppo, mutta jotta sen koulutettavuuden saisi hereille niin joutuisi tehdä aika paljon töitä ja sitä tulta ja tappuraa siihen tuskin koskaan saa. Lady on hyvä ”seurakoira”.

 

Tänä viikonloppuna ajettiin Port Macquarieen la-su reissulle. Niin mä tosiaan ajoin sinne. Oli aika hurja fiilis. Luulisi että tähän mennessä olisi jo tottunut tähän liikenteeseen ja kun on matkustajankin paikalla istunut niin kauan. Vaikeinta ehkä onkin vaihtaa vaihteita vasemmalla kädellä ja muistaa että vilkku on vastakkaisella puolella kuin Suomessa ja yrittää siinä samassa keskittyä pysymään oikealla kaistalla ja ajamaan oikein liikenneympyröissä ja väistämään autoja oikeasta suunnasta. Kyllä se tästä.

Kuvia löytyy täältä https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10151789415775002.865144.552450001&type=1

Tosiaan Port Macquariessa valittiin hotelli ihan sen perusteella missä olisi sauna. Mantra hotelli keskustassa tarjosi saunan ja kattoterassiuima-altaan (onko toi tosiaan yhdyssana?). Vietettiin ihanat pari tuntia saunoen ja pulahdellen, kera saunaoluiden. Kiuas oli suomalainen Sawo joten löylytkin oli ihan niin kuin pitää. Ainut kummallisuus oli tosi kapeat lauteet, vaan kolmen lankun verran ja kiukaan ympärillä ei ollut mitään suojaa. Nelson oli kovin onnellinen kun pääsi saunomaan pitkästä aikaa, viimeksi tosiaan Suomessa ollessaan saunonut. Savustikin mut alemmalle lauteelle löylyjä heitellessään =) .

 

Sunnuntaina käytiin Sea Acres Rainforest Centerissä, alue on New South Walesin suurin rannikon sademetsäalue. Luonto oli tosiaan erilaista, tiheää, puut korkeita, tuoksu valloittava, liaaneja, kuristaja-liaaneja, hyppiviä purevia muurahaisia. Sea Acresin jälkeen pysähdyttiin kotimatkalla extemporee viinitilalla. Kolme kilometriä moottoritieltä piti sisällään useita hevostiloja joilla pelloilla kymmeniä ja taas kymmeniä kenguruita! Itse viinitila oli järjettömän kaunis, idyllinen paikka. En voinut olla ajattelematta kuinka onnellinen äiti olisi asuessaan sen kaltaisessa paikassa.

 

Lopetin tosiaan työt ravintolassa. Olen ollut Donut Kingissä töissä varmaankin parisen kuukautta. Palkka on hyvä, tykkäävät musta kovasti ja duuni on päivätyötä joten jää illat vapaaksi. Lisäksi töihin pääsen yhdellä bussilla ovelta ovelle. Donut kingin kaksi pistettä ovat isossa Charlestownin ostoskeskuksessa, joten shoppailutkin tulee hoidettua siinä sopivasti samalla. Ravintolasta tarjosivat kokoaikatyötä ja palkan korotusta mutta valitsin mieluummin päivätyön, jää aikaa iltaisin olla Nelsoninkin kanssa.

 

Nelsonin kanssa menee oikeen hyvin, paremmin kuin hyvin. Reilu kuukausi sitten tuli melkein ero, sen jälkeen ollaan puhuttu, riidelty, huudettu ja sovittu ja jokaisen riidan jälkeen tuntuu että ollaan taas enemmän  yhteisellä tiellä ja ymmärretään toisiamme. Tiedossa oli ettei tämä tule olemaan helppoa, mutta on ollut kyllä vaikein parisuhde ikinä, tai parisuhteen alku, mutta täysin sen arvoista.

 

Kaiken kaikkiaan siis asiat järjestyksessä, mulla on erittäin hyvä olla! Jotenkin tuntuu että kun sen jälkeen kun sain koiran taloon elämä tuntuu paljon oikeammalta ja tasapainoiselta. On ollut ihana käydä piiitkillä lenkeillä ympäri Newcastlea, niin kaupungissa kuin tuossa lähellä olevalla Merewetherin luonnonsuojelualueella (tai mikä lie, paljon metsää siellä kuitenkin on!). Olisi ihana tehdä jokin yön yli kestävä vaellusreissu, teltta matkaan, reppu selkään ja luontoon! Täytyy vielä löytää samanhenkistä seuraa. Täällähän on niitä bushwalking-seuroja mutta niissä ikähaarukka 50-hujakoilla. Noh, ehkä pitäisi kuitenkin harkita kun ei vaeltajia tahdo oman ikäisistä löytyä. On sitä ennemminkin vanhempien seurassa aikaa vietetty. Pääasia olisi nyt vaan päästä vaeltamaan!

Normaalia elämää

Aikaa on taas kulunut viimeisestä kirjoituksesta, mä en ole koskaan ollut kovin innokas kirjoittaja.

Mitäs tänne kuuluu? Hyvää ja huonoa. Pääasiassa hyvää. Masentavia fiiliksiä on tuonut työnhaku, hakemuksia on lähetetty monia kymmeniä ja vastauksia tulee takaisin todella vähän. Pyysin viikonloppuna kämppiksiä käymään läpi cover letterini ja CV:ni ja sainkin paljon hyviä ajatuksia. Tärkein ehdotus oli ottaa pois maininta working holiday-viisumista. Kämppikset olivat sitä mieltä että viisumin ja sen rajoitukset voi mainita sitten työhaastattelussa. Muuten ensimmäinen asia mikä jää työnantajan mieleen on se että olen tällä viisumilla täällä ja todennäköisesti tavallinen backpackeri, joka saattaa vaihtaa maisemaa missä vaiheessa hyvänsä.

Lähetinkin sitten sunnuntai-iltana muutaman hakemuksen. Maanantaina tuli soitto: trial-vuoro työnimikkeelle Donut Decorator. Kyllä, Donut Decorator! Siinä vasta työnimike CV:een laitettavaksi :D . Työpaikka Donut King-ketjun putiikki isossa kauppakeskuksessa. Työtehtäviin kuuluu ilmeisesti tosiaankin donitsien koristelu, liikkeen esillepano ja myyntityö. Hyvä puoli on palkka ja työaika: 20-25 dollaria tunnilta ja työ alkaa aikaseen aamulla joten kotiinkin pääsee ajoissa. Katsotaan miten käy.

Uutta kämppää pitänee varmaan alkaa katsomaan: kämppikset Nerissa ja Huw menevät naimisiin kuun lopussa ja haluavat kokeilla keskenään asumista sen jälkeen (ymmärrettävästi). Nelson haluaisi vuokrata oman kämpän suoraan välittäjältä. Vaikka sitten 2-3 huoneisin josta me vuokraisimme eteenpäin huoneen jos siltä tuntuu. Ainut hankaluus on se että ausseissa vaaditaan suosituksia edellisiltä vuokranantajilta ja Nelsonillakaan niitä ei ole, kun on asunut aiemmin työnantajien vuokraamissa asunnoissa. Nelson on tehnyt jonkun verran hommia paikallisille asunnonvälitys-firmoille joten yritämme varmaan käyttää niitä yhteyksiä hyväksi.

Tämän hetkinen koti, meidän asunto keskimmäinen

Hirvittävä koira-ikävä! Mä tietenkin toivoisin että seuraava kämppä tosiaan sallisi koiria niin voisi ryhtyä sijaiskodiksi (vaikka tietenkin ihan hirveesti haluaisin hommata oman koira, mutta se ei nyt tässä vaiheessa ole järkevää). Viime viikolla oli ensimmäinen pet sitting-keikka: kävin parin päivän ajan hoitamassa aavikkoloistokaijaa, kun omistajat olivat reissussa. Helppo homma, sanoivat ottavansa taas yhteyttä jos tarvitsevat Zenille hoitajaa.

Helmikuun alussa vietettiin Nerissan polttareita Sydneyssä. Teemana oli kasari-morsiusneitojen mekot. Ennen reissuun lähtöä haimme kamalat mekot paikallisesta second hand-putiikista ja suuntasimme Sydneyyn. Päivällä kiertelimme Sydneyä, iltapäivällä laittauduttiin ja aloiteltiin hotellihuoneessa. Hen’s night-teemaan kuuluu kaikenlaiset penis-somisteet: pillit, jääpalat,korut jne. Täällä morsiusneitojen sijaan morsian itse oli järjestänyt polttarit, illalla oli edessä Stealth Cruises risteily jossa matkustajina oli useat naispolttariryhmät ja tarjoilijoina miehet päällään pelkkä esiliina ja illan ohjelmassa tietenkin miesstripparit. Juotavat ja syötävät kuuluivat risteilyn hintaan, ihme kyllä kaikki naiset olivat risteilyn jälkeen (4h) hyvässä kunnossa.

Sydney

Helmikuun lopulla matkasimme Nelsonin kanssa Sydneyyn Soundwave-festivaaleille. Soundwave on rock-metalli-festari, esiintyjinä mm. Slipknot, Bad Religion, System of a Down, ei siis ihan mun tyyliä, mutta mielenkiintoista oli silti nähdä paikallinen festarimeno. Kovin samanlaista kun Suomessa: ei saa tuoda omia juotavia ja festarialueella myytävät juomat sikakalliita ja alkopitoisuus 3%. Illan paras ja mielekkäin show oli tietenkin SOAD. Porukkaa oli PALJON. Festarit järjestettiin Sydneyn Olympic Parkissa.

Matkalla Sydneyyn 

Töissä Bon Appetitissa menee hyvin, Annie ja Stephane tuntuvat tykkäävän musta kovasti. Uusivat koko kokkikaartiin viime viikolla. Toinen kokeista muutti Brisbaneen, toinen sai ilmeisesti potkut, syytä en tiedä. Tarjoilijoina on Annie, minä ja Moira ja Tania. Kaikki tytöt ovat oikein kivoja. Jos tosiaan saan toisen duunin niin ikävä jää työkavereita. Työ itsessään on muutenkin kivaa harmi vaan että työvuorot ovat lyhyitä 3-4 tuntia normaalista ja kun työvuoroja on viikossa 3-5 ei tunteja ehdi paljon kertyä. En tosin tiedä vielä kuinka monta tuntia viikossa kuuluisi tähän toiseen työhön. Katsotaan, katsotaan.

 

Asiakkaat arvailevat edelleen kansallisuuttani: olen edelleen useimmiten jenkki tai kanadalainen, usein olen myös irlantilainen J. Nelson haluaa edelleen oppia suomea, joten olen teippaillut huonekaluihin lappuja, joissa lukee huonekalun nimi suomeksi. Lisäksi vessan seinällä pieniä lappuja joissa on verbejä ja lauseita opeteltavaksi. Nyt myös kämppikset osaavat sanoa: ”istun pöntöllä”. Myös Tania työpaikalla on halunnut oppia muutaman sanan suomea.

 

Muuten päivät sujuvat mukavasti: olen pyöräillyt paljon, käyn rannalla pari kolme kertaa viikossa, kokkailen, luen, lähettelen työhakemuksia, iltaisin saatetaan käydä lähipubissa syömässä ja kaljalla ja Darby Streetin tunnelmallisissa ravintoloissa herkuttelemassa, käymme myös paljon kämppis Huw’n työpaikalla Great Northernissa kuuntelemassa bändejä, katsomme kotona elokuvia kämppisten projektorilla. Sellaista, tähän elämänrytmiin istuisin tosi hyvin koira ja agility-treenit.

 

Ilmat on olleet hyviä, lämpö ja valo on ihanaa! Värikin alkaa pikkuhiljaa tarttumaan, olen käyttänyt jatkuvasti suojakerroin 30 aurinkorasvaa. Etelä-Ausseissa on satanut ja tulvinut paljon viimeisen puolentoista viikon aikana. Tänään sataa reippaasti täälläkin, hyvä syy istua sisällä ja kirjoittaa blogi-kirjoitus sekä opiskella hypnotisointia… Illalla mennään varmaankin pelaamaan biljaria, siitä on puhuttu jo kauan.

Eräänä sateisena päivänä Newcastlessa -video

Nelsonin yrityksellä menee edelleen hyvin, joka päivä on ollut ainakin yksi keikka. Nelson aloitti myös yliopiston viime viikolla osa-aikaisena. Tunnit ovat olleet yleensä aamulla ja illalla joten päivällä on useampi tunti aikaa käydä hoitamassa työkeikkoja, yritys ja opiskelu näyttää istuvan paremmin kuin hyvin yhteen! Ensimmäiset opinnot ovat olleet matemattiikkaa ja fysiikkaa ja ilmeisesti edistyneellä tasolla, joten se tuntuu olevan hieman hankalaa.

Löysin sunnuntaina hapankorppuja läheisestä Grower’s Best-kaupasta. Maanantaina paketti oli syöty.

Nyt täytyy myös myöntää: olen kofeiini-koukussa! Kämppiksillä on Nespresso-kone, kahvi-tiivisteet oli loppu muutaman päivän ajan ja olo oli hirveä, olin tosi kärttyisä ja huonolla tuulella. Onneksi uusi toimitus saapui eilen. Kahvi, mitä tekisinkään ilman sinua!

Lopuksi haluaisin vielä jakaa teidän kanssa tämän: Minä Rakastan Nelsonia <3 :)

Kuulumisia kuukauden jälkeen

Takana on kuukausi ja kaksi päivää Australiassa. Aika tuntuu hurjan paljon pidemmältä! Ollaan asetuttu uuteen kotiimme ja uuteen kaupunkiimme. Olen lähettänyt tai jakanut noin 40 työhakemusta, käynyt kolmessa työhaastattelussa ja saanut yhden työpaikan. Siihen olen kovin tyytyväinen, käsitinkin että ensimmäisen työpaikan saanti voi olla haastavaa, kun ei vielä ole paikallisia referenssejä. Työhakemusta, CV:tä ja cover letteriä olen muokannut varmaan 10 kertaa paremmin paikalliseen malliin sopivaksi…

 

Sain työpaikan pienestä ravintolasta tai oikeammin Bistrosta nimeltä Bon Appetit, joka on paikallisella RSL clubilla Stocktonissa. Niin, sellaisella jossa kävimme Sussex Inletissä, jonka sanoin olevan sisustukseltaan huono versio ruotsin laivoista, juuri sellaisesta! Täällä tosin sisustus on huomattavasti siistimpi ja ravintolakin vähemmän ruokalamainen kuin Sussexissa. Stocktoniin täytyy mennä lautalla.

Newcastlen keskustan kartta, A-merkin kohdalle on meidän asunto 

Pomoni Stephane (ranskalainen, puhuu myös espanjaa ja kreikkaa, vaihdoimme muutaman sanan näillä kielellä työhaastattelussa) ja Stephanen naisystävä aasialais-juurinen Annie ostivat ravintolan itselleen seitsemän viikkoa sitten. Sitä ennen ravintolaa pyöritti RSL:n väki, mutta jälki ei ilmeisemmin tyydyttänyt asiakaskuntaa, joten ravintola myytiin ulkopuolisille. Nyt tärkeintä on tietenkin nostaa ravintolan imagoa, kertoa uusista kokeista ja uusista tuulista. Excellent meals, outstanding customer service!

 

Työtehtävät ovat perus tarjoilijan hommia: ota vastaan tilaukset, vie valmiit ruuat pöytiin, korjaa tiskit, valmistele pöydät uusille asiakkaille. Lisäksi pääsen treenaamaan cappucino&latte-taitojani, toiveissa on myöskin oppia tekemään hienoja latte-kuvioita. Mutta ensin opetellaan perusasiat.

Tein tällä viikolla kaksi vuoroa ravintolassa, keskiviikkona ja torstaina. Torstai sattui sitten olemaan vuoden kiireisin päivä, Australia-päivä. Vuoron jälkeen sain paljon hyvää palautetta pomoilta ”You were very confident, didn’t ask too many questions, just did, boom bam!” sekä oluen J. Työvuoro oli kieltämättä raskas, samanlaisia olivat tosin työvuoroni staffpoint aikana ravintoloissa, yökerhoissa, baareissa joten olin täysin varautunut raskaaseen työhön.

Australialaiset ovat todella mukavia, ihan oikeasti. Siis Todella Mukavia ja Ystävällisiä. Se aito ystävällisyys on jotain mitä olen kaivannut myös suomessa. Suomalaisetkin ovat ystävällisiä, mutta olemme liian ujoja ja epävarmoja itsestämme ollaksemme samalla tavalla ystävällisiä kuin aussit ovat, varomme päästämästä suojamuureja putoamaan ympäriltämme.  Suurimmalla osalla australialaisista ei tunnu olevan turhia ongelmia itsensä kanssa, kukaan ei tunnu vellovan itsesäälissä tai epävarmuudessa vaikka varmasti kaikilla on omat ongelmansa ja epäonnensa elämässä. Elämänkatsomus tuntuu olevan pari pykälää positiivisempaa kuin meillä suomalaisilla. Toivottavasti se on tarttuvaa!

Paikallisista eläinkaupoista sananen: niitä ei ole. Tai on kaksi suurta ketjua: Petbarn ja Petstock. Googlen mukaan lähialueilla piti olla n. neljä yksityistä pienempää eläinkauppaa mutta kun ajoimme paikan päälle saimme huomata jokaisen niistä lopettaneen. Molemmat isommat ketjut Petbarn ja Petstock ovat käsittääkseni ainakin osittain aasialais-omistuksessa, mikä taas tarkoittaa sitä ettei turhia eettisiä sääntöjä ole. No onneksi sentään kumpikaan liike ei myy muita eläimiä kuin kaloja. Mietin onko tämä tulevaisuus, ettei eettisesti toimivia eläinkauppoja ole tulevaisuudessa, koska kilpailu on niin kovaa että on myytävä paljon ja edullisesti ilman turhia kyselemisiä? Se on tietysti kysymys jota kysytään suurimassa osassa kaupanalan liikkeitä.

Tänään 29.1 kävin työhaastattelussa vastaanotto/hallinto-työpaikkaa varten. Työhaastattelijana oli rekrytointifirman työntekijä Marilynne. Täytyy sanoa että vaikka en paikkaa saisikaan oli tämä yksi miellyttävimmistä työhaastatteluista ikinä!

Marilynne oli erittäin vilpitön, ystävällinen ja silti erittäin ammattitaitoisen oloinen nainen noin nelissäkymmenissä. Tapasimme läheisen Darby Streetin (josta kerron kohta lisää) kahvilassa ja ensi alkuun noin kymmenen minuuttia Marilynne kyseli Suomesta ja kertoi olevansa kovin kiinnostunut maastamme, ihaili koulutusjärjestelmäämme, kyseli historiastamme, ruotsin ja venäjän vaikutuksista, kielestämme jopa ruokavaliostamme!

Kävimme yksityiskohtaisesti läpi CV:ni ja mietimme vahvuuksiani ja heikkouksiani työpaikkaa hakiessa. Marilynnen mielestä olin lovely ja wonderfull ja CV:ni näytti erittäin lupaavalta. Paikka oli siis n. 2,5 kuukauden sijaisuus, tämänhetkinen työntekijä oli menossa naimisiin ja sen jälkeen honeymoonille. Päädyimme kuitenkin yhdessä lopputulokseen että todennäköisesti tietokoneenkäyttötaitoni eivät vastaa Superior Computer skills-vaatimusta, mutta Marylinne vie hakemukseni kuitenkin eteenpäin ja jos tämä ei tärppää niin pitää minut mielessä muita mahdollisia paikkoja täyttäessään.

Btw. Marylinne kysyi myös konekirjoitus nopeuttani, sanoin tekeväni testin netissä haastattelun jälkeen, konekirjoitus nopeuteni on 42, just above average.

Juttelimme myöskin viisumistani ja sen vaatimuksista, kerroin että toisen vuoden viisumia varten minun täytyy tehdä kolme kuukautta työtä maaseudulla. Marilynnen mielestä tämä oli järisyttävää että tällaista vaaditaan, hän sanoi myös että jos tämä työpaikka ei nappaa niin minun pitäisi ehdottomasti lähettää työhakemus kaikkiin paikallisiin viinitiloihin ja lisätä hänet suosittelijaksi. ”Uskomattoman ystävällistä” ajattelin.

Kielitaitoni on ilmeisesti riittävä, ensimmäisen viikon parin ajan jännitin käyttää kieltä ja annoin Nelsonin hoitaa kaikki mahdolliset tilanteet. Nyt kuitenkin huomaan että englannin puhuminen tulee päivä päivältä sujuvammaksi! Opin pikkuhiljaa lausumaan niin kuin paikalliset (tomaatti= lausutaan thomaadoe eikä thomeidou) ja opin käyttämään paikallisia sanontoja (No worries mate, too easy!). Lisäksi kaikki joiden kanssa on jotain puhetta tullut englannistani ovat sanoneet ”your english is pretty much perfect!”. Ensimmäisenä työvuorona eräs pariskunta kysyi ” Do you have an accent?” ja kun kerroin että olen suomesta, mies totesi että vaimo arvasi että skandinaavialianen tyttö, mies itse oli epäillyt että olen irlantilainen!!!

Koiria on järkyttävä ikävä.. ihan hirveä.. Yritän olla ajattelematta tai puhumatta niistä koska kyynel tulee silmään ihan jo tätä kirjoittaessa. Olen nähnyt paljon karjakoiria täällä Newcastlessa, olisi ihanaa jos seuraava vuokra-asunto olisi koiria salliva niin voisin toimia sijaiskotina paikalliselle dog rescuelle.

Parisuhde on ollut koetuksella, jossain määrin. Olemme Nelsonin kanssa niin samanlaisia: erittäin omanarvontuntoisia, itsepäisiä, kumpikin haluaa että asiat hoidetaan omalla tavalla. Ollaan otettu yhteen asiasta, mutta onneksi kumpikin on tässä suhteessa tosissaan, joten ollaan pystytty puhumaan asiat sekä myöskin myöntämään omat virheet. Edellisissä suhteissa olen ollut hirviö, kävellyt yli koska on annettu tehdä niin, sitten olen kyllästynyt. Tässä suhteessa ei ainakaan tule käymään niin, mutta kaatuuko sitten meidän kummankin ylpeyteen, toivottavasti ei. Ainakin tähän mennessä hyvältä näyttää, tämä on täysin erilainen parisuhde kuin missä olen koskaan aiemmin ollut.

Nelson aloitti myös oman yrityksen Accel Electrics http://www.accelelectrical.com.au/ ja yritys on lähtenyt vauhdilla käyntiin! Kysyinkin jo Nelsonilta josko sitten kun/jos hankin permanent resident-viisumin minun kannattaisi opiskella sähkömieheksi Nelsonin yrityksessä oppisopimuksella :D . Kaksi päivää yrityksen julkistamisen jälkeen Nelsonilla on jo kaksi työkeikkaa, toinen keikka tuo lisää työkeikkoja, toinen on 1300 dollarin arvoinen… Joten joo, mitäs jos opiskelisin sähkömie… siis sähkönaiseksi??

Sähkömies rannalla.

Ensi viikolla on neljä työvuoroa Bon Appetitissa, kaksi iltaa ja kaksi lounasvuoroa. Lounasvuoroissa on kuulemaa yksi tarjoilija kerrallaan, toivottavasti en vielä joudu olemaan yksin!! En nimittäin osaa edes kassajärjestelmää käyttää! Niin tosiaan, Annie sanoi että pystyvät tarjoamaan kaksi – kolme työvuoroa viikossa, sen takia etsin edelleen töitä. Joko toista osa-aikatyötä tai tietysti mieluummin yhtä kokoaikaista pestiä.

Honeysucklen alue, vasemmalla näkyy Stockton

Ensi viikolla olisi tarkoitus kahvitella suomalaisen Miran kanssa. Mira on perheellinen suomalainen täällä Newcastlessa (myös mies on suomalainen), ovat asuneet täällä käsittääkseni n. 4 vuotta. Odotan tätä tapaamista innolla, pääsen puhumaan suomea ja vaihtamaan ajatuksia ausseista suomalaisen kanssa! Mira käsittääkseni myös tietää naisen joka leipoo oikeaa ruisleipää Newcastlessa! Ajatuskin tuoreesta ruisleivästä saa veden kielelle!

Tarkoituksen olisi tavata Darby Streetillä, joka on yksi tämän kaupungin viehättävimmistä kaduista. Darbylla on paljon kahviloita, baareja ja ravintoloita sekä tyylikkäitä pikku-putiikkeja. Rakennukset ovat vanhoja ja maksimissaan kaksikerroksisia. Kahvilat ovat melkeinpä päivästä ja kellonajasta riippumatta tupaten täynnä. Darby streetille kävelee meiltä noin 10 minuuttia jos sitäkään.

Puutkin kaduilla kertovat että kaupunki on vanha

Puunrungotkin kertovat että kaupunki on vanha.

Luin juuri wikitraveliä, Newcastle on New South Walesin toiseksi suurin kaupunki ja Australian kuudenneksi suurin kaupunki. Newcastlen kaupungissa on 153 000 asukasta ja lähiöt mukaan luettuna 500 000 asukasta. Newcastle on myöskin Australian vanhin tavaraliikennesatama.

 

 

 

Ensimmäiset kaksi viikkoa…

Pari viikkoa saapumisesta ehdin vihdoin ja viimein keskittymään kuulumisien kirjoittamiseen. On siis ollut melkoisen kiireinen alku, ympärillä on tapahtunut niin paljon asioita ja olen nähnyt miljoona käsittämättömän upeaa paikkaa (ja kuitenkin ollaan reissattu verrattain hyvin pienellä alueella ausseissa).

 

Lennot tänne sujuivat hyvin. Singapore airlines on hyvä lentoyhtiö, mitä nyt minä henkilökohtaisesti olin liian lyhyt ja pieni ihminen lentokoneen istuimiin, joten niska väkkyrässä meni frankfurt-singapore-väli. Singaporesta Sydneyyn kone oli onneksi puolityhjä ja oma penkkirivini oli tyhjä minua lukuun ottamatta, joten levittäydyin sitten pitkälleni makaamaan.  En saanut paljoa nukuttua ja varmaankin siitä johtuen ja sekalaisesta syömisestä, loppulennon ajan alkoi ilmetä matkapahoinvoinnin oireita. Tosin kuulin jonkun toisenkin matkustajan nostattelevan vatsahappoja toisella penkkirivillä..

Sydneeyn päästyä olo oli melko hutera ja sekava. Laukku tulivat heti, mistä olin kovin hämmästynyt. Maahantulokorttiin olin merkannut tuovani maahan ruokaa ja likaiset kengät. Suklaata eivät halunneet nähdä, kengät desinfioitiin. Muuten ei ollut mitään ongelmia maahantulossa.

 

Nelsonin kanssa jälleennäkeminen oli huippua tietenkin, ihana tunne vaan halata ja halata pitkään odotuksen jälkeen. Huteran oloni takia oli myös hyvä saada olkapää johon nojata. Lentokentältä ulos asuttaessa alkoi uusi maailma: kaikki todellakin oli erilaista, lämpötila, aurinko, liikenne, tuoksu, palmupuut jotka huojuivat lämpimässä kesätuulessa. Suuri yllätyksen ja ihmetyksen aihe koko ensimmäisen viikon ajan oli myös miten vihreää kaikkialla oli!! Olin valmistaunut kaiken olevan kuivaa, keltaista ja kuollutta, mutta Nelson kertoikin että alueella on parin viime vuoden aikana saatu poikkeuksellisen paljon sadetta.

 

Ensimmäiseksi ajoimme Newtowniin, lähiöön muutaman junapysäkin päässä keskustasta. Newtown on samantyyppinen kuin Kallio on Helsingissä, paljon nuorisoa, pikkuisia baareja ja ravintoloita, erilaisia edullisia putiikkeja. Kiva alue, varmasti mukava paikka asua jos pitäisi Sydneyn lähellä asua. Tosin asunnot ovat kuulemma naurettavan kalliita…

 

Menimme pieneen kahvilaan Newtowniin, ihana idyllinen wanhassa rakennuksessa, jossa lasiset ”seinät” on vedetty auki. Kahvila ja alue muistuttivat jotenkin todella paljon Ateenasta. Istuimme auringossa, söimme aamupalan ja joimme kahvit. Olo oli utopistinen. Vasta kolmekymmentä tuntia sitten maailmani oli näyttänyt ihan toisenlaiselta. Nelson vieressä, ympärillä aussiaksenttia ja aurinko joka oikeasti lämmitti.

Päivällä oloni oli yllättävän virkeä, kävelimme ympäri Sydneyn keskustaa, kävimme katsomassa harbour  bridgen ja oopperatalon vieressä lounaalla.

Kolmen hujakoilla aloimme suunnata takaisin Canberraan ja silloin se väsymys iski. Suunnaton raskauden tunne, kuin luomet olisivat olleet betonia. Yritin sinnitellä ajomatkan hereillä jotta olisin Nelsonille seuraksi ja jotta pääsisin mahdollisimman pian unirytmiin kiinni, mutta eihän se onnistunut. Canberraan päästyämme sama nukahtelu jatkui. Nelson kävi hakemassa pizzaa iltapalaksi (järkyttävän hyvää Crust-pizzaa muuten!). Heräsin hetkeksi syömään ja nukahdin taas. Seuraavana aamuna heräsin muistaakseni melko normaaliin aikaan, ehkä kahdeksan aikaan paikallista.

 

Keskiviikkona lähdimme kiertämään Canberraa, tai oikeammin Canberran suurta ostoskeskusta. Valtava kompleksi ja niin kuin on tullut huomattua kaikki ostoskeskukset täällä ovat valtavia. Jää itäkeskukset kakkosiksi… Shoppailijan paratiiseja siis mutta Nelson pysyi tiukkana eikä päästänyt minua valloilleen kaikkiin Iiiihaniin vaate- ja kenkäkauppohin. Hyvä niin. Haettiin pakolliset tarpeet: pankkitili, puhelinliittymä, adapteri ja käytiin syömässä paikallisessa ravintolassa. Söin linssihampurilaisen, joka oli mielettömän hyvä! Juuri sellainen maukas kuin mitä kasvisruuan kuuluukin olla. Myös Nelson tykkäsi kovasti.

 

Matkalla ostoskeskukseen sain ensimmäisen kokemuksen ”boganeista”. Pariskunta ylitti tietä meidän edestä valoissa kun muikki alkoi jotain huudella jotain autosta ”nice car dude….”, en saanut aksentilta selvää mitä mutta ilmeisesti jotain herjauksia. Tukka takussa, likaiset ja rikkinäiset vaatteet päällä kulki tämä pariskunta ja kun kysyin Nelsonilta että mistäs tossa oli kyse, Nelson vastasi ”bogans”. Sittemmin en ole kyllä itse nähnyt enempää tätä ”roskasakkia”, mutta Nelson aina välillää kysyy ”kuulitko tuon aksentin, tyypillinen roskasakki-aksentti” :D. Huvittavaa.

 

Illalla nukahdin taas kohtalaisen ajoissa, mutta sitten heräsinkin kolmen aikaan yöllä ja valvoin seuraavat neljä tuntia :/ kovin epämukavaa. Torstaina lähdimme ajelemaan kohti Nelsonin perheen asumusta Nowrassa. Matkalla pysähdyimme Fitzroy fallseilla, upeat upeat putoukset hienon luonnon keskellä! Taas kerran mietin kuinka onnellisia Nada ja Toda olisivat siellä olleet. Luonto todellakin on upeaa täällä, emme ole vielä päässeet sen enempää vaeltamaan, odotan sitä innolla! Kunhan saadaan nämä muutto-asiat pois alta.

Pysähdyimme myös eräällä sattumalta tiellemme osuneelle lookout-paikalla, ja voihan nenä mitkä maisemat!! Kuvista näkee hieman millaisesta paikasta oli kyse. Näkyvyyttä oli merellä asti, näimme myös tien jonka varrella Nelsonin vanhemmat asuu. Paikan päällä olisi voinut viettää pitemmänkin ajan, mutta matka jatkui.

Ajoimme läpi upean kangaroo valleyn, rinnettä kiemurtelevat pikkutiet keskellä rehevää ja runsaan vihreää metsää muistuttivat minua Pilion niemimaan alueesta. Ylitimme sillan jonka kohdalla pysähdyimme. Sillan ali kulki upea matala joki, jossa ihmiset uivat (too shallow for anything dangerous to live in, totesi Nelson). Siinäkin olisi mielellään viettänyt pidemmän aikaa, mutta matkamme Nelsonin kotiväkeä moikkaamaan oli vienyt jo kolmisen tuntia pidempään kuin oli suunniteltu

Nowrassa vietimme yhden yön. Ilta sujui rupatellessa ja syödessä Susanin upeaa upeaa merenelävä-pataa! Ainiin, täällä on tosiaankin tullut syötyä erittäin paljon mereneläviä ja kalaa, mikä on tietenkin hyvä juttu minulle! Nelsonin vanhemmat ovat hauskoja tyyppejä, kovin suorapuheisia ja puhuivat mielestäni arkaluontoisistakin perheasioista kovin avoimesti, mutta eivät minulta udelleet mitään. Illan aikana sai nauraa todella paljon, kun perhe vitsaili toistensa kustannuksella, hyvässä hengessä.

Perjantaina ajoimme koko perheen kanssa Perpendicular pointiin ja sieltä Honeymoon Bayhin uimaan. Perpendicular pointissa on upea vanha majakka ja majakanhoitajille rakennetut kivi-asumukset. Alue on käsittämätömän jylhä, korkealle jyrkänteen reunalle rakennettu. Majakan valkoiset seinät vastena kirkkaan sinistä taivasta ja merta ja ruohon vihreyttä oli todella häikäisevä näky.

Kaikki ajomatkat ovat olleet täynnä toinen toistaan upeampia maisemia ja jatkuvasti tulee halu kiljaista ”SEEIIIIISSS!!! Pitää ottaa kuvia!!” Mutta se tarkoittaisi että emme etenisi päivässä niitä matkoja joita meidän on ollut tarkoitus edetä, joten tyydyn katselemaan maisemia silmät ymmyrkäisinä ja yritän kuvata jonkin verran lasin läpi. Kuvat ovat silloin mitä ovat.

 

Honeymoon Bay, voi mitähän siitä kertoisin, idyllisen kaunis rannan poukama, upealla valkoisella hiekalla ja kirkkaan turkoosilla vedellä? Sanat eivät riitä kuvamaan paikan kauneutta. Vietimme mukavan iltapäivän rannalla uiden ja kuvaten mutta tajusimme pian rannalle päästyämme että kukaan ei ollut ottanut mitään syötävää tai juotavaa mukaan. Parin tunnin jälkeen jano kävi niin kovaksi että lähdimme jatkamaan maktaa.

Ennen autoille pääsyä pysähdyimme vielä ihailemaan pelikaaneja. Nelsonin isä näytti muksuille mistä löydetään rapuja ja miten niitä otetaan ”turvallisesti” kiinni, siis niin ettei omat sormet lähde mukana.

Rantareissun jälkeen perhe vei minut ja Nelsonin Sussex inletiin, jossa Nelsonin kaverin bändi oli soittamassa paikallisessa RLN klubilla. En ihan ymmärtänyt mikä näiden klubien ideana oli mutta ilmeisesti liittyi jotenkin hyväntekeväisyyteen. Paikka oli kylläkin aika kamala, siitä olimme samaa mieltä Nelsonin kanssa. Iso mutta järkyttävä sisustus, kuin viikkarin ruotsinlaivat, mutta vielä astetta järkympi.

Vatsa oli ollut kipeänä parin päivän ajan, ei oikein ruoka maistunut ja vatsaa kivisti. Ajattelin sitten että jospa kokeillaan vanhanaikaista reseptiä ja otetaan jägermeister-shotti. Yllätykseni oli suuri kun kuulin ettei ravintola tarjoile shotteja! Ilmeisesti iltojen päätteeksi on ollut niin paljon rähinöitä, että asiakkaiden alkoholin nautiskelua halutaan rajoittaa. Samaten isoin juomakoko oli 375ml ja monessa kaupungissa baarit sulkevat ovensa jo kahdelta. Ausseissa tuntuu vallitsevan jossain määrin voimakas tarve ohjailla ja määräillä ihmisiä ja heidän tekemisiään. Sen näkee ihan jo erilaisista ”opastus”-kylteistä. Lisäksi telkkarissa melkein puolet mainoksista on jonkinlaisia pelottelu-mainoksia: ihosyöpä, kännissä ajaminen, bushfires, keuhkosyöpä jne… En tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia mutta niin se nyt vaan on.

Ilta oli kuitenkin loppujen lopuksi mukava, vaikka lähdimme takaisin hotellille jo hieman puolenyön jälkeen. Seuraavana aamuna kävimme syömässä herkullisen aamupalan (paistettuja munia, tuoretta pinaattia, leipää, lohta) jonka jälkeen Nelsonin isä tuli hakemaan meitä, otimme Nelsonin auton perheen luota ja lähdimme kohti Sydneyä.

Matkalla oli taas upeaakin upeampia maisemia, pysähdyimme ensimmäiseksi katsomaan hienoa power surge- luonnonmuodostelmaa, jossa merivesi kulki luolaan, jonka katossa oli reikä ja josta aallot ja meren voima puristivat ulos hienoja vesisuihkuja (olipa hieno selitys :D ). Itse power surge oli hieno ja sitä ympäröivät näkymät taas kerran henkeä salpaavia! Kaikki on täällä niin suurta ja tuntuu uskomattomalta että näinkin pienellä alueella mitä ollaan kierretty on näin paljon hienoja maisemia. Olisi ehdottomasti sen arvoista päästä kiertämään ausseja enemmänkin!

Hieman jännittävämpiä hetkiä koimme kun lähdimme ajamaan läpi Royal National parkin, ja juuri sisään mennessä syttyi bensavalo… Kilometrejä käytettävissä oli 60, selvisimme juuri ja juuri puiston toiselle puolelle, bensa-asemalle päästessämme, kilometrejä käytettävissä oli enää 7… Mutta puisto oli taas uskomattoman hieno. Multa alkaa adjektiivit loppumaan tätä kaikkea super-upeutta kuvaillessa!! Siinä oli taas metsä johon olisin kovasti halunnut päästä vaeltamaan.

 

Päädyimme siis Sydneyhyn viettämään uutta vuotta, majoitusta ei ollut, olisi maksanut vähintään 500 dollaria yöltä ja hotellit vaativat varaamaan vähintään kolme – viisi yötä. Mutta ajattelimme että joko valvotaan koko yö tai nukutaan autossa. Minun oli myös tarkoitus nähdä vaihtari-ajoilta oleva hollantilainen tuttuni Marit, joka sattui olemaan ausseja kiertämässä ja olisi myös uuden vuoden sydneyssä. Harmillisesti kyllä emme saaneet järjestettyä tapaamista, siihen mennessä kun pääsimme Sydneyhin oli alue jossa Marit ystävineen oli päivän viettänyt ja varannut paikan ilotulituksia katsoakseen suljettu, koska alue oli kuulemma liian täynnä… Noh, kiertelimme sitten hieman sillan ympärystä, menimme pariksi tunniksi paikalliseen pubiin (joita kutsutaan täällä muuten yleisesti hotelleiksi, luulin alun perin että tämäkin oli oikeasti hotelli ja meinasin jo kysellä että missäs ne huoneet sitten on, kun tuli asia puheeksi Nelsonin kanssa).

 

Lähdimme ehkä puolisen tuntia liian myöhään kävelemään kohti rantaa, paikasta johon pääsimme näki sillan vain puoliksi, mutta onneksi ilotulituksia tuli kolmesta suunnasta joten pääsimme kuitenkin nauttimaan esityksestä.  Ja kyllä, se oli upea, varsinkin loppua kohden ilotulitukset olivat isoimmillaan ja näyttävimmillään, niska tuli kipeäksi kun yritti päättää mihin suuntaan katsoa! Ilotulitusten jälkeen palattiin pubiin ja siellä viettiin vielä pari tuntia, kunnes tuli paikallinen pilkku kello kaksi yöllä. Otettiin tupaten täynnä oleva juna takaisin autolle, joka oli parkkeerattu parkkihalliin ja käytiin nukkumaan.

Uuden vuoden ensimmäinen päivä vietettiin Tarongan eläintarhassa. Eläintarha on rakennettu mäen tai kukkulan päälle, upea näköalahissi vie kukkulan päälle jonka jälkeen kävellen jatketaan matkaa alaspäin. Eläintarhasta on upeat näkymät Sydneeyn ja merelle. Tarha oli hyvin pidetty, eläimillä näytti olevan isot ja virikkeelliset aitaukset ja linnuille oli hienoja aviaarioita joissa useampikin laji pääsi lentämään ja elämään isolla alueella. Vietimme Tarongassa nelisen tuntia, olisin helposti viihtynyt pidempäänkin, mutta illalla oli edessä vielä parin kolmen tunnin ajomatka Newcastleen.

Newcastleen saavuimme siis sunnuntai-iltana, Nelson oli varannut yhden yön majoituksen Formule 1-motellista. Motelli ja huone oli kamalin missä olen ikinä yötäni viettänyt. Ilmapiiri motellissa oli synkkä, ihmisten katseet antoivat ymmärtää ettet ole tervetullut, itse huone oli pahempi kuin millään risteilyaluksella olleet hytit. Suihku oli kuin vesisaha, ei tuntunut kovin hyvältä palaneilla olkapäillä… Sanomattakin selvää että toista yötä ei täällä vietetty.

Päivä vaihtui ja aurinko nousi sittenkin, jatkoimme matkaa kohti Newcastlen keskustaa ja maisematkin vaihtuivat lupaavimmiksi tuon hirvittävän motelli-kokemuksen jälkeen. Itse Newcastle ja sen keskusta on todella kaunis, rakennukset ovat vanhahkoja ja keskusta on isompi ja vilkkaampi kuin osasin odottaa. Rannat ovat UPEITA! Aamupäivän kiertelimme kaupunkia, kävimme aamupalalle, ostimme rantapyyhkeet ja suuntasimme rannalle tietenkin :). Aallot olivat todella voimakkaita, yritin päästä uimaan, mutta aallot voittivat, luovuin taistelusta. Siitä onkin aikaa kun viimeksi on uinut Oikeissa Aalloissa.

Seuraavan yön hostellimme oli jo paljon parempi, siisti pieni paikka lähellä keskustaa. Iltapäivällä soittelimme asuntoilmoituksia läpi ja saimme järjestettyä pari asuntoesittelyä. Toinen asunnoista oli ihan Newcastlen keskustassa Cooks Hillillä, jaettu asunto aussipariskunnan kanssa. Asunto on kolmessa kerroksessa, alimmassa autotalli, keskikerroksessa olohuone, keittiö ja wc,ylimmässä kaksi makuuhuonetta ja kylpyhuone. Rannalle matkaa 500m ja asunto periaatteessa ihan kaupungin keskustassa. Ihastuimme tähän asuntoon ja lauantaina saimme tietää että pääsemme sinne myös muuttamaan.

Newcastlesta palasimme Canberraan keskiviikkona 4. päivä, asuimme perjantaihin asti Nelsonin jaetussa työsuhde-asunnossa, perjantaina pojat joutuivat muuttamaan uuteen asuntoon, siellä asuimme sunnuntaihin asti. Tässä uudessa asunnossa oli uima-allas, joten viikonloppu sujui mukavasti altaalla lojuen :). Perjantai-iltana oli pienimuotoiset grilli-allas-istujaiset. Ihme kyllä kukaan ei tainnut käydä uimassa illan aikana.. Eikun käytiinhän me Nelsonin kanssa kello kaksi yöllä.

Uuteen Newcastlen asuntoomme päästiin muuttamaan vasta keskiviikkona 11.päivä, joten sunnuntaista keskiviikkoon asuttiin Nelsonin vanhempien luona Nowrassa, taas vähän lisää ajamista. Canberrasta Nowraan ajaa n. 2,5h. Onneksi Nelsonin perhe on mukava, viihdyttiin oikein hyvin. Syötiin hyvin, katsottiin iltaisin leffoja. Niin joo, Nelson tosiaan onnistui saamaan haavan jalkaansa perjantaina kun lautasia sisältäneen laatikon pohja petti ja kaksikymmentä lautasta hajosi pirstaleiksi. Joku lentävä sirpale ilmeisesti teki ventin ja verta tuli riittävästi. Sanoin varmaan neljä viisi kertaa päivän aikana että pitäisköhän sun huuhdella toi haava ”leave me alone, I’ll wash it when I feel like it”…Fine, noh haava tietenkin tulehtui (mistä Nelson oli kovin yllättynyt) ja sunnuntai yönä oltiin sitten päivystyksessä hakemassa antibiootteja ja kunnon puhdistusta jalalle.. Jääräpäinen mieheni. Lupasi kuunnella seuraavalla kerralla, mutta katsotaan, toi on sellanen junttura…

Keskiviikkona sitten muutettiin, ajettiin ensin Nowrasta Canberraan 3h, pakattiin auto ja peräkärry 3h ja jatketiin matkaa Newcastleen 5h plus muutama pysähdys matkalla 2h. Lähdettiin liikkeelle aamulla klo 8 ja saavuttiin perille illalla klo 9. Haettiin ruokaa (ravintola nimeltä Amazing Noodle, ei voi olla huono ;), juteltiin uusien kämppisten kanssa, kannetiin patja ja vaatteet yläkertaan ja käytiin nukkumaan.

Torstai-aamuna olikin ensimmäinen työhaastattelu, työ itsessään vaikutti helpolta, mutta haastattelija pommitti kysymyksiä kuin olisin hakenut johtajan paikkaa. Mikä motivoi sinua, mikä on suurin saavutuksesi, millaisia ovat urasuunnitelmasi jne… Noh, en ollut ollenkaan varautunut moisiin kysymyksiin, joten katsotaan miten käy.

Illalla kokattiin yhdessä uusien kämppisten Nerissan ja Huwin kanssa, katsotiin leffaa ja purettiin lisää tavaroita. Asunto on kiva ja todella hyvällä sijainnilla, kaupat ja baarit lähellä, huoneet hiljaisia, asunnon muut äänet ei häiritse. Niin ja meillä on palmupuu pihalla :).

Perjantaina käytiin baarissa, jossa Huw on töissä äänimiehenä. Baarissa on ilmeisesti melkein päivittäin live-bändejä. Olin jotenkin taas unohtanut että olen ausseissa, en Suomessa, ja varautunut kuuntelemaan jotain metalli,räminärocki,punkkia joten olin oikein positiivisesti yllättynyt kun bändi olikin tyypillinen surffi-poppi-bändi. Jotenkin bändin ja yleisön energia, positiivisuus, hyvä fiilis kuvasti juuri sillä hetkellä ausseja, niin maata kuin ihmisiäkin. Ilta oli hyvä! Olin taas erittäin iloinen siitä että olen juuri täällä.

Kaikki on täällä tosiaan oikein hyvin, ainut mikä jännittää on toi työnsaanti. Tosin niin kuin Kata eilen skypessä muistutti, olen tosiaan ollut täällä Vasta vähän päälle pari viikkoa, joten siihen nähden on aika hyvä saavutus että olen käynyt jo yhdessä työhaastattelussakin. Työhakemuksia aloitin lähettämään tänä tiistaina. En vain ole tottunut olemaan ikinä työtön, joten senkin takia ehkä stressaan tätä asiaa enemmän kuin tarvitsisi. Onneksi säästöjä on ihan hyvin joten muutaman viikon voi hyvin vielä odotella töitä. Toivon tietysti ettei tarttisi, vaan pääsisi työntekoon pikimmiten!

Eksyin myös paikallisen dog rescuen sivuille ja ilmoittauduin halukkaaksi vapaaehtoistyöhön. Olisi ihanaa päästä hoitamaan, lenkittämään koiria, auttamaan ihan millä tavalla tahansa. Liityin myös paikan facebook-faniksi ja heti seuraavana päivänä sivuston päivityksessä etsitiin sijaiskotia 12 kk-ikäiselle blue heeler nartulle, sydän jätti  lyönnin välistä… Mutta ei, valittevasti en voi toimia sijaiskotina.. Enkä varsinkaan hankkia omaa koiraa. Joten toivottavasti saisin pian hoitokoiria! Siis lenkitettäviä..

 

Lähtö lähenee..

Viisi päivää lähtöön…Hurjaa, vastahan siihen oli viikkoja! Kone lähtee Helsingistä 25. joulukuuta klo 19.10 Frankfurtin ja Changin, Singaporen kautta Sydneyhin, jonne saavun 27. tiistaina joskus aamuseitsemältä. Nelson tulee kentälle vastaan, vietetään päivä Sydneyssä ja illaksi suuntaamme Canberraan, jossa sitten asustellaan kuka ties muutama päivä tai muutama viikko, riippuen ja roikkuen tasan siitä miten asiat järjestyy… Canberrasta siirrymme näillä näkymin Newcastleen, missä Nelsonin koulu alkaa maaliskuussa.  Noh, sitä ehtii ihmetellä myöhemmin, tällä hetkellä tärkeintä on vaan päästä ehjin nahoin perille ja ennen sitä viettää ihana joulu perheen ja ystävien kanssa!

Lähden Australiaan siis working holiday- viisumilla, joka oikeuttaa oleskelemaan ja työskentelmään maassa vuoden verran. Ainut rajoitus on ettei yhdellä työantajalla saa olla kuutta kuukautta pidempään töissä. Lisäksi jos haluan mahdollisesti hakea toisen wh-viisumin, täytyy ensimmäisen wh:n aikana tehdä kolme kuukautta regional specified työtä, eli maaseudulla jonkin sortin hedelmänpoimintaa tai vastaavaa. Suunnitelmissa on yrittää saada tuokin tehtyä, varmuuden vuoksi jos seuraavaksikin vuodeksi huvittaa jäädä.

Miksi lähden? Niin, jos joku olisi puoli vuotta sitten sanonut että kuules Laura, sä tapaat sitten ruotsin risteilyllä humppabaarissa viisi vuotta nuoremman aussi-miehen johon rakastut tulisesti ja jonka vuoksi olet valmis jättämään kotisi, työsi, koirasi, ystäväsi ja perheesi niin olisin kyllä nauranut räkäisesti päälle. Mutta tässä sitä ollaan, lähdössä vastoin järjen ääntä (?onkohan mulla edes sellaista?) hyvinkin lyhyellä varoitusajalla (3kk), tilillä sen verran rahaa että takas pääsee jos tarttee ja pari kuukautta selvitään ilman töitä. Toisaalta täytyy myöntää ettei pelkkä mies minua olisi saanut esim Alaskaan muuttamaan ;) , Australian näkeminen ja kokeminen on ollut minulle suuri haave niin kuin varmasti monelle muullekin. Tilaisuus tuli ja siihen piti tarttua.

‎”It’s impossible” Said pride
”It’s risky!” Said experience
”It’s pointless” Said reason
”Give it a try” Whispered the heart

Mitä aion Ausseissa tehdä? Noh, ainakin tutustua Nelsoniin paremmin, tutustua maahan, tutustua uusiin ihmisiin ja asioihin. Niin ja nauttia siitä AURINGOSTA :) se tuntuu tämän kolmen kuukauden pimeän, harmaan ja sateisen syksyn jälkeen melkein uskomattomalta asialta, mielikuvituksen tuotteelta! Kuten tuntuu Nelson myös vain ”tyypiltä läppärissäni”. Lisäksi kunhan pari viikkoa on lomailtu saan toivon mukaan mukavan duunipaikan, nirso en tule olemaan. Hienointa olisi tietysti jos pääsisi eläinten kanssa jotain tekemään, mutta jos ei tärppää niin kaikki oljenkorret kokeillaan! Työ on myös tapa tutustua maahan, ihmisiin ja kulttuuriin.

Niin ja aion valokuvata paljon! Toiveissa olisi ostaa uusi parempi objektiivi, jolla saisi kaikki Australian hienoudet tallennettua.

Kuusi-seitsemän vuotta sitten asustelin Ateenassa 10 kuukautta. Sinä aikana tuli koettua paljon hyvää ja huonoa, opittua se että jokaisessa maassa on hyvät ja huonot puolensa ja aina jotain kaipaa toisaalta. Mielenkiintoista nähdä nyt millaiset omat fiilikset tulee olemaan Ausseissa. En muista kokeneeni mitään pahempaa kulttuurishokkia Ateenassa, mutta olen myös melko ”helppo” ihminen siinä mielessä että olen vähään tyytyväinen ja sopeudun nopeasti uusiin tilanteisiin. Olen myös ennakkoon lukenut, ottanut selvää, katsellut videoita ausseista, yrittänyt imeä mahdollisimman paljon tietoa maasta. Aussi-slangia on myös tullut opeteltua, kiitos Nelsonin ”going to mate’s place this arvo to crank up the barbie” sekä Sallan ”who’s very stoked about Oz, def right up her alley!”.

Kaikki tärkeät sanat, opitut asiat, hienot sanonnat ja vaaralliset eläimet tallentuu tietenkin reissuvihkoon, jonka Salla upeasti päällysti! Tätä kelpaa esitellä :)

Vihkoon on myös kirjoitettu läksiäis-viestejä, jotka suunnittelin lukevani lentokentällä lähtöä odotellessa. Liekkö viisasta, näen jo sieluni silmin kun Laura juo skumppa-lasia ja pillittää silmät päästään.