Sardinia Giulian silmin

Reissu alkoi sillä, että pari laukkua jäi vuorokaudeksi Damiin. No se ei ollut iso ongelma, vaikka italialainen kenttämeininki: ”laukut tulevat vuorokausi kentälle saapumisesta, koska kuriiri”. No tulivat vuorokauden päästä talolle. Asuttiin eka viikko Kite villagessa ja kokattiin siellä mm. suurinta herkkuamme, Gamberi rossia – punaisia katkarapuja, joita saa vain Sardinian/Sisilian kulmilta. Otin mukaan oman Macin veitsen, koska aiemman kokemuksen mukaan huoneistojen kokkausveitset ovat terävyydeltään surkeita. Mikään ei suututa enempää kuin tylsä veitsi.

Talonpuolikas.

Gamberi rossi.

Tavallinen rantaelämä on melko tylsää, mutta kitesurffirannalla tapahtuu paljon. Joku opettelee lajin ensiaskeleita. Toinen opettelee hyppäämistä, kun kaveri tekee ilmassa piruetteja. Porukat pumppaavat leijoja ja odottelevat omalle leijalle sopivaa tuulta. Minä katselen touhuja ja kuuntelen äänikirjana Mikael Persbrandtin elämäkertaa – Muistini mukaan. 

Jottei elämä olisi tylsä, on kiva, että sitä värittää boyfriend, joka järjestää pikapikaa tutustumiskäyntejä italialaisiin sairaaloihin. Tällä kertaa hienosti ulos kattamani aamupala päätyi kahteen ampiaisenpistoon (huitomalla ansaitut), mökötysaamiaiseen sisätiloissa (kannoimme kamat sisään) ja yhteen pyörtymiseen (vessassa, kun olin hakemassa apua majoituksen emännältö), Fiatilla raivokaahaamiseen (majapaikan emäntä ajoi),  tiputukseen ja sairaalaruokaan tutustumiseen. Mamma mia! Kaikki ovat elossa, vaikka kolarikin meinasikin tapahtua. Emäntä ihmetteli jälkeenpäin, kun olin niin cool apua hakiessani. En tiedä, auttoiko selittely, että boyfriendin jättäessäni tilanne ei näyttänyt niin vakavalta vai kerrotaanko jatkossa tarinaa suomalaisnaisesta, joka säilyi kylmähermoisena, vaikka boyfriend teki kuolemaa pation lattialla. Mamma mia – todellakin! 

Se uloskatettu aamiainen luomutiramisuineen…

Syön mitä vain, kunhan ruoka on tehty tuoreista raaka-aineista. Italian Conad vastaa K-supermarkettia sillä erotuksella, että raaka-aineet täälläpäin maailmaa ovat oikeasti tuoreita, esim. kala aamulla kalastettua. Merenherkkujen ja kalan ystävänä ollaan syöty niitä aina, kun se on ollut mahdollista.

Tältä kuuluu pizzan näyttää.

Carboniassa varsinainen löytö oli Yume sushi, jossa sai syödä 23,90€ hintaan niin paljon kuin jaksoi. Jokainen huippukaunis annos tilattiin erikseen, joten ei ollut kyse mistään buffetista. Raa’an kalansyöjän taivas – eivätkä tempuratkaan olleet huonoja. Sushiöverit kahtena iltana. 

Pienimmästäkin lähikaupasta (Porto Pollossa) voi saada irtomyynnistä oliiviöljyä ja viiniä. Tykkään. Aamiaisella maisema oli kelvollinen ja illalla suloinen. 

Bosa oli kaunis. Takseja ei näissä kylissä tunneta, joten mentiin rantaravintolaan Piaggiolla. Syötiin tonnikalaa ja juotiin limoncelloa. 

Tähän saakka on tutkittu näitä paikkoja. Vielä on lomaa jäljellä.

Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply