Genuiiniä etsimässä

Uuden-Seelannin loppuvierailumme aikana kokeilimme mm. uudemman kerran sohvasurffaamista, seka harjoittelimme vasemmanpuoleisen liikenteen kayttoa vuokra-auton ratista kasin.

Coromandelin ihatuttavasta kylasta jatkoimme matkaa Aucklandiin, josta siis vuokrasimme henkiloauton kayttoomme. JP hyppasi rohkeasti vasemmanpuoleiseen liikenteeseen seka oikealta puolelta ajettavaan autoon, aloittaen uusien liikennetottumustren harjoittelemisen Aucklandin keskustasta.

Kaupunkiajosta selvisimme kuitenkin kunnialla ja suuntasimme nokkamme kohti Bay Of Islandia. Maan pohjoisimmat osat koostuvat mutkittelevista maanteista, vihreista kukkuloista, hiekkarannoista seka valtavista maarista karjaa! Pohjoista kierrellessa kiinnitimme erityisesti huomiota myos hyvin harvaan asutukseen. Vahaisesta asukkaiden maarasta kertonee myos kokemuksemme vieraillessamme Ruavai nimisessa kylassa. Saavuimme kylaan tiistai paivana kello seitseman aikoihin illalla. Ensin suuntasimme kylan ainoaan majataloon, jossa lisaksemme asusteli yksi pidempiaikainen asukki. Kyselimme hostellimme omistajalta mista pain kylaa loytaisimme kaupan, jotta voisimme suorittaa paivittaistavaraostoksemme. Nainen kuitenkin kertoi meille hymyssa suin, etta ei lahimain kaupat enaa tahan aikaan ole auki. Lahdimme kuitenkin viela itsepaisina kylalle katsomaan, eiko tosiaan mikaan kauppa ole enaa seitseman pintaan tiistai-iltana auki, ja nainhan asia oli. Kyla oli autio. Paatimme kuitenkin kayttaa tilanteen hyodyksi ja myos mina uskaltauduin auton rattiin harjoitteklemaan vasemmanpuoleista liikennetta.

Pohjoisen vierailun jalkeen suuntasimme takaisin Aucklandiin, talla kertaa muutakin kuin ohikulkumatkalle. Vietimme kaupungissa muutaman paivaa joiden aikana tutustuimme kaupunkiin kiertelemalla sita ympariinsa, seka vierailimme museolla jossa perehdyimme paremmin mm. Uuden-Seelannin historiaan. Aucklandissa majoituimme coachsurffin- sivustolta bongaamamme Kuopiolaisen Jannen luona. Vietimme pari tunnelmallista yota Jannen lampoisalla lattiamatolla kera makuupussien vanhoja partion yoretkia muistellen. Kiitos kaikesta Jannelle!

Uudesta-Seelannista kaansimme nokan kohti Aasiaa, Singaporea.
Seikkailut jatkukoon!

Heti Aucklandiin saavuttuamme suuntasimme bussiasemalle tähtäimessä liput Rotoruan kaupunkiin. Saimmekin liput pian, ja kohta jo istuimme bussissa. Ensivaikutelmalta Uusi-Seelanti vaikutti kauniilta vihreistä kukkuloista, lampaista sekä ystävällisistä ihmisistä täyttyvältä maalta. Nyt hieman syvemmän tutkiskelun jälkeen voi ensivaikutelman todeta paikkansa pitäväksi.

Rotoruan kaupunki täyttyy luonnon luomista kuumista vesi- sekä mutalähteistä. Tutustuimmekin kumpiinkin kaupungissa ollessamme, mutta harmiksemme monin paikoin alueille pääsyä oli rajoitettu, ilmeisesti itsesuojeluvaistoa kantamattomien ihmisten (kuten minun) vuoksi. Oli jännä kuinka tavallisella hiekkatiellä saattoi havaita kuumaa vesihöyryä puskevan reiän ja toisaalla kuuli maan sisällä veden kiehuvan. Eräässä puistossa pääsimme kokeilemaan kahlailua kuumavesialtaassa, mutta valitettavasti Rotorua on sen verran hyvin turismin löytämä kohde, että uimaan ei luonnon vesialtaisiin pääse ilman kalliita lippuja. Maisemat kokonaisuudessaan kaupunkialueelta poistuttaessa olivat kauniita. Vierailimme myös kaupungin laitamilla sijaitsevassa metsässä jonne aikanaan on istutettu kasapäin erilaisia puulajeja. Puulajeista vahvimmin kasvualustan omakseen on kuitenkin tunnistanut punertavan värinen jättiläismäisen kokoinen ”red wood”, joista nykypäivänä metsä täyttyy.

Rotoruasta jatkoimme matkaa Taurangaan. Tauranga on pienehkö kaupunki pohjoissaaren pohjois-osassa meren rannalla. Merimaisemista huolimatta kaupunki ulkonäkönsä puolesta ei ollut kovin erikoinen. Taurangassa vietimme muutaman päivän joiden aikana patikoimme mm. Mt Maunganuilla, uiskentelimme maauimalassa sekä kävimme pelaamassa golfia paikallisella pienellä golfclubilla.

Taurangasta suuntasimme Coromandelin kylään, johon ihastuin syvästi jo tulomatkalla bussin ikkunasta, IHANA PAIKKA! Coromandel on pieni 1000 asukkaan kylä nurmikukkuloiden sekä meren ympäröimänä. Ympärillä seesteinen rauha, välillä voi kuulla lampaan määkinää tai mereltä veneen ääntä. Lähes kaikkialla nenään leijuu vastaniitetty nurmi. Saapuessamme Coromandeliin kyselimme eräästä majatalosta dormi paikkaa. Heillä ei kuitenkaan ollut ensimmäiselle yöllemme paikkaa dormissa, joten ystävällinen respan henkilö kysyi minne olisimme seuraavaksi eniten kiinnostuneita majoittumaan. Mies soitti valitsemaamme hostelliin ja järjesti sieltä omistajan hakemaan meidät omalta majataloltaan. Olimme hämillämme, missä muualla tehtäisi näin?
Hostellillamme on melko hyväkuntoisia maastopyöriä vapaasti käytettävissä, joten päätimme käyttää mahdollisuuden hyväksi ja lähteä katsomaan aiemmin bussin ikkunasta nähtyjä maisemia. Lähdimme polkemaan kohti kukkuloita. Poljimme tasaista maastoa, poljimme ylämäkeä, poljimme rankkaa ylämäkeä, todella rankkaa ylämäkeä kunnes jalat alkoi kummallakin olla aivan hyytelönä. Matka oli todella rankka reisilihaksille. Päätimme kuitenkin vielä jatkaa seuraavan kukkulan suuntaan. Alamäessä tajusimme, ettemme todella tule jaksamaan fillarilla kyseistä mäkeä toiseen suuntaan. Kukkulan puolimatkassa teimme käännöksen takaisin kohti ylämäkeä, jyrkkää ja rankkaa sellaista. Luovuttaa ja kävellä ei voinut, poljimme pienissä erissä ja ah sitä tunnetta kun viimein pääsi kukkulan huipulle takaisin eikä kävelemisestä hyytelönä olevien jalkojen vuoksi enää tahtonut tulla mitään. Jälkikäteen hostellilla olikin jo tyytyväinen olo urotyöstä

Kavattelun jälkeisenä päivänä päätimme lähteä tutkimaan Tongatapun saarta paikallisbusseilla. Suuntasimme saaren etelä- rannalle, jossa oli odotettavissa luonnon oma taideteos. Kyseessä oli meren koralleihin hiomia pieniä reikiä, blow holeja, joista syöksyi vettä jopa kolmenkymmenen metrin korkeuteen aallon osuessa kallioon. Näky oli varsin vakuuttava kun kymmenistä reijistä vesi syöksyi kohti taivasta.

Seuraavana päivänä päätimme suunnata rannalle saaren länsi-osaan.  Perillä meitä odotti korallihiekasta muodostunut ranta. Muutaman sadan metrin mittaisella rannalla oli meidän lisäksemme alle kymmenen henkeä. Auringosta ja rauhasta nauttimiseen ranta soveltui oikein hyvin, mutta uimiseen ranta ei ollut paras mahdollisen. Vesi ei ollut kovin syvää ja muutaman metrin päässä rannasta alkoivat kovin terävät korallit. Korallien reunustoilla oli kuitenkin hyvin runsaasti erilaisia kaloja ja muita mereneläviä ja  veden kirkkaus oli jotain uskomatonta. Hyvällä säällä näkyvyys saattaa olla jopa 60 metriä ja normaalioloissakin 40 metriä. Illaksi palasimme takaisin majatalolle ja maistelimme (tai minä maistelin) kavaa uudelleen, mutta tuntemukset eivät eronneet edellisestä kerrasta. Pientä puutumista suussa, mutta muuten olo ei eronnut normaalista.

Tongan reissumme loppupuolella suuntasimme vielä Polynesian Stonehengelle eli Tongatapun thrilithonille sekä Pangaimotun saarelle.

Reissu trilithonille oli erittäin mieleenpainuva. Itse nähtävyys ei ollut kummoinen, mutta matkan takaisin 25 kilometrin päästä muistamme varmasti hetkisen. Matkasimme saaren itä- osaan paikallisbussilla ja poistuessamme bussista kysyimme kuskilta kuinka myöhään he lopettavat ajamisen. Kuski vastasi että he lopettavat noin viiden aikaan. Palasimme tienvarteen noin neljän maissa. Kolme-neljä ensimmäistä bussia ajoi tylysti ohitsemme. Saimme kuitenkin yhden bussin pysäytettyä ja kuski kertoi meille, että tähän aikaan ei enää pääsisi kaupunkia kohti. Hän oli menossa kotiinsa muutaman kilometrin päähän ja lupasi heittää meidät sinne asti. Kyseisestä kylästä jatkoimme matkaamme jalan erään paikallisen tytön kanssa, joka oli tulossa töistä kotiin. Hän kertoi taittavansa joka päivä n. 15 km kotimatkan jalan ja ystävällisten ihmisten autojen kyydissä, koska bussit eivät enää kulje neljän jälkeen.  Hetken kävelyn jälkeen pääsimmekin ensimmäisen ystävällisen ihmisen auton lavalle ja matkamme taittui oikein kivasti. Majatalolle päästyämme olimme matkanneet viiden eri auton kyydissä sekä kävelleet arviolta noin 5 – 7 km. Aikaahan se otti enemmän kuin taksin tilaaminen, mutta olihan se myös paljon hauskempaa.

Toiseksi viimeisenä päivänä päätimme lähteä snorklaamaan läheiselle Pangaimotun saarelle. Meno- paluu saarelle kustansi noin 10 € henkilöltä. Perillä meitä odotti huvia koko kympin edestä. Laivan hylky snorklaamista varten, hiljeinen ranta auringonottoon, riippumatto veden yllä varjossa löhöilyys sekä palmuun kiinnitetty köysi veteen hyppimistä varten. Päivä kuluikin todella nopeasti ja noin neljän maissa meidät tultiinkin jo noutamaan takaisin Tongatapulle.

Tongalaiset syövät kaikkia eläimiä (ja ihmistä ennen lähetyssaarnaajia) umussa eli maauunissa valmistettuna. Genuiinista hekään eivät kuitenkaan ole kuulleet. Tongalta matkamme jatkuu Uuteen-Seelantiin, jossa ainakin on odotettavissa rugbyn maailmanmestaruudesta hullaantuneita kiiwejä.

Sydneystä nousimme koneeseen kohti Tongan kuningaskuntaa. Tonga on 176 saaresta koostuva noin sadantuhannen asukkaan valtio Tyynellä valtamerellä. Seinäjoelta linnunreittiä pitkin matkaa tulee noin 15500 km. Saamamme vaikutelman mukaan Tongalaiset ovat hyvin rentoa ja rennosti ottavaa sakkia. Tämän puolesta puhuu myös pykälä laissa, joka kieltää urheilemisen sekä työnteon sunnuntaina. Lepoaikaa vietetään myös päivittäin klo 13 ja 15 välillä. Lenkkeilevää tongalaista pidetään myös yleisesti tyhmänä tai vähintäänkin hyvin outona.

Valtaosa Tongalaisista on ylipainoisia ja suuri osa huomattavan ylipainoisia. Eräs paikallinen kertoi että Tongalaisista 90 % olisi liikalihavia. Heistä 60 % naisia ja 30 % miehiä. Keskustellessamme aiheesta hän nosti esiin lihavuuden syiksi ruokailemisen mukavuuden sekä lihavien ihmisten kauniimman ulkonäön. Innostuin sittemmin kyselemään, että minkä kokoinen ihminen alkaa lihavuutensa puolesta olemaan ihanteellinen. Hän arvioi, että naisella hyvä paino olisi 100 – 150 kg. Mikäli nainen on vielä pitkä ja lihava, on tämä hyvä bonus! Olemmekin viimeisen viikon sisällä tulleet siihen tulokseen, että sanonta ”lihavat on lepposia”, pitää ehdottomasti paikkansa!

Tongalle saavuttaessa majoituimme Tonin, tuon Madventures –sarjasta tutun miehen guest houseen. Olemmekin saaneet yllättyä kuluneen viikon aikana siitä kuinka suuri innoittaja Madventures –sarja on Suomalaisille backpackereille. Itse olemme tavanneet viikon aikana yhden suomalaisen sekä yhden suomea puhuvan norjalaisen, mutta kuulopuheet sekä guesthousemme vieraskirja puhuvat melko suuren suomalaisen-backpacker turismin puolesta.

Pari ensimmäistä päivää tutustuimme Tongaan kiertelemällä pääkaupunkia Nuku’alofaa sekä guest housemme ympäristöä ja keskustelemalla paikallisten sekä muiden reissaajien kanssa. Pari päivää Tongatapulla oltuamme, otimme lautan Tongaan kuuluvaan Euan saareen. Eua on pieni, hyvin vihreä sademetsämäinen saari. Saarella tutustuimme sademetsään. Patikoimme melkoisessa rämeikössä hieman epätietoisinakin sijainnistamme, sillä opaskylttejä metsässä ei ollut ja monet teistä oli kasvanut lähes kokonaan umpeen. Karttana meillä oli edellisenä päivänä piirtämäni vedos. Kolmisen tuntia rämmittyämme, löysimme etsimämme Lau´ua lookoutin. Sillä hetkellä kun astuimme ulos tiheästä sademetsästä katselupaikalle, sai kaikki tämä rämpiminen ehdottomasti vaivansa näköisen arvon. Maisema oli häkellyttävä! Ensin ympärillämme oli ainoastaan vihreää kasvillisuutta. Sitten näimme puiden välistä pienen ”aukon” josta näkyi merta. Kun astuimme ulos aukosta noin 2m x 2m kokoiselle ulokkeelle, oli allamme valtava pudotus, edessämme 180 asteen alueella merta silmänkantamattomiin ja sivuilla sademetsää, niin että kummallekin konkretisoitui missä todella olimme tarponeet. Mahtava kokemus!

Eualla ollessamme vietimme muuten aikaa rentoutuen rannalla. Hostellimme lähellä oli mukava hiekkaranta jossa ei muita turisteja ollut. Euan kylissä kierrellessämme tapasimme paljon ystävällisiä ihmisiä. Monet pysähtyivät tarjoamaan meille autokyytiä, osa ihmisistä tuli juttelemaan meille ja lähes kaikki saaren asukkaat tervehtivät meitä vastaan tullessaan.

Takaisin Tongatapulle tullessamme majoituimme jälleen Tonin guest houseen. Majatalossa tutustuimme suomalaiseen Artoon, sekä japanilaiseen pariskuntaan joiden kanssa päätimme viettää paikalliseen kulttuuriin kuuluvan kavaillan. Kava on erään kasvin juuresta tehtyä jauhetta, joka sekoitetaan veteen ja juodaan. Sen uskotaan parantavan ripulin, vatsataudin sekä se toimii myös särkylääkkeenä ja se helpottaa uniongelmista kärsiviä. Tongalaiset aloittavat kavan juomisen hyvin nuorena, noin 5-6 vuotiaina. Tai oikeastaan tongalaiset pojat aloittavat, sillä tytöt ja naiset eivät juo kavaa ollenkaan( syy ei selvinnyt illan aikana). Kava näyttää hieman kuravedeltä ja makua on vaikea kuvailla. Hieman ehkä perunajauhoveden makuinen, ei siis kovin hyvää .

Todennäköisesti levähdyksemme Tongalla jatkuu majatalomme riippumatossa tai Tongatapun rannoilla makoillen. Säät ainakin ovat suosineet kyseistä harrastusta.

Malesian stoppimme jälkeen jatkoimme matkaa kohti Australiaa. Lensimme AirAsialla Kuala Lumpurista Melbourneen, jonne saavuimme noin yhden aikaan yöllä. Päätimme majoittua Melbournen kentälle, sillä mitään majapaikkaa emme olleet varanneet tai edes kovin huolella katsastelleet. Heräiltyämme kohtuullisen viileän (saapumishetkellä Melbournen lämpötila oli noin 10 astetta) yön jälkeen aloimme etsiä mahdollista majoitusta. Päätimme majoittua Nomads-nimiseen hostelliin. Totuttuun hintatasoon verrattuna Australia ja Melbourne tuntuivat erittäin kalliilta. Kyseisessä hostellissa maksoimme dormihuoneen sängystä lähes 30 euroa yöltä. Myös ruoka ja muut välttämättömyydet ovat Australiassa Suomen tasolla.

Nukuttuamme matkustamisesta johtuvan väsymyksen pois lähdimme tutustumaan Melbournen kaupunkiin. Tutkailimme kaupunkia pääasiassa kävelemällä ympäriinsä, sekä käyttämällä kaupunkia kiertävää ilmaista ratikkaa. Melbourne on kaupunkina siisti, hiljainen ja kaunis. Tai ainakin siltä se tuntuu aikaisemmin tutustumiimme kaupunkeihin verrattuna. Ainut ongelma oli ensimmäisten päivien kylmyys, sillä lämpötila ei päivälläkään kohonnut kahdenkymmenen yläpuolelle. Laajentaessa tutkimuksiamme hieman ydinkeskustan ulkopuolelle löysimme hieman halvemman hostellin, johon päätimme vaihtaa seuraavana päivänä.

Lauantaita kohden mentäessä lämpötila alkoi myös kohota ja päätimme osallistua sohvasurffaus-sivuston organisoimaan piknikkiin (sohvasurffauksesta olimme kuulleet Sansibarilla Alexisilta, jonka suosituksesta päätimme liittyä sivustolle). Piknikki järjestettiin yhdessä Melbournen kymmenistä puistoista. Saapuessamme puistoon paikalla oli jo toistakymmentä sohvasurffaajaa useita eri kansallisuuksista ja lisää surffaajia saapui paikalle tasaiseen tahtiin. Piknikki sujui rennossa tunnelmassa tutustuen ihmisiin sekä halvinta mahdollista viiniä ”nauttien” .

Ennen Melbournesta poistumista suoritimme vielä perusteellisemman tutkimuksen Melbournen kaupunkiin. Hostellimme hintaan kuului myös mahdollisuus käyttää paikan polkupyöriä, jotka otimmekin allemme. Pyörät toisin eivät olleet ihan viimeisessä iskussa ja varsinkin jarruttaminen oli hiukan epävarmaa. Onneksi sopimukseen kuuluivat viimeisintä huutoa olevat kypärät, joten tunsimme olomme tarpeeksi turvalliseksi siirtyäksemme miljoona kaupungin sykkeeseen. Päivän aikana pyöräilimme reilun 20 kilometriä tutkien kaupunkia ydinkeskustan ulkopuolelta. Eksyimme esimerkiksi kaupungin laitamilla sijaitsevalle luomutilalle, jossa pidimme pienen juomatauon ennen siirtymistä Melbournen rannoille. Rannalle päästyämme nautimme myöhäisen lounaan, jonka jälkeen suunnittelimme menevämme uimaan Tasmanian mereen. Uiminen sai kuitenkin jäädä toiselle kertaa meren hyytävän kylmyyden vuoksi.

Lentomme Tongalle lähtee Sydneystä, joten päätimme suunnata kohti kyseistä kaupunkia rannikkoa pitkin pysähtyen ehkä muutamalla paikkakunnalla. Ensimmäiseksi kohteeksemme valikoitui noin 6000 asukkaan Narooma niminen kaupunki. Matkasimme junalla ja bussilla Melbournesta noin kymmenen tuntia saavuttaaksemme päämäärämme. Ensivaikutelman perusteella päätimme jäädä kaupunkiin vähintään muutamaksi päiväksi ennen kuin jatkaisimme matkaamme kohti pohjoista. Narooman kaupunki on veden ympäröimä lähes joka puolelta, mikä tekee kaupungista suosituin surffaus- ja rentoutumispaikan paikallisille. Kierrellessämme kaupunkia törmäsimme kaupungin ehkä tunnetuimpaan maamerkkiin ”Australia rock” –nimiseen kallioon tai pikemminkin meren kaivertamaan reikään kalliossa. Ehkä kyseinen muodostuma ei ole ihan yhtä merkittävä nähtävyys kuin Ayers Rock Australian takamailla, mutta kuitenkin ihan mukava muisto meidän mielissämme.

Naroomasta suunnittelemme liftaavamme kohti pohjoista, mutta suunnitelmiimme tuli muutos kun saimme sohvasurffauspaikan Wollongongosta. Matkustimme kyseiseen kaupunkiin, ilman ylimääräistä jännitystä, tylsästi bussilla jonka jälkeen aloimme selvitellä missä meidän seuraavien öiden majapaikkamme sijaitsee. Olimme saaneet myöntävän vastauksen sohvasurffauspyyntöömme Wollongongossa asuvalta Claire nimiseltä tieteiden opettajalta. Hänen kotonaan oli meille varattu hiukan muuta kuin vain sohva. Saimme oman huoneen leveällä jenkkisängyllä ja vastaanotto oli erittäin tervetullut. Nukuttuamme yön yli Claire lähti näyttämään autollaan meille kaupunkia ja varsinkin semmoisia paikkoja joihin ilman omaa auto olisi vaikeaa tai mahdotonta mennä. Suuntasimme mm. Mount Keiralla sijaitsevalle katselutasanteelle, josta pystyi näkemään koko Wollongongon kaupungin. Seuraavana päivänä suuntasimme jalkaisin rannalle rentoutumaan (uiminen jäi edelleen välistä). Illanpäätteeksi grillailimme porukalla Clairen luona mm. kengurua ja vihanneksia.

Kolmen Clairen luona vietetyn yön jälkeen suuntasimme kohti Sydneytä. Kaupunkina Sydney ei ole yhtä helposti lähestyttävä kuin Melbourne. Liikennettä on paljon enemmän ja välimatkat kävellen ovat pitkiä, minkä voi havainnoida rakoista jaloissamme. Liikkumista todella tulikin, sillä hostelliltamme satamaan ja Australian tunnetuimmalle rakennukselle, Sydneyn oopperatalolle, tuli matkaa useita kilometrejä. Oopperatalo kuuluu varmaan jokaisen Sydneyn kävijän ohjelmaan ja pitihän meidänkin käydä sitä muutamana iltana ihmettelemässä.

Oopperatalon ihmettelyn lisäksi päätimme käydä myös tutustumassa ”tv:stäkin tuttuun” Bondi Beachiin. Mennessämme rannalle siellä oli jo reilu tuhat surffaajaa sekä auringonpalvojaa. Rantana Bondi ei ollut mikään erikoinen tai ei se ainakaan ollut samalla tasolla Mombasan Nyali Beachin tai Sri Lankan Mirissan kanssa. Bondilla oli myös unohdettava Intian valtameren lämpö ja koettava Tasmanian meren jäätävyys. Hetken totuttelun jälkeen vesi tuntui jo ihan siedettävältä, mutta toivottavasti kyseisen veden lämpötila on jotain muuta kun saavumme seuraavan kerran Tasmanian meren äärelle Uuden-Seelannin puolelta.

Eniten tällä hetkellä Australian stopissamme harmittaa vähäinen kengurujen määrä. Olemme nähneet vain muutamia yksilöitä bussinikkunasta. Kenguruiden vähäisyys johtuu paikallisten mukaan siitä, että ne ovat tähän aikaan vuodesta vuoristossa. Samoin ovat tehneet todennäköisesti genuiinit, jos niitä tällä mantereella asustelee.

Seuraavaksi reissumme jatkuu kohti Tongan kuningaskuntaa, jossa toivon mukaan saamme lepuuttaa kovia kokeneita jalkojamme riippumatoissa. Ennen siirtymistä kentälle, tuhlasimme viimeiset 2 dollaria pienen kisan merkeissä. Molemmat sai dollarin käyttöön jolla piti hommata lahja toiselle. Itse löysin Minnalle pienen vitsikirjan ja Minna ”kerjäsi” pussillisen kebabbia katukauppiaalta dollarilla minulle, josta olin muutaman kuukauden jo haaveillut. Minna taisi voittaa tämän kisan