Reippaan 45 tunnin matkustamisen päätteeksi pääsimme Koh Taolle. Olimme viettäneen jo aikaisemmin viikon Taolla, jolloin suoritimme sukelluksen peruskurssin. Takaisin tulon syynä olikin jatkaa edullista sukeltamista. Minnan keskittyessä auringonpalvontaan, minä suoritin kurssit hylky- ja syväsukelluksesta, tavoitteenani päästä 40 metriä pinnan alapuolelle ja kokea elimistöön kertyneen typen narkoottinen vaikutus. Kurssit suoritettuani päätimme vuokrata skootterin muutamaksi päiväksi ja lähteä tutustumaan saareen. Otimme suunnaksi Shark Bayn. Suunnan valinta osoittautuikin onnistuneeksi kirkkaan veden ja hyvän snorklausmahdollisuuden vuoksi. Rannan läheisyydessä olevat korallit sisälsivät paljon elämää, mukaan lukien useita noin 1.5 metrisiä mustaevähaita. Siis oikein hyvä paikka snorklaukseen.

Taolta matkasimme yölautalla ja minibussilla Phukettiin, jossa meidän oli tarkoitus tavata herra ja rouva Sandels. Työ- ja koulukiireiltään heiltä liikeni myös aikaa meidän kanssa rannalla lekotteluun ja hieman illanviettoonkin. Ehkä ei ole tarpeellista kirjoitella mitä tapahtuu, kun vanhat ystävät tapaavat pitkästä aikaa ja kauppias vielä sattuu myymään muutaman Changin ja Tigerin.

Phuketista meillä oli lento varattuna Balille, Indonesiaan. Tarkoituksenamme oli viettää kunnon loma Lombokin ja Gilin saarilla reissumme lopuksi. Suunnitelmamme kuitenkin kirjaimellisesti vesittyivät. Sadekausi oli pitkittynyt, eikä säätiedoitukset antaneet paljon toivoa  paremmasta. Teimmekin totaalisen U-käännöksen ja lensimme Kuala Lumpurin kautta Malesiassa sijaitsevalle Langkawin saarelle. Suunnitelman muutos osoittautuikin täydelliseksi. Langkawi tuntuu oikein sopivalta paikalta muutaman viikon rentoutumiseen. Ei liikaa turisteja, aurinko paistaa ja verovapauden myötä hinnatkaan eivät ole liian korkeat. Eiköhän tässä oteta vielä viimeiset värit pintaan ennen paluuta arkeen.

• Tweettaa
• 

Laosin vierailumme aloitimme Thaimaan ja Laosin rajalla sijaitsevasta Huay Xain kylästä. Vietimme kylässä vain vuorokauden, joten syvemmin emme siihen ehtineet tutustua. Huay Xaista jatkoimme matkaa kohti sisämaata Luang Prabangiin. Matkalla Luang Prabangiin tutustuimme ruotsalaiseen Danieliin jonka huomasimme olevan hyvin samanhenkinen kanssamme. Päätimme majoittua samaan guest houseen ja matkata jonkin matkaa kimpassa. Kaupunkiin tutustuimme pyörän selästä käsin. Kaupungin keskusta yllätti meidät, sillä emme olleet kuvitelleet sen muuttuneen vielä aivan näin valtavasti turismin myötä. Laos nimittäin avasi ovensa turismille vasta 1989. Luang Prabangin keskusta täyttyy viimevuosina rakennetuista guest houseista ja hostelleista, ja länkkäreihin törmää kadulla lähes yhtä usin kuin paikallisiin. Keskustan ulkopuolelle mentäessä alkaa pikkuhiljaa normaali laosilainen elämä tulla esiin. Mitä kauemmas menet sitä paremmin näet normaalia arkea.

Luang Prabangissa sydämemme sulatti Kouang Si vesiputoukset. Jostain syystä ja meidän onneksemme turismi ei vielä ole onnistunut valtaamaan kyseistä paikkaa täysin. Kaupungin turisti infosta vesiputouksista ei mainittu mitään ja monet reissarit joiden kanssa olemme keskustelleet, ovatkin missanneet kyseisen paikan. Itse olimme onnekkaita sillä Daniel oli aiemmin kuullut vesiputouksista tapaamaltaan reissaripariskunnalta. Otimme kaupungista tuk tukin noin 30 km päähän putouksille ja hämmennyimme kerrassaan meitä odottaneesta näystä. Kirkkaan sininen puhdas vesi, mahtavat mahdollisuudet uida ja hyppiä kivikielekkeiltä alas ja yksinkertaisesti henkeäsalpaavan kaunis ympäristö!

Luang Prabangista otimme suunnan kohti Vang Viengiä. Taitoimme matkan bussilla pieniä vuoristoteitä pitkin. Tien heikon kunnon ja kapeuden vuoksi n. 230 km:n matka otti 6-7 tuntia. Matkalla näimme arkipäiväisempiä laosilaisia maisemia. Teissä ei ollut asfalttipäällystä kuten turistialueilla eikä talot olleet kivestä tai puusta, vaan pellin ja laudan paloista koottuja rakennelmia. Vuoristoteiden varsilla pienen matkan etäisyydellä toisistaan sijaitsi parin kymmenen talon vuoristokyliä. Vang Viengissä meitä odotti jälleen valtava määrä turisteja. Erona Luang Prabangin massaturismiin, Vang Viengin on vallannut nuorempi, aamusta – iltaan viina- ja huumepäissään oleva, kiljuva, paikallista kulttuuria kunnioittamaton teinimassa. Vang Viengissä tarkoituksenamme oli kokeilla ”tubailua” eli koskenlaskua traktorinrenkailla. Retkikuntamme oli kuitenkin kasvanut viisihenkiseksi ja rattoisan jutustelun lomassa tubailut sai jäädä. Jo pian Vang Viengiin saavuttuamme tiesimme, että meidän tulee lähteä kaupungista nähdäksemme todellista laosilaisten ihmisten elämää. Ikävänä yllätyksenä jouduin kuitenkin rajumman vatsataudin syövereihin, joka talttui vasta lähes viikon jälkeen apteekin tapletti-Tainan minigrip-pussiin lajittelemien ihmepillereiden avulla. Kyseisellä viikolla JP ja Daniel tutustuivat skoottereilla mm. lähikyliin sekä Vang Viengissä sijaitseviin luolastoihin.

Koh Taon kutsuessa lähtö maaseuduille jäi ja suuntasimme maan pääkaupunkiin Vientianeen. Vientianessa vietimme pari vuorokautta, joiden aikana tutustuimme kaupunkiin kiertelemällä sitä, sekä vierailimme Laosin suurimmassa ostoskeskuksessa. Kävimme myös testaamassa keilausta paikallisessa keilahallissa. Keilahalli ei kummoisemmin suomalaisesta poikennut, hieman vanhempaa tekoa, mutta periaatteessa samanlainen.

Laosin vierailusta jäi hienoinen pettymys ilmaan. Tähän lienee osuutensa huonolla tuurilla sekä vääristyneillä kuvitelmilla kohdekaupunkeja kohtaan. Pettymyksen makua värittää lisäksi Laosissa vallitseva ärsyttävä rahastamisen maku. Turistibussien asemat sijaitsevat useamman kilometrin päässä keskustasta, joten uuteen paikkaan saavuttaessa sinä olet luonnollisesti tuk tuk kyytiä vailla. Vaihtoehtona sinulla on matkustaa totaalisen ylihinnoitellulla tuk tukilla tai lähteä rinkka selässä taittamaan kilometrien matkaa. Samaten, jos matkustat turisteille suunnatuilla busseilla pitkän matkaa, tulet maksamaan paikalliseen hintatasoon nähden kohtalaisen suuren summan wc käynnistäsi. Ollessasi kiinnostunut kaupungin ympäristöstä, tulet huomaamaan että lähes jokainen silta tai ”erikoistie” on maksullinen. Maasta poistuttaessa meitä odotti vielä ”huvittava” yllätys. Koska poistuimme maasta sunnuntaina, tuli meidän maksaa rajalla vielä sunnuntaivero

Nyt olemme Koh Taolla etsimässä jo pitkään jahtaamaamme genuiinia. Kenties tämä mystinen otus viimein löytyy meren syövereistä?

Saavuimme Vietnamista suoraan Kambodzan pääkaupunkiin Phnom Penhiin bussilla. Kambodzan historia ja eteenkin lähihistoria ovat kohtuullisen karua luettavaa, joten päätimme tutustua siihen omatoimisella kierroksella kuoleman kentille sekä nykyisin museona toimivaan S-21 ”toimistoon”. Ajoimme tuk-tukilla kuoleman kentille, joka toimi vain hieman yli 30 vuotta sitten tuhansien ihmisten viimeisenä pysäkkinä. Vuosina 75-79 kentille tuotiin rekkalastillinen kambodzalaisia tapettavaksi päivittäin punakhmeerien toimesta. Surmaaminen tapahtui öisin musiikin raikuessa kovaäänisistä peittääkseen avun- ja tuskanhuutojen äänet. Ammusten saaminen tuohon aikanaan oli punakhmeereille vaikeaa, joten ihmisten henkiä riistettiin vasaroilla, hakuilla, lapioilla… Ketään ei jätetty henkiin ja kaikki kuolleet kirjattiin ennen ja jälkeen kuoleman kirjoihin, jottei kukaan pääsisi karkuun. Pienet lapset hakattiin hengiltä ”kuoleman puuta” vasten, ettei ketään jäisi kostamaan vanhempiensa tappamista. Monella tapaa ahdistavan ja pahoinvointia aiheuttavan kokemuksen jälkeen matkasimme takaisin kaupungin keskustaan ja punakmeerien hallinnosta kertovaan museoon. Kyseinen museon on perustettu punakhmeerien käyttämän kidutusleirin tiloihin. Siellä oli esillä satojen kidutettujen ja myöhemmin tapettujen miesten, naisten ja lasten kuvia, kidustusvälineistöä ja kuvia laitteiden käytöstä sekä alkuperäiset olosuhteet joissa vangit viettivät viimeiset viikkonsa.  Henkisesti sekä fyysisesti raskaan päivän päätteeksi päätimme ostaa liput aurinkoon, eli suuntasimme etelään Sihanoukvillen kaupunkiin.

Sihanoukvillessä tarkoituksemme oli viettää rantalomaa muutaman viikon tauon jälkeen ja suunnitelmamme onnistuivatkin täydellisesti. Eräästä poukamasta löysimme meille hyvin sopivan ja hiljaisen rannan jossa pystyimme keskittymään lukemiseen, ristikoihin, aurinkoon sekä tietysti uimiseen. Vesi olikin uimista varten lähes täydellistä. Lämpötila oli lähes samaa mitä se oli ollut Sri Lankassa , eikä meri ollut liian rauhaton. Hieman haittaa aiheutti, varsinkin snorklaukseen ja sukeltamiseen, heikohko näkyvyys. Loppujen lopuksi Sihanoukville osoittautui erittäin hyväksi paikaksi rantalomaa ajatellen, varsinkin hieman syrjäisemmillä rannoilla.

Sihanoukvillestä matkasimme yöbussilla kohti pohjoista. Siem Reap oli kaupunki, joka toimi määränpäänämme. Alue on tunnettu kymmenistä temppeleistä, jotka on rakennettu jopa yli tuhat vuotta sitten. Temppelit olivat myös meille syy pysähtyä kyseisessä kaupungissa. Päätimme tutustua alueeseen pyörillä, jotka vuokrasimme majatalomme naapurista. Ensimmäinen kohteemme oli Angkor Wat, maailman suurin uskonnollinen rakennus. Päätimme erään Sihanoukvillessä tapaamamme reissaajan suosituksesta hypätä pyörän selkään jo neljän aikoihin aamulla, välttääksemme tuhansien ihmisten turistimassat sekä nähdäksemme auringon nousun uniikissa ympäristössä. Jo auringon nousu oli heräämisen arvoinen, erittäin suuren ja komean temppelin esiintulo täydellisestä pimeydestä oli kovin vaikuttava kokemus. Pääsimme myös kiertelemään valtavaa temppelialuetta hieman yli sadan muun ihmisen seurassa. Kiertelimme useissa temppeleissä tutkiskellen ja ihmetellen uskomattomia yksityiskohtia ja temppeleiden massiivisuutta, kunnes puolenpäivän jälkeen kuumuus ja kymmenet jättibussit sekä tuk-tukit olivat vallanneet alueet. Päätimme siirtyä takaisin kaupunkiin ottamaan pienet päiväunet.

Siem Reapistä jatkoimme matkaamme Bangkokiin Thaimaan puolelle, josta suuntasimme kohti pohjoista Chiang Rain kaupunkia. Päätimme vuokrata moottoripyörän elikkäs himan suuremmalla moottorilla varustetun skootterin, jotta genuiinin etsiminen sujuisi hiukan nopeammin. Ei löytynyt genuiiniä, mutta aivan uskomattoman komeita maisemia kylläkin. Kerta toisensa jälkeen suumme loksahtivat ammolleen maisemien johdosta. Toinen toistaan idyllisempiä riisipeltoja sekä mahtavia näköaloja vuorten ja kukkuloiden huipuilta. Muutamia kertoja kuitenkin epäilyksiä aiheutti skootterin kestävyys kun kapusimme jyrkkiä rinteitä ylös ja kohta vastaavia rinteitä alas jarrut ulvoen. Skootteri kuitenkin kesti ja me saimme hyviä kuvia mieliimme sekä muutaman kohtuullisen otoksen canonimme muistikortille.

Nyt tätä kirjoitellessamme olemme jo siirtyneet Mekongin toiselle puolelle, Laosiin johon Indo-Kiinan valloituksemme päättyy.  Seuraava etappi mahtaa olla Luang Prabang, jossa toivottavasti tapaamme Arton turkulaisen ystävämme Tongalta.

Koh Taolta matkamme jatkui kohti Vietnamia. Suuntasimme Taolta laivalla Chumphoniin ja bussilla Bangkokiin josta lensimme Vietnamiin Ho Chi Minhin kaupunkiin.

Vietnam on 88577000 asukkaan maa. Paikallisen miehen kertoman mukaan väestöstä 60 % viljelee työkseen riisiä. Riisin viljely on varsin raskasta työtä, etenkin kun työt tehdään täällä koneitta. Työn raskauden vuoksi monen nuoren tavoitteena onkin saada itselleen jokin muu ammatti.

 
Peruskoulu Vietnamissa on maksullinen. Perheiden vanhimmat lapset joutuvat usein keskeyttämään koulunkäynnin varhaisessa vaiheessa ja siirtymään töihin. Mikäli olet perheen nuorin poika, on onni potkaissut sinua osaltaan, sillä tällöin on todennäköistä että perheellä on varaa kustantaa koulunkäyntisi.

 
Mikäli vietnamilainen mielii töihin valtion hommiin, tulee hänen tutkailla sukujuuriaan. Jos joku isovanhemmistasi kolme sukupolvea taaksepäin, on ollut sodassa Amerikkalaisten tai Ranskalaisten puolella, et voi päästä valtion hommiin. Poliisien palkat ovat täällä kohtalaisen kehnoja, jostakin syystä kuitenkin heidän lapsensa kouluttautuvat muita useammin ulkomailla sekä maallinen mammona pääsee näissä perheissä kertymään tavanomaista ruhtinaallisemmin.

Aloitimme Vietnamin vierailumme tutustumalla Ho Chi Minh cityyn sekä maan historiaan vierailemalla Vietnamin sodasta kertovassa museossa. Museolla käydessämme tajusimme todella kuinka vähän sodasta on aikaa ja että valtava osa kadulla vastaan tulevista ihmisistä on todella nähnyt sodan. Kaiken lisäksi sota elää vielä konkreettisestikin nykypäivässä, sillä maastossa lojuu tuhansia tonneja räjäyttämättömiä miinoja, joihin maanviljelijät välillä osuu. Miinojen lisäksi amerikkalaisten käyttämät kemialliset aseet aiheuttavat päänvaivaa monissa perheissä niiden aiheuttamien vammojen vuoksi.

Ho Chi Minhistä jatkoimme matkaa muutaman päivän veneretkelle Mekong joelle. Ensimmäisenä päivänä vierailimme eri saarilla, joissa tutustuimme paikalliseen elämään ja elintarvikkeiden kuten riisinuudelin valmistamiseen. Toisena päivänä ajelimme ympäri jokialueita, sekä vierailimme kelluvalla torilla. Torialue täyttyi veneistä, joissa ihmiset möivät lähinnä omien maidensa tuotoksia. Myynnissä oli laaja kirjo eri hedelmiä ja juureksia, oli myös kylmiä ja kuumia juomia sekä vaatteita. Kokemus oli ainutkertainen! Joensuistot täyttyivät ihmisten kodeista. Valitettavasti jokea käytetään liikenneväylän lisäksi jätteiden sekä eritteiden hävittämiseen, ei kaikissa talouksissa, mutta useissa.

Mekong joen vierailumme jälkeen siirryimme Vung Tau nimiseen kaupunkiin odottamaan ja juhlistamaan kiinalaisen uudenvuoden vaihtumista. Vung Taun kaupunki on Ho Chi Minhin asukkaiden mielestä paratiisiin verrattava paikka. Kuvista päätellen erittäin kaunis ja rentouttavan oloinen paikka. Odotuksemme olivatkin ehkä hieman liian korkealla muutaman päivän rantalomaa ajatellen. Ranta oli auringonottoa varten ihan ok, mutta meri oli öljyteollisuuden ja roskien pilaama. Tästä johtuen uiminen ja rannalla löhöily eivät oikein maistuneet, joten päätimme keskittyä viettämään kiinalaista uuttavuotta. Juhla onkin Vietnamissa suuressa arvossa. Se on ikään kuin yhdistetty joulu ja uusivuosi. Ihmiset antavat lahjoja toisilleen, syövät sukulaisten kesken, pelaavat uhkapelejä ja juhlivat 4 – 5 päivää putkeen.

 
Vung Tausta suuntasimme takaisin Ho Chi Minhiin, josta tarkoituksena oli siirtyä Kambodzaan seuraavana päivänä. Lähteminen kuitenkin venyi muutamalla päivällä, koska kaikki bussit olivat aivan täynnä, eikä lentokaan kuulostanut houkuttelevalta. Näiden päivien aikana vierailimme mm. vesipuistossa. Puistossa oli aivan liikaa alle 150 cm pituisia ihmisiä, jotka kaikki (iästä ja sukupuolesta riippumatta) ryntäilivät kaikista mahdollisista raoista toistensa edelle ilman mitään jonotussääntöjä. Nyt kuitenkin olemme päässeet Kambodzaan, jossa jopa facebook toimii.  Tästä on hyvä jatkaa Indo- Kiinan valloitusta.

Uudesta-Seelannista matkasimme Singaporeen muutaman päivän pysähdykselle. Singaporen stopista päällimmäisenä jäi mieleen liukkaus. Kaupungin kävelykadut ovat pääsääntöisesti päällystetty laatoilla ja kun siellä sataa kadut ovat todella liukkaita ja vaikea kulkuisia. Singaporessa tutustuimme kaupungin päänähtävyyksiin, yrittäen muunmuassa maailman suurimpaan maailmapyörään. Kokemus jäi kuitenkin saamatta, koska maksuvälineeksi ei kelpuutettu visaa. Kaupunkina Singapore on ihan mukava, mutta tuskimpa toista kertaa tulee lähdettyä käymään.

Singaporesta jatkoimme Kuala Lumpuriin hoitaaksemme viisumit Thaimaaseen. Viisumeja odotellessamme vierailimme 421 metriä korkeassa Kuala Lumpur Towerissa sekä hellimme makuhermojamme katukeittiöissä. Viisumit saatuamme matkasimme bussilla Krabille, jonne oli odotettavissa vieraita kotikonnuilta. Meitä odottikin mieluisia joululahjoja, kuten ruisleipää, Oltermannia, lakritsia ja salmiakkia, sekä kuin tilauksesta käsipyyhe .  Pariviikkoinen kuluikin erittäin leppoisasti lomaillen sekä esimerkiksi kipuamalla reilut 1200 askelmaa Tiikeri temppelille. Rannalla löhöilystä ei oikein sen kummallisempia voi kirjoitella eikä sieltä sitä gebnuiiniäkään löytynyt. Siis siirryimme sukeltamaan Koh Taolle, josta olemme valmiita jatkamaan seikkailuamme.

Niin ja mitäs se South Pacificin kiertue maksoi? Eläminen Australian ja Uuden-Seelannin kaltaisissa maissa on suhteellisen kallista. Myös Tongalle saa varata hiukan enemmän kuin Aasiaan tai Afrikkaan, koska saarelle pitää kaikki tuoda.
Majoitus: 15-25 €/hlö/dormissa (Tongalla 15-25 €/ 2 hlö)
Ruoka kaupassa lähes samaa kuin Suomessa, ravintoloihin ei edes uskallettu lähteä
Olut: n. 2 €
Liikkuminen: n. 70 % Suomen hinnoista