Mieletön matkamme halki Pohjois-Espanjan ja -Portugalin

Aamulla parvekkeen oven avatessa aurinko lämmittää niin, ettei mikään määrä kahvia voisi yhtä hyvin antaa energiaa. Kadulla käppäilevät ihmiset pitävät ääntä, juttelevat ja sosialisoivat vapautuneesti – juuri niin kuin minun näköisessä elämässä tehtäisiinkin. Kukaan ei tuijota, vaikka imitoisit rivitanssia sitä osaamattomana. Lapset ovat niin söpöjä, että paatunutkin oman rauhan rakastaja alkaa miettimään, että mahtuisiko sellainen mukaan matkalaukkuun paluumatkalle.

Sokerikakkuset näyttävät edelleen leipomoiden ikkunoissa yhtä herkullisilta, ja maistuvat kuitenkin jokainen lähes samalta – aivan kuten ennenkin. Puistojen suihkulähteiden hurmaavaa liplatusta kuunnellessa on vaikea olla hymyilemättä, ja alan jälleen haaveilemaan talosta, jonka pihalla kasvaa tuulessa hulmuava palmu.

Espanjalainen osaa nauttia elämästä. Kavereita ei kutsuta kotiin, vaan heitä tavataan ravintolassa. Lounaalla juodaan lasi punkkua, jos sitä tekee mieli. Espanjalainen ei hyssyttele tai nolostele, vaan puhuu kovaa ja nauraa hartaudella. Illalla valvotaan myöhään ja seuraavana päivänä nukutaan yli aamiaisajan – koska miksi ei?

Pitäisi joskus itsekin vaahdottaa maitoa kahvin päälle, mietin, kun tarjoilija kantaa keskipäivän café con lecheni terassille. Tiedän, etten kuitenkaan koskaan tule vatkaamaan maitovaahtoja sumppini päälle itse – ja ehkä se on ihan hyvä niin, sillä vain siten tämä kahvikuppini kuorrutuksena huojuva maitohattara maistuu erityiseltä. Juhltalta. Lomalta. Elämältä.

Tarpeen tullen espanjalainenkin osaa olla koppava ja tyly. Toisaalta vastapainona sille voit saada Asturiassa pienen kyläkaupan pitäjän näyttämään sinulle täysin pyyteettömästi koko kaupungin parhaan siideripaikan sijainnin kädestä pitäen. Hän saattaa puhua sinulle kuin vanhalle tutulleen, taputella lempeästi kädellä selkään kuin hyvää ystävää – vaikka olette tunteneet vasta muutaman minuutin.

Kyläkauppiaalle ei ole merkitystä aukeaako hänen kauppansa tasan kello yhdeksältä aamulla. Hänen aaamuisista aukioloajoistaan kysyttäessä hän vastaa, että yhdeksän jälkeen; ehkä vartin yli; ehkä puolelta, ja mumisee naureskellen, että ei se ole niin tarkkaa. Eikä ketään kiinnostakaan aukeaako kauppa juuri silloin kuin ovessa sanotaan – lähtöaamuna raahatessamme laukkujamme yhdeksän pintaan, vain muutama mummeli on ehtinyt lähtemään leivänhakureissuilleen, kun kosteudesta kiiltelevä mukulakivi hohkaa koskemattomuuttaan vielä muun kaupungin nukkuessa.

Minut huomataan kyläkaupan ohi kävellessämme ja ikkunan takaa kurkkaa iloinen tuttu kasvo. Kyläkauppias juoksee minut kiinni ainoastaan kysyäkseen, että menimmekö hänen suosittelemaansa siideriravintolaan. Vastaan kyllä ja kehun paikkaa loistavaksi – niin loistavaksi, että ostimme itsellemme juomatuliaisia, ja osoitan muovikassiin, jossa kilisee pari litraa asturialaisittain pantua natural-siideriä. Jälleen minua taputellaan selkään ja nainen kurkottaa antamaan minulle poskisuudelmat hyvästien merkiksi. Hän todella toivoo, että pidimme hänen pikkuruisesta kotikaupungistaan, ja minun jo astellessa melko kaukana, hän huudahtaa riemukkaasti adiósEn kuitenkaan vastaa hänelle samoin, vaan heilautan kättäni reippaasti ja kajautan ilmoille hasta luego.

Sillä minulle Espanja ei ole koskaan hyvästi, vaan aina ensi kertaan.

Fiilistely on reilu viikko sitten päättyneeltä Pohjois-Espanjan ja -Portugalin kiertomatkaltamme. Reittimme kiersi Salamancan, Porton, Galician, Asturian, Baskimaan, Segovian ja Madridin. Salamancaa ja Madridia lukuun ottamatta kaikki roadtripin pysähdykset olivat minulle uusia paikkoja, ja voin kertoa, että en pettynyt! Ootko sä jo käynyt tutkimassa Pohjois-Espanjan (ja -Portugalin) kauneutta? Jos et, niin lähtisitkö?

Lue lisää Espanjasta:

Tee testi: Oletko enemmän suomalainen vai espanjalainen?

10 unohtumatonta paikkaa Espanjassa

Reseptejä Espanjasta: Churrot ja cavasangria


Lähde mun kanssa ikimatkalle seuraamalla mua Instagramissa (@fridaingridd) sekä Facebookissa (@fridaingridd) ja Blogit.fi– sivustolla! Näin saat uudet postaukset reaaliaikaisesti luettavaksesi! 🙂

Previous Post Next Post

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Suvi / Suvin matkassa sunnuntai, lokakuu 21, 2018 at 15:58

    Ihana teksti!! Osaat kirjoittaa hyvin, tekstin kautta pääsi mukaan fiilikseen..Minulle Espanja on myös tuota samaa, ensi kertaan!

    • Reply Frida Ingrid sunnuntai, lokakuu 21, 2018 at 16:04

      Oi, kiitos paljon Suvi! <3 Espanja on niin älyttömän monipuolinen maa, kun sitä vain rohkeasti lähtee tutkimaan suosituimpien paikkojen ulkopuolelle. Ja elämänmeno on myös allekirjoittaneen tyylistä. Jännä kyllä sinänsä, että kun asuin siellä, en liiemmin monistakaan asioista välittänyt! 😀

  • Reply Tanja / Tädin ja tytön matkablogi sunnuntai, lokakuu 21, 2018 at 17:27

    Kiva tunnelma! Itsekin olen Espanjan ystävä ja ymmärrän hyvin ettei se ikinä ole Adios vaan aina hasta luego!
    Pitänee kurkkia noita muita Espanja-postauksia!

    • Reply Frida Ingrid sunnuntai, lokakuu 21, 2018 at 17:29

      Espanjassa on tunnelmaa! <3 Kiva, että samastut – itsehän järkytyn syvästi jos joku kertoo, ettei tykkää Espanjasta. 😀 Kurki ihmeessä, ja nyt tältä uusimmalta pohjoisosien reissulta on tulossa paljon postauksia!

  • Reply Eeva / Eevagamunda-blogi tiistai, lokakuu 23, 2018 at 22:57

    Oi mitkä fiilikset tästä välittyi. Teillä oli ihan mieletön reitti ja oot ihan mielettömän kivasti saanut tallennettua matkalta kotiin viemäsi muistot tähän. <3 Tämä meidän Espanja on just tollanen <3

    Kuvan perusteella piipahditte Cudillerossa Asturian rannikolla. Se on huikean söpö paikka. Kävin siellä kans tän vuoden huhtikuussa, kun ensimmäistä kertaa tutustuin Asturiaan.

    • Reply Frida Ingrid keskiviikko, lokakuu 24, 2018 at 09:12

      Kiitos, Eeva! <3 Reitti oli kyllä upea, ja hyvä jos se välittyi tästä postauksesta. Espanja on niin ihana!

      Juu, Cudillero oli yksi stoppi Asturian pätkällämme – se oli todella suloinen paikka, ja taas ihan erilaista Espanjaa, mihin yleensä on törmännyt. 🙂 Asturia oli muutenkin yksi lemppareitani koko roadtripiltä!

  • Reply Periaatteen Nainen perjantai, lokakuu 26, 2018 at 12:47

    Ihania kuvia – olen saanut sulta nyt inspiraation suunnata sinne Asturiaan, joskus.
    Ja kahvi vaahdotetulla maidolla… nyt lasken tunteja että lastenhoitovuoro vaihtuu ja pääsen kahvilaan nauttimaan hälystä ja espanjalaisten huudosta ja siitä kahvista.

    • Reply Frida Ingrid perjantai, lokakuu 26, 2018 at 12:53

      No niin, mut sun oliskin jo aika mennä sinne, kun sulla on maaetu käytössä! 😀 Asturia oli huippuhieno ja pohjoinen ylipäätään. Talvella voisin kuvitella, että meininki on aika raju säiden puolesta, kun nyt jo syksylläkin tuuli porhalsi aika haipakkaa.

      Haha, joo no toi espanjalaisten huutaminen ja se järkyttävä häly on asia, mikä tulee usein sen kahvin kanssa. Toisinaan se on mukava lisä, mutta ei aina. 😀 Hyvät kaffet sinne!

  • Reply Travelloverin Annika perjantai, lokakuu 26, 2018 at 19:44

    Oi mikä tunnelma tekstissäsi on. Ihana. Kiitos. Tässä tiivistyy se, mitä maailmalla kulkeminen parhaimmillaan on. <3

    • Reply Frida Ingrid perjantai, lokakuu 26, 2018 at 20:04

      Voi, kiitos paljon Annika! <3 Hienoa jos välittyi tuollainen fiilis, sitä yritin juurikin kuvata tekstissä. <3

    Leave a Reply