via GIPHY

Haikeana Madridin kattojen yllä – huikeiden näkymien Tartán roof

Varmaankin jokaisella Madridin visiitillä olen aikonut mennä jollekin kaupungin lukuisista kattobaareista, jokaisella kerralla kuitenkin siinä epäonnistuen. Nyt syksyisellä Espanjan ja Portugalin roadtripillä vietimme kolmisen päivää kiertoreissun päätteeksi Madridissa, ja olin päättänyt, että kattobaariin mennään drinkeille vaikka väkisin. Ja niinhän me mentiin.

Tartán roof – Madridin parhain näköala

Oli sunnuntai ja reissumme viimeinen päivä, ja Madrid kyllä tarjoili reissaajan sielulle aurinkoa, mutta niukemmissa määrin lämpöä – vaikka celsiukset kohosivat pariinkymppiin, lepatti kaupungin läpi hyytävän kylmä pohjoistuuli, joka pakotti pukeutumaan kuin Suomen syksyyn. Emme antaneet sen haitata menoa, sillä olinhan todellakin päättänyt, että nyt vihdoin pääsen toteuttamaan yhtä reissu-intohimoani eli katselemaan kaupunkia yläilmoista. Kattobaariin mentäisiin, vaikka tulisi lunta. 

Etsimämme näköalabaari kantaa nimeä Tartán roof, mutta myös Azotea del Círculo – mitään kylttejä tai mainoksia paikasta ei kadulla ole, eikä baaria myöskään näe katutasosta. Googlemaps ohjasi meidät Gran Víalta pienelle sivukadulle, jossa pitkä letka turisteja antoi vinkkiä siitä, että nyt taidetaan olla oikeilla mestoilla. Asetuimme jonon jatkoksi, ja jo viiden minuutin jälkeen olimme ostaneet sisäänpääsyliput (kattobaariin maksaa 4 euroa sisään) ja jonotimme vuorostamme hissivuoroa.

Katolle päästyämme oli vaikea muistaa olevansa Espanjassa, kun yhä kylmemmäksi muuttunut tuuli sai silmät vuotamaan ja tukan villiintymään viimeistä päivää. Valokuvissa edustankin uskollisena Popeda-tyylilleni, koska syysviima kävi niin kovana, ettei kuontaloa saanut mitenkään kontrolloitua. Nappasimme tiskiltä skumppaa ja lähdimme kiertelemään terassia.

Maisemat olivat huikeat. Bellas Artesin risteys ja sitä ympäröivät kauniit rakennukset, valtaisa kaupunkiviheriö Retiro sekä muut Madridin maamerkit erottuivat näkymästä. Terassin kaiteet oltiin rakennettu kovin epäespanjalaiseen tyyliin siten, että reunan ja kaiteen väliin jäi ainakin metri, eikä maisemia päässyt ihan reunalta ihastelemaan. Se ei kuitenkaan näkymiä pilannut, sillä horisonttia kohden painuva aurinko maalasi Madridin katot kullankeltaisiksi ja sai muutenkin jo nostalgiahuumassa olevat aivoni haikeiksi.

Vuotava nenä ja kevytuntsikankin läpi tunkeutuva viima kuitenkin muistuttivat tosiasioista. Nyt ei ollut kesä, eikä edes kevät, vaan syksy – melkein talvi. Tuli ikävä menneisyyttä ja tuli ikävä tulevaisuutta. Kaikkia niitä muistoja, jolloin Madrid on lämmittänyt minua – milloin lämmöllä, milloin seuralla. Tuli ikävä Espanjaa, vaikka vielä olin siellä.

En olisi halunnut lähteä terassilta pois, sillä se tarkoitti ainoastaan sitä, että pakkaamaton matkalaukku odottaisi täyttäjäänsä Airbnb-asunnolla ja aamulla koittaisi lähtö takaisin Suomeen. DJ:kin lähti nostalgiseen bittersweetiin mukaan ja pisti Drive-leffasta tuttua haikeamielistä musiikkia soimaan. Lämpimällä säällä olisin saanut Ryan Goslingin miettimisestä ainoastaan syyn hymyillä, mutta nyt olo muuttui entistä haikeammaksi. Kuohuviini kuitenkin katosi lasin pohjalta, ja sormien sinertäminen alkoi antamaan signaaleja siitä, että aika oli tullut.

Mutta vielä minä palaisin tänne, kattoterassille. Sitten, kun Madridissa on yötäpäivää lämmin ja kaduilla tuoksuu kuuma. Sitten, kun voin jäädä katselemaan oranssin taivaan vaihtumista mustaksi, ja elää läpi elektronisen popin muuttumisen menomusiikkiin. Sitten, kun Ryan Goslingkin tekee sen, mitä hänen pitääkin: mielen surullisesta iloiseksi, eikä toisinpäin. Sitten, kun on varmasti kesä.

Eli nähdään taas – ensi kesänä, Madrid!

Löytyykö muita Madrid- tai näköalapaikkafaneja? 🙂

Tsekkaa myös mun 10 unohtumatonta paikkaa Espanjasta, tunnelmia viimeisimmältä Espanjan ja Portugalin kiertoreissulta sekä tee hauska espanjalais-testi!


Lähde mun kanssa ikimatkalle seuraamalla mua Instagramissa (@fridaingridd) sekä Facebookissa (@fridaingridd) ja Blogit.fi– sivustolla! Näin saat uudet postaukset reaaliaikaisesti luettavaksesi! 🙂

Mieletön matkamme halki Pohjois-Espanjan ja -Portugalin

Aamulla parvekkeen oven avatessa aurinko lämmittää niin, ettei mikään määrä kahvia voisi yhtä hyvin antaa energiaa. Kadulla käppäilevät ihmiset pitävät ääntä, juttelevat ja sosialisoivat vapautuneesti – juuri niin kuin minun näköisessä elämässä tehtäisiinkin. Kukaan ei tuijota, vaikka imitoisit rivitanssia sitä osaamattomana. Lapset ovat niin söpöjä, että paatunutkin oman rauhan rakastaja alkaa miettimään, että mahtuisiko sellainen mukaan matkalaukkuun paluumatkalle.

Sokerikakkuset näyttävät edelleen leipomoiden ikkunoissa yhtä herkullisilta, ja maistuvat kuitenkin jokainen lähes samalta – aivan kuten ennenkin. Puistojen suihkulähteiden hurmaavaa liplatusta kuunnellessa on vaikea olla hymyilemättä, ja alan jälleen haaveilemaan talosta, jonka pihalla kasvaa tuulessa hulmuava palmu.

Espanjalainen osaa nauttia elämästä. Kavereita ei kutsuta kotiin, vaan heitä tavataan ravintolassa. Lounaalla juodaan lasi punkkua, jos sitä tekee mieli. Espanjalainen ei hyssyttele tai nolostele, vaan puhuu kovaa ja nauraa hartaudella. Illalla valvotaan myöhään ja seuraavana päivänä nukutaan yli aamiaisajan – koska miksi ei?

Pitäisi joskus itsekin vaahdottaa maitoa kahvin päälle, mietin, kun tarjoilija kantaa keskipäivän café con lecheni terassille. Tiedän, etten kuitenkaan koskaan tule vatkaamaan maitovaahtoja sumppini päälle itse – ja ehkä se on ihan hyvä niin, sillä vain siten tämä kahvikuppini kuorrutuksena huojuva maitohattara maistuu erityiseltä. Juhltalta. Lomalta. Elämältä.

Tarpeen tullen espanjalainenkin osaa olla koppava ja tyly. Toisaalta vastapainona sille voit saada Asturiassa pienen kyläkaupan pitäjän näyttämään sinulle täysin pyyteettömästi koko kaupungin parhaan siideripaikan sijainnin kädestä pitäen. Hän saattaa puhua sinulle kuin vanhalle tutulleen, taputella lempeästi kädellä selkään kuin hyvää ystävää – vaikka olette tunteneet vasta muutaman minuutin.

Kyläkauppiaalle ei ole merkitystä aukeaako hänen kauppansa tasan kello yhdeksältä aamulla. Hänen aaamuisista aukioloajoistaan kysyttäessä hän vastaa, että yhdeksän jälkeen; ehkä vartin yli; ehkä puolelta, ja mumisee naureskellen, että ei se ole niin tarkkaa. Eikä ketään kiinnostakaan aukeaako kauppa juuri silloin kuin ovessa sanotaan – lähtöaamuna raahatessamme laukkujamme yhdeksän pintaan, vain muutama mummeli on ehtinyt lähtemään leivänhakureissuilleen, kun kosteudesta kiiltelevä mukulakivi hohkaa koskemattomuuttaan vielä muun kaupungin nukkuessa.

Minut huomataan kyläkaupan ohi kävellessämme ja ikkunan takaa kurkkaa iloinen tuttu kasvo. Kyläkauppias juoksee minut kiinni ainoastaan kysyäkseen, että menimmekö hänen suosittelemaansa siideriravintolaan. Vastaan kyllä ja kehun paikkaa loistavaksi – niin loistavaksi, että ostimme itsellemme juomatuliaisia, ja osoitan muovikassiin, jossa kilisee pari litraa asturialaisittain pantua natural-siideriä. Jälleen minua taputellaan selkään ja nainen kurkottaa antamaan minulle poskisuudelmat hyvästien merkiksi. Hän todella toivoo, että pidimme hänen pikkuruisesta kotikaupungistaan, ja minun jo astellessa melko kaukana, hän huudahtaa riemukkaasti adiósEn kuitenkaan vastaa hänelle samoin, vaan heilautan kättäni reippaasti ja kajautan ilmoille hasta luego.

Sillä minulle Espanja ei ole koskaan hyvästi, vaan aina ensi kertaan.

Fiilistely on reilu viikko sitten päättyneeltä Pohjois-Espanjan ja -Portugalin kiertomatkaltamme. Reittimme kiersi Salamancan, Porton, Galician, Asturian, Baskimaan, Segovian ja Madridin. Salamancaa ja Madridia lukuun ottamatta kaikki roadtripin pysähdykset olivat minulle uusia paikkoja, ja voin kertoa, että en pettynyt! Ootko sä jo käynyt tutkimassa Pohjois-Espanjan (ja -Portugalin) kauneutta? Jos et, niin lähtisitkö?

Lue lisää Espanjasta:

Tee testi: Oletko enemmän suomalainen vai espanjalainen?

10 unohtumatonta paikkaa Espanjassa

Reseptejä Espanjasta: Churrot ja cavasangria


Lähde mun kanssa ikimatkalle seuraamalla mua Instagramissa (@fridaingridd) sekä Facebookissa (@fridaingridd) ja Blogit.fi– sivustolla! Näin saat uudet postaukset reaaliaikaisesti luettavaksesi! 🙂