Bucket List Moments: päivä viinitiloilla Etelä-Afrikassa

Postaus on osa Bucket List Moments– postaussarjaa, jossa esitellään mahtavimpia kokemuksia ja seikkailuja ympäri maailmaa. Oli kyseessä sitten aktiviteetti, paikka tai maku – jos se on tällä listalla, on se kokemisen arvoinen! Katso kaikki Bucket List Moments- sarjan postaukset täältä

Viininmaistelua Kapkaupungin liepeillä Etelä-Afrikassa

Oltiin vaihdettu majoitus Kapkaupungista Paarlin pikkukaupunkiin viinimaan alueelle viininmaistelut mielessä. Päädyttiin kuitenkin osittain järjestetylle viininmaistajaiskierrokselle, jonka vuoksi meidän piti ajaa autolla viininmaisteluaamuna Paarlista Stellenboschiin. Stellenboschiin saavuttiin perinteisesti myöhässä, jolloin minivan-kyytimme oli jo ehtinyt lähteä. Onneksi vajaan tunteroisen jälkeen auto kurvasi turistitoimiston eteen uudelleen ja päästiin aloittamaan viininmaistelukierros suut jo tietysti vähän napsuen.

Saavuttiin ensimmäisenä Lanzeracin viinitilalle, jossa suut pyöreänä ihmeteltiin puiden ympäröimää ajoväylää kohti päärakennusta. Ihan kuin olisi jossain elokuvassa! Terassille kavuttuamme oltiin tietysti suomalaisina järkyttyneitä, että maistelu ei olekaan yksityinen meille kahdelle, vaan tarkoitus on istua koko minivan-porukan kanssa maisteluhommat läpi. Oikeasti siinä ei siis ollut mitään ongelmaa, mutta koko muun porukan puhuessa äidinkielenään saksaa, tunsimme olomme alussa vähän outkasteiksi aina vaihtaessamme kielen englantiin.

Saatiin itse valita viinit, ja sommelier esitteli ne meille asiantuntevasti. Kyllähän siinä kelpasi istua: viinipuiden ympäröimänä päivänvarjon alla juoden laadukasta lähituotettua viiniä laseista, joihin oli kaiverrettu kyseisen viinitilan nimi.

Lanzeracin jälkeen hurautettiin Neil Ellisin viinialueelle, jossa maisemat olivat jälleen vertaansa vailla. Menin ihan hiljaiseksi siitä kauneudesta, mikä silmieni eteen avautui kun sommelier ohjasi meidät kohti terassia ja avasi isot tuplaovet takapihalle: toisella puolella viinipuskarivejä, jylhää vuoristoa ja siniseltä taivaalta paistava aurinko, ja toisella puolella horisontissa siintävä Pöytävuoren siluetti. Chills. Voin kertoa, etten ole usein hiljaa, mutta silloin olin.

En kylläkään kauaa. Viinilasi toisensa jälkeen kaatui ääntä kohti ja vain tanniinisimmat punaviinit heitin keskipäivän kuumuudessa sylkemissankoon (onko tuolle sangolle jokin vähemmän barbaarinen ilmaisu olemassa?). Ulkopuolisuuden tunne saksankielisten keskellä oli vaihtunut siihen, että vedin seurueellemme taidonnäytteenä yläasteen takaisia kahden vuoden saksan opiskelun oppimiskliimaksejani eli vuoron perään niitä kahta lausetta, jotka osaan: ”du bist min Vater” (= olet isäni) sekä ”Ich kann ein Motorrad fahren” (= osaan ajaa moottoripyörää). Vaikka viihdytinkin seuruettamme koko rahan edestä, päätimme skipata seuraavan viinitilan ja pyytää kuskia heittämään vain meidät kaksi suoraan sitä seuraavalle tilalle. Ehkä ihan hyvä päätös tuota saksankielistä esiintymistäni ajatellen.

Ja ratkaisu todella oli hyvä, sillä skippaamalla yhden tilan välistä, saimme enemmän aikaa nauttia Boschendalin viinitilasta, mikä on yksi vanhimmista viinitiloista koko Etelä-Afrikassa ja varmasti myös yksi upeimmista. Fiilis tilalla oli suorastaan surrealistinen: viktoriaanisia valkoisia katonharjoja, siroja koristeltuja metalliportteja, viinitarhaa ja ulkona lounastavien jaloissa pyöriviä ehkä maailman pyöreämmänmuotoisia kukkoja, ja tietysti – viiniä.

Tunnelma alkoi todellakin nousta, ja siinä päiväpierussa ollessa tuli mieleen ihan Ruisrock – Ruisrockin kohtaanhan sattuu aina se Suomen kesän lämpimin viikonloppu. Seitinohuen päiväkännin ja kuumana porottavan auringon lisäksi tunnelmassa oli paljon muutakin samaa: meininki oli hyvä ja vain toivoit, ettei aika kuluisi siinä hetkessä kauhean nopeasti.

Vaan kyllähän se kului, kun seura oli hyvää ja viini niin maukasta ja halpaa. Ettei pelkäksi tissutteluksi menisi, huitaistiin luomuburgerit ja kana-annokset naamaan, ja otettiin tarjoilijan suosittelemaa kuohuviiniä ruuan kanssa nautittavaksi. Tuo kupliva oli parasta kuohuviiniä, mitä olen koskaan kitaani kaatanut, ja jos jokin Etelä-Afrikan reissussa harmittaa, niin se, etten viinipäissäni muistanut kysyä kuoharin nimeä. Lopulta tavattiin loput minivaniporukastamme ja suunnattiin päivän viimeiselle tilalle, Zorgvlietiin.

Zorgvliet lupaili paljon jo mutkittelevalla tiellään kohti päärakennusta – peltoja, palmuja, puroja ja silmiin häikivät auringonsäteet vuoren takaa. Viinitilat sulkevat ovensa viideltä iltapäivällä, ja vaikka kello oli vasta neljä, oltiin melkein ainoita vierailijoita koko tilalla. Saatiin ulkoa puunvarjosta söpö piknikpöytä ja sommelier tuli jälleen esittelemään viinit ja täyttämään lasit. Siemailtiin ensimmäistä tai toista viiniä oman minivaniporukkamme kesken, kunnes yhtäkkiä selkäni takaa nurmikolla paineli poni menemään. Suloinen poni tallusteli täysin vapaana tuolla varmaan satojen hehtaarien viinitilan pihoilla. Kertauksena: siinä sitä nautittiin naurettavan halpaa ja käsittämättömän laadukasta viiniä etelä-afrikkalaisen viinitilan kukkapuskien keskellä ja ympärillä painelee villiponeja ihan muina poneina. Ok! 

Kaikki hauska kuitenkin loppuu aikanaan ja niin oli aika lähteä tilalta pois. Saavuttiin puolen tunnin minivan-kyydin jälkeen vuokra-autollemme, ja Anttihan oli jättänyt parit viimeiset maistelut kokonaan väliin, jotta pystyttiin heti jatkamaan matkaa auton turvin. Käytiin vielä ajomatkalle osuneessa alkoholikaupassa hakemassa pullo rehellistä kyykkyviiniä, joka siis Etelä-Afrikan standardeissa oli aivan huikean hyvää. Hörpittiin uima-altaan äärellä Paarlin Airbnb-asunnolla vielä parit lasilliset tuota kahden euron jumalaista rypälejuomaa, auringon porottaessa täysillä viinimaan paahteessa vielä illansuussakin. Asunnon omistajan pörröiset neljä rescue-koiraa pyörivät jaloissa ja palmunlehdet huojuivat tuulessa kohisten. En olisi keksinyt parempaa tapaa päättää mitä unohtumattomin päivä!

  • Mitä: Viininmaistelua maailman upeimmissa maisemissa
  • Missä: Etelä-Afrikassa, Kapkaupungin liepeillä viinimaassa. Suosituimmat alueet Stellenbosch, Franschhoek ja Paarl – kymmeniä eri viinitiloja valittavana.
  • €: 0-5 euroa / maistelu / 3-6 viiniä. Allekirjoittaneen kustannukset koko päivältä: kyydit ympäri viinimaata jaetussa minivanissa 20 €, sekä 18 eri viinin maistelut noin 14 €.
  • Protip: Järjestetty kierros on todella kätevä, mutta voit toki mennä viinitiloille myös vuokra-autolla tai Uberilla. Viinimaassa on aina 5-15 astetta Kapkaupunkia kuumempi, joten muista juoda myös vettä viinin lomassa!

 

Maistuisiko viini tällaisissa maisemissa? 🙂 Missä muualla suosittelisit tekemään viininmaistelua? Jätä kommenttia alle!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Rosa lauantai, huhtikuu 28, 2018 at 18:49

    Toi sun saksankielen taidonnäyte, en pysty lopettamaan naurua kun vaan näen sieluni silmin tän tilanteen! :’D

    • Reply Frida Ingrid lauantai, huhtikuu 28, 2018 at 19:01

      Ahahah! 😀

    Leave a Reply