Beautiful Koli National Park

Oltiin alkusyksystä telttailemassa ja viimeisenä kohteena oli Kolin kansallispuisto. Oltiin kuultu paljon hyvää tästä kauniista kansallispuistosta ja odotettiin niitä maisemia varmaan eniten. Suunniteltiin alustavasti kiertävämme noin seitsemän kilometrin pituisen Mäkrän polun. Sää vain ei ollut meidän puolella. Sinä päivänä kun oli tarkoitus suunnata kohti Kolia, heräsimme sumuiseen aamuun. Lähdettiin ajamaan ja toivottiin sumun hälvenevän päiväksi. Se kuitenkin vain sankkeni sankkenemistaan. Päätettiin siis tehdä pysähdys toiseen kansallispuistoon matkalla ja jättää vaellus viimeiselle päivälle. Sumu ei valitettavasti hälvennyt yhtään edes seuraavaan päivään mennessä, joten päätimme jättää Mäkrän polun tekemättä.

/ / / We were camping earlier this autumn, and our final spot was beautiful Koli National Park. We had heard a lot of good about it, and we were very excited to hike there. We were planning to do this 7km long hike, but unfortunately the weather wasn’t on our side. On the morning we woke up to very foggy weather, but decided still to drive there. We could barely even see in front of us, but we were hoping that it would clear up later on. It didn’t. It was still very foggy next day and we decided not to do the long hike. 

On our way to Koli National Park…

Niin ja tuosta meidän viimeisestä yöstä muuten. Saavuttiin Kolille suhteellisen myöhään tiistai-iltana ja matkalla sinne käytiin läpi pieni hirvikärpäsepisodi haha! Niitä oli päättänyt nimittäin takertua mun hiuksiin peräti kaksi kappaletta. Pysähdyttiin huoltoasemalle ja sanoin mun kaverille Hannille, että hei nyt kyllä möyhii mun päässä jotain. Hanni onnistui pyydystämään salamatkustajan pois mun hiuksista ja jatkettiin matkaa. Valtatietä ajaessa totesin Hannille: ”Ihan niinkuin tuntisin sen vieläkin mun päässä.” Hanni: ”Joo, sä varmaan kuvittelet sen. Haamu-hirvikärpänen”. Mutta sitten se paskiainen aloitti kunnon tanssit mun päässä ja mä aloin kiljua ihan täysiä haha! Pysähdyttiin tien viereen ja Hanni pyydysti sen pois. Mua ällötti lopulta niin paljon ja Hannikin halusi suihkuun, että tehtiin yhteispäätös saunan etsimisestä heti Kolille päästyä. Löydettiin googlettelemalla Sokos Hotel Break Koli, jonne pääsi saunomaan huokeaan kolmen euron hintaan!

Saunomisen jälkeen olikin jo ehtinyt tulla pimeää, mutta onneksi oltiin jo matkalta katsottu valmiiksi telttapaikka. Suunnattiin siis sinne. Jo parkkipaikan löytäminen pimeässä ja sankassa sumussa oli suhteellisen haasteellista. Kerättiin auton takakontista kamat kainaloon ja lähdettiin kävelemään kohti telttapaikkaa. Kartan mukaan paikka oli 800 metrin päässä, mutta sumu oli oikeasti niin sankka ettei edes eteemme nähty. Harhailtiin hetki telttapaikka löytämättä ja päätettiin suunnata takaisin parkkipaikalle. Lopulta pistettiin meidän leiri pystyyn siihen niin, suoraan auton viereen vaan haha! Aamulla päätettiin etsiä se saakelin leiripaikka ja pistää nuotio pystyyn, sen verran kosteaan keliin herättiin. Oli muuten ihme, että saatiin edes nuotio pystyyn siinä kelissä ja semikosteista puista!

/ / / We had a nice relaxed morning by the bonfire and then we packed up everything and decided to have another coffee at the Koli harbour. The cafe there was already closed since the summer season was over, but we accidentally pumped into one of the owners. We had a chat and he recommended few places for us to see. One of them was viewpoint at Ukko-Koli, very easy access and beautiful views. This time we only saw few tree tops and a lot of mist though haha! It was still very beautiful. 

Our camp spot in Koli, which we never found the night before…

Alamaja ja Kolin satama.

Aamupalan jälkeen mietittiin mihis nyt. Päätettiin eka suunnata Kolin satamaan ja sielä sijaitsevaan kahvila-ravintolaan Alamajaan kahville. Satama-alue oli kaunis sumuisessakin kelissä. Alamaja oli valitettavasti ehtinyt mennä tältä kesäkaudelta kiinni. Sielä toimii Koli Activ -niminen yritys, jonka omistajaan sattumalta törmättiin pihalla. Juteltiin tovi ja hän suositteli meille muutamia eri paikkoja mihin mennä, tai mihin kannattaisi sumuisella kelillä mennä. Ihan huipputyyppi ja miten paljon kivaa toimintaa Kolilla onkaan!

Ensin ajettiin takaisin Sokos Hotel Breakin parkkipaikalle, sieltä lähtee nimittäin monet Kolin vaellusreiteistä. Me mentiin tällä kertaa vain Ukko-Kolin näköalapaikalle. Tältä paikalta avautuu näkymät saarien ja järvien yli, tällä kertaa näkyi vain muutamia kuusenhuippuja sielä täälä. Kaunista sielä silti oli. Sieltä suunnattiin miehen suosittelemalla Räsävaaran näköalatornille. Kuulemma paikallisten suosikki, mistä on vielä paremmat näkymät kuin Ukko-Kolin näköalapaikalta. Tie tornille oli vähän heikommassa kunnossa, mutta pikku-Honda selvitti sen ilman ongelmia. Tornille oli parkkipaikalta lyhyt kävelymatka, ja samalle reitille osuu Eero Järnefeltin maalauspaikka. Se on merkitty pienellä kyltillä, joten sitä ei voi missata! Näkoalatorni oli upea, mutta maisemat olivat sieltäkin, noh, kuusenhuippuja silmänkantamattomiin! Viimeisenä kohteena ennen kotimatkan aloittamista oli Kaiskunniemi. Tehtiin sielä pieni pysähdys ja käytiin rannalla kävelemässä. Tuollaisiin maisemiin haluaisin kesämökin!

/ / / After that we were heading towards Räsävaara lookout tower, which he also recommended to us. Local’s favourite and the best views. It was definitely worth going, even though the views from the high up were still the same moody ones with tree tops. Forest was amazing, so green! We did one last stop at Kaiskunniemi, which was a narrow point. We parked the car and walked on the beach for a while. This is the kind of place I would want to have my summer place at!

Tampereelta Kolille on kokonaisuudessaan viiden tunnin ajomatka, joka me sinne mennessä taitettiin osissa välillä yöpyen jossain. Takaisin tultiin päivässä ja voin kertoa, se oli pitkä ajomatka se haha! Varsinkin siinä sumukelissä. Jouduttiin ajamaan todella reilusti alle nopeusrajoitusten, näkyvyys oli maksimissaan muutamia kymmeniä metrejä ja hirvivaarakylttejä vilahteli ohi tasaiseen tahtiin. Lopulta matka Tampereelle taisi kestää pysähdyksineen melkein kahdeksan tuntia! No perille päästiin kuitenkin.

/ / / It’s around five fours drive from Tampere to Koli. On the way there we stopped two times to spend the night, so it went quick. On the way back we didn’t stop, and I can tell you, that was a loooong drive. Especially in that fog and with continuos moose-warnings on the side of the road. I think in total it took almost 8 hours for us to drive back home. Well we finally made it after all haha!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Marianne/Heavy Metal Traveler maanantai, marraskuu 6, 2017 at 22:25

    Harmi tuota säätä, ette päässeet ihailemaan maisemia kunnolla. Toisaalta kaunistahan tuolla on sumuisenakin.

    • Reply Fiia Emilia perjantai, marraskuu 10, 2017 at 08:02

      Niin kyllä se alkuun vähän harmitti, mutta sumuisetkin maisemat oli kauniit! (: Uudestaan keväällä sitten!

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY tiistai, marraskuu 7, 2017 at 02:41

    Ihana tunnelma näissä kuvissa kyllä on, ja osittain se johtuu kyllä just siitä sumusta. 🙂 Mutta et oo ainoo, jonka oon lukenut kohdanneen Kolilla pelkkää sumua. Oikutteleva tää Suomen sää!

    • Reply Fiia Emilia perjantai, marraskuu 10, 2017 at 08:03

      Kiitos! (: Sumu luo kyllä kuviin ihanan tunnelman… Kolilla tulikin napsittua kuvia reilusti enemmän! Oikutteleva todellakin, pari ekaa päivää telttailusta oli kirkkaansininen taivas ja aurinkoa, loput kaksi sankkaa sumua haha!

    Leave a Reply