Change is inevitable, growth is optional.

Huomenta vaan!

Istun ilmapatjalla mun uuden kämpän lattialla ja ajattelin pitkästä aikaa naputella tänne blogiinkin jotain henkilökohtaisempaa. Elämässä on ollut paljon muutoksia ilmassa, niin hyviä kuin huonoja. Välillä on ollut rehellisesti sanottuna aikamoista tunteiden vuoristorataa. Kirjoitin eilen pitkän postauksen isoista muutoksista, niihin suhtautumisesta ja niistä oppimisesta. Lopulta se tuntui kuitenkin liian henkilökohtaiselta julkaistavaksi. Oon kirjoittanut tänne blogiin aina suht rehellisesti kaikesta, toki aina liian henkilökohtaiset tai muihin ihmisiin liittyvät jutut jää ulkopuolelle. Jotenkin sen jälkeen kun muutin Suomeen, on tuntunut vaikeammalta kirjoittaa henkilökohtaisia postauksia ja ajatuksia. Tää on niin paljon pienempi maa ja mulla on täälä niin paljon isompi ”piiri”, että alkaa pakostakin miettiä kukas näitä mun juttuja lukeekaan haha! Mua on jopa tunnistettu, te jotkut ihanat ootte tulleet mulle juttelemaan. Ja siis otettu olohan siitä todellakin tulee, joten saa ehdottomasti tulla moikkaan jos bongaatte mut jostain! <3 Samassa oon kuitenkin oikeasti tajunnut, että tätä blogiahan lukee muukin kuin mun äiti ja pari kaveria. Australiassa asuessa ja sieltä kirjoitellessa tää bloggailu tuntui ihan päiväkirjan kirjoittamiselta. Ja sielä ei kyllä varmasti kukaan tunnistanut mua missään haha!

/ / / Good morning!

I’m sitting on air-mattress on the floor of my new apartment and I felt like I wanted to write something more personal here after a long time. It’s been a lot of changes in my life lately, both bad and good ones. Honestly, from time to times it’s been quite a rollercoaster. Yesterday I wrote a long post about big changes, how to adapt to them and use them as a platform for personal growth. After writing the post, it felt way too personal to publish. I’ve always been honest in my blog, but of course you have to draw a line for too personal and stuff that involve other people. After moving back to Finland, it has been feeling harder to write about personal thoughts. Finland is so much smaller country and I have obviously way larger ”circle” here, so I’ve started to think more who reads my posts here haha! Some of you have even recognized me somewhere and came to talk with me. It makes me really happy, so if you see me somewhere, definitely feel free to come say hi! <3 At the same time it has made me realize that there actually is other people than my mom and couple friends reading my blog. When I was in Australia, this felt more like my personal travel diary and there was definitely no one recognizing me on the streets haha!

Pari päivää sitten tajusin myös, että oon ollut muuten Suomessa jo kohta puoli vuotta. Tuntuu ihan parilta kuukaudelta. Mun kesä oli ihana, mutta se meni jotenkin ihan hujauksessa kahta työtä tehden. Se vähäinen vapaa-aika käytettiin toki hyvin akrojoogan parissa ja kesäisestä Suomesta ja kavereiden seurasta nauttien. Ensimmäisen kuukauden olin vähän tuuliajolla, asuin sekä maalla äitin luona tai kaverien nurkissa. Sitten muutin toukokuussa alivuokralaiseksi ihanaan yksiöön ihan puiston viereen! Sain töitä, ja sitten lisää töitä ja työt vain lisääntyivät lisääntymistään, kunnes olin ihan poikki. Yritin hoitaa silti kaiken kunnialla ja silti vielä ehtiä pitämään yllä sosiaalista elämää ja treenailemaan akroa. Kroppa alkoi reistailla superpitkistä päivistä, huonoista yöunista, rankoista treeneistä ja epäsäännöllisestä ruokavaliosta. Vanhat vammat tulivat toistuvasti uudelleen kipeäksi. Minkäs sille voi kun on vain huono sanomaan ei työlle tai kiinnostaville projekteille. Jotta pystyisin tekemään kaiken mitä haluan, tarvisin valehtelematta varmaan 10 tuntia lisää päivään.

Tän viikon alusta muutin uuteen asuntoon ja työmäärä vähenee huomattavasti. Enemmän aikaa itselle, kavereille ja harrastuksille. Ja myös pelkästään rentoutumisellekin. Syksylle on suunnitteilla kaikenlaista kivaa, myös seuraava reissu on jo suunnitteluasteella! Jossain kohtaa saatan julkaista sen toisenkin postauksen jos siltä alkaa tuntua, nyt tälläinen vähän kryptisempi postaus muutoksista. (:

Otettu nää kuvat mun serkun Inan kanssa, ja vitsit miten rakastan tota järvimaisemaa näissä! Auringonlasku oli niin upea, pastellinvärinen. Tsekkaa muuten myös Inan sydämellinen blogi täältä!

/ / / Couple of days ago I also realized that I’ve been in Finland for almost half a year! Feels more like two three months. My summer was amazing, but it went past in a heartbeat while doing two jobs. All that rare spare time I had, was very well used enjoying from the Finnish summer with friends and training acro. First month in Finland I was just drifting, I lived at my mom’s house at the countryside or my friends couch. Then I finally found a beautiful summer apartment. I also found work, and more work and it just kept growing until I was dead tired. I was till trying to manage everything and also keep up with social life and hobbies. My health got worse due to extreme long days, not sleeping enough, heavy training and not eating well. All my old injuries came back again and again. I’m just bad at saying no to work and interesting opportunities. I would need 10 more hours in a day to do everything I wish to do.

From the beginning of this week I moved to a new apartment and my work load is getting a lot lighter. I have more time for myself, friends and hobbies. And also just relaxing too. There is a lot of new, exciting things coming up this autumn. Also there is some travel plans coming along…

These photos I took with my lovely cousin Ina. Look at that beautiful, pastel-colored sunset! Check out her heartfelt blog from here!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply