Monthly Archives

elokuu 2017

Acro Girl Power

Moikka ihmiset!

Eilen taisi olla syksyn eka päivä. Joutui laittamaan pitkästä aikaa paksumman takin päälle ja nappaamaan huivinkin mukaan. Ensimmäistä kertaa sitten en edes muista. Tänäänkin oli niin ihanan aurinkoista, mutta kylmä syksyinen viima puhalsi luihin ja ytimiin. Kolme vuotta sitten sain viimeksi ”nautiskella” Suomen syksystä ja talvesta, kova henkinen valmistautuminen tässä juuri käynnissä tulevaa varten. Kyllä se tästä!

Ajattelin jakaa muutamat Sami Farinin ottamat kuvat parin päivän takaiselta puistoakroilulta. Toivottavasti vielä vähän jatkuis nää ulkoakroilu-kelit! Näistä kuvista tuli niin ihania, kunnon girl power -kuvia! ♡

/ / / Hellooo everyone!

I think yesterday was officially the first day of autumn. I had to grab a thicker jacket and scarf with me. Last time I experienced Finnish autumn/winter was three years ago. I’m currently doing a lot of mental prepping for the upcoming darkness, coldness and snow haha! I can do this!

I thought I come and share these acro shots taken by talented Sami Farin. It was such a beautiful, sunny day, so we were heading to a park nearby. I really love these acro shots, girl power yeeww!! ♡

My beautiful leggings from Hatha Clothing.

Chasing Coral

Moikka moi!

Oon viimeisen viikon elänyt pienen muuttokaaoksen keskellä, mutta alkaa pikkuhiljaa tavarat löytää paikkansa. Sain eilen vihdoin sohvankin! Nyt ei tarvi enää istua lattialla tyynyillä. Tv ei toimi vieläkään, koska omistan hyvin vanhan telkkarin ja digiboxia ei vielä ole. Se ei kyllä mua haittaa, koska harvemmin tulee telkkaria katseltua. Ja ajattelin nyt olevan hyvä hetki vihdoin ja viimein tutustua Netflixin ihmeelliseen maailmaan. Oon yleensä aina ihan pihalla kaikista uusista tv-sarjoista ja esimerkiksi Game Of Thronesia en ole nähnyt jakson jaksoa. En mä ajatellut vieläkään aloittaa, mutta sen sijaan oon katsonut muutaman todella mielenkiintoisen dokkarin!

/ / / Helloo!

I’ve been living in a slight moving chaos for the past week, but now it’s finally getting sorted. I even bough a sofa yesterday! Now I don’t have to sit on the floor anymore. I still don’t have tv, but I don’t even mind. I barely watch tv anyway. And this was a perfect opportunity to finally try Netflix haha! I’m always completely out of all the new tv-series. I haven’t example watched even one episode of Game of Thrones. And not planning to start now either. Instead I’ve watched couple really cool documentaries!

Mä oon aina rakastanut dokumentteja, ja varsinkin mereen ja merenalaiseen elämään liittyviä sellaisia. Oon saattanut joskus täälä blogissakin mainita, että mulla oli teini-ikäisen ihan jäätävä hai-obsessio. Mä rakastin haielokuvia ja haidokkareita, katsoin jokaisen jonka käsiini sain. Unelmoin sukeltamisesta ja haiden kanssa uimisesta. Viime talvena mun pitkäaikainen haave toteutui, kun pääsin töihin sukelluskoululle Thaimaahan. Neljä kuukautta snorklailin ja sukelsin päivittäin. Näin kauniita koralleja, kilpikonnia, vapaasukelsin upeissa luolissa ja se tietenkin se kaikkein mieleenpainuvin juttu; pääsin uimaan haiden kanssa. Rakastin sitä yli kaiken. Sitä tunnetta on vaikea edes sanoin kuvailla. Nuo mediassa mustamaalatut ja ihmisten pelkäämät upea olennot. Nuo kylmäveriset tappajat, ihmisiä syövät pedot. Siellä ne lipuivat sun ympärillä, kaikessa rauhassa.

/ / / I’ve always loved documentaries, and especially ones about the ocean and marine life. I’ve maybe mentioned that as a teenager, I was obsessed with sharks. I would watch every shark movie and documentary, I would save photos of great whites on my computer. I was dreaming about diving and swimming with sharks. Last winter I fulfilled one of my dreams, when I started working at diving school in Thailand. I was snorkeling and diving for four months on daily basis. I saw beautiful corals, turtles, I was freediving in beautiful caves and of course the best and most memorable thing; I got to swim with sharks. I loved it, every single time. It’s hard to describe that feeling, but it’s just amazing. Those beautiful creatures have such a bad reputation. Deadly, man-eating, terrifying predators. And there they are, swimming peacefully next to you. 

Ei kaikki kuitenkaan ollut unelmaa. Näin myös sen todella surullisen puolen, joka teki muhun lähtemättömän vaikutuksen. Kuolleet korallit, kasoittain roskaa ja muovia vedessä. Maailmankuulu paratiisilaguuni ”The Beach” eli Maya Bay, oli käytännössä kuollut. Pelkkää kuollutta korallia, vain muutamia kaloja sielä täälä, mutta satoja ja satoja turisteja päivittäin. Näin hain, jonka ympärille oli kietoutunut köysi. Kalan, joka oli kasvanut muovirinkula ympärillään. Turisteja seisomassa niillä elävillä koralleilla, tappamassa niitäkin. Ilmastonlämpenemisen aiheuttaman korallien vaalentumisen. Ja kaikesta tästä, voimme syyttää vain itseämme.

/ / / It was not all just a dream. I saw the devastating side too, which really affected me. Dead corals, so much trash and plastic in the ocean. The world-famous paradise beach ”The Beach” or Maya Bay was completely dead. Just few fishes there and there, but a lot of tourists. Hundreds of tourists every day. Scary thing was that most of them didn’t even understand that it’s not how it supposed to be. They didn’t understand that those corals were dead. I saw a shark that had a rope around it, cutting to his skin. I saw a needle fish that had a plastic around it. I saw tourists standing on those alive corals, practically killing them. I saw the bleached corals, caused by the rising temperatures of the ocean. Global warming.

Viimeisen 30 vuoden aikana olemme menettäneet yli 50% maailman koralleista. Jos merien lämpeneminen ja ihmisten toiminta jatkuu ennallaan, tutkijat arvioivat meidän menettävän yhteensä 90% koralleista vuoteen 2050 mennessä. Suosittelen todellakin katsomaan tämän dokkarin!

/ / / In the last 30 years we have lost over 50% of the world’s coral reeds. If nothings changes, scientists are saying by the year 2050, we have lost almost 90%. It’s scary. If you have even a bit of interest to this topic, I highly recommend to watch this documentary!

Time for paddleboarding

Moikka!

Ei näytä Blockfestien keli hirveän hyvältä ainakaan tällä hetkellä, harmaata pilveä taivas täynnä. En oo itse kyllä edes menossa, töissä vierähtää koko viikonloppu! Alkuviikosta saatiin kuitenkin nauttia kivoista kesäkeleistä ja suunnattiin mun parin kaverin kanssa suppailemaan. Treenailtiin myös vähän akroa ja kokeiltiin sitä myös laudan päällä. Lennettiin todella taidokkaasti useilla eri tyyleillä veteen, lopulta onnistuttiin kuitenkin vähän aikaa pysymään meidän akroposessa!

Tässä muutamia kuvia meidän aurinkoiselta tiistaipäivältä. (:

/ / / Helloo!

The weather doesn’t look too good for the weekend, sky full of grey clouds. The beginning of the week was beautiful though. On Tuesday we were heading to paddleboarding with couple of my friend. Sunny and warm day! We were also training some acro and tried it on the board too. We were super talented to fly into the lake with multiple different ways haha! We manage to hold our pose for a little while, success!!

Here is couple of photos!

Laudat: Jobe SUP / Water Action Park

Change is inevitable, growth is optional.

Huomenta vaan!

Istun ilmapatjalla mun uuden kämpän lattialla ja ajattelin pitkästä aikaa naputella tänne blogiinkin jotain henkilökohtaisempaa. Elämässä on ollut paljon muutoksia ilmassa, niin hyviä kuin huonoja. Välillä on ollut rehellisesti sanottuna aikamoista tunteiden vuoristorataa. Kirjoitin eilen pitkän postauksen isoista muutoksista, niihin suhtautumisesta ja niistä oppimisesta. Lopulta se tuntui kuitenkin liian henkilökohtaiselta julkaistavaksi. Oon kirjoittanut tänne blogiin aina suht rehellisesti kaikesta, toki aina liian henkilökohtaiset tai muihin ihmisiin liittyvät jutut jää ulkopuolelle. Jotenkin sen jälkeen kun muutin Suomeen, on tuntunut vaikeammalta kirjoittaa henkilökohtaisia postauksia ja ajatuksia. Tää on niin paljon pienempi maa ja mulla on täälä niin paljon isompi ”piiri”, että alkaa pakostakin miettiä kukas näitä mun juttuja lukeekaan haha! Mua on jopa tunnistettu, te jotkut ihanat ootte tulleet mulle juttelemaan. Ja siis otettu olohan siitä todellakin tulee, joten saa ehdottomasti tulla moikkaan jos bongaatte mut jostain! <3 Samassa oon kuitenkin oikeasti tajunnut, että tätä blogiahan lukee muukin kuin mun äiti ja pari kaveria. Australiassa asuessa ja sieltä kirjoitellessa tää bloggailu tuntui ihan päiväkirjan kirjoittamiselta. Ja sielä ei kyllä varmasti kukaan tunnistanut mua missään haha!

/ / / Good morning!

I’m sitting on air-mattress on the floor of my new apartment and I felt like I wanted to write something more personal here after a long time. It’s been a lot of changes in my life lately, both bad and good ones. Honestly, from time to times it’s been quite a rollercoaster. Yesterday I wrote a long post about big changes, how to adapt to them and use them as a platform for personal growth. After writing the post, it felt way too personal to publish. I’ve always been honest in my blog, but of course you have to draw a line for too personal and stuff that involve other people. After moving back to Finland, it has been feeling harder to write about personal thoughts. Finland is so much smaller country and I have obviously way larger ”circle” here, so I’ve started to think more who reads my posts here haha! Some of you have even recognized me somewhere and came to talk with me. It makes me really happy, so if you see me somewhere, definitely feel free to come say hi! <3 At the same time it has made me realize that there actually is other people than my mom and couple friends reading my blog. When I was in Australia, this felt more like my personal travel diary and there was definitely no one recognizing me on the streets haha!

Pari päivää sitten tajusin myös, että oon ollut muuten Suomessa jo kohta puoli vuotta. Tuntuu ihan parilta kuukaudelta. Mun kesä oli ihana, mutta se meni jotenkin ihan hujauksessa kahta työtä tehden. Se vähäinen vapaa-aika käytettiin toki hyvin akrojoogan parissa ja kesäisestä Suomesta ja kavereiden seurasta nauttien. Ensimmäisen kuukauden olin vähän tuuliajolla, asuin sekä maalla äitin luona tai kaverien nurkissa. Sitten muutin toukokuussa alivuokralaiseksi ihanaan yksiöön ihan puiston viereen! Sain töitä, ja sitten lisää töitä ja työt vain lisääntyivät lisääntymistään, kunnes olin ihan poikki. Yritin hoitaa silti kaiken kunnialla ja silti vielä ehtiä pitämään yllä sosiaalista elämää ja treenailemaan akroa. Kroppa alkoi reistailla superpitkistä päivistä, huonoista yöunista, rankoista treeneistä ja epäsäännöllisestä ruokavaliosta. Vanhat vammat tulivat toistuvasti uudelleen kipeäksi. Minkäs sille voi kun on vain huono sanomaan ei työlle tai kiinnostaville projekteille. Jotta pystyisin tekemään kaiken mitä haluan, tarvisin valehtelematta varmaan 10 tuntia lisää päivään.

Tän viikon alusta muutin uuteen asuntoon ja työmäärä vähenee huomattavasti. Enemmän aikaa itselle, kavereille ja harrastuksille. Ja myös pelkästään rentoutumisellekin. Syksylle on suunnitteilla kaikenlaista kivaa, myös seuraava reissu on jo suunnitteluasteella! Jossain kohtaa saatan julkaista sen toisenkin postauksen jos siltä alkaa tuntua, nyt tälläinen vähän kryptisempi postaus muutoksista. (:

Otettu nää kuvat mun serkun Inan kanssa, ja vitsit miten rakastan tota järvimaisemaa näissä! Auringonlasku oli niin upea, pastellinvärinen. Tsekkaa muuten myös Inan sydämellinen blogi täältä!

/ / / Couple of days ago I also realized that I’ve been in Finland for almost half a year! Feels more like two three months. My summer was amazing, but it went past in a heartbeat while doing two jobs. All that rare spare time I had, was very well used enjoying from the Finnish summer with friends and training acro. First month in Finland I was just drifting, I lived at my mom’s house at the countryside or my friends couch. Then I finally found a beautiful summer apartment. I also found work, and more work and it just kept growing until I was dead tired. I was till trying to manage everything and also keep up with social life and hobbies. My health got worse due to extreme long days, not sleeping enough, heavy training and not eating well. All my old injuries came back again and again. I’m just bad at saying no to work and interesting opportunities. I would need 10 more hours in a day to do everything I wish to do.

From the beginning of this week I moved to a new apartment and my work load is getting a lot lighter. I have more time for myself, friends and hobbies. And also just relaxing too. There is a lot of new, exciting things coming up this autumn. Also there is some travel plans coming along…

These photos I took with my lovely cousin Ina. Look at that beautiful, pastel-colored sunset! Check out her heartfelt blog from here!