Once a horse girl, always a horse girl.

Moi vaan!

Oon tähän alkuun laiminlyönyt tätä mun blogia täälä Suomessa haha! Nyt kun saa pikkuhiljaa vähän edes jonkunlaista rutiinia tähän elämään, niin on taas aikaa enemmän tännekin päivitellä. Ajattelin tulla jakamaan muutamat kuvat, kun käytiin yksi raikkaan viileä, mutta aurinkoinen iltapäivä ratsastamassa Pälkäneellä. Hennun kaveri Sofia käy ratsastamassa säännöllisestä tällä ihanalla paappaikään päässeellä hevosella nimeltä Ibbe. Päästiin siis Sofian mukaan tallille ja Ibbe vei mun sydämen kyllä heti. Rauhallinen vanhus, mutta heti kun pääsi maastoon niin intoa alkoi löytyä vähän liikaakin haha!

/ / /

Hey everyone!

I’ve been neglecting this blog a little bit haha! Now when I’m starting get even a little bit routine in my life, I will have some more time to update this too. I thought I come and share these few photos from one crispy cold, but sunny afternoon. One of Hennu’s friends goes to ride this beautiful, old horse called Ibbe and now we got to go meet him too. I fell in love with in him right away. Peaceful and slow grandpa. As soon away from the crib, he was full of energy haha!

Oon kotoisin pienestä maalaiskylästä ja sielä varmaan jokaikinen tyttö oli kunnon heppahullu. Kävin ratsastunneilla viikoittain ja hoitamassa hevosia tallilla, kesäisin kävin heppaleireillä. Ai että niitä muistoja. Ryhmä hulluja hevostyttöjä, kokonainen viikko täynnä hevosaiheista toimintaa ja puhetta. No muistan kyllä kun vähän vanhempana alettiin puhua myös muista tärkeistä asioista, kuten uusista ihastuksista. Silloin elettiin vielä aikaa ennen sosiaalista mediaa ja jos joku onnistui joskus saamaan jonkun pojan numeron, ehkä veljen kaverin tai jotain muuta vastaavaa, silloin soitettiin pilapuheluita ja kikateltiin niille minkä ehdittiin haha!

Löydettiin kerran äitin kanssa 9-vuotiaan Fiian toivomuslista. Siinä oli kolme asiaa muotoiltuna näin:

  1. Hevoskuvioiset pussilakanat.
  2. Oma hevonen.
  3. Kaikki sen tarvikkeet kuten esim. talli.

Sain kun sainkin ne hevoskuvioiset pussilakanat, äitillä on ne vieläkin jemmassa. Vaikka mun suurimmat haaveet onkin nykyään jotain ihan muuta, pieni hevostyttö mun sisällä on ja pysyy. <3

/ / / I’m from a tiny country village and I think every little girl there loved horses. I went to riding lessons every week and I went to the stall just to brush the horses. On summer I went to a horse camp. Oh those memories, bunch of little horse girls together for a week, living and breathing just horses haha! Well once we got tiny bit older, I remember that there was chat about other as important things too. Such as new boy crushes. And since we didn’t live similar social media times back then, we only had really old phones, no Facebook or Instagram. When someone was able to get a boy’s phone number, maybe their brothers friend or something, we did ”hilarious” prank calls. And the giggling was never-ending.

Once we went through my old stuff with my mom and found a wishlist written by 9-year old Fiia. It had three things on it, written exactly like this:

  1. Bedsheets with horse pattern.
  2. A horse.
  3. All the things the horse need such as stall.

Well at least I got the bedsheets. Even though my biggest wishes has changed, the little horse girl inside of me never died. <3

Marshmallow -dog Bella. 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply