Two and a half a years ago.

Istun bussissa matkalla kohti Pohjanmaata. Ikkunasta vilahtelee harmaat alkukevään maisemat ja lehdettömät koivupuut. Lunta on sielä täälä. Lämpötila on vain pari astetta plussan puolella. Voi kai tätäkin kutsua jonkinnäköiseksi kulttuurishokiksi. En ole avannut konetta päiviin ja Hong Kongissa otetut kuvatkin laitoin koneelle vasta tänään. En ole osannut pukea mun ajatuksia ja fiiliksiä tekstin muotoon. Enkä osaa vieläkään, ja tästä tekstistä tulisi varmaan romaani jos kaikki mun ajatukset tähän listaisin. Miltä tuntuu palata takaisin kotiin Suomeen? Ristiriitaiselta. Ihanaa nähdä kaikkia ystäviä ja perhettä, mutta rehellisesti, tällä hetkellä Suomi ei tunnu kodilta.

Aikalailla tasan kaksi ja puoli vuotta sitten jätin kaiken tutun sekä turvallisen taakse ja suuntasin suureen tuntemattomaan. Takataskussa oli passi ja liput Australiaan. Rinkka oli ihan liian painava ja täynnä kaikkea turhaa, näin jälkiviisaana sanottuna.  Tarkoituksena oli reissata Ausseissa vuosi ja palata takaisin Suomeen. Mulla oli aika tarkat visiot mitä mä tältä matkalta halusin. Mulla oli muutenkin todella vahva minäkuva ja ajatukset siitä mitä mä elämältä ylipäänsä haluan. Tai niin mä luulin.

/ / / I’m sitting in a bus on my way to home to the countryside. It looks like early spring outside, grey ground and leafless trees. Just a little bit snow here and there. Temperature is only couple of degrees on the plus side. I could say that it’s one kind of a culture shock haha! I haven’t opened my laptop for days and the photos from Hong Kong I only just uploaded on my laptop. I haven’t been able to put my thoughts and feelings in words, and if I would write them all down here, this would text would be way too long for anyone to read. How does it feel to return back home to Finland? I have very mixed feelings. I’m thrilled to see all my friends and family. But to be honest, Finland doesn’t feel like my home right now.

Quite exactly two and half a years ago I left all the familiar behind and was heading towards the great unknown. I had my fresh passport and tickets to Australia. My backpack was way too heavy and full of stuff I wouldn’t even need. Easy to say it afterwards now. I had pretty clear vision of what I wanted from these travels. I was also sure of who I am and what I want from life in general. Or so I thought.

DSC07912DSC07804DSC07906DSC07801-2Mun matka oli lopulta jotain ihan muuta kuin mitä mä etukäteen olin ajatellut. Ja hyvä niin. Alkumatkasta mulle tuli pieni kriisi ja koti-ikävä, taistelin muutoksia vastaan ja yritin itsepäisesti pitäytyä siinä mitä olin suunnitellut. Koska sehän oli sitä mitä halusin, etukäteen jo mietitty ja päätetty. Sitten jossain kohtaa väsyin, päästin irti ja annoin matkan kuljettaa mua. Siitä hetkestä kun aloin kuunnella mun sydäntä ja luottaa tulevaan, kaikkea ihanaa ja odottamatonta alkoi tulla mun eteen. Kaikkea sellaista mitä halusin, mutten joko tiennyt haluavani tai voivani saada.

Kesällä 2015 koin suuren henkilökohtaisen menetyksen. Se tapahtui odottamattomasti ja sai mut kyseenalaistamaan kaiken mitä tiesin tästä elämästä. Tuli takaisin Suomeen muutamaksi viikoksi. Nuo muutamat viikot on osittain hämärän peitossa. Palattuani takaisin Australiaan jotain oli muuttunut lopullisesti. Mä heräsin siihen miten lyhyt ja haavoittuvainen tämä meidän elämä on. Se voi loppua koska vaan. Suhtauduin entistä suurella tahdonvoimalla ja positiivisuudella elämään ja päätin ottaa siitä kaiken irti. Sä elät vain kerran. Mutta jos teet sen kunnolla, se riittää.

/ / / My travels ended up being something completely different to what I had planned. In a good way. In the very beginning, I had huge crisis with myself and was really homesick. I was fighting against the change, not letting go of the old. I was being stubborn, trying to force my plans to go as I wanted. After a while I got tired and decided to take it as it comes. I started really listening my heart and letting go of my plans. After that moment, everything unexpected started coming to my way. Things that I didn’t know I wanted or I things that I thought I can’t get. 

On summer 2015, a huge personal loss happened in my life. A massive, unexpected shock, that knocked me off my feet. Made me question everything I knew about life. I travelled to Finland for couple of weeks. Those weeks are bit foggy, but after I returned to Australia, something had changed forever. I realized more than ever, how short and fragile this life is. We only get one change and it could end tomorrow. I was taking even more passionate and positive attitude towards life, I wanted to live it to the max. You only live once, but if you do it well, once is enough.

DSC07850DSC07827DSC07887Pari vuotta Australiassa, joista suurimman osan ajasta asuin Sydneyssä, Byron Baylla ja Sunshine Coastilla. Menetin mun sydämen surffaukselle ja akrojoogalle, jotka tulee pysymään mun elämässä tavalla tai toisella aina. Voitin mun korkeanpaikankammon ja opin kalliokiipeilemään. Rakastuin telttailuun. Tein erilaisia töitä laidasta laitaan ja opin uusia taitoja. Poimin mustikoita ja tein drinkkejä baarimikkona. Vietin kuukauden Uudessa-Seelannissa tutkien uskomattoman kaunista luontoa ja viettäen ensimmäistä joulua pois Suomesta. Surffasin reilu kuukauden Indonesiassa, matkustelin solona ja tapasin paljon uusia tyyppejä. Asuin Thaimaassa neljä kuukautta ja tein töitä sukelluskoululla. Vietin mun päivät vedessä kilpikonnien ja haiden kanssa. Matkustin Singaporeen ja uudelleen Indonesiaan. Vietin aikaa Filippiineillä puhelinverkon ulottumattomissa, tutustuin paikallisiin ja surffailin minkä ehdin. Ja tähän loppuun kävin vielä pyörähtämässä Hong Kongissa. Omistin kaksi autoa. Ja kolme surffilautaa. Asuin lukemattomissa erilaisissa asumuksissa. Hostelleissa, kimppakämpissä, leirintäalueillä ja couchsurffasin. Yksin tai kavereiden kanssa.

Mun minäkuva ja identiteetti muuttui mitä pidempään matkustin. Tuntuu etten ole koskaan aiemmin ollut enempää oma itseni, mitä nyt. Löysin itseni vaikken sitä edes etsinyt. Kaksi ja puoli vuotta myöhemmin mietin suurella lämmöllä kaikkea mitä olen kokenut ja tehnyt. Erityisesti kaikkia niitä ihmisiä, ketkä tapasin matkustaessa. Niitä jotka vaikutti mun elämään suuresti tai pienesti. Inspiroi mua. Kaikkia niitä hetkiä jolloin ylitin itseni. Täydellisiä onnellisuuden hetkiä ja suuria vastoinkäymisiä. Ne kaikki on muovannut mun identiteettiä ja maailmankuvaa, ja oon siitä enemmän kuin kiitollinen. Tää matka oli mulle suuri käännekohta, ja tää ei ole loppu. Tää on alku.

/ / / Two years in Australia, Byron Bay, Sydney and Sunshine Coast were my homes. I lost my heart to surfing and acroyoga, these two will stay in my life with a way or another. I overcame my fear of heights and learned to rock-climb. I fell in love with camping. I did all kind of different jobs from blueberry picking to bartending. I spend a month in New Zealand exploring the beautiful nature and spending my first Christmas away from home. I surfed a month in Indonesia, travelled solo and met a lot of new people. I lived four months in Thailand and worked at diving school. I literally spend my days in the water with turtles and sharks. I travelled to Singapore and again to Indonesia. I spend some time in Philippines without phone connection, hanging out with locals and surfing as much as I could. I did a quick stop to Hong Kong. I owned two cars and three surf boards. I lived in numerous different kind of accommodations from hostels to couchsurfing. 

My identity changed more the more I travelled. Feels like I’ve never been more myself that I’m now. I found myself even thought I never looked for it. After this two and half years, I’m remembering everything I saw, everything I experienced and especially everyone I met with warmth in my heart. All the people who affected my life more or less. Inspired me. All those moments I overcame my fears and doubts. All the perfectly happy moments and all the worst setbacks. All those shaped me and made me to what I’m today. I’m grateful. These travels were big turning point in my life, and it’s not the end. It’s beginning.

DSC07876

DSC07914DSC07829

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Ystävällisesti perjantai, maaliskuu 24, 2017 at 00:58

    Voisko noita duckfeissejä ja suppusuita saada mahdollisesti mahdutettua vielä vähän lisää postauksiin?

    • Reply Fiia Emilia lauantai, maaliskuu 25, 2017 at 04:48

      Kiitos rakentavasta palautteesta ”Marie Ystävä”! (:

  • Reply Melissa lauantai, maaliskuu 25, 2017 at 08:56

    Voi luoja tuota ensimmäistä, ystävällistä henkilöä…
    Mulla taas nousi liikutuksen kyyneleet silmiin! 😭 Vitsi mitä vuosia sulla takana. Onko jo seuraava kohde tiedossa vai meinaatko jäädä hetkeksi Suomeen?

    • Reply Fiia Emilia tiistai, maaliskuu 28, 2017 at 22:17

      Moi Melissa! (:

      Joo toi ensimmäinen kommentoija on vanha tuttu… Jollain on vissiin vähä liikaa aikaa. (:

      Kiitos sulle kuitenkin ihanasta kommentista! ;D Kyllä mulla seuraavat matkasuunnitelmat on aluillaan, mutta nyt oon ihan asettumassa Suomeen ja töitä hakemassa. Etelä-Amerikka, Meksiko ja Jenkit on toivottavasti seuraava suurempi reissu!

    Leave a Reply