Gold Coast Snapshots

Moi kaikki!

Meillä oli hauska, mutta sitäkin väsyttävämpi viikonloppu Gold Coastilla ja Byron Baylla. Byron Baylla en tainut edes kameraa kaivaa laukusta, sillä ajettiin sinne vasta pimeän aikaan lauantaina. Sunnuntai-aamu vietettiin Byronilla, mutta muutamia kännykkä- ja GoPro -kuvia lukuunottamatta kuvasaldo on pyöreä nolla. Tähän vaikutti aika paljon myös sää. Aamu oli pilvinen, mutta kirkas. Hyvällä ajoituksella kuitenkin pakattiin meidän leiri kasaan, sillä heti kun päästiin autolle alkoi sataa kaatamalla. Mun on pakko kuitenkin kertoa meidän telttailusta, koska meillä meni kyllä kaikki pieleen. Se teki reissusta kyllä jo lähes koomisella tapaa unohtumattoman haha!

/ / / Hi guys!

We had fun, but very tiring weekend at Gold Coast and Byron Bay. I don’t think I used my camera even once in Byron, since we only arrived there late on Saturday. And Sunday -morning was so rainy, that if you don’t count the couple of shots with my Iphone and GoPro, I took zero photos. We had a good timing with packing up our camp though, when we got to our cars, it started pouring rain. I honestly have to share this story about our night camping at the beach, because I feel everything was going wrong. That made it unforgettable with a comic way haha!

DSC07780DSC07821DSC07847DSC07794DSC07810DSC07795DSC07844Meidän missio Byronille lähtöön olis siis meidän kavereiden rannalla tapahtuvat läksiäispileet. Saavuttiin paikan päälle vasta noin 11 aikaan illalla, tarkoituksena pistää leiri nopsaa pystyyn ja liittyä muiden juhlijoiden seuraan. No meidän kaverit sai telttansa nopsaa pystyyn, mutta mun ja Hennun teltasta katkes yhtäkkiä yksi tukikepeistä, muuttaen teltan tiipiiksi. Hennu oli vihainen, ja mä en pystynyt lopettaa nauramista. No onneks meidän kaverilla Emiliolla oli kuitenki iso teltta, joten päätettiin kaikki vaan tunkea ittemme sinne. Laitettiin Emilion teltta pystyyn, ja koska yritettiin kiirehtiä, mun toinen ystävä Daniel sanoi; ”Ei niitä kaikkia keppejä tarvi laittaa, ei täälä edes tuule”. No yöllä kun päästiin telttaan, joka oli sekin sinänsä saavutus, kolme ihmistä pieneen telttaan. Heti kun ollaan asetuttu aloillemme ja kiedottu itsemme makuupusseihin ja peittoihin, nukkumatti kutsuu kaikkia…alkaakin tuulla. Eikä mitään pikku tuulenvirettä, Suomessa tää olis varmaan luokiteltu jo vähintään tsunamiksi. Siinä tuulen hakatessa teltan seiniä, muistan yhtäkkiä, niin mehän ei laitettu niitä kaikkia keppejä. Parin minsan päästä meidän teltan suojus lentää hirveällä vauhdilla metsään. Mä sit lähden sen perään juoksemaan, Hennu nukkuu teltassa, kun minä ja mun kaveri Paul yritetään laittaa teltan suojusta takaisin hirveässä myrskyssä. No lopulta saadaan se jotenkin paikalleen, mutta jostain syystä meidän teltan sisällä kävi aina vähän väliä mysteerinen hiekkamyrsky. Aamulla herättiin siihen, että ranta-rangerssit bongaa meidät. Ei jumalauta oikeasti millä järjellä. No onneks vedettiin ”tyhmät ulkomaalaiset” -kortti, ja säästyttiin sakoilta… Oikeesti vieläkin kun mietin tota meidän telttailua niin en voi olla nauramatta haha!

/ / / Our mission to go to Byron was to join to our friends farewell beach party. We arrived there late, around 11pm. We wanted to just set up our camp quickly and then join others. My friends got their tent up fast, but me and Hennu were struggling. One our our main sticks broke, and turned our tent to a some sort of tiipii. Hennu was mad, and I couldn’t stop laughing. Luckily one of our friend Emilio had a big tent, so we decided all to just squeeze in there. When we were putting his tent up, we were trying to hurry, so my friend Daniel said; ”You don’t need all of those sticks, it’s not gonna be windy!”. Well on the night, we had all squeezed in to Emilio’s tent and when we were all wrapped up into our sleeping bags and blankets; the wind starts. And not even a little wind, I’m pretty sure in Finland that would be called tsunami. And at the same time I remember the missing sticks, and not a long after, our cover is flying to the forest. I’m running after it, and trying to put it up in that stormy wind, with no light. When we finally got it back there somehow, and got back to bed, it was still mysteriously windy INSIDE the tent. And not just windy, like sand was flying around in our tent. In the morning we woke up, covered in sand, the rangers came to greet us as well. Surprise. I think ”stupid foreigners” – card saved us from the fine this time. I still can’t stop laughing, when I think about our camping haha! Good memories, good memories.

DSC07790DSC07800DSC07746DSC07804-2DSC07855DSC07818Check out: TROPICAL SUBCULTURE for some awesome surf shots.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply