I thought today.

Moi kaikki!

Niinkuin tossa jo mainitsinkin, että mulla ei oikeen oo ollut aikaa kirjotella tänne tässä viime päivinä tai oon vaan ollut liian väsynyt. Ajattelin nyt kuitenkin vähän tänne tulla höpöttelemään, kun kerrankin oon vielä tähän aikaan jopa hereillä. Mulla on ollut pojat muuten huonoa tuuria tuolla mustikkapelloilla. Uskon tämän osittain johtuvan siitä, että menin pari päivää sitten kehumaan, että mä en ikänä satuta itteäni. Vaikka kuinka lentelen ja kaatuilen, ei, mitään ei ikänä käy. Jep jep. No melkeen heti kun olin tuon lauseen suustani päästänyt, niin joukko vihaisia muurahaisia kävi mun käden kimppuun. Nyt siinä komeilee noin 15cm X 15cm -kokoinen punainen, turvonnut alue, jota rapsuttaakin ihan hulluna! Nyt kun kirjotin ton lauseen tohon niin rupes rapsuttaan vielä enemmän! Tappajamuurahaisista kun selvisin, ei mennyt kauaakaan, kun tökkäsin itseäni silmään mustikkapensaan oksalla. Ja tänään oonkin sit linkuttanut koko päivän, koska mun nilkkaan alkoi mystisesti aamulla sattua. Kotiin päästyä, linkutin äkkiä tonne Bonalbon apteekkin, mikä on auki joskus ja jouluna, ja sehän oli jo tietenkin kiinni. Surprise. No onneks satuin nähdä jonku tädin viuhtomassa sielä kännykkä kädessä, ja otin parhaimman, säälittävimmän koiranpentu-ilmeen. Tehosi ja pääsin sisään! Sain ostettua tollasen joustositeen, ja mun kämppiksen veli sen mulle tossa aiemmin asensi. Nyt ainaki pystyy jotenkin käveleen.

/ / / Hi guys!

Like I said before, I’ve been really busy and tired past days, but I thought I come write something here now. For once I’m still awake this late haha! I’ve had so much bad luck past days. I believe it’s because two days ago, I was bragging that I never hurt myself. Pretty much right after I said that, pack of vicious ants attacked me and now I have this 15cm X 15 cm – red, swollen area on my arm, that is itching like hell. After I survived the attack of killer ants, I poked myself in the eye with stick. Today I’ve been limping around, because my ankle mysteriously started aching today. I went straight to the Bonalbo Pharmacy (which is open randomly, whenever they feel like), and it was surprise surprise, closed. Luckily, I saw some woman walking around in the shop, and I took the saddest puppy dog eyes I could ever have, and it worked. She let me in. I got elastic bandage for my foot, and my flatmates brother was just putting it for me. Now I can at least somehow walk.

DSC07042DSC07035DSC07050DSC06992-001DSC07014-002Ja mustikanpoiminnasta muuten vielä sellanen juttu. Mun yks kaveri oli hiljattain sellaisella 10 päivän meditointileirillä, missä meditoitiin 10 tuntia päivässä. Kun kuulin tästä, mun ajatukset oli suoraan sanottuna vaan: kuka hullu lähtee tollaseen ja mä varmaan sekoaisin viimestään 2 päivän jälkeen. No pakko sanoa, toi mustikanpoiminta on vähän niinku meditois 6-8 tuntia päivässä. Paitsi mulla on tietenkin musiikit korvissa, mutta muuten oon aikalailla yksin ajatuksien kanssa ton ajan. Poimin vaan mustikoita. Mustikoita, mustikoita ja mustikoita. Loputtomiin pensaita ja mustikoita. Isoja mustikoita, pieniä mustikoita. Aivot ovat täysin vapaat keskittymään, no oikeastaan ihan mihin vaan paitsi työhön, koska työ ei ole älyllisesti vaativaa. Niinpä mä siis ajattelen, mietin, pohdiskelen ja pyörittelen syntyjä syviä päässäni koko päivän. Siinä muistaa myös aina uudelleen ja uudelleen kaikki ne asiat mitä on unohtanut tehdä, ja jotka taas työpäivän jälkeen autuaasti unohtuu. Kunnes taas seuraavana päivänä aloitat työt, ja muistat ne kaikki taas uudelleen. Oon keksinyt satoja postausideoita, miettinyt biisien sanoja todella syvällisesti. Unelmoinut ja karannut ajatuksissani jonnekkin Bora Boralle riippumattoon makoilemaan. Mietin kaikkia maailman vääryyksiä, ja mitä niille voisi tehdä. Kaikennäköisiä oivalluksia elämästä syntyy, kun jonkun asian pohtii oikein juurta jaksain. Ja siinä vaiheessa, kun työt on loppunut ja päässyt kotia, noin 90% kaikesta mitä on miettinyt unohtuu haha! Mä rupean kyllä kantamaan vihkoa mukana, että saan kirjoittaa mun mustikkameditointien aikana syntyneet oivallukset ylös!

/ / / And have to say one more thing about blueberries. One of my friend just did 10 days meditation camp/retreat, and when I heard about it, my only thought were: who the hell wants to do that and I would go crazy after 2 days. Well I have to say, this blueberry picking is like one big, 3 months meditation camp. I of course have my music, but pretty much I’m alone with my thoughts for 6-8 hours in a day. Bluberries, blueberries and blueberries. Endless blueberry bushes. Big blueberries, small blueberries. And all the time my brains are ready to focus, on what ever basically, since I don’t need them to focus on my work. So what I do is, I think. I think about everything again and again. I also remember all the things, I was supposed to do, and when I finish my work, I forget them again. Just to remember them again next day when I start working. I’ve been figuring out so many ideas I want to write about. I’ve been thinking about song lyrics very deeply. I’ve been dreaming myself to every place in the world. I’ve been thinking all those things, that are wrong in this world. And how would I try to fix them. I’ve figured out so many things about this life. And when I finish my work, and go home, I’ve already forgotten 90% of what I thought today. I have to star taking my notebook with me to work, so I can write my awesome, life-changing ideas down when I finish my blueberry picking haha!

DSC06969-001DSC07043-001DSC06975-001DSC07048-001DSC07022-001Kyllä ne hulluuden esiasteetkin välillä tulee esiin tuola mustikkapuskien välissä. Eilen meidän pomo kävi tuola, ja opetti meille eri mustikanpoiminta-tekniikkoja. Joo kyllä. Se joka nauroi, niin hävetkää, mustikoiden poiminta on taitolaji! No se käytti kuitenkin yhdelle tekniikalle nimeä ”mustikoiden irrottaminen kutittelemalla”. Tässä tekniikassa siis pidetään oksasta kiinni etusormilla, ja mustikat ”kutitellaan” peukaloilla irti. Ette oikeesti tiedä, kuinka paljon huumoria revin tästä pääni sisällä. Aina kun mä ”kutittelin” niitä mustikoita irti sieltä oksasta, niin mietin niille kaikkia erilaisia nauruja. Ja röhönauroin pääni sisällä niinkuin viimestä päivää. Joo ei siinä, tämmöstä tänään! Kyllä toi viikonloppuloma Byronilla saattais tehdä ihan hyvää. Tässä kuitenkin kuvia yhdeltä vapaapäivältä. Menossa mukana mun uusi Globe -kruiseri Helsinki Surf Shopista. Kattokaa nyt tota väriä, rakastan violettia! Toi lauta muuten kulkee mun mukana about kaikkialle nykyään haha! Ehkä mun pitäis antaa sille jopa nimi..

/ / / Just occasionally I feel like going crazy. Yesterday our boss was visiting our farm, and was teaching us few blueberry picking techniques. Yes he did. If you laughed, shame on you, blueberry picking is a serious thing. Well one of the techniques was called ”tickling the blueberries off”. You can’t even imagine how much humour, I could get out of this. I was there ”tickling” the blueberries, and laughing inside my head like crazy, imagining all the different kind of laughs those blueberries would have. Yeah, but that’s everything about blueberries today! I feel like that weekend getaway in Byron can be good for us. Here is anyway few shots from one nice day off week ago. Notice my beautiful, purple Globe cruiser from Helsinki Surf Shop. I love the purple colour! That board is coming with me everywhere nowadays haha! Maybe I should give it a name…

DSC06972-001DSC07040DSC06988-001DSC06998-001DSC06977-001DSC07041DSC06985-001

My Globe cruiser sponsored by Helsinki Surf Shop

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply emppu torstai, elokuu 20, 2015 at 07:38

    Oho ompa sulla sattunut ! Toivottavasti helpottaa 🙂 Miten kuskasit cruiserin sinne, rinkassa vai menikö ruumaan erikseen? Mietin nimittäin mikä on mun lonkkarin kohtaloa, kun lokakuussa Ausseihin matkaan.

    • Reply Fiia Emilia torstai, elokuu 20, 2015 at 18:48

      Joo mä oon ottanut nää sattumukset kuitenkin ihan huumorilla lähinnä! 😀 No mä suosittelen laittamaan sen sinne rinkkaan tai ruumaan jos mahdollista. Mä en nimittäin meinannut saada tota mun kruiseria Singaporessa lentokoneeseen. Samalla koiranpentuilmeellä selvittiin siitäkin, mutta en saanu ite kantaa sitä sinne koneeseen vaan sen henkilökunnan piti ottaa se. Suomen kyllä päässä sanottiin, että joo joo, saa ottaa koneeseen!

    Leave a Reply