SUOMI SNAPSHOTS

Noniin moi kaikki!

Siitä tuntuukin olevan ikuisuus kun oon tänne viimeksi kirjoittanut, vaikka eihän siitä oo haha! 😀 Mun lento oli Brisbanessa tiistaiaamuna kuudelta ja siitä ajettiin suoraan Alex Headlandiin, Sunny Coastille. Yövyttiin Sunny Coastilla yks yö ja eilen illalla oltiin back täälä ihanassa Tabulamissa (huomatkaa sarkastisuus). Tai no tarkemmin ottaen siis Bonalbossa. En oo ennen oikeastaan kärsinyt jetlagista tai edes mitenkään ns. suunnitellut miten nukkuisin koneessa, oon vaan nukkunut kun väsyttää. No olis ehkä kannattanu tällä kertaa. Mun lento lähti sunnuntaina yöllä kahdeltatoista ja olin tosiaan tiistaiaamuna perillä, nukuin siis kaks yötä koneessa. Tai ”nukuin”. Mun unirytmi on niin sekaisin, kun voi olla! Tiistaina olin 11 aikaan aamulla niin väsynyt, että ajattelin mennä pariksi tunniksi nukkumaan. No nukuin sitten viiteen asti päivällä, heräämättä mihinkään viesteihin tai puheluihin. Olin suunnitellut vaikka mitä surffausta ja kivaa tekemistä, mutta ei sitte! No luonnollisesti seuraavana yönä nukuin kaks tuntia, jonka jälkeen tapitin kattoa aamuun asti. Joo no seuraava päivä olikin taas ihan sumussa, ja oli pakko mennä kymmeneltä aamulla hetkeksi nukkuun ja tällä kertaa väkisin heräsin parin tunnin jälkeen. No täälä on kello 5 aamulla ja oon ollut jo tunnin hereillä, ei väsytä sitten tippaakaan. Toivottavasti tää normalisoituu pian!

/ / / Hi guys!

It feel like it’s forever ago that I wrote something here last time, even thought it isn’t haha! My flight from Finland was in Brisbane 6am on Tuesday morning, and we drove straight to Alex Headland, Sunny Coast. We were staying in Sunny Coast for one night and yesterday night we drove back to this lovely Tabulam (notice the sarcasm). I’ve never had jetlag before and I’ve never planned how I should sleep in the plane, but this time I probably should have. My flight left from Finland on Sunday 12pm and I was in Australia on Tuesday morning 6am, so I slept two nights in the plane. Or more like ”slept”. My sleeping rhythm is totally messed up. On Tuesday I was so tired 11am, that I went to bed for while. Well, I slept all the way to 5pm, without waking up to any messages or calls. I had planned everything nice to do, surfing and lunch, but yeah I guess not then! Then obviously next night I slept two hours, and after that I was staring the ceiling for the rest of the night. Next day was totally blurry, and I had to go to bed 10am for a while, and forced myself to wake up after two hours. Now it’s 5am here, I woke up over an hour ago and I’m not at all sleepy. I hope this gets back to normal soon, or I go crazy!

DSC05962DSC06023DSC05791IMG_4673DSC06501IMG_4817DSC05645Suomessa oli niin kivaa ja aika meni ihan liian nopeasti! Oli ihana nähdä perhettä ja kavereita, ja lisäksi oli tosiaan mun serkun Inan häät, mitkä oli kyllä ihan huikeat! Mulla on aika pieni suku, mutta läheinen ja se on suuri rikkaus se. Oli surullista lähteä, enkä olisi halunnut joutua hyvästelemään ketään. On paljon vaikeampaa sanoa hyvästit, että nähdään taas, kun ei tiedä konkreettisesti koska nähdään. Silti mun sydän kaipasi myös takaisin Ausseihin, ja oli ihana kävellä pitkästä aikaa merenrantaan ja katsella surffaajia. Oli ihanaa nähdä taas kavereita täälä. Varmaan moni muukin paljon reissaava tai pitkään reissussa ollut voi samaistua tähän fiilikseen. Aina kaipaa jonnekkin, ja sydän on jakaunut monen ihmisen mukana ympäri maailmaa. Suurin palanen jää kuitenkin aina kotiin, perheen ja kavereiden luo. Siitä huolimatta aina tuntee loputonta paloa nähdä lisää ja matkustaa lisää. Reissussa ollessa näkee ja kokee jatkuvasti uusia juttuja, mäkään en rehellisesti oo enään kartalla, esimerkiksi kuinka monessa paikassa oon asunut täälä Ausseissa. Tai kuinka monta uutta ystävää oon tavannut. Kuinka monia hyvästejä oon joutunut sanomaan, tietämättä koska nähdään vai nähdäänkö enään uudestaan.

/ / / I had awesome time in Finland, and it went way too fast. It was so nice to see my family and friends again, and then we also had my cousin Ina’s wedding, which were awesome! I have quite small family, but very close one and it’s a big fortune that. It was sad to leave, when you have to say goodbyes. It’s even harder, when you don’t know when you see next time. On the other side, my heart was missing back to to Australia too. Was so nice to walk to the beach and watch the surfers. It was nice to see all my friends here. Probably everyone else who travels a lot or has been travelling for a while, can relate to these feelings. You are always missing somewhere, and your heart has left pieces everywhere around the world with the new friends you have met. The biggest piece will always be at home, with family and friends. Even thought I miss home, I still feel endless need to see more new places and travel more. Honestly I don’t even know anymore in how many places have I lived in here so far. I don’t know how many new friends have I met. I don’t know how many goodbyes have I said, without knowing when we meet again or if we even meet again.

DSC06516DSC06046DSC06508DSC06279-001DSC06524DSC05697-001DSC05484DSC06309-001DSC05641Reissussa ollessa myös auttamatta menettää niitä kullanarvoisia hetkiä perheen ja kavereiden kanssa. Missaa synttäreitä ja muita merkkipäiviä, valmistujaisia ja kihlajaisia. Olin niin onnellinen, että pääsin mun serkun Inan häihin! Oon kotoisin tosi pienestä maalaiskylästä ja mun luokalla oli ala-asteella mun lisäksi vain yksi tyttö. Terkkuja Suville, jos sattumalta tätä sattuisit lukemaan! Oon viettänyt siis suuren osan mun lapsuudesta juurikin perheen ja serkkujen kanssa! Meillä serkuksilla on niin paljon yhteisiä muistoja lapsuudesta. Tapasin ekaa kertaa nyt myös mun serkun tytön, Esterin. Muistan vielä hyvin, kun mun serkku Melina oli mulla kampaajalla ja kertoi mulle olevansa raskaana. Sain kunnon hepulin, koska meillä ei oo ollut vauvoja meidän suvussa pitkään aikaan! No sitten kuulin koska on laskettu aika: kuukausi sen jälkeen, kun mä oon lähteny Ausseihin. Olin niin pettynyt ja ajattelin, että seuraavan kerran kun nään Esterin, se on varmaan jo iso likka! No olihan se nyt vielä onneksi pieni vauva! ;D

Tähän loppuun siis, älkää pitäkö teidän läheisiänne itsestäänselvyyksenä. Muistakaa arvostaa teidän perhettä ja ystäviä, ja jos on mahdollista kertokaa se. Koskaan ei tiedä, jos joutuu sanoa hyvästit tietämättä koska seuraavan kerran taas näkee.

/ / / When you’re travelling, you always miss family and friends important happenings. You constantly miss birthdays, graduation parties, engagement parties and other big days, you can’t get back. I was so happy, that I could join my cousin Ina’s wedding! I’m from really tiny country town, and when I was in elementary school, there was only one other girl in my class. Greetings to Suvi, if you read this! So I basically spent quite a big amount of my childhood with my family and cousins. Me and my cousins have so many awesome memories together! When I was in Finland, I also met my cousins baby Ester first time. I remember very well, when my cousin came to me to fix her hair and she told me that she is pregnant. I was so happy for her, and excited to see the new baby! But then I heard the due date. One months after I have left to Australia. I was so disappointed and I felt that next time I see the baby, it’s gonna be a big girl. Well luckily, Ester was still a little baby! ;D

In the end, I want to say. Appreciate the people close to you, your family and friends. Remember to tell that too. You never know when you have to say goodbyes, without knowing when will you meet again.

DSC05597IMG_4847DSC05580IMG_4688DSC05816DSC05691IMG_4878

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply