Maakuntamatkat

Päivä Keravalla sujuu rattoisasti, kun mukana on huumorintajua

maanantai, lokakuu 8, 2018

Kerava | syyskuu 2018

Suomalaisia kiinnostaa yhä enemmän lähimatkailu, niin minuakin. Aika harva kotimaassa lomaileva kuitenkaan on ajatellut, että mainio kohde päiväretkelle löytyy pääradan varresta, alle puolen tunnin junamatkan päässä Helsingistä.

Kyse on tietenkin pahamaineisesta synnyinkaupungistani Keravasta. Epämairittelevista mielikuvista huolimatta Kerava on oikeasti hyvin tavallinen suomalainen kaupunki, jossa on itse asiassa yllättävän paljon nähtävää, jos uskaltaa avata silmänsä.

Itseäni ainakin kiehtoo ajatus siitä, mitä tekemistä löytyy kaupungista, jossa ei ole tunnettuja nähtävyyksiä tai maankuuluja luontomaisemia. Jopa Keravan naapurikunnilla tuntuu olevan vaikka ja mitä: Tuusula nauttii yhdessä Järvenpään kanssa Tuusulanjärven taiteilijayhteisön tuomasta maineesta, Sipoossa on nykyään kansallispuisto, idyllistä maaseutua ja kaunista rannikkomaisemaa ja Vantaallakin on esimerkiksi Heureka, Flamingon kylpylä ja Kartanonkosken karkkimaisen kaunis asuinalue.

Mutta mitä tarjottavaa Keravalla sitten voisi olla?

Kutsuimme Lähtöportti-blogin Mikan ja Maa Quzuu -blogin Outin kanssa ennakkoluulottomia ja taatusti huumorintajuisia bloggaajia ottamaan siitä selvää. Mukaan lähtivät Toisiin maisemiin -blogin Hanneli, Lähtöselvitetty-blogin Katja, Merjan matkassa -blogin Merja ja Kerran poistuin kotoa -blogin Noora.

Jo vuosi sitten olimme Mikan kanssa järjestäneet pienelle matkabloggaajaporukalle ensimmäisen Kerava-päivän, johon kuului muun muassa vierailu taidemuseo Sinkassa, tee- ja kakkuhetki Keravan kartanolla ja Valkosipulifestivaaleilla kiertely. Moni voisi kuvitella, että Keravalla riittää koluttavaa vain yhdeksi kerraksi, mutta me halusimme osoittaa luulon vääräksi.

Luvassa oli myös pieni twisti nimeltä Mauri-myrsky. Olimme etukäteen sopineet Talma Active Parkin kanssa, että pääsisimme tutustumaan Talman rinteillä sijaitsevaan seikkailupuistoon. Jouduimme kuitenkin luopumaan suunnitelmasta, koska tällä kertaa yläilmoissa seikkaileminen olisi ollut hengenvaarallista.

Oli siis keksittävä spontaanisti päiväohjelma, joka ei saisi vieraitamme pettymään ja haukottelemaan.

Kulmiksen kana-fetasalaatti on yhä sama, mutta missä on marjakori?

Tämänkertainen Kerava-päivä alkoi keravalaisesta klassikosta eli Kulmakonditoria-kahvilasta. Vuosien varrella Kulmiksen menu on kasvanut aikamoiseen mittaan. Kahvila tarjosi meille menulta mitä vain halusimme syödä wokeista pasta- ja salaattiannoksiin. Kulmis tarjosi myös jälkiruuat ja kahvit. Kulmakonditorioita löytyy myös muista radanvarsikaupungeista kuten Järvenpäästä ja Riihimäeltä.

Omaa valintaa ei tarvinnut kauaa miettiä: perinteinen kana-fetasalaatti tietenkin! Sitä tuli syötyä täällä niin monet kerrat teiniaikoina, samalla kun tuijotteli kahvilan ikkunasta kävelykadulle ja bongasi tuttuja. Jälleennäkemisen riemu oli valtava, kun huomasin salaatista löytyvän vielä sen saman erikoisuuden kuin yli kymmenen vuotta sitten: pikkuruiset mandariinilohkot.

Samanlaista jälleennäkemisen riemua ei valitettavasti löytynyt jälkiruuan suhteen. Olin unelmoinut syöväni pitkästä aikaa Kulmiksen ihanan runsaan marjakorin, mutta kyseinen herkku on poistunut valikoimasta. Jouduin siis ”tyytymään” kermavaahtoa tursuavaan mansikkacroisanttiin, johon hukutin marjakorisuruni.

Vaikka Keravalla moni paikka tuntuu viime vuosina tyhjentyneen ja autioituneen, Kulmakonditoria näyttää edelleen olevan keravalaisten rakas olohuone. Pian Kulmis on muuttamassa osoitteeseen Kauppakaari 8, ei siis kovin kauan nykyisestä Kauppakaari 4:stä. Tuttujen bongaus kävelykadulla onnistuu siis edelleen, jes!

Kulmakonditoria, Kauppakaari 4

Pieni kulttuurikävely keskustassa: Aurinkomäeltä Galleria Alliin ja kirjaston altaalle

Kulmiksesta lähdimme tekemään pienen kävelykierroksen keskustassa. Astelimme syksyiseksi muuttunutta kävelykatua pitkin kohti Aurinkomäkeä. Aikoinaan Arska oli teinien kohtaamispaikka (lue: pussikaljoittelupaikka) koulun päättäjäisten ja muiden juhlien aikaan. Onkohan se sitä enää ollenkaan?

Näin lauantapäivänä Arska oli rauhallinen ja siisti. Huomio kiinnittyikin Aurinkomäen mainioon Keravan Walk of Fameen, johon ovat nimensä saaneet niin Alina Tomnikov, Jani Wickholm ja Tuntematon keravalainen. Kuvia löydät esimerkiksi Merjan postauksesta.

Arskalla kävellessämme alkoi yhtäkkiä sataa. Onneksi lähellä on Galleria Alli, jonne pääsimme pitämään sadetta. Ihastuttava, yli satavuotias puutalo narisevine lankkulattioineen toimii kotina vaihtuville näyttelyille. Moni saattaa itse asiassa tietää paikan: pari vuotta sitten puolalainen taiteilija Agata Oleksiak vuorasi Allin kokonaan virkattuun pitsiin.

Tällä kertaa näytillä oli Merja Kauppilan maalauksia, ja taiteilija itse oli paikalla kertomassa töistään.

Sateen hieman hellitettyä veimme vieraat ihailemaan Keravan kirjaston viereistä koristeallasta. Varsinkin iltavalaistuksen aikaan paikka on Keravan kuvauksellisimpia. Altaan keskellä suihkiva lähde ja vedessä kulkeva kivipolku herättivät meissä sisäisen lapsen: oli pakko testata, pääsisimmekö kastumatta altaan poikki!

Galleria Alli, Paasivenkatu 9
Keravan kirjasto, Paasikivenkatu 12

Purkutaidetta vanhalla huoltsikalla

Kerava on onnistunut mielestäni todella mainiosti brändäytymään graffitikaupungiksi. Suuri syy siihen on se, että kaupunki on varsin vapaamielisesti antanut graffititaiteilijoiden tehdä näyttäviä teoksia rakennuksiin, jotka myöhemmin puretaan.

Yksi tällaisista on Jaakkolan Neste Express -huoltoasema. Bensapumput paikalla vielä toimivat, mutta huoltoaseman rakennus on autio ja täysin taiteella vuorattu. Kyseinen huoltsikka on nostalginen itselleni, koska siellä me Jaakkolan koulun yläasteen oppilaat kävimme aina silloin tällöin karkkiostoksilla. Senkin muistan, ettemme olleet se suosituin asiakasryhmä.

Neste Express Kerava, Veräjäkuja 2

Luonnonrauhaa Ollilanlammella

Keravalla ei tosiaan ole kansallispuistoa taikka järveä, mutta meillä onkin Ollilanlampi. Se on pieni lampi metsän keskellä Ahjon pururadalla. Paikka, jossa voi todella unohtaa olevansa yhdessä Suomen tiheimmin asutuista kunnista.

Kun kysyimme Facebookissa keravalaisilta, minne vieralijat kannattaisi viedä Kerava-päivä vol. 2:ssa, Ollilanlampi sai kenties eniten kannatusta. Siitä sekä kuvauksellisista pitkospuista tuntuivat kaikki vieraatkin pitävän.

Ollilanlampi, lähellä osoitetta Talmantie 78

Reippailua Keinukallion juoksuportailla ja hiljentymistä kirkossa

Ollilanlammelta ajoimme Keinukalliolle kiivetäksemme sen kuuluisat juoksuportaat. Sama reippailu kuului ohjelmaan jo vuosi sitten, mutta suurimmalle osalle matkalaisista tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta. Ihailua herätti tietenkin Sherwood-kyltti, jonka ovat niin suurieleisesti kopioineet kaukana Hollywoodissa… Aivan kuten Walk of Famenkin!

Kaikkien matkabloggaajien kunto tuli testattua hyväksi eli ylös asti päästiin. Siellä ylhäällä Keravan katolla meinasi allekirjoittaneen usko loppua Keravan tarjontaan ja ehdotin, että hairahduttaisiin Sipoon puolelle, jossa on kaksi upeaa kirkkoa, jotka voitaisiin käydä katsastamassa. Aikaa kun oli tapettavaksi vielä vaikka millä mitalla.

Syrjähyppy tyrmättiin ja sen sijaan ajelimmekin Keravan omaan funkkiskirkkoon, jossa olen itse päässyt ripille.

Keinukallion juoksuportaat, Keinukalliontie 42
Keravan kirkko, Papintie 2

Torppari-idylliä Heikkilän kotimuseon pihalla ja maalaismaisemia kivisillalla

Vaikka aikaa olisi ollut, Sinkassa emme nyt tällä kertaa lähteneet käymään. Sen sijaan huristimme kirkolta Heikkilän kotiseutumuseolle. Se ei tietenkään ollut enää auki, mutta ikkunoista pystyi sentään jonkin verran kurkkimaan sisälle ja näkemään entisaikojen torpparitunnelmaa. Ja viihtyihän pihapiirissä ihan senkin takia, että miljöö vanhoine luhtitaloineen ja suurine tammineen on ihastuttavan idyllinen.

Kun näillä suunnilla olimme, oli tietysti luonnollista viedä vierailijat katsomaan Keravan kuuluisaa kivisiltaa. On mahdollista, että kivisilta on sisällytettävä Kerava-ekskursioon joka vuosi, kun se järjestetään. Onhan se nyt niin syötävän suloinen, pala mennyttä maaseudun maailmaa.

Heikkilän kotiseutumuseo, Museopolku 1
Keravan kivisilta, Kivisillantie 3

Ihanan omalaatuinen ja outo salakapakka Alcatraz

Päätimme päivän Keravan omaan salakapakkaan. Alcatraz-niminen erikoisuus on mahdollisimman kaukana esimerkiksi Helsingin suositusta salakapakasta Trillby & Chadwickistä. Jo lähtien siitä, että kapakan ulkopuolella olevissa hellyttävissä julisteissa paikan nimi on kirjoitettu väärin Alcataz.

Alcatraz toimii entisen Hätävara-kioskin tiloissa lähellä remontissa olevaa uimahallia. Sisällä on hieman kylmä, mutta onneksi useat tekotakat tuovat ainakin mielen lämpöä. Sisustuksessa on yhdistetty rohkeasti kaikkea kansallisromanttisesta tuohimeiningistä vanhoihin kelloihin ja erilaisiin soittimiin. Kaikki tuolit ovat tietysti eri paria. Salakapakassa voi myös pelata biljardia.

Tässä paikassa oli jotain liikuttavan keravalaista mutkattomuutta. Hanasta löytyivät perinteiset koffit, mutta jääkaapista sai myös erikoisoluita. Nopeasti havaitsee myös paljon Balkanin alueelle viittaavia esineitä ja lehtileikkeitä. Paikan omistaja on Kosovosta kotoisin ja juttelee aiheesta mielellään.

Salakapakka Alcatraz, Tuusulantie 47

***

Ja  näin olimme onnistuneet käyttämään kaikki tunnit ennen pöytävaraustamme Keravan Fukuun. Vaikka ohjelma oli todella erilainen kuin alkuperäinen suunnitelmamme, tuntuivat kaikki vieraat viihtyvän. Osa viihtyi jopa niin kauan, että pelkäsivät yöllä missanneensa viimeisen junan Keravalta Helsinkiin.

Keravan matkailijalla kannattaa olla mukana avoin mieli ja huumorintaju – silloin voi huomata, että pieni Keravakin tarjoaa monipuolista tekemistä niin taiteen, luonnon ja historian saralla, pientä outoutta unohtamatta.

Oletko käynyt Keravalla?

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Anu/ Matkataan Mutkitellen maanantai, lokakuu 15, 2018 at 14:39

    Ihana aihe 😊 Kerava on tullut meille tutksi lähinnä Talman hiihtokoulun kautta. Keravalta löytyy myös useita geokätköjä mukaanlukien Suomen kaikkien aikojen ensimmäinen ja vieläkin aktiivi geokätkö Sun Gear.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, lokakuu 15, 2018 at 18:32

      Okei, tätä hauskaa asiaa en tiennytkään! 🙂 Talma on tosiaan tuttu melkein keravalaisille ja ei mikään ihme, että sitä kautta olet kaupunkiin tutustunut.

  • Reply VEERAPIRITA / Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa keskiviikko, lokakuu 17, 2018 at 16:01

    Voihan Mauri-myrsky minkä teki teille! Tuo silta pitää kyllä muistaa ensi kerralla, harmittaa että kesällä oltiin niin vieressä tuota mutta enhän mä tiennyt tuollaisen olemassaolosta vielä tuolloin. :’D Ensi kerralla siis myös sillalle. Hauska päivä ollut teillä!

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY torstai, lokakuu 18, 2018 at 17:55

      Jep, kiitti vaan Mauri. 😀 Ehdottomasti kannattaa joo muistaa tuo kivisilta, kun seuraavan kerran Keravalle eksyt. Paikallinen legenda! 🙂

  • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau torstai, lokakuu 18, 2018 at 12:29

    On aina hauskaa katsoa omaa kotikaupunkiaan ihan uusin silmin. Olen kerran tehnyt turistikierroksen Helsingissä ja vitsit kun se olikin hauskaa 🙂

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY torstai, lokakuu 18, 2018 at 17:56

      Helsingissä turreilu onnistuu vielä piirun verran helpommin, kun siellä on kaikenlaisia nähtävyyksiä ja enemmän tekemistä, mutta kyllähän Keravaltakin lopulta kuitenkin löytyi yllättävän paljon tekemistä 🙂

  • Reply Outi / Maa Quzuu lauantai, lokakuu 20, 2018 at 12:47

    Mitäs niille marjakoreille sitten kävi, vai saitko koskaan selville? Koska syy myynnistä poistoon ei voi olla huono menekki. Ei vaan voi! : D

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY lauantai, lokakuu 20, 2018 at 13:46

      No hitto kaikki vaan vaikenee siitä! 😀 En ymmärrä, eikö ne olleet yksiä suosituimpia leivoksia ja tuntuu, etä olen maailman ainoa ihminen, joka niiden perään haikailee. :’D

  • Reply Elisa-Maria lauantai, lokakuu 20, 2018 at 19:57

    Olen viime aikoina tykännyt valtavasti lukea bloggaajien kotimaan matkailuun liittyviä postauksia! Liittyyköhän jollain tavalla pieneen, takaraivossa kytevään koti-ikävään (mitä on vaikea myöntää täällä rapakon toiselta puolelta kirjoittaessa)? 😉

    Älä nyt naura/loukkaannu, mutta hauskalla tavalla jonkun mainitessa Keravan, minulla tulee aina mieleen Salkkareiden Ismo. Haha! Esiteininä katselin vanhoja salkkareita, ja sarjan hahmo taisi olla sieltä kotoisin.

    Ihanaa lauantai-iltaa sinne! <3

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY sunnuntai, lokakuu 21, 2018 at 10:58

      Haha en loukkaannu! 😀 Ismollahan oli mökki Keravalla, mutta miksi – se ei koskaan selvinnyt. 😉 Kiva jos saat koti-ikävää helpotettua lähimatkailujutuilla. Sitä paitsi ei koti-ikävässä ole mitään pahaa, sehän on myös yksi hieno asia matkailussa, kun oppii taas katsomaan kotimaata freesein silmin. 🙂

  • Reply Eve, Jetlaggies sunnuntai, lokakuu 21, 2018 at 22:29

    Huippuidea nämä teidän Kerava-päivät bloggaajille! Joskus läheltä löytyy paljon eksoottisempaa koettavaa kuin tuntien lentojen päästä;) Kerava on meillekin vieras, mutta kiva päästä tän jutun kautta kurkkaamaan ihan tavallisen syksyisen päivän fiiliksiin.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, lokakuu 22, 2018 at 18:18

      Omaa kotiseutua pitää arvostaa ja sieltä voi löytää näkemisen arvoisia juttuja, kun raaputtaa vähän pintaa syvemmältä. 🙂 Mustakin on kiva tutustua ihan tavallisten paikkojen luonteeseen ja tunnelmiin, koska tunnetuimmista paikoista kirjoitellaan jo niin paljon.

    Leave a Reply