Yleinen

Kasvukipuja – FIFTYFIFTY-blogi täyttää kaksi vuotta!

tiistai, tammikuu 23, 2018

Tasan kaksi vuotta – tai 730 päivää – sitten julkaisin ihkaensimmäisen blogipostauksen FIFTYFIFTY-matkablogiini. Olin päättänyt aloittaa blogin taas yhden ihanan ulkomaanmatkan päätteeksi, ja blogin punaiseksi langaksi ristin maltillisen tavoitteeni vierailla viidessäkymmenessä maassa ennen kuin olen viisikymmentä.

Ensimmäinen blogivuosi oli opettelua: miten pitkiä kirjoituksia oikeastaan kannattaa kirjoittaa, suosisinko suuria kuvia vai kuvagallerioita, miten usein pitäisi kirjoittaa ja niin edelleen. Vuosi sitten, kun juhlin blogin 1-vuotissynttäreitä, oli alun vimmaisin kirjoitushurmio jo takana päin, mutta silti kirkasotsainen innokkuus tallella.

Mikä on sitten muuttunut toisena blogivuonna verrattuna ensimmäiseen? Ensinäkin postaustahtini on hiipunut. Kun ensimmäisenä vuonna kirjoitin varsin ruhtinaalliset 105 artikkelia, toisena vuonna määrä puolittui ja uusia artikkeleita kirjoitin ”vain” 54. Artikkeleiden määrän laskuun ovat vaikuttaneet oman elämän vilkkaat käänteet aina romaanin kirjoittamisesta häiden järjestämiseen ja uuteen työhön heittäytymisestä.

Kuva: Hannika Photography

Vaikka artikkeleita olen kirjoittanut ensimmäistä vuotta selvästi vähemmän, lukijamäärät ovat taasen nousseet. Kuukausittaisia lukijoita on nykyään noin 2000-2500, kun aiemmin luku oli tuhannen paikkeilla. Nämä luvut ovat edelleen kovin pieniä verrattuna moneen muuhun matkablogiin, mutta olen ollut vilpittömän iloinen tästäkin kasvusta. Pienikin voi olla kaunista.

Otsikon kasvukivut liittyvät juuri tähän aiheeseen: miten blogini on kehittynyt ja kasvanut. Toisena blogivuonna olen tehnyt monia asioita, joita en ensimmäisenä tehnyt. Ensimmäinen niistä oli blogin Facebook-sivun perustaminen. Hävettää myöntää, että silloin tammikuussa 2017 vähän hävetti. Hävetti olla pikkuriikkinen matkablogi niin monen ammattimaisen ja suositun matkablogin joukossa. Siksi FB-sivun perustaminen olikin niin tärkeää – oli pakko sietää hetki hävetystä. Suurin ero vuoden takaisiin tunnelmiin on se, että enää ei hävetä. Siellä se sivu on ja elää silloin kun blogissa pukkaa uutta kirjoitusta.

Toisena blogivuonna lähdin myös elämäni ensimmäiselle blogimatkalle, kun Länsi-Uudenmaan Lumo-matkailu tarjosi ruokamatkan Länsi-Uudellemaalle. Se onkin ainoa tekemäni matka, josta en ole maksanut pennin hyrrää. Muita yhteistöitä en ole tehnyt. Syksyllä sain yhteistyötarjouksen kosmetiikkafirmalta, mutta kieltäydyin kunniasta. Kauneudenhoito matkoilla ei ole aihepiiri, josta kirjoittaisin mielelläni.

Parasta toisessa vuodessa on ollut yhteisöllisyys. Olen vihdoin tutustunut muihin matkabloggaajiin niin Rantapallon blogikoulutuksessa kuin epämuodollisemmmin viinilasillisten äärellä. Lähtöportti-blogin Mikan kanssa järjestimme elokuussa matkabloggaajien Kerava-päivän, joka suuren suosion vuoksi täytyy järjestään uudestaan.

Ehkä jännittävin uusi kokemus tapahtui viime viikolla Matkamessuilla, joille osallistuin ensimmäistä kertaa matkabloggaajana. Jännittävää ei toki ollut bloggaajapassin saaminen vaan se, että osallistuin Rantapallon lavalla keskustelupaneeliin, jonka aiheena oli road trip Amerikassa. Hui! Olen aiemminkin kirjoittanut esiintymisjännityksestäni, joka nosti tuttuun tapaan päätään nytkin. Esitys meni kuitenkin paljon rennommin ja paremmin kuin olisin uskonut. Tuntui mahtavalta huomata, miten mielenkiinnolla kaikki täydessä katsomossa juttujamme kuuntelivat. Totesimmekin Ullan ja Kirsin kanssa, että olisimme helposti voineet jatkaa juttelua toisen puolituntisen. Keskustelumme voi katsoa Facebookista.

Viimeisenä uusista asioista haluan mainita sen, että olen myös vihdoin löytänyt tieni matkabloggaajien moniin Facebook-ryhmiin, joissa jaellaan reissuvinkkejä, keskustellaan bloggaamisesta ja kommentoidaan ahkerasti toisten postauksia. Suomen matkablogipiirit ovat pienet (mutta kasvavat!) ja porukassa on äärimmäisen kunnianhimoisia, intohimoisia ja ammattitaitoisia bloggaajia.

Nyt kun tunnen kuuluvani ensimmäistä vuotta kiinteämmin matkabloggaajien yhteisöön, olenkin pohtinut usein sitä, kuinka paljon isommaksi ja ammattimaisemmaksi haluaisin omaa blogiani kehittää. Toisin kuin monet muut, en ole esimerkiksi teettänyt blogilleni käyntikortteja, enkä ole ehdottanut millekään yritykselle yhteistyötä. Lukuisten pohdintojen perusteella olen tullut siihen tulokseen, että itselleni blogi on vielä ainakin tässä vaiheessa niin puhtaasti harrastus, etten koe tällä hetkellä tarvetta kehittää siitä ammattimaisempaa. Blogin pysyminen kevyenä harrastuksena antaa minulle vapauden kirjoittaa juuri niin usein tai harvoin kuin haluan, juuri niin kuin haluan. Tietysti myös moni yhteistöitä säännöllisesti tekevä bloggaaja pitää blogiaan harrastuksena, mutta minä tarkoitan omalla kohdallani sitä, että juuri nyt nautin homman pienimuotoisuudesta. Voisin verrata tätä lenkkeilyyn: käyn kerran pari viikossa lenkillä, jotta pysyisin terveenä, mutta toistaiseksi minua ei ole kiinnostanut osallistua juoksukilpailuihin tai harjoitella maratonia varten. Kaiken ei tarvitse olla tavoitteellista.

On myös toinen syy sille, miksi pidän matkablogia harrastuksenani. FIFTYFIFTYä aiemmin lukeneet tietävät, että luova kirjoittaminen on minulle matkailun ohella suurin intohimo, ja yksi suurimmista unelmistani on romaanin julkaiseminen. Sen unelman kanssa olen aivan tosissani – niin tosissani, että elokuussa 2016 muutin Orivedelle vuodeksi opiskelemaan luovaa kirjoittamista. Olen niin tosissani sen unelman kanssa, että vuodenvaihteessa tein tietoisen päätöksen laittaa romaanin kirjoittamisen blogini edelle. Näin oli pakko tehdä, sillä muuten kirjoittaisin aina ensin blogipostauksia, joihin minun on helpompi tarttua. Mutta ensin työ, sitten huvi.

Matkablogistani on siis näiden kahden vuoden aikana muodostunut minulle hyvin rakas harrastus. Romaanin pitkäpiimäisen hinkkaamisen lomassa on aivan ihanaa päästä kirjoittamaan vapaammin, päästä matkaamaan aina uudestaan ja uudestaan ikimuistoisiin reissuhetkiin.

Oikeastaan tuntuu, että blogini kutsuminen rehellisesti harrastukseksi on parasta, mitä olen tässä toisena vuonna oivaltanut. Voin olla tyytyväinen siihen, missä tilanteessa blogini kanssa olen. Minulla ei ole kasvupaineita, eikä takaraivossa tykyttävää tunnetta siitä, että pitäisi kirjoittaa enemmän tai paremmin. Harrastus on jotain, mihin  joskus suhtaudutaan häpeilevästi: ”Tämä on vain harrastus.” Miksi harrastusta pitäisi hävetä? Jos se on jotain, joka tuottaa iloa, jota tekee puhtaasti intohimosta ja vapaasta halusta, miksi sitä pitäisi hävetä?

Näine pohdintoineni aloitan kolmannen blogivuoden iloisissa merkeissä. Tänä vuonna matkat suuntautuvat ainakin Etelä-Eurooppaan, kun pääsiäisenä lähdemme ensimmäistä kertaa Roomaan ja heinäkuussa uimme Zákynthosin kristallisissa vesissä – paljon valmistelua vaatineen Jenkki-reissun jälkeen totesimme yhteen ääneen, että nyt tarvitaan yksi pakettimatka tänne ja sassiin.

Kuva: Pixabay

Ai niin! Onhan tietysti mainittava se, että toisen blogivuoden aikana sain kaksi uutta maata 50/50 tavoitteeseeni: Irlannin (31) ja Yhdysvallat (32). Uusia maakuntia en tullut bonganneeksi, mutta huhtikuussa lomailijan tie vie Etelä-Savoon ihanaan Järvisydän-kylpylähotelliin ja Linnansaaren kansallispuistoon.

Joten kiitos rakas lukija ja kommentoija, että olet siellä ruudun toisella puolella. Kirjoitan tätä blogia suurella sydämellä ja valtavalla innolla, joten toivottavasti pysyt mukana kolmantenakin vuonna.

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.

You Might Also Like

38 Comments

  • Reply Laura / Irtiottoja maailmalle tiistai, tammikuu 23, 2018 at 13:18

    Onnea kaksivuotiaalle! Olis ollut kiva tulla kuuntelemaan teidän setti messuilla, sillä täällä on jenkki-roadtripin suunnittelu kovassa vauhdissa, mutta täytyy katsoa sitten facebookista tuo tallenne paremmalla ajalla!

    Mä olen alusta asti kanssa pitänyt blogiani ehdottoman ensisijaisesti nimenomaan harrastuksena ja kirjoittaen ensisijaisesti itselleni muistoja talteen. Pitkään kaikkia keskusteluja seuranneena kipuilin sen kanssa, että pitäisi muka tehdä toiminnasta ammattimaisempaa ”koska kaikki muutkin”. Tuntuukin että vasta nyt alan vähitellen olemaan sinut tämän päätöksen kanssa ja nautin vaan siitä, kun saa tehdän ihan sitä mitä lystää, milloin lystää, ilman mitään sisäistä tai ulkoista painetta. Tää on just hyvä näin ja kiva tietää että en ole yksin ajatusteni kanssa 😀

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY tiistai, tammikuu 23, 2018 at 18:46

      Kiitos! Ihan mahtavaa, että oot lähdössä Jenkkeihin road trippailemaan, annan mielelläni vinkkejä jos haluat! 🙂 Vitsi olis myös ollut mahtavaa ehtiä vähän jutella face to face, bongasin sut nopeasti silloin torstain, mutta ei sitten koskaan kuitenkaan satuttu samaan pöytään. Kenties jonain päivänä!

      Kiva kuulla, että muutkin on pohdiskelleet vähän samoja ajatuksia ja tulleet samaan päätelmään kuin mä, välillä oon nimittäin miettinyt, oonko ainut! Mulla oli myös tuo hirveän hyvä argumentti ”koska kaikki muutkin”, mutta sehän ei ole päätöksenä kovin kestävä. Hienoa, että oot alkanut nauttimaan siitä, millä tavalla sun blogia kirjoitat. Samma här. 🙂

  • Reply traveldreamer17 tiistai, tammikuu 23, 2018 at 17:00

    Onnea 2-vuotiaalle blogille. Itse olen vasta aloittanut blogin pitämisen syksyllä, vaikka pitkään jo sitä ennenkin pohdin bloggaamista. Paljon on vielä opittavaa. Mutta harrastukseksi blogin halusin, eikä mitään kunnianhimoisempaa olekaan tarkoitus tehdä.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY tiistai, tammikuu 23, 2018 at 18:48

      Kiitos! Ja mahtavaa, että säkin olet aloittanut bloggaamisen. 🙂 Eka vuosi oli tosiaan pitkälti opettelua, tokana vuonna osaan jo enemmän sanoa, millaiset jutut on mun tyyliä ja mistä aiheista haluan kirjoittaa. Iloa bloggailuun, sun blogista muotoutuu varmasti juuri sellainen kuin haluat!

  • Reply Hanneli/ duunireissaaja tiistai, tammikuu 23, 2018 at 17:26

    Haa, täällä myös yksi vain harrastelija. Mäkin olen päätynyt samoihin päätelmiin tämän toisen blogivuoden aikana. Yhteistöitä on pari tullut tehtyä enemmän vahingossa kuin suunnitellen, ja sama tyyli saa jatkua. Ja onhan se reilua myös kaikille niille, jotka bloggaamisestaan haluavat ammattimaisempaa: enpä ole samoilla apajilla. En edes samoilla vesillä.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY tiistai, tammikuu 23, 2018 at 18:50

      Hehe, tämänhän mä jo tiesinkin meidän keskustelujen perusteella. 😉 Onkohan tää toka blogivuosi juuri sellainen breaking point, jossa toiset päättää pitäytyä harrastusmoodissa ja toiset ottaa harppauksia johonkin uuteen ja ammattimaisempaan? Voihan se tulla myöhemminkin, mutta tää harrastelu on nyt niin kivaa ja lepiä, että en ihan hevillä luopuisi tästä. 😀 Ja ihan totta tuokin pointti, että jättää yhteistyöt niille, jotka niitä palavasti haluaa tehdä.

  • Reply Mika / Lähtöportti tiistai, tammikuu 23, 2018 at 19:24

    Paljon onnea! Blogia on paras tehdä juuri sillä lailla kuin hyvältä tuntuu ja parhaat tekstithän syntyvät ilman kirjoittamisen pakkoa. Itsekin olen välillä miettinyt sopivaa kunnianhimon tasoa tässä blogitouhussa, sillä vähänpä etukäteen tiesin mihin olin ryhtymässä 😀 Tsemppiä kirjaprojektiin, tuun sitten pyytämään omistuskirjoitusta kun opus on kaupoissa 🙂

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY tiistai, tammikuu 23, 2018 at 19:32

      Kiitoksia! Sopiva kunnianhimon taso oman blogin kohdalla voi olla vaikea löytää, koska varmaan kaikki lähtee siitä ajatuksesta, että ”täähän on vaan rento harrastus”, ja yhtäkkiä huomaat kuluttavas suuren osan työn jälkeisestä ajasta viilaten tekstiä ja valkkaillen kuvia… 😀 Hahaa, toivottavasti pääsen antamaan omistuskirjoituksen jonain päivänä!

  • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA JA ALOE VEERAAP tiistai, tammikuu 23, 2018 at 19:34

    Onnea 2-vuotiaalle, täältä tullaan perästä! 🙂 Sama juttu täällä, tykkään kirjoittaa blogia harrastuksena ja aika hyvin tämä vie mennessään välillä. On hyvä, ettei turhaa stressaa siitä mihin tahtiin blogi päivittyy – silloin siinä varmasti pysyy se mielekkyys eikä tule ”pakkopulla” fiilistä. Sun blogia on ollut kiva lukea ja kurkistaa myös hääjärjestelyihin! <3

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY tiistai, tammikuu 23, 2018 at 20:49

      Kiitos Veera! 🙂 Jännä miten aika rientää, että sunkin blogi on kohta kaksivuotias! Ja kiitos kehuista, likewise! Sullahan tää harrastus on vielä kasvanut lukijamääriltään ihan huikeisiin mittoihin, onnea siitä! <3

  • Reply Elina Marjaana Travel Blog tiistai, tammikuu 23, 2018 at 23:26

    Onnittelut kaksivuotiaalle! Tosi kiinnostavaa lukea sun ajatuksia toisesta vuodesta. Oma blogini on vielä niin nuori, että tunnistan itseni tuosta ensimmäisen vuoden innosta ja haasteista, mutta toinen vuosi toivottavasti tulee sitten ajallaan. Onnea romaanin kirjoittamiseen!

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY keskiviikko, tammikuu 24, 2018 at 18:16

      Kiitos Elina! 🙂 Tsemppiä ensimmäiseen blogivuoteen, se alkuinnostus on jotain niin mahtavaa! Mutta älä huoli, kyllä tästä saa vielä tokanakin vuonna ihan älyttömän hyvät kiksit. 🙂 Ja kiitos tsempeistä!

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa tiistai, tammikuu 23, 2018 at 23:42

    Hip hei kaksivuotiaalle! Musta tuntuu, että melkein millä tahansa matkablogilla ensimmäinen vuosi on postausten kannalta aktiivisin. Kaikki on uutta ja jännää, kirjoittamishalua löytyy ja ehkä varastossa on vanhoja reissuja, joista raapustaa. Ja no mulla on ainakin vaikuttanut se, että kun oon huomannut että blogiani oikeasti luetaan, haluan postauksista entistä laadukkaampia: parempia kuvia, laadukkaampaa tekstiä ja haluan tarkistaa kaikki esittämäni faktat (toki tämän olen aina halunnut). Siinä menee yllättävästi aikaa. Mun mielestä jokainen blogi saa olla tekijänsä näköinen. Jos ei halua jatkuvaa yhteistyövirtaa ja muuta niin ei tarvitse. Ne ovat niitä varten, jotka niitä haluavat. Kyllä blogi voi olla ”laadukas ja ammattimainen” harrastus ilman, että se tuntuu itselleen siltä 🙂

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY keskiviikko, tammikuu 24, 2018 at 18:18

      Jee, kiitos ja hip hei maailmanympärimatkaajalle! 🙂 Se on kyllä ihan totta, että vaatimustaso omille kirjoituksille ja kuville kasvaa blogin iän myötä. Mun mielestä se onkin hyvä juttu, että vaikka jutut on vähentynyt, niitä luetaan enemmän. Ekana vuonna kirjoitin kyllä ihan sikana sen tyyppisiä sepustuksia, joita en enää kirjoittaisi. Mutta en halua siivota sellaisia pois, kiva nähdä joskus sitten se kehityksen kaari.

  • Reply alex keskiviikko, tammikuu 24, 2018 at 17:31

    Onnea kaksivuotiaalle!
    Mainiota pohdiskelua bloggaamisesta, postaustahdista ja arjen tasapainottelusta. Olet niin oikeassa siinä, että harrastus, joka tuottaa itselle iloa ei ole ’vain’. Postaustahdista ei pidä ottaa paineita, ihan samanlaista kehityskaarta on tahdissa ollut itsellänikin vuosien varrella. Itse pyrin ajattelemaan niin, että tahti on oikea juuri sellaisena kun se itselle tuntuu hyvältä.
    Tsemppiä romaanin kirjoittamiseen!

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY keskiviikko, tammikuu 24, 2018 at 18:20

      Kiitos Alex! Mukavaa, että blogifilosofoinnit kolahtivat. Joo mä en myös oikein ymmärrä sitä, kun niin usein kuulee, että tää nyt on vaan tämmönen harrastus, en mä tässä mitenkään tosissani ole. Siis mä olen kyllä hyvin tosissani blogin kanssa, mutta samalla haluan ottaa erittäin lungisti ja pitää tän kevyenä ja rentona harrastuksena. 🙂

  • Reply Stacy Siivonen sunnuntai, tammikuu 28, 2018 at 14:30

    Irlanti tuli minulla myös uudeksi maaksi. Rupesin tätä lukemaan siksi, koska oma blogini täyttää kanssa kohta pari vuotta pelkästään tällä alustalla ja se on yhä pieni. En edes tiedä, haluanko, että blogini on suuri blogi, mutta minä kirjoitan sellaisesta positiosta ja sellaisista aiheista, jotka eivät suurta yleisöä kosiskele. Kuka haluaa lukea siitä, mitä on olla turisti Suonenjoella talvella. No, Suonenjoella asuvien sietäisi lukea, ja tarkkaan.
    Minulla tulisi melkoinen kiire saada 50 maata kasaan, sillä aikaa viiskymppisiin on runsas vuosi.
    Esiintymisjännitys on jännä juttu. Minä pelkään ihmisiä, kaikkia ihmisiä ja ihan koko ajan, mutta pelkoon tottuu ja voi tehdä todella uskaliaita asioita. Ei se pelko mene pois.
    Myös minulla oli ensimmäinen kerta bloggaajana Matkamessuilla.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY sunnuntai, tammikuu 28, 2018 at 21:56

      Kiitos kommentista Stacy! On paljon parempi, että kirjoitat juuri niistä aiheista, jotka on sulle kiinnostavia, oli ne sitten suuren yleisön juttuja tai ei. Sisäinen motivaatio kun kantaa paljon pidemmälle kuin ulkoinen. On ihan mahtavaa, että joku kirjoittaa Suonenjoesta, ja mä olen kirjoittanut Keravasta – se on ollut viime vuoden luetuin juttu! 😀 Esiintymisjännitys tosiaan on jännä juttu. Mä olen aika sosiaalinen ja puhelias monissa muissa tilanteissa, mutta esiintyessä ensimmäiset minuutit on yhtä via dolorosaa. Mutta ei siihenkään auta muu kuin tekeminen ja omien pelkojen voittaminen. Oot aivan oikeassa siitä, että peloista huolimatta voi tehdä hyvin rohkeita asioita. Ja rohkeimpiahan taitavat juuri olla ne, jotka tekevät siitäkin huolimatta, että pelko jäytää sisintä.

  • Reply Annemaria/Samppanjaa muovimukista sunnuntai, tammikuu 28, 2018 at 15:10

    Onnea Sonja! Kirjoittaa blogia sitten harrastuksena tai enemmän kallellaan ammattimaisempaan suuntaan, yksi asia on varmaa: blogin avulla on mahdollisuus kehittyä kirjoittajana. Itse olen naputtanut näitä tekstejä kahden ja puolen vuoden ajan ja tuntuu, että kirjoitustaitoni ja ilmaisutapani ovat kehittyneet paljon. Kun lukee alkuajan tekstejä, kokee lähinnä myötähäpeää 🙂 Onnea sulle kirjaprojektiin. Muuten, toi tein hääkuva on sitten kaunis.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY sunnuntai, tammikuu 28, 2018 at 21:58

      Kiitos Annemaria! 🙂 Oot ihan oikeassa, blogatessakin kirjoitustaito kehittyy, joten se on myös hyvä kylkiäinen tässä romaania kirjoittaessa. Joo mulla on vähän sama, että tietynlainen punastus nousee kyllä kasvoille, kun ukee ensimmäisiä tekstejä, mutta en niitä menisi silti poistamaan. Kokeilemalla oppii. 🙂 Ja kiitos kehuista, kuvat olivat kyllä meistäkin ihanat!

  • Reply Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta sunnuntai, tammikuu 28, 2018 at 16:05

    Ihanan virkistävää, kun joku tunnustaa julkisesti, että blogi on pelkkä harrastus! Vaikka niin se varmaan suurimmalle osalle meistä onkin, niin välillä tuntuu, että tavoitteellisemmin bloggaavat (siis esim. taloudellista hyötyä hakevat) pitävät enemmän ääntä. Minullekin on käynyt 4-vuotisen blogiurani aikana niin, että mitä harvemmin bloggaan, sitä suuremmiksi lukijamäärät on kasvaneet 🙂 Nykyään blogia lukee jo 5000 yksittäistä lukijaa kuussa ja tämä käsittämätön määrä onkin ainoa syy, miksi poden usein huonoa omaatuntoa verkkaisen postaustahtini suhteen. Mutta asiasta stressaaminen veisi vain sen ilon bloggaamisesta, joka saa jatkamaan tätä harrastusta. Niin ja onnea 2-vuotiaalle, työn iloa romaanin kirjoittamiseen ja tervetuloa tänne Roomaan!

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY sunnuntai, tammikuu 28, 2018 at 22:01

      Kiitos Heli! No niin, se voi tosiaan olla, että se välillä tuntuu siltä kuin kaikki muut kuin minä bloggaisivat todella tavoitteellisesti ja ammattimaisesti. Mutta kyllähän hirmu monille tämä on todella ”vain” harrastus. Ihanan mukavaksi on sulla päässyt lukijamäärät kasvamaan vuosien varrella, todella hienoa! Mutta oot ihan oikeassa, se jos lukijamäärien pysyvyydestä tai postautahdista alkaa stressata, katoaa bloggaamisesta ja vapauden riemu. Niin ja kiitos tervetulotoivotuksista, en malttaisi enää odottaa! <3

  • Reply Outi sunnuntai, tammikuu 28, 2018 at 16:10

    Huraa 2-vuotiaalle blogille! Samoja mietintöjä ja toisaalta myös lopputuloksia täällä. Välillä sitä onnistuu hiukan stressaamaankin siitä, kuinka tiuhaan tai paremminkin harvaan sitä tulee blogia päiviteltyä, mutta siinä samassa yritän muistutella itseäni siitä, että onneksi tämä on vaan omaehtoinen harrastus, jonka pitää olla kivaa, ei puurtamista. Tsemppiä romaanin kanssa! Innolla odottelen, mitä sieltä joku kaunis päivä tupsahtaa 🙂 Ja P.S: olen varannut etunenässä paikan seuraavaan Kerava-päivään!! 😀

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY sunnuntai, tammikuu 28, 2018 at 22:04

      Jee, kiitos Outi! 🙂 Mukava kuulla, että muillakin on ollut samat mietteet bloggaamisesta. Parasta mun mielestä on tosiaan ollut se, että oon lakannut jossittelemasta ja hamuilemasta jotakin, joka ei tällä hetkellä tunnu omalta. Kiitos tsempeistä, mäkin toivon, että jonain päivänä se todella tupsahtaa muuallekin kuin omaan pöytälaatikkoon. 😀 Ja ihan mahtavaa, että tuut seuraavaan Kerava-päivään, jo on aikakin! 😉

  • Reply Jenna / Enemmän kuin äiti sunnuntai, tammikuu 28, 2018 at 22:38

    Onnittelut 2-vuotiaalle blogille ja onnea myös kirjailijan uralle! Minkä tyylistä romaania kirjoitat? 🙂

    Tunnistan nuo ajatuksesi monessa kohdassa, juuri samoja juttuja oon mietiskellyt. Kirjoitan aiemmin täysipainotteista matkablogia, mutta perheellistymisen myötä koin pienen blogikriisin, kun lapsen ensimmäisenä vuotena ei edes matkustettu Tukhlomaa kauemmas. Tuntui lukijoiden huijaamiselta pitää matkablogia, jos ei edes matkusta. Samaan aikaan olisin halunnut kirjoittaa niin paljon muistakin isoista ja pienistäkin asioista, joita elämässä silloin tapahtui (kuten esim. häät ja vanhemmuus :D) Nyt olen kuitenkin päässyt taas takaisin bloggaamiseen kiinni, eri alustalla ja hieman väljemmällä genren rajaamisella, mutta sydän sykkii erityisesti matkajutuille vahvasti edelleen. Sain itsekin sisäisen rauhan tehtyäni sen päätöksen, että pidän bloggaamisen puhtaasti harrastuksena – ja harrastamisenhan kuuluu olla kivaa ja voimavaroja lisäävää! Matkajuttujakin on alkanut kerääntyä, kun ollaan viimein päästy taaperon kanssa vauhtiin maailman valloituksessa 🙂

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, tammikuu 29, 2018 at 17:42

      Kiitos Jenna! 🙂 Kirjoitan realistista romaania, fantasiaakin olen joskus kokeillut, mutta lopputulos oli kammottavaa paskaa! 😀

      Mukava kuulla, että säkin tunnistat näitä ajatuksia, aika monilla tuntuu olleen näitä samoja keloja. Kiva tietää, ettei ole yksin. Voin kuvitella, että perheellistyminen luo tietynlaisen blogikriisin, varsinkin jos pitää matkablogia ja haluaisi pitää fokuksena sen. Mä olen kuitenkin itse halunnut löysätä rajoja siten, että voin kirjoittaa myös luovasta kirjoittamisesta ja häistä, vaikka suurin osa kirjoituksista on tietysti edelleen matkailua. Mä luulen, että nimenomaan se, kun antaa itselleen luvan pitää rennon harrastusmaisen otteen bloggaamisessa, siihen tulee taas uudella tavalla iloa, sitä samaa, mitä oli joskus ihan alussa, kun ei todellakaan osannut kuvitella blogilleen mitään ammattimaisia piirteitä. Varmaan näitä keloja tulee joskus myöhemminkin vastaan, mutta nyt ainakin itsestäni tuntuu hyvältä rajata tämä täysin kevyeksi tekemiseksi. Ja blogihan voi olla vaikka kuinka laadukas, vaikka olisikin harrastus. Onnea teidän perheen tuleviin reissuihin! 🙂

  • Reply Emma maanantai, tammikuu 29, 2018 at 10:31

    Paljon onnea 2-vuotiaalle! Todella mielenkiintoista ja virkistävää lukea pohdintaasi. On ihan mahtavaa, kun voi myöntää itselleen että kaiken ei tarvitse olla tavoitteellista. Mulla on itselläni (2,5 v bloggaamista takana) halu kyllä tietyssä mielessä tehdä tästä aavistus ammattimaisempaakin, mutta toisaalta myös tieto ettei tästä koskaan tule päivätyöksi olemaan. Lähinnä se on se oma kunnianhimo, joka kasvaa sitä myötä kun lukijamäärätkin kasvavat. Mutta en ota mitään paineita suuntaan tai toiseen, aika näyttää onko blogi joskus enemmän kuin pelkkä harrastus.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, tammikuu 29, 2018 at 17:45

      Kiitos Emma! 🙂 Joo se oli kyllä itselle aikamoinen helpotus, kun tajusi, että nyt riittää se, kun blogia päivittää kerran viikossa ja ei ota turhia paineita. Kasvavat lukijamäärät ja muiden bloggaajien inspiroiva ammattimaisuus on juuri niitä asioita, joista itse otin vähän paineita. Ja tosiaan erittäin kunnianhimoista blogiahan voi tehdä vaikka se olisikin edelleen harrastus.

  • Reply Anna K. maanantai, tammikuu 29, 2018 at 21:53

    Hyviä ajatuksia, joista jaan itsekin monet. Tuo tavoitteellisuus on se, mitä itse vierastan todella paljon. Luovuus ja tavoitteellisuus eivät istu mun mielestä sovi yhteen, vaikka ehkä sekin on mahdollista. Miksi kaikesta pitäisi repiä kaikki tehot irti? Eikö joissakin asioissa voisi vain puhtaasti nautiskella?
    Hienoa, että blogi täytti 2 vuotta, onnea siitä. Mutta vielä tuhannesti hienompaa on kirjan kirjoittaminen, mun maailmassa oikeastaan mikään ei ole hienompaa kuin se! Jaan unelmasi ja todella nostan hattua, että järjestit elämästäsi vuoden luovalle kirjoittamiselle, vau! Kerro vielä, miten järjestät aikaa kirjan kirjoittamiselle? Esim. tunti päivässä vai viikonloppu kerrallaan? nim. Ehkä minäkin joskus… 🙂

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY keskiviikko, tammikuu 31, 2018 at 19:35

      Kiitos Anna! 🙂 Mun mielestä tavoitteellisuus on niin kauan hyvä, kun se kannustaa tekemään jotain asiaa, joka on itselle tärkeää ja joka voi jäädä haaveeksi ilman konkreettista tavoitetta. Vähän niin kuin nyt tää romaanin kirjoittaminen mulla. Vuosikaudet mä oon lämmitellyt kirjoittamalla pöytälaatikkoon ja lopettaut kirjoittamasta heti kun se ihana luova inspiraatio on pyyhkäissyt ohi. Ja sehän pyyhkäisi aina viimeistään sivun 30 kohdalla… Mutta sit mä luin Taija Tuomisen ”Minusta tulee kirjailija” -kirjoittamisoppaan (suosittelen kovasti), jossa mm. mainittiin, että kirjailijat on mestareita keksimään kaikkea oheistekemistä, jottei tarvitsisi ryhtyä kirjoittamaan. 😀 Se jotenkin kannusti. Aivan mahtavaa, että säkin unelmoit kirjan kirjoittamisesta, meitä on muitakin täällä matkablogisfääreissä, olen kuullut. 😉

      Ja vielä tuota ajan järjestämisestä: mulla on nykyään aika selkeät rutiinit arjessa. Töiden jälkeen harrastan ensimmäiseksi heti liikuntaa – se voi olla ihan kävelylenkki tai jotain hikoiluttavaa, minkä jälkeen alan kirjoittaa. Jos alan töiden jälkeen vaan somettaa tai istuskelee netissä, kirjoittamisesta ei tuu mitään. Mulle jää yleensä illassa aikaa 1,5-2 h kirjoittamiseen riippuen siitä, teenkö vielä ruokaa vai tekeekö mies. Perjantaista sunnuntaihin otan huomattavasti rennommin, laiskottelen ja kirjoitan vaihteeksi blogia. Tosin nyt oon välillä miettinyt, että pitäisikö mun sittenkin kirjoittaa ninmenomaan viikonloppuisin romaania, olisiko mulla enemmän tunteja silloin… Toisaalta tällainen tietty ”arjen ankaruus” tuntuu tällä hetkellä toimivan, se ehkä muistuttaa mua vähän Orivesi-ajoista, jolloin tosin työssä käytetty aika meni oppitunneilla.

      Toivon todella, että joskus tartut tuumasta toimeen ja alat kirjoittaa kirjaa. 🙂

  • Reply Veera Bianca lauantai, helmikuu 3, 2018 at 14:48

    Ihanan elämänmakuisia kuvia tässä postauksessa! <3 Onnea kaksivuotiaalle blogillesi! 🙂

  • Reply Pirkko / Meriharakka lauantai, helmikuu 3, 2018 at 15:52

    Mukavaa pohdintaa! Niin ja onnea kaksivuotiaalle.
    Blogi harrastuksena on varmasti ihan hyvä päätös, sillä tässäkin skenessä kilpailu on kovaa, jos blogilla haluaa ansaita elantonsa tai edes jotain.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY lauantai, helmikuu 3, 2018 at 17:54

      Kiitos Pirkko! 🙂 Joo, on todella kova ja kovatasoinen kilpailu. Tälle pitäisi omistaa paljon enemmän aikaa, mihin mulla on tässä vaiheessa. Elantoa en missään vaiheessa ole kuvitellut tästä saavani, että enemmän on mietityttänyt, pitäisikö jotain yhteistyökuvioita viritellä enemmän, mutta toistaiseksi se ei ole tuntunut ajankotaiselta 🙂

  • Reply Rosa sunnuntai, helmikuu 4, 2018 at 01:18

    Onnea 2-vuotiaalle. Oli mukava lukea ajatuksiasi blogisi ensimmäisistä vuosista. Oma blogini vasta 1-vuotias, joten saa nähdä millainen on seuraava. Paljon olen oppinut ja nyt huomaan, että melkein vuosi meni ennen kuin blogiini on alkanut tulla google-hakujen kautta lukijoita.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY sunnuntai, helmikuu 4, 2018 at 13:00

      Kiitos Rosa! Googlen kautta mullekin suurin osa lukijoista tulee, ja sehän onkin mukava juttu. Antoisia bloggausvuosia sullekin! 🙂

    Leave a Reply