Yleinen

Ihana, kamala vuosi 2017

lauantai, joulukuu 9, 2017

Ajattelin tässä Jenkki-juttujen lomassa tehdä ”pienen” tilinpäätöksen vuodesta 2017. Summaan niin matkat kuin muut vuoteen mahtuneet asiat. Vuosi 2017 oli varsinainen ääripäiden vuosi, jonka aikana tapahtui elämäni ihanimpia, mutta myös todella surullisia asioita. Tasaisuudesta tai tylsyydestä en valittanut Pyrylle kertaakaan tämän vuoden aikana. Ja kappas, sitä olikin välillä ikävä.

Vuosi alkoi railakkaasti viiden tähden hotellin puutarhaan oksentamisella. Olimme Vietnamissa meidän perinteisellä talven aurinkolomalla, jonka ensimmäisen osan vietimme Saigonissa. Uutena vuotena sain joko elämäni pahimman ruokamyrkytyksen tai sitten vanhan kunnon oksennustaudin, joka iski päälle noin minuutti sen jälkeen, kun vuosi oli vaihtunut. Hutera olo seurasi vielä loman toiseen kohteeseen Mui Neen, jossa onneksi muutaman allaspäivän jälkeen matkailo ja ruokahalu palasivat.

Lue kaikki Vietnamiin liittyvät jutut täältä.

Lämpöloman päätteeksi palasin takaisin talviselle Orivedelle, jossa opiskelin vielä luovaa kirjoittamista. Olin aloittanut yhdeksän kuukautta kestävän kirjoittajakoulun elokuussa 2016.

Pahin kaamosmasennus oli pysynyt poissa, kiitos lumisen maiseman ja taiteen parissa kuluvan arjen. Tammikuussa alkoi kirjoittajakoulun kolmas osa, jonka pääpaino oli lyriikassa. Heittäydyin täysillä runouden maailmaan Risto Ahdin varsin erikoisten tuntien innoittamana.

Vaikka kuljettiin kovasti kevättä kohti, talvi ei tuntunut hellittävän otettaan. Kevättalvella yksi jos toinenkin opistolla asuva alkoi voida huonosti. Omassa lähipiriissä tapahtui ikäviä asioita myös opiston ulkopuolella, joten mieli oli varsin harmaa.

Eniten iloa sain silloin häämatkamme suunnittelusta. Onneksi ennen sitä oli myös tiedossa matka Irlantiin, jonne lähdin viettämään pääsiäistä huhtikuun lopussa.

Lähdin Irlantiin tapaamaan vaihdonaikaista huonetoveriani, jonka kanssa reissasin kolmen päivän aikana niin Dublinissa, Cliffs of Moherilla, Burrenissa kuin Corkissa. Olin varsin nuutunut koko reissun ajan, mutta se toi kaivattua päivänpaistetta raskaalta tuntuvaan elämään.

Lue kaikki Irlanti-jutut täältä.

Vihreällä saarella huitelu toi kaivattua energiaa ja kevättä rintaan sen verran, että sain vihdoin romaanini ensimmäisen version valmiiksi huhtikuun lopussa. Myös säässä oli havaittavissa pieniä piristymisen merkkejä, vaikka kevät olikin jo kovasti myöhässä.

Tosin vappua vietin katsomalla, kuinka räntäsade läiskähteli suurina annoksina parvekelasiimme Helsingissä. Ja toukokuussa Orivedellä satoi lunta joka viikko. Se siitä keväästä.

Toukokuussa talvea oli kestänyt jo puoli vuotta. Olimme unelmoineet opistolaisten kanssa siitä, miten keväällä kirjoittaisimme puutarhassa ja söisimme opiston ruokalan terassilla. Puutarhatunteja emme pystyneet pitämään, mutta opiston viimeisellä viikolla saimme sentään toteutettua kauan suunnittelemamme retken Eräpyhän luonnonsuojelualueelle. Ja onneksi toteutimme, se oli kaikessa hiljaisuudessaan lumoava paikka.

Sinertävän hyytävästä toukokuun päivästä ei ollut seuraavana päivänä jälkeäkään. Yhtäkkiä kylmyys oli tipotiessään, ja kevät vyöryi Orivedelle uskomattoman lämpimänä. Oli 19. toukokuuta. Kevään ensimmäinen ja Oriveden opiston viimeinen päivä.

Lue kaikki Oriveden opistoon liittyvät jutut täältä.

Paluu maalaiselämästä kaupungin sykkeeseen alkoi vauhdikkaasti. Samana päivänä kun hyvästelimme toisemme Orivedellä yhdeksän kuukauden yhteiselon jälkeen, ehdin olla kotona 20 minuuttia ennen kuin kiidin Porvooseen juhlimaan veljeni häitä. Pienimuotoisia häitä juhlittiin syömällä SicaPellessä kymmenen ruokalajin illallinen.

Ehdin sulatella viinejä ja ruokia yön ajan vaivaiset seitsemän tuntia, kun heti seuraavana päivänä osallistuin elämäni ensimmäiselle blogimatkalle. Luvassa oli koko päivä syömistä ja juomista Lohjalla ja Raaseporissa.

Helppoa ei ollut, kun herkullista ruokaa työnnettiin nenän eteen toista päivää putkeen – ja niin paljon! Mutta onneksi ilma oli kuin morsian, ja kyllä se ruokahalukin lopulta kasvoi syödessä.

Olin sopinut aloittavani kesäkuun alussa työt samassa työpaikassa, josta olin elokuussa lähtenyt Orivedelle. Kahden viikon ”huilitauon” – aika opiston loppumisen ja  töiden alkamisen välissä – aikana ehdin myös hakea kolmea uutta työpaikkaa ja käydä yhdessä työhaastattelussa. Romaanin kirjoittamiselle pyhitetyn vuoden jälkeen kihisin innosta työelämän mahdollisuuksien äärellä. Kirjoitin hakemuksia ja viilailin CV:tä monta tuntia putkeen useina päivinä.

Kesäkuun alussa lähdimme tyttöporukalla viettämään mökkiviikonloppua Pernajaan. Majapaikkamme oli upea, yli satavuotias maatalo, jonka vaaleat lankkulattiat ja kakluunit henkivät maalaisromantiikkaa.

Samalla tutustuimme suloiseen Loviisaan, joka kaikessa rauhallisuudessaan oli kuin nukkuva Porvoo.

Pian mökkiviikonlopun jälkeen kuulin saaneni uuden työpaikan. Se olisi ensimmäinen vakituinen työpaikkani sitten teinivuosien mäkkiurani. Olin paitsi erittäin innoissani myös hieman huolestunut. Miten kävisi kaikille romanttisille matkustusunelmilleni? Jep, talk about first world problems, mutta täällä matkablogimaailmassa en ole ajatuksissani ainoa. Pohdiskelin aihetta yhdessä kirjoituksessani, johon sain ihanan tsemppaavia viestejä. Eivät ne vakituiset työpaikat tai lapsetkaan estä matkustamista – edes pidempiä reissuja.

Kesää leimasi työelämän käänteiden lisäksi paljon isompi asia. Olimme menossa Pyryn kanssa naimisiin elokuun alussa, ja suurin osa järjestelyistä – ja stressistä – ajoittuikin kesään. Pää täyttyi niin totaalisesti häähuuruista, että aloin kirjoittaa häiden järjestämisestä tänne blogiinkin.

Heinäkuussa pääsin yllättäen ulkomaanmatkalle, josta en tiennyt etukäteen mitään. Kyseessä olivat tietenkin polttarit, jotka järjestettiin Tallinnassa.

En ole vieläkään kirjoittanut polttareistani sen tarkemmin, mutta jonain päivänä, jonain päivänä… Sen kuitenkin mainitsen, että surkean sään kesänä meille sattui aivan ihanat ilmat juuri polttareissa. Tallinna kylpi lämmössä. Mutta vielä upeampi sääbingo tuli pari viikkoa myöhemmin hääpäivänämme 5. elokuuta.

Kuva: Hannika Photography

Häät olivat onnistuneemmat kuin olisin ikinä osannut unelmoida. Sitä onnen ja rakkauden määrää en unohda. Kirjoitan vielä hääpäivästäkin enemmän, jonain päivänä, jonain päivänä…

Häiden jälkeen tuskin vauhtiin päässyt kesä oli  jo melkein ohi, ja töitä tutussa työpaikassa oli jäljellä vain kolme viikkoa. Tieto mahtavien työkavereiden hyvästelemisestä kummitteli mielessä ja teki olosta varsin haikean. Samaan aikaan hihkuin innosta: syyskuussa odotti unelmien häämatka Amerikkaan ja lokakuussa alkaisivat uudet työt.

Elokuussa ehdin tunnemyrskyjen keskellä olla järjestämässä Lähtöportti-blogin Mikan kanssa hauskaa matkabloggaajien Kerava-päivää.

Vietimme huikean hauskan päivän pahamaineisessa kotikaupungissani valkosipulifestareiden aikaan. Idea blogipäivästä ei olisi varmaan koskaan syntynyt, jollen olisi tänä vuonna alkanut käydä Rantapallon matkabloggaajille järjestetyissä tapahtumissa. Tänä vuonna olen siis tutustunut harrastukseni kautta mahtaviin uusiin ihmisiin.

Syyskuun 4. päivänä se sitten vihdoin tapahtui. Lähdimme jo vuosia suunnittelemallemme häämatkalle Yhdysvaltoihin.

Ensimmäinen kohteemme oli hyväntuulinen Los Angeles, jonka jälkeen ajoimme Highway 1:tä pitkin hippien luvattuun kaupunkiin San Franciscoon. Kaupunki- ja rannikkomaisemien jälkeen luvassa olivat Yosemiten kansallispuiston huikaisevat vuoristomaisemat.

Luonnonihmeiden jälkeen hurautimme kreisiin Las Vegasiin, joka oli reissun kohteista suurin inhokkini. Feikkiyden ja pintaliidon parissa vietettyjen päivien jälkeen oli upeaa päästä taas näkemään jotain sykähdyttävää ja aitoa. Seuraavien kolmen päivän aikana kiersimme Zionin kansallispuistossa, Grand Canyon North Rimillä ja Bryce Canyonissa.

Reilun kahden viikon road tripin jälkeen lensimme vielä New Yorkiin kuudeksi päiväksi. Päivät Upper West Sidellä, Lower Manhattanilla, Brooklynissa, Midtownissa ja Downtownissa tekivät tehtävänsä. Hullaannuimme kaupunkien kaupunkiin.

Lue kaikki häämatkaan liittyvät jutut täältä.

Olimme kolmen viikon aikana saaneet nauttia kesäisen aurinkoisista säistä. Onneksi, sillä Suomessa meitä odottivat syksy ja jatkuvat sateet. Tuntui melkeinpä julmalta ajatella, että talvi kolkutteli aivan nurkan takana. Vastahan toukokuussa satoi lunta, ja kesäkin oli loppunut ennen kuin oli kunnolla alkanutkaan. Sääapatia vyöryi päälle niin voimakkaasti, että sorruin blogissakin säästä valittamiseen.

Lokakuun alussa alkoivat uudet työt. Ensimmäiset päivät olivat pyörryttävä infopläjäys uudesta työnkuvasta, työkavereista ja firman käytännöistä. Laahustin joka päivä töistä kotiin pimeässä ja märässä ilmassa yhtä aikaa innostuneena ja todella väsyneenä.

Marraskuun alussa tapahtui ihme: avasin romaanitiedoston ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen ja aloin taas kirjoittaa. Alkoikin tuntua, että kaiken pimeyden keskellä elin varsin mielekästi arkea: päivisin tein töitä uudessa työssä, töiden jälkeen harrastin liikuntaa, kirjoitin romaania tai blogia tai tapasin kavereita. Ainoa miinuspuoli on aika. Mielekästä tekemistä riittäisi joka päivälle enemmän kuin päivässä on tunteja.

Viime viikonloppuna tiedossa oli vielä vuoden viimeinen ulkomaanmatka Tallinnaan. Luvassa oli rentouttava kylpylälomaviikonloppu. Tarkoituksena oli myös päästä kotoisaan joulutunnelmaan perinteisellä joulutorilla.

Valitettavasti matkaamme varjosti lähtöpäivänä tietoon tullut ikävä uutinen. Ja eipä Tallinnan sadesääkään auttanut joulumielen saavuttamiseen.

A bit rainy here… #joulutori #tallinn #estonia #viro #raekojaplats #tallinna #december #rainy

A post shared by Sonja (@sonjanette.fiftyfifty) on

Kävi niin, että tästä vuoden viimeisestä ulkomaanmatkasta minulla ei ole mitään kirjoitettavaa. Sanon vain sen, että en suosittelisi hotelliamme Tallink Spa & Conferencea kenellekään. Palvelu oli hidasta ja tympeää, kylpylä tuntui olevan enemmän sikailuun kuin rentoutumiseen tarkoitettu. Hotellin ravintola Neron ruoka oli mitäänsanomatonta ja tunnelma kuin aavemaisen hiljaisella ruotsinlaivalla.

Vuosi ei ole vielä täysin ohi, mutta loppuvuodelle ei ole pikkujoulujen ja joulunpyhien lisäksi mitään ihmeellistä tiedossa. Ensi vuoden reissukalenteri ammottaa vielä tyhjyyttään, mutta tuskin kovin kauaa. Mielessä on jo monia innostavia ideoita. Harmillisesti alkutalven aurinkoloma jää nyt väliin töiden ja häämatkan takia.

Ensi vuodesta 2018 toivon tasaisempaa, mutta sopivan seikkailuntäyteistä vuotta. Onneksi päivätkin alkavat kohta pidentyä.

Millainen oli sinun vuotesi 2017?

Piditkö lukemastasi?

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.

You Might Also Like

22 Comments

  • Reply Susanna lauantai, joulukuu 9, 2017 at 21:07

    Amerikan matkanne vaikutti aika huikealta ja monipuoliselta.
    Oliko sinulla maitohappobakteerit Vietnamissa ja tehosiko yhtään? minulla ne tehoaa lieviin vatsavaivoihin, mutta Wienissä sain viikoksi vatsataudin joko pikaruokalasta tai pähkinöistä johon ei tehonnut juuri mikään. Olen huomannut että oireita voi helposti tulla myös merenelävistä. Ennen en saanut vatsatauteja mistään

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY sunnuntai, joulukuu 10, 2017 at 11:14

      Kiitos Susanna, se olikin todella huikea ja monipuolinen! 🙂 Kyllä söin maitohappobakteereita ennen Vietnamiin lähtöä ja koko Vietnamin matkan ajan. Minulla on ollut vatsaoireita myös Thaimaassa, mutta ei mitään näin isoa. Yleisesti ottaen olen tottunut sihen, että mulla on harmillisen herkkä vatsa. Siksi esimerkiksi Intiaan lähteminen ei ole ollut ensimmäisenä listalla, kun olen melkeinpä sadan prosentin varma, että jotain vatsaongelmia sielläkin olisi tiedossa… Ja joo, mereneläviähän kannattaa välttää aika monessa paikassa. Se on vaan sääli, koska monien maiden keittiöt ovat niin mereneläväpainotteisia.

  • Reply Virpi/Hätälasku matkablogi sunnuntai, joulukuu 10, 2017 at 12:03

    Et ole varmasti ainoa joka tänä vuonna on sortunut valittamaan säästä. Itse mietin hiljattain, että Suomen syksy kestää nykyään sellaiset 9 kuukautta!
    Mukava lukea näitä vuosikatsauksia, onneksi vuoteesi on mahtunut myös aurinkoa ja mielenkiintoisia reissuja!

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, joulukuu 11, 2017 at 17:48

      Hyvä tietää, että en ole valitusten kanssa yksin! Ja kyllä, tuo syksy on aika osuva kuvailu Suomen ilmastolle. Ikuisen syksyn maa… Mä tykkään myös lukea näitä, ja onneksi tosiaan vuodessa on ollut myös upeita asioita ja jaksoja, paljon enemmän kuin huonoa. 🙂

  • Reply Ne Tammelat sunnuntai, joulukuu 10, 2017 at 16:58

    Mahtava reissuvuosi teillä! Osittain ollaan pyöritty samoissa maisemissa Losissa ja Vegasissa. Huikeita mestoja kyllä. Me yritettiin sovitella San Franciscoa matkan varrelle, mutta jätettiin se seuraavaan kertaan. New York on myös mahtava! Täällä myös yksi vakituisen työn ahertaja, joka laskee lomapäiviä ja odottaa kovasti tulevia reissuja.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, joulukuu 11, 2017 at 17:51

      Kiitos! Juu, reissuja oli suhteellisen harvakseltaan, mutta niillä ehti kokea todella paljon. 🙂 Jenkki-reissu nyt tietysti oli ihan omissa sfääreissään. Ihan fiksua varmasti säästellä myös kohteita, ettei tule ähky, meillä meinasi tulla. Ja onhan tosiaan meitä vakituisen, raskaan työn raatajia ja lomauneksijoita. 😀

  • Reply Kaisa sunnuntai, joulukuu 10, 2017 at 19:23

    Paljon on mahtunut sulla vuoteen! Häiden järjestelyt on mun mielestä itsessään jo iso projekti, sitten olet kirjoittanut vielä kokonaisen romaanin! Ja reissut päälle.
    Toivotan tulevallekin vuodelle uusia kivoja juttuja ja reissuja! 🙂

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, joulukuu 11, 2017 at 17:54

      Kiitos Kaisa! 🙂 No joo, tämä vuosi oli varsin täynnä monia erilaisia ja isoja asioita! Reissut oli kyllä tänä vuonna myös niin tarpeeseen, vaikka oma järkkäämisensä niissäkin oli. Häät oli kyllä aikamoinen projekti, olin kyllä ihan tyytyväinen kun ne oli pois päiväjärjestyksestä. 😀 Meillä helpotti järjestelyitä se, että ei tehty oikeastaan mitään itse, tilailin vaan kaiken eri nettikaupoista. Romaania tein toki jo edellisenä vuonna, mutta en halua yhtään sitä vähätellä, kyllä se perslihaksia vaati!

  • Reply Joanna Sormunen sunnuntai, joulukuu 10, 2017 at 19:55

    Paljon kaikkea on vuoteen sisältynyt. Onnittelut teille molemmille! Hääkuvanne on aivan ihana!

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, joulukuu 11, 2017 at 17:55

      Kyllä, tämä oli iso vuosi monessa mielessä! Ja kiitos onniteluista Joanna! 🙂

  • Reply Jenna / Huge passion for life sunnuntai, joulukuu 10, 2017 at 22:19

    Upea vuosi! 🙂 Aikamoinen startti vuodelle tuo ruokamyrkytys. Herkkä vatsa on inhottava reissukaveri. Pakko sanoa tuosta Tallinnan joulutorista, että se on vaan niin tunnelmallinen. Haaveilin tänä vuonna taas saksalaisista joulumarkkinoista, mutta kyllä nuo Tallinnankin toimivat.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, joulukuu 11, 2017 at 17:57

      Joo, puutarhassa yökkiminen ei kyllä luvannut mitään hyvää tälle vuodelle. 😀 Onneksi oli kuitenkin enemmän hyvää kuin huonoa, vaikka tavallista raskaampia asioita oli tänän vuonna päällä. Ja kyllä se Tallinnan joulutori vaikutti tosi tunnelmalliselta, sadesää ja huonot uutiset vaan tekivät vaikeaksi nauttia siinä hetkessä. Saksalaiset joulumarkkinat on varmasti aivan mahtavat!

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää torstai, joulukuu 14, 2017 at 06:24

    Olihan siinä monenlaista tunnetta ja tapahtumaa, ja yksi iso, upea reissukin pienempien joukossa. Kuulostaa aika kattavalta tuo teidän Amerikan reissu. Ehditte nähdä vaikka mitä täällä meidän kulmilla. Ja ihan tuo hääkuva!

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY torstai, joulukuu 14, 2017 at 19:35

      Joo, häämatka oli kyllä aivan huippu kerrassaan! Kiitos! 🙂

  • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA perjantai, joulukuu 15, 2017 at 17:44

    Sulla on kyllä Sonja ollut tosi monipuolinen ja vauhdikas vuosi tänään! Kiva oli lukea tällainen yhteenveto millainen sun vuosi on ollut. Teidän häät on kyllä näyttänyt niin upeilta ja ootte ihan älyttömän kaunis pari. <3

    Tulipa tuosta Vietnamista ja vatsataudista mieleen, että en tiedä tyyliin ketään joka ei olisi sairastanut vatsatautia Vietnamin matkalla tai sen jälkeen. Siellä on käsittämättömän huonoa välillä se elintarvikehygienia. Nimimerkillä maailman hirveimmät ja rajuimmat Vietnamista x 3 😀

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY lauantai, joulukuu 16, 2017 at 14:13

      Voi kiitos ihanista sanoista Veera! <3 Tekin ootte kyllä niin ihanan oloinen pariskunta, tulee aina hyvälle mielelle, kun näkee teidän yhteiskuvia. 🙂 Ja oli kyllä ehdottomasti vaiheikas vuosi, hyvässä ja pahassa. Mä tykkään myös lukea tällaisia yhteenvetopostauksia.

      Ja voi kauheeta, vatsataudit ulkomailla on kyllä rankkaa hommaa. 😮 Meillä oli se outoa, että kun kyseltiin muilta suomalaisreissajilta et oliko ne saanut vatsatautia, niin me oltiin ainoat! Musta se oli niin outoa!

  • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, joulukuu 17, 2017 at 11:09

    Sinulla on ollut todella vaiherikas vuosi. Harmillista kuulla, että ikäviä asioita on noinkin paljon joukossa, mutta joskus ne tuntuvat kasaantuvan lyhyen ajan sisään. Ihailin teidän hääkuvaa, se on todella ihana ja olette kaunis hääpari. Varasin eilen lennot San Franciscoon ensi kesäksi, joten pitääkin lukea teidän Jenkki jutut. Meidän suunnitelmat ovat vielä ihan alkutekijöissään, mutta nyt kun lennot on check, niin voi alkaa suunnittelemaan myös muuta. Romaanin kirjoittaminen kuulostaa mielenkiintoiselta. Onko se jo valmis vai vielä työn alla? Tullaan sit porukalla kirjajulkkareihin 🙂

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY sunnuntai, joulukuu 17, 2017 at 12:43

      Kiitos Merja! 🙂 On ollut tosiaan vaiherikasta meininkiä, mutta onneksi tosiaan kuitenkin enemmän hyviä kuin huonoja asioita tapahtui. Ja kiitos kehuista, hääpäivä oli kyllä aivan ikimuistoinen. <3 Mahtavaa kuulla, että lennot on hankittu San Franciscoon, siitäkin kirjoittelen vielä lisää, ja näitä Jenkki-juttuja tippuu aina pikku hiljaa. Kauhean vaikeaa tosiaan välillä löytää aika, kun haluaa kirjoittaa sekä romaania että blogia. Romaanin ensimmäinen versio on valmis, mutta nyt olen aloittanut editointiurakan. Jos tämä joskus jukaistaan niin tervetuloa vaan julkkareihin! 😀

  • Reply Outi sunnuntai, joulukuu 17, 2017 at 12:25

    Onpas mahtunut ihanan paljon Suomi-kohteita sun vuoteen. Erityisesti lämmitti Kerava! Oma kotikaupunki, aina ja ikuisesti, vaikka tukikohta Helsingissä nykyään onkin 😉

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY sunnuntai, joulukuu 17, 2017 at 12:46

      Heh, mä kuulinkin huhua, että säkin olet Keravalta! Sitä ihmeteltiin silloin Kerava-päivässä. 🙂 Sunhan täytyy sitten tulla mukaan meidän seuraavalle Kerava-ekskuriolle! Suuri suosia vaatii toisen järkkäämisen. 😀

  • Reply Kohteena maailma / Rami sunnuntai, joulukuu 17, 2017 at 20:35

    Onhan sulla ollut melkoisen rikas vuosi matkailun osalta! Itseä harmittaa, kun jäi väliin sinun ja Mikan järkkäämä Kerava-päivä. Olisi päässyt sitten samalla tutustumaan kahden erinomaisen bloggaajan kotikaupunkiin.

    Jenkit on kyllä mieletön matkailumaa ja onneksi itsekin pääsin tänä vuonna Chicagoon. Seuraavaksi taitaa olla taas New Yorkin vuoro, joka on kyllä lempikaupunkini.

    Mukavia reissuja myös tulevalle vuodelle!

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY sunnuntai, joulukuu 17, 2017 at 21:22

      Kiitos Rami! Oli kyllä hieno matkailuvuosi kaiken kaikkiaan. Mutta hei, Kerava-päivä vol 2 on kyllä vielä tulossa, tuut sitten sinne. 😉 Ja hienoa, että meet Nykiin, mulla on tulossa sieltä myös juttua piakkoin.

    Leave a Reply