Yleinen

Suomen syksy on tapansa mukaan kaunis ja aurinkoinen

torstai, lokakuu 12, 2017

Aamulla herätessäni en voinut uskoa silmiäni. Jokin kajasti horisontissa, jokin valoilmiö, jonka uskoin joskus nähneeni ennenkin.

AURINKO! Jumalauta, yli kymmenen päivää kestäneiden sateiden jälkeen yhtäkkiä en enää asunutkaan Mordorissa.

Kunnes iltapäivällä ne palasivat. Pilvet ja niiden mukana tauottomat sateet. Hesarissa luki, että täällä etelässä lokakuun alku jää säähistoriaan ennätyksellisen sateisena.

Suomessa on tänä vuonna lyöty muitakin harvinaisen hienoja sääennätyksiä, vai mitä sanotte näistä Ilmatieteenlaitoksen tiedotearkiston otsikoista:

2.10: Syyskuussa päivät olivat viileitä ja yöt lämpimiä
1.9.: Elokuu harvinaisen pilvinen, kesä viileä
7.8.: Runsaita sateita elokuun alussa
1.8.: Heinäkuussa paikoin harvinaisen koleaa
17.7.: Kesä on ollut paikoin harvinaisen kolea
3.7.: Kesäkuu oli harvinaisen kolea
21.6.: Juhannusta vietetään viileässä säässä (Enpä olisi uskonut!)
1.6.: Toukokuu oli kolea, kuiva ja ukkoseton
10.5.: Sää poikkeuksellisen kylmää vuodenaikaan nähden
2.5.: Kolea huhtikuu oli lumisateiden ja lumirakeiden sävyttämä

Jos ette siis ilman tätä hilpeää listaa muistaneet, niin tänä vuonna on ollut harvinaisen koleaa! Olin itse havaitsevinani samaa toukokuussa:

Säästä mariseminen on about yhtä hyödyllistä kuin kesämekon ostaminen Suomessa, mutta kamoon – rajansa kaikella.

Jatkuvasta sateesta suivaantuneena aloin miettiä ilmastopakolaiseksi ryhtymistä. Olen aina ajatellut, etten haluaisi muuttaa Suomesta lopullisesti, mutta viime päivinä se on totta vie käynyt mielessä. Mitä on tapahtunut kuuluisalle neljälle vuodenajalle? Ensin täältä etelästä katosi talvi, sitten kesä. Tänä vuonna ei ollut kevättä, ei kesää, ja nyt tämä syksy. Joka kevät sitä uskoo ja toivoo, että tuleva kesä on lämmin ja vähäsateinen. Joka kesä sitä tuntuu pettyvän.

Tietenkään sää ei ole ainoa kriteeri, jolla asuinmaa pitää valita, mutta kyllähän se voitelisi herätä auringonpaisteeseen melkein joka päivä. Sitä paitsi minulla on kaapit täynnä kesämekkoja eikä kumisaappaita!

Missähän se täydellisen sään valtio sitten olisi?

Noin minuutin asiaa pohdittuani olen tullut siihen tulokseen, että sellaista ei taida olla. (Ellei sitten Saksa…?)

On vain paikkoja, joissa on täydellinen sää tiettyinä vuodenaikoina. Näistä paikoista olen kehittänyt sääutopian, jonne muuttamisesta unelmoin nyt hetken.

Tammi-helmikuu: Lapin kevät

Minulla on kova ikävä kunnon talvia. Ostaisin mielelläni toppikset, jos tammikuusta helmikuuhun olisi yhtä satuimaisen lumista ja aurinkoista kuin keväisessä Lapissa.

Maaliskuu: Prahan kevät

Maaliskuun alussa kimaltelevat hanget voisivat pikkuhiljaa sulaa. Sulava maa kuivuisi kuitenkin auringon lämmössä nopeasti. Kukat puhkeaisivat loistoonsa jo nyt. Ilmassa leijuisi glitteriä.

Huhtikuu: Utrehtin kevät

Puff! Yhtäkkiä kaikkialla on aivan kirkasta ja vihreää. Ilma on raikasta ja kevättä voi ryystää sieraimiinsa vaikka kuinka.

Toukokuu: Lissabonin kevät

Johan lämpenee! Ei ole kuitenkaan liian kuuma, mutta ihollakin alkaa jo pikkuhiljaa näkyä auringon läsnäolo. Riippuu toki ihotyypistä, minkä värisenä aurinko siinä näyttäytyy.

Kesäkuu-elokuu: Suomen kesä!

Vaikka juuri julistin, ettei Suomessa ole enää kesää, niin joskus on totta vie ollut! Silloin vanhoina hyvinä aikoina, kun minä olin nuori. Ja silloin kun todella on kesä – kun järvissä voi uida, ulkona pyöräillä hameessa ja kävellä baarista kotiin – se vasta on jotakin. Suomen kesä on ainutlaatuinen maailmassa – ei ole liian kuuma eikä kuivaa. Jos kesä olisi kunnollinen, sillä energialla jaksaisi loppuvuoteen saakka.

Syyskuu: Santa Cruzin syksy

Illat viilenevät jo, aurinko ei porota päivällä enää niin voimakkaasti, mutta t-paidassakin tarkenee. Ilma alkaa taas raikastua.

Lokakuu: Suomen syyskuu

Kirpeät aamut, valoisat päivät ja ruska. Syksy voi olla myös niin ihana, kuten se oli viime vuonna. Kurjan kevään ja kesän jälkeen laitoin kaiken uskoni syksyyn – ne kun olivat olleet niin upeita viime vuosina. Ja sitten tulikin Mordor.

Marraskuu: Suomen marraskuu

Faktahan on se, että minä vihaan Suomen marraskuuta. On pimeää, sateista (juuri tällaista kun nyt, mutta vielä kylmempää, pahimmillaan loskaa – Mordor potenssiin kymmenen). Mutta kyllä vuoteen yksi marraskuu pitää mahtua – se kuukausi, kun saa hyvällä omallatunnolla jäädä kotiin kekkuloimaan villasukissa ja sytyttää kynttilöitä. Ja kyllähän säästä valittamiseenkin täytyy olla oikeus.

Joulukuu: Lapin kevät

Lapin kevät on kovassa huudossa täällä minun ilmastopakolaisen utopiavaltiossa. Ja joulukuulle toivoisin marraskuun pimeyden ja pieruverkkariajan jälkeen lunta, mutta aurinkoa vähemmän kuin keväällä. Taivas saa iltaisin olla musta, koska siten näkee taivaalla hohtavina lentävät yksisarviset.

 

Tällainen olisi minun täydellisen sään utopiavaltio. Yllättävän paljon haikailen Suomen säitä, niitä jotka eivät ole enää itsestäänselvyyksiä. Lumiset talvet, lumettomat keväät ja lämpimät kesät. Kuivat ja valoisat syksyt.

Jos minun täytyisi veikata, olenko viiden vuoden päästä palmujen alla juomassa mojitoja vai Suomessa arvuuttelemassa, tuleeko vappuna räntää vai rakeita, todennäköisempää on jälkimmäinen.

Sellainen minä kai lopulta olen. Keväisin heräävä optimisti, joka jaksaa aina uskoa siihen, että kyllä sää lopulta suosii. Ja kun ei suosi – ainahan tulee ensi vuosi. Ehkä silloin on lämmintä.

Ilmiantakaa maa, jossa on täydellinen ilmasto! Kelpaa myös maat ilman yksisarvisia.

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply