Yleinen

Elossa ollaan! Joskin vähän tööt

keskiviikko, syyskuu 27, 2017

Heräsin reilu tunti sitten, kun äitini soitti minulle. Kello oli yksi iltapäivällä, nukkumaan olin mennyt 23.30. Tuossa väliin jäävässä ajassa olen luullut olevani vielä New Yorkissa ja pyörinyt hereillä joskus kuuden ja kahdeksan välillä. Päättänyt silloin, että nousen vaikkapa yhdeksältä. Fail.

Tulimme eilen siis kotiin kolmen viikon häämatkaltamme Jenkeistä. Matka on upein, jolla olemme yhdessä olleet. Kirjoitettavaa on paljon, en vielä tiedä, mistä aloittaisin (joten päätin näköjään aloittaa näillä dagen efter -horinoilla).

Häistäkin pitää vielä kirjoittaa! Olin jo ennen reissua aloittanut viimeisen hääjärjestelyistä kertovan postauksen, mutta sen julkaiseminen jäi reissuvalmisteluiden ja läksärien varjoon. Niin, minulla loppuivat työt pitkäaikaisessa työpaikassa elokuun viimeisenä päivänä, ensi maanantaina aloitan uudessa paikassa ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen. Onneksi ei tarvinnut tänään vielä raahautua minnekään ihmisten ilmoille – vanhempien koiraa sentään pystyy silittämään näillä aivoilla. (Aivoilla silittämään..?)

Olkoon tämä ensimmäinen elonmerkki kuukauteen siis jonkinlainen tiiseri siitä, mitä blogissa on luvassa seuraavina kuukausina:

Viimeisen hääjärjestelyjutun pihalle pullauttaminen! Siinä kerron viimeisistä paniikkiviikoista ennen h-hetkeä…

Polttarikertomus! Kaksi viikkoa ennen häitä juhlittiin meikäläisen polttareita Tallinnassa ja Helsingissä. Niiden aikana opin ainakin jotain uutta itsestäni ja tajusin mielestäni polttareiden syvimmän olemuksen.

Kuva: Hannika Photography

Häät! (Kirjoitin ensin ”Hööt!” Sitten ”Hää!”) Saimme vihdoin valokuvaajamme otokset elokuun viidennestä päivästä. Pitkä odotus palkittiin silmiä hivelevillä kuvilla, joista tulee ihanasti ilmi se hauska ja onnellinen tunnelma, joka päivänä vallitsi. Ja kun miettii, miten surkea kesä nyt oli – meillä kävi todellinen tuuri.

Häämatka! Tästä riittää kirjoitettavaa loppuvuodeksi, ihan oikeasti. Kolmen viikon road tripiin mahtui niin paljon eri asioita – upeita kaupunkeja, hienoja ajomatkoja, mahtavia rantoja ja henkeäsalpaavia kansallispuistoja – että pajatso ei tyhjene kovin nopeasti. Kaikesta näkemästämme tuli jopa vähän upeusähky.

Aloitan tiivistämällä kolmen viikon matkan pähkinänkuoreen, jota alan sitten pikku hiljaa avaamaan. Kolme viikkoa oli tarpeeksi pitkä aika. Kahden viikon jälkeen olisi tuntunut siltä, että matka loppui liian lyhyeen, nyt oli jo ihan mukava tulla kotiin. Road tripissä ihanaa on se, miten paljon näkee, mutta samalla juuri se seikka väsyttää. Seuraavaksi haluan mennä pakettimatkalle. Miten ihanan helppoa!

Kolmen viikon matkasta kaikki viikot olivat täysin erilaisia. Ensimmäinen viikko oli Kalifornian rentoa rannikkoa. Etelän kuumaa, pohjoisen sumuista ja mystistä. Olutta ja viinejä eri laitureilla.

Toinen viikko täyttyi Kalifornian, Utahin ja Arizonan uskomattomilla kansallispuistoilla. Mukaan mahtui myös toinen ääripää Las Vegas – sikamaisen överi ja pikkuisen ahdistavakin. Keskellä Nevadan erämaita räiskyvä Sin City. Huh huh, en tiedä menenkö enää takaisin.

Viimeinen viikko oli New York – kaupunkien kaupunki. Me vietimme aikaa enimmäkseen Upper West Sidellä, Downtownissa ja Lower Manhattanilla, käväisimme myös Brooklynissä. Paljon näimme, tarpeeksi emme. Kaupungissa oli kuuma, pilvenpiirtäjien varjosta saattoi hakea suojaa.

Muutamia Suomi-juttuja! Jep, näitäkin löytyy naftaliinista. Keravasta ehdinkin jo kirjoittaa, seuraavaksi pitäisi kertoa Sipoonkorven kansallispuistosta ja inkoolaisesta Lomamäen lemmikkipuistosta, jossa sain silittää kettua. Moni ei ole edes kuullut tästä paikasta, mutta sen maine on kiirinyt viime kesänä muun muassa Facebookin Eläinvideokerhossa. Seuraavan kerran sinne pääsee vasta ensi vuonna, onpahan ainakin aikaa kirjoittaa.

Muun muassa näitä siis luvassa. Seuraava ulkomaanreissu odottaa joulukuun alussa, jolloin suuntaamme yhden yön kylpylälomalle Tallinnaan. Nyt en malta odottaa, että pääsen New Yorkin helteiden jälkeen rapeaan syysilmaan.

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa keskiviikko, syyskuu 27, 2017 at 21:40

    Oi, kolme viikkoa Jenkeissä on varmasti ollut täydellinen reissu 🙂 Odotan innolla sun postauksia koko matkan ajalta. Vaikka oon käynyt USA:ssa kuusi kertaa, en oo vielä päässyt itärannikkoa pidemmälle. Tosin oon onnistunut koluamaan sitä sitten aika reippaasti. Mutta myös muualle on kova hinku. New York on yksi mun kolmesta suosikkikaupungista ja odotan erityisesti kuulevani sun fiiliksiä sieltä. On aina kiva kuulla, miten muut kokevat itselle tärkeän kaupungin 🙂

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY torstai, syyskuu 28, 2017 at 12:57

      New York – olihan se huikea! 😀 Todellakin city that never sleeps! Ja erityisen ihanaa oli se, että suuresta koostaan huolimatta se oli kätevä, sen kuin hyppäsi metroon! Saigonin kaltaisesta kaaoksesta ei ollut tietoakaan. Eli sikäli se sopi myös matkan lopetuspisteeksi, jolloin on jo jonkin verran rissuväsymystä kuitenkin ilmassa. Mutta kyllä sun täyty seuraavaksi suunnata Kaliforniaan, siellä on myös ihan oma, ihana tunnelmansa! Itse muuttaisin kuitenkin sinne ehkä mieluummin! Mutta joo, pikku hiljaa alan postailla Jenkki-juttuja!

  • Reply Suunnaton-matkablogi torstai, syyskuu 28, 2017 at 16:05

    Hihi, ihanasti tästä paistoi läpi matkapöhnä 🙂  Tervetuloa kotiin! Odotan niin paljon kuulumisia teidän häämatkaltanne! (Kyllä, polte Zioniin ja ympäristön kansallispuistoihin on edelleen valtava.)

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY torstai, syyskuu 28, 2017 at 16:53

      Heh, eilen oli kyllä aika jyrän alle jäänyt olo ja se tuntui tuota postausta näpytellessä. 😀 Ja kiitos! Koitan tässä aloittaa ensin sillä koostepostauksella. Zion ja muut kansallispuistot oli kyllä niiiiiin upeita! <3 Etköhän sä aika nopeasti tee päätöksen, että niihin meette sitten seuraavaksi! 😉

    Leave a Reply