Yleinen

Kun elämä potkii päähän, mitä blogissasi tapahtuu?

perjantai, huhtikuu 7, 2017

Kun vuosi vaihtui, olimme saigonilaisen hotellin kattoterassilla uima-allasbileissä.

Kaksi minuuttia myöhemmin oksensin hotellin puutarhan kukkapenkkiin. Valitettavasti viime aikoina on tuntunut siltä, että kyseinen kohtaus on ollut symboli tälle alkuvuodelle. En siis ollut kreisibailannut liikaa, vaan sairastunut joko ruokamyrkytykseen tai oksennustautiin.

Neljä päivää myöhemmin mieskin joutui käymään oman oksennuskamppailunsa läpi, mutta muuten Vietnamin-matkamme oli mitä onnistunein. Sen sijaan Suomeen palattuamme on näinä talvikuukausina sattunut yhtä sun toista ikävää, mikä on tehnyt alkuvuodesta välillä rankan.

Silloin kun mieli on maassa, ensimmäisenä ei tule ajatus blogin päivittämisestä. Minun on ollut tarkoitus kirjoittaa Vietnamin-matkan budjetista jo pidemmän aikaa, mutta minkäänlaista mielenkiintoa ei ole ollut. Oikeastaan kaiken kirjoitusenergiani olen laittanut romaanini ensimmäiseen versioon (joka ei ole vieläkään valmis) ja koulutehtäviin.

Nyt viimeisen kolmen viikon aikana olen toisinaan ollut niin poikki kaikesta, että en ole romaaniakaan jaksanut kirjoittaa. Ja tietenkin poden siitä syyllisyyttä, vaikka tiedänkin, että itselleen pitäisi olla armollinen, silloin kun on vaikeaa. Jos oma jaksaminen on koetuksella, minun ei tietenkään pitäisi kiusata itseäni sillä, että taaskaan en kirjoittanut, vaikka ”pitäisi”. Nämä kaikki asiat osaisin sanoa läheisilleni, mutta en näköjään itselleni. Uskon vasta, kun muut sanovat nämä asiat minulle, ja onneksi sanovat!

Tätä kevättä värittävät myös hääjärjestelyt, jotka eivät ole ainakaan vielä äityneet kovinkaan stressaaviksi. Mutta mikään pakokeino arjen haasteiden unohtamiseksi ne eivät ole minulle olleet. Sen sijaan muutama viikko sitten innostuin toden teolla suunnittelemaan kolmen viikon häämatkaamme Amerikkaan. Suunnittelin road trippiämme, varailin Booking.comista hotelleja maanisella tahdilla – niin maanisella, että huomasin yhdessä vaiheessa varanneeni meille San Franciscoon kolme hotellia samoille päiville, ja vain yhdessä hotellissa oli ilmainen peruutus! Menin tietysti pieneen paniikkiin, koska olisin voinut menettää leikissä 400-1000 euroa. Laitoin molempiin maksullisen peruutuksen hotelliin nyyhkyviestiä mokastastani, ja sain kuin sainkin peruuttaa varaukset ilmaiseksi. Huh! Huvittavinta oli kuitenkin se, että senkin jälkeen, kun olin tehnyt hotellimokani, en pystynyt lopettamaan hotellien varailua Bookingissa. Onko kukaan muu koskaan mennyt samanlaiseen Booking.com-psykoosiin?

Eli unelmoidessani Amerikan-matkastamme onnistuin unohtamaan kaiken muun, mitä viime aikoina on tapahtunut. Onhan se pieni klisee paeta matkaunelmiin, mutta minulle ne olivat nyt hyvin tarpeen. Mielestäni on ihan ok, jos vähän pakenee arkea matkalle, kunhan on tietoinen siitä. Ainakin itse olen nyt todella reissun tarpeessa, ja onneksi sellainen on luvassa jo ensi viikolla, kun lähden pääsiäiseksi Irlantiin!

Irlannin-matkan jälkeen minulla on taas hetkeksi kirjoitettavaa uusilta matkoilta eli blogissa on pitkästä aikaa enemmän elämää. Vielä ennen elokuisia häitämme yritämme ehtiä Tallinnaan yhden yön kylpylälomalle, jonka sain mieheltä joululahjaksi.

Hääjärjestelyistä ei ole tuntunut kovinkaan herkulliselta kirjoittaa, vaikka alunperin ajattelin jotain siitäkin turista. Kerron nyt kuitenkin sen verran, että tällä hetkellä tuskailen englanninkielisten kutsujen suunnittelun kanssa (kaikki kuulostaa niin kummalliselta ja kököltä, kun yritän ilmaista kutsuun tulevia asioita englanniksi). Muutama päivä sitten kävimme katsomassa pitkästä aikaa juhlapaikkaamme. Siellä järjestettiin ruokien maistelutilaisuus, joten nyt taidamme tietää, mitä vieraillemme tarjotaan neljän kuukauden päästä.

Apua, neljän kuukauden päästä! Jos on ollut yhtä pitkät kihlajaiset kuin meillä, tuntuu vähän vaikealta käsittää, ettei ne häät aina ole vaan siellä jossain parin kolmen vuoden päässä.

Mutta tämän sekalaisen kirjoituksen yksi pointti oli kysyä teiltä rakkaat kanssabloggaajat, mitä teidän blogeissa tapahtuu silloin, kun elämässä kaikki ei suju kuin Strömsössä? Jatkatteko ahkeraa postaustahtia ettekä anna murheiden vaikuttaa postausten sisältöön? Kommentoikaahan. 🙂

Piditkö lukemastasi?

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply Suunnaton lauantai, huhtikuu 8, 2017 at 00:56

    Tsemppiä! <3
    En tällä kokemuksella vastaa kysymykseen, mutta onko tuo upea järvimaisema teidän tulevasta hääjuhlapaikasta? Upea!

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY lauantai, huhtikuu 8, 2017 at 09:38

      Kiitos paljon! <3 Juu, se on itse asiassa merimaisema Kulosaaren Casinolta, se on vähän kuin laivassa olisi! 🙂

      • Reply Suunnaton lauantai, huhtikuu 8, 2017 at 11:41

        No niinpä onkin. Kivan paikan ootte valinneet ☺

  • Reply Emilia lauantai, huhtikuu 8, 2017 at 09:27

    Tiedän tasan tarkkaan mistä puhut Sonja! Mulla ei ole ollut bloggausinspiraatiota ei sitten yhtään Madridista Suomeen paluun jälkeen ja elämässä tapahtuu niin paljon kaikenlaista että blogin päivitys ei vaan luonnistu. Itellä se siis menee niin että ennemmin sit vaan odottaa sitä inspiraatiota kun puskee sinne väkisin jotain sisältöä. Tsemppiä ja ihanaa Irlannin matkaa!

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY lauantai, huhtikuu 8, 2017 at 09:43

      Se varmaan menee myös vähän aalloissa, sullekin voi tulla se bloggausinto jonkin ajan kuluttua. Oon ollut kyllä vähän samoilla linjoilla, että en ala turhaan kirjoittelemaan mitään liirum laarumia, jos ei innosta. Kuitenkin haluan pitää bloggaamisen sellaisena mukavana, rentona harrastuksena, jolloin hampaat irvessä budjettipostausten tekeminen ei ole se juttu. 🙂

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta lauantai, huhtikuu 8, 2017 at 16:55

    Jos muuten mieli maassa, niin harvoin jaksan blogiinkaan panostaa. Tai sitten kirjoittaa jotain nopeaa ja helppoa, tyyliin ”parhaat kahvilat”, jotain missä ei ole juuri henkilökohtaisuuksia. Mullakin on postaustahti vähän hiipunut täällä Belgradissa, mutta yritän olla stressaamatta siitä.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY lauantai, huhtikuu 8, 2017 at 20:35

      Joo kaikista hölmöintä olisi alkaa soimata itseään siitä, ettei aina jaksa postata samaan tahtiin tai että postaukset ovat jotain helppoa pikaruokaa, kun ei muuta sillä hetkellä jaksa. Välillä tulee aikoja, kun bloggaa enemmän ja toisinaan vähemmän. En usko itse sellaiseen tikusta asiaa meininkiin kuitenkaan. 🙂

  • Reply Maarit Johanna lauantai, huhtikuu 8, 2017 at 20:25

    Tekeepä hyvää lukea välillä samantyyppisiä kokemuksia muiltakin! Marraskuun jälkeen kun uudessa työssä aloitin, tuntui siltä kuin vapaa-aika olisi kadonnut elämästä kokonaan. Käytännössä avasin tietokonetta kotona vain viikonloppuisin. Jos en ollut silloinkin töissä. Blogissahan se näkyi samantien, kun ei ollut inspistä istua koneella, niin eipä paljon tullut tarinaakaan. Muutamat jutut tuntui väkisin väännetyiltä ja podin joistain jopa huonoa omaatuntoa. Toisaalta jutut, joissa olisi valmiit draftit odottamassa, eivät ikinä valmistuneet. Ei vain jaksanut keskittyä. Onneksi olen kuitenkin päättänyt, että blogi on niin rakas harrastus, että jos alan tästäkin kaiken muun lisäksi stressaamaan, ei tästä tule kyllä mittään. Jos on välillä rankkaa, sitten on, ja bloggaan vasta sitten kun taas hyvältä tuntuu 🙂 Sitä varten mulla on paljon postauksia yleensä varastossa odottamassa julkaisua. Pahan päivän varalle kun ei jaksa 😀

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY lauantai, huhtikuu 8, 2017 at 20:38

      Hei sulla on kyllä tosi hyvä asenne! 🙂 Mä haluan myös pitää tän rentona ja kivana harrastuksena, johon ei sitten kuulu minkäänlaiset huonot omatunnot. Ainakin yritän opetella olemaan ottamatta stressiä siitä, jos en inpisroidu kirjoittamaan. Ja sitten, kun kirjoittaa pitkästä aikaa, päädyn jotenkin aina anteeksipyytelemään pitkää radiophiljaisuutta. Ehkä pitäisi lopettaa sekin? 😀 Ja toi on kyllä hyvä idis, että kirjoittaa postauksia valmiiksi pahan päivän varalle. Mä itse asiassa tein viimeisimmän IGTT-postauksen jo pari viikkoa sitten valmiiksi, ja onneksi tein, koska muuten olisi jäänyt mulla väliin.

  • Reply Laura / Irtiottoja maailmalle maanantai, huhtikuu 10, 2017 at 18:50

    Tsemppiä myllerrykseen ja ihanaa Irlannin reissua! Toivottavasti meno tasoittuu vähitellen. Mä olen ainakin huomannut, että blogi hiljenee sillon kun menee älyttömän hyvin tai huonosti, sitten taas kun on tasaista ”eikä mitään ihmeellistä”, saa kaikista parhaiten juttuja tuotettua. Mutta päivä ja juttu kerrallaan, ei tätä onneksi tarvi velvollisuudesta tehdä, eikä pienet tauot varmasti suurta vahinkoa tee. 🙂

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, huhtikuu 10, 2017 at 21:40

      Kiitos Laura! 🙂 Toi on oikeastaan ihan totta, että silloin kun on hirveästi kaikkea kivaa tekemistä, jää bloggailu myös silloin vähemmälle. Vaihto ja Aussi-reissu case in point, piti molempien aikaan kirjoitella ahkerasti, mutta elämä vei mennessään. Ja nyt arki, välillä näin päin. 🙂

  • Reply Susannastravels torstai, huhtikuu 13, 2017 at 15:26

    Sairastelu on ikävää! ja minullakin on kokemusta matkalla sairastelusta. Viime kesänä Espanjassa sain jonkun oudon vatsataudin yli viikoksi, varmaankin pilaantuneesta paellasta. Yleensä vatsatautini ovat kestäneet vain tunnista yhteen päivään, niin tuo yllätti. Piti aina ulos aurinkoon mennessä ottaa maitohappobakteeri ja mietin jo lähteekö se tauti ikinä pois. Niin kun menin Milanoon, sain taas samankaltaisen vatsataudin jostain aasialaisesta pikaravintolasta. Nyt olenkin tullut siihen lopputulokseen että joudun pakosti miettimään missä voin syödä! Veljeni kävi muuten Vietnamissa kans, mutta ei tainnut saada kovin pahaa vatsatautia.

    Sinulla on hyvä asenne, ajattelen pk-seudusta muuten samanlailla että kyllä Helsingistä löytyy niitä vihreitäkin alueita. Itse asuin todella pitkään Mellunmäessä, jossa oli metsää ja peltoa aika lähellä, sieltä kesti 30min. mennä metrolla keskustaan.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY torstai, huhtikuu 13, 2017 at 18:11

      Kiitos kommentista Susanna! 🙂 Joo, olen itsekin kärsinyt vatsanväänteistä, varsinkin siis Thaimaassa ja Vietnamissa. Tosin erona oli se, että Thaimaassa ei ollut ollenkaan niin rajua kuin Vietnamissa, mutta toisaalta siellä vaivat kesti koko kahden viikon ajan Vietnamissa sairastelin vain kolmisen päivää. Hyvä, että veljesi ei saanut vatsatautia!

      Viittaat ilmeisesti siihen London and Beyondin -blogijuttuun. Oli tosiaan pakko kommentoida, koska yllättäen viime aikoina olen törmännyt niin monesti tällaiseen Helsinki-ärsytykseen. Yritin vähän ymmärtää, mikä Helsingissä ja helsinkiläisissä hiertää, koska en itse tunnista sitä sellaista muita paikkoja vähättelevää asennetta. Mellunmäki on varmasti ollut tosi kiva paikka asua, mä oon itse asunut Töölössä, Maunulassa ja nyt Kalasatamassa. Kaikki erilaisia ja omalla tavallaan mukavia. Toki pidän Kalasatamassa ja Töölössä keskustan läheisyydestä verrattuna Maunulaan. Pitäisiköhän aiheesta tehdä itsekin postaus helsinkiläisen näkökulmasta? 😀

  • Reply Susannastravels perjantai, huhtikuu 14, 2017 at 22:02

    Joo tee vaan, tai voisit tehdä sellaisen koosteen jossa kerrot Suomen eri kohteista? itsekin ajattelin tehdä semmoisen jutun mutta myöhemmin. Töölö on joo aika suosittua asuinaluetta ja Kalasatama kiehtoo nykyisin monia helsinkiläisiä. Mellunmäessä oli vain vähän ostosmahdollisuuksia, mutta vihreää ja ulkoilureittejä siellä riittää. Vuosaari on kesällä myös aika kiva alue 🙂 asuin hetken kanaalin lähellä

  • Leave a Reply