Yleinen

27 ikimuistoista reissuhetkeä

sunnuntai, maaliskuu 5, 2017

Bongasin tällä viikolla Ranskatar reissaa -blogin Hannan tekemän artikkelin, jossa hän listaa 26 faktaa itsestään syntymäpäivänsä kunniaksi.

Minä päätin puolestani tänään omana syntymäpäivänäni listata vuosien varrelta 27 ikimuistoista sattumusta, hetkeä tai paikkaa reissuiltani. Kippis vanhenemiselle!

1. Kansantanssijan hymy | Madeira 2005

Tämä ensimmäinen herättää minussa vähän noloutta, mutta samaan aikaan hellyyttä omaa teiniminääni kohtaan. Madeiralla rakastuin matkustamiseen ensimmäisen kerran, koska rakastuin niin palavasti koko saareen.

Yhtenä iltana menimme katsomaan paikallista kansantanssi- ja fado-esitystä. Kansantanssijat olivat minun ikäisiäni eli noin 15-vuotiaita poikia, joista erityisesti yksi miellytti tämän keravalaiskimman silmää. Meillä oli sen yhden kanssa todella paljon vanhaa kunnon silmäpeliä, joka tuntui sen ikäisenä maailman isoimmalta asialta. Vielä ennen illan päättymistä se minun suosikkikansantanssija toivotti minulle hyvät yöt, ja minä olin sulaa onnesta siihen paikkaan.

Tässä on tarina sille, miksi lapsuudenkodissani minun huoneessani hyllyllä seisoo edelleen madeiralainen kansantanssijanukke.

2. Host-veli opettaa Tequilan juontia | Lissabon 2006

portugal 069

Olin ylä-ateellani kieliluokalla, ja koko kolme vuotta myimme vessapaperia, järjestimme bileitä ja paketoimme lahjoja, jotta pääsisimme luokkaretkelle Lissaboniin.

Lopulta keväällä 2006 oli aika odotetun luokkaretken. Minä ja yksi ystäväni majoituimme nelihenkiseen perheeseen, joka suhtautui alkoholiin ja bilettämiseen varsin kevyesti. He esimerkiksi veivät meidät yhtenä iltana baariin, jossa hemaiseva host-veljemme opetti minulle ja ystävälleni, kuinka Tequilaa juodaan oikeaoppisesti. Siitä alkoi minun ja Tequilan lyhyt ystävyys, joka päättyi paria vuotta myöhemmin sovittamattomiin erimielisyyksiin: minä halusin pitää sen mahassani, se halusi mennä pönttöön tai kadulle…

3. Vedenalainen humala | Malta 2008

malta19

Suoritin Maltalla Advanced Open Water Diver -sukelluskorttia, johon kuuluu syväsukellus yli 30 metrin syvyyteen. Niin syvälle mentäessä on mahdollista joutua niin sanottuun typpihumalaan eli typpinarkoosiin, jossa mieli ei enää toimi kovin terävästi. Erään urbaanilegendan mukaan joku sukeltaja on joskus antanut typpihumalassa varahappea kalalle.

Omalla syväsukelluksellani huomasin selvästi, kuinka hengittäminen kävi jatkuvasti raskaammaksi ja raskaammaksi. Lopulta ilmoitin sukellusoppaallemme, että minulta on happi kokonaan loppu, vaikka näin kyllä omin silmin, että mittarissa näkyi vielä bareja. Olin silti aivan vakuuttunut omasta asiastani. Lopulta kuitenkin onnistuin rauhoittumaan ja sukellus jatkui normaalisti. Vasta palatessamme pintaan minulta todella loppui happi, jolloin jouduin jakamaan sukellusoppaani happea. Se oli ehdottomasti elämäni jännittävin sukellus.

4. Nicholas Cage ja kynävarkaus | Venetsia 2009

reili70

Kun olimme reilaamassa kahden kaverini kanssa, satuimme Venetsiaan sattumalta samaan aikaan, kun siellä oli kansainväliset filmifestivaalit. Yhtenä päivänä läksimme siis Lidon saarelle bongailemaan tähtiä. Ja löyhtyihän niitä! Sain Nicholas Cagelta nimikirjoituksen omalla kynälläni, jonka hän meinasi sitten omia itselleen muita nimmareita varten. Minä huomatin hänelle kuitenkin ystävällisesti, että Excuse me but that’s MY pen.

5. Ensimmäinen päivä vaihdossa | Utrecht 2012

IMG_3446

Erasmus-vaihto Utrechtissa Hollannissa on kaikenkaikkiaan minun mieleenpainuvin matkani ikinä. Aivan ensimmäisenä iltana muistan olleeni taksin kyydissä, joka ajoi minua Voorstraatia pitkin Biltstraarilla sijaitsevaan hostelliin. Kaikki talot olivat niin kauhean söpöjä ja en voinut uskoa, että saisin kutsua paikkaa kodikseni seuraavan viiden kuukauden ajan. Lisää ensimmäisten vaihtaripäivien muistoja täällä.

6. Parnassos projektit 1 & 2 | Utrecht 2012

IMG_3860

Asuin Utrechtissa taideyliopiston opiskelijoille tarkoitetussa kommuunissa. Me teimme kämppisteni kanssa kaksi elokuvaa, joista molemmat käsikirjoitettiin, harjoiteltiin, näyteltiin, kuvattiin, editoitiin ja lopulta näytettiin yleisölle yhden viikonlopun aikana. Ensimmäisellä kerralla minä käsikirjoitin ja ohjasin elokuvan.

7. Bileet vallatussa taiteilijatalossa | Berliini 2012

DSCN0412

Kun olimme vaihtariluokkani kanssa Berliinissä luokkaretkellä, käväisimme muutamien kavereiden kanssa juutalaiskaupunginosassa. Siellä oli meneillään mielenosoitus Tacheles-taiteilijatalolla. Kaupunki oli ilmeisesti päättänyt purkaa vallatun talon. Paikalla oli hirveästi väkeä ja tv-kameroita. Emme ymmärtäneet saksankielisestä hulabaloosta tietenkään mitään, mutta tilanne vaikutti niin kiinnostavalta, että tulimme illalla takaisin. Silloin talolla olikin käynnissä huikeat bileet, jotka levittäytyivät kadulle asti. Biletilassa oli loisteputkivalot päällä, siellä oli kummallinen hamsteriterraario sekä piano, jota jotkut pimputtivat teknojytästä huolimatta.

8. Vaikuttavaa fadoa | Lissabon 2012

Vaihtariaikanani lähdin kurssiini kuuluvalle reportaasimatkalle ylä-asteelta tuttuun Lissaboniin, ja rakastuin kaupunkiin tällä kertaa ihan täysin.

Eräänä iltana minä ja kaksi australialaista naista saimme hostellistamme vinkin mennä eräälle alfamalaiselle fado-klubille. Se oli pieni ja hämyisä pubi, ja me olimme lähes ainoita turisteja. Laulajat olivat tavallisia ihmisiä istumassa iltaa, oli esimerkiksi nuori nainen sekä vanhempi herrasmies, joka kävi kadulla availemassa ääntään ennen esiintymistä. Heidän raastava laulunsa kosketti jokaista sopukkaani. Tahtoisin niin päästä vielä kokemaan uudestaan sen illan pienessä lissabonilaisessa fado-kapakassa.

9. Kenguja! | Bonny Hills 2014

a16

Se nyt vaan on niin, että ihminen ei unohda sitä, kun näkee ensimmäisen kerran elämässään kenguruja hyppimässä ihmisten takapihoilla. Meillä rusakkoja, Australiassa kenguja. Fair enough.

10. Auringonlasku Isolla Valliriutalla | Iso Valliriutta 2014

a38

Australian-matkalla menimme ystäväni kanssa kolmen päivän ja yön risteilylle Isolle Valliriutalle. Auringonlasku veneen kannella oli jokaisena iltana yhtä epätodellisen tuntuinen kokemus.

Eräänä iltana auringonlaskun jälkeen veneemme läheisyyteen saapui uimaan kaksi delfiiniä! Se oli kuin suoraan sadusta, niin kauniilta se hetki tuntui.

11. Pimeäsukellus | Iso Valliriutta 2014

En ollut sukeltanut sitten Egyptin-matkan vuonna 2009, mutta Isolla Valliriutalla oli tietysti pakko lopettaa kuiva kausi. Ensimmäinen sukellukseni vaan sattui olemaan astetta jännittävämpi pimeäsukellus, jossa ainoana valonlähteenämme oli taskulamput.

Ajatus hain näkemisestä taskulampun valossa oli miedosti ilmaistuna kuumottava. Mutta uskalsin silti sukeltaa pimeään mereen, näin jopa haita, mutta ne olivat vain pieniä riuttahaita.

12. Yksinäinen reissuonni | Rotorua 2014

u28

Kun olin lähtenyt Australiaan ja Uuteen-Seelantiin reissaamaan, muista selvästi sen hetken Rotoruassa hostellin sängyssä, kun tajusin, missä todella olin. Olisin halunnut, että joku olisi nipistänyt minua ja hehkuttanut kanssani: Mä oon hitto soikoon Uudessa-Seelannissa! Maapallon toisella puolen ja mä olen juuri kylpenyt geotermisissä lähteissä ja jutellut siellä miehen kanssa, joka on puoliksi maori! 

13. Kosinta London Eyessä | Lontoo 2014

lontoo6

Tämä on niitä klassisia tarinoita, jossa poikaystävä sanoo järjestävänsä tyttöystävälle yllätyksen ulkomailla, johon tyttöystävä sanoo: ”Eihän se ole kosinta?”, mihin poikaystävä sanoo ei, mutta tietenkin se on! Meidän klassikkonäytelmän esityspaikkana oli Lontoo ja vielä tarkemmin London Eye. Olimme siellä ilta-aikaan. Muistan katselleeni Big Beniä ja alla levittyvää valomerta, kun poikaystäväni kysyi, olimmeko korkeimmassa kohdassa. Vastasin kyllä, ja sitten hän hiljeni. Käännyin ympäri ja näin hänet polvistuneena sormusrasia kädessään. Meidän kanssamme samassa kopissa olleet amerikkalaisturistit alkoivat oitis onnitella meitä ja taputtaa. Me itse olimme jäykkiä kuin haravanvarret. Olemme siitä rentoutuneet onneksi jo sen verran, että olemme aloittaneet itse hääjärjestelyt.

14. Ensimmäistä kertaa skootteroimassa | Koh Lanta 2015

2015_01_08_2981

Jonkun mielestä varmaan ei pitäisi kokeilla ensimmäistä kertaa elämässään skootteria Thaimaassa, jossa on kaiken lisäksi vasemmanpuoleinen liikenne. Se on varmaan ihan totta, mutta minäpä kokeilin, koska Koh Lanta on ihanan rauhallinen pieni saari. Ja voi hertsileijaa, miten paljon tykkäsin päristelystä sitten, kun olin päässyt yli alkukankeudesta. Skootterointi oli yksi parhaista asioista Thaimaassa.

15. 1237 askelta upeuteen | Krabi 2015

2015_01_17_3867

Jos ikinä käytte Krabilla, älkää unohtako kiivetä Tiger Caven huipulle. Helteellä 1237 askeleen taapertaminen on mielettömän rankkaan ja allekirjoittanut näytti ihan paloautolta, kun pääsi lopulta huipulle. Mutta näkymä noille sinisenä hohtaville karstivuorille on niin kaiken vaivan väärti.

16. Robinson Crusoe luontopolulla | Koh Rok 2015

2015_01_09_3050

Kun poikaystäväni suoritti sukelluskorttiaan Koh Lantalla, minä lähdin päiväretkelle Koh Rokin saarelle. Koska olin yksin liikenteessä, ajattelin kävellä saaren luontopolun sen sijaan, että ottaisin vain selfieitä rannalla.

Pienen nousun jälkeen aloin laskeutua pitkän matkan alas epätasaisia portaita. Se oli erittäin raskasta, joten olin iloinen, kun huomasin näkeväni edessä merta. Paitsi että. Se olikin vain luontopolun päätepiste, joka oli ihan eri puolella kuin se turistiranta, josta oli lähtenyt. Luontopolku vain yksinkertaisesti päättyi siihen. Vaihtoehtonani oli joko kiivetä samat helvetin portaat ylös tai ottaa riski ja jatkaa rantakiviä pitkin suuntaan, jossa uskoin rannan olevan. Aikaa veneen lähtemiseenkään ei ollut enää kauaa, eikä minua kukaan olisi osannut kaivata, koska oli yksin liikkeellä enkä kertonut luontopolkuaikeistani kellekään. Lopulta otin riskin ja taiteilin tieni takaisin rannalle rantakiviä pitkin kävellen. Selvisin säikähdyksellä ja pinkiksi muuttuneella naamalla.

17. Mamelukkikala ja verenhimoinen ankka | Krabi 2015

2015_01_20_3977

Kun lomailimme Ao Nangissa talvella 2015, käväisimme erikoisella Giant Cat Fish farmilla. Se oli sikäli kummallinen paikka, että sen pelottavin eläin ei ollut suinkaan krokotiili, vaan ankka ja mamelukkikala. Vierailija saa ruokkia farmin kissakaloja kalanruualla, joka ilmeisesti kelpaa paikan ankkamafiallekin. Jos kalanruokaa ei anna kvaakuille tasaisin väliajoin, tulee rangaistus: puraisu pottuvarpaaseen, kuten minulle kävi.

Ja sitten se mamelukkikala aka Arapaima, joka on maailman suurin makean veden kala. Se on jäätävän kokoinen verrattuna kissakaloihin ja joka kerta kun se avasi suunsa, minä ja poikaystäväni kiljuimme kauhusta.

18. Kummallinen pyhiinvaelluspaikka | Medjugorje 2015

bosnia7

Lomaillessamme viikon Dubrovnikissa teimme päiväretken Bosnia&Herzegovinaan. Mostariin suuntautuvan retken ensimmäinen pysähdyspaikka oli kummallinen Medjugorje, joka on katolilaisten pyhiinvaelluskohde. Paikan päänähtävyys oli tylsä kirkko, jonka sisällä oli Neitsyt Marian patsas, jonka edessä turistit polvistuivat ja ottivat selfieitä. Pääkadulla myytiin lähinnä Jeesus- ja Maria-patsaita, krusifiksejä ja muita kristinuskon symboleja. Olisin mieluummin käyttänyt sinne tuhraantuvan ajan Mostarissa.

19. Maailman nopein vuoristorata | Abu Dhabi 2016

dubai33

Maailman nopein vuoristorata löytyy Ferrari Worldista Abu Dhabista. Se kiihdyttää 240 kilometrin tuntinopeuteen VIIDESSÄ SEKUNNISSA. Ihan pieneksi vertaukseksi: Särkänniemen Tornado kiihtyy parhaimmillaan 75 km/h nopeuteen.

Oliko Formula Rossa miellyttävä kokemus? No ei ollut.

20. Tahatonta huonosti käyttymistä | Dubai & Abu Dhabi 2016

hijab

Vaikka luulin tietäväni, miten Dubaissa käyttäydytään paikallista kulttuuria kunnioittavasti, olimme silti poikaystäväni kanssa yllättävän usein paheksuvien katseiden alaisina. Milloin poseerasin moskeijan edessä t-paitasillani, milloin istuimme yhdessä naisille varatussa osassa bussia, milloin olimme toisiamme liian lähellä, jolloin meiltä evättiin pääsy bussiin. Lisää mietteitä tahattomasta sääntörikkoisestä täällä.

21. Uskomaton Katariinan kesäpalatsi | Pietari 2016

v38

Pääsiäismatka Pietariin piti sisällään toinen toistaan upeampia ilmestyksiä Eremitaasista Iisakin kirkkoon ja Verikirkkoon. Kaikista upein oli mielestäni kuitenkin keisari Katariinan kesäpalatsi, jonka säkenöivät sisätilat toivat minulle heti mieleen lapsuuteni suosikkipiirretty Anastasian.

22. Ystävän häät skottilaisessa linnassa | Dunoon 2016

13161491_10154154904902485_327734102_o

Kun ystävä menee naimisiin, on se jo itsessään koskettava ja mieleenpainuva asia. Mutta kun ystävä menee naimisiin skotlantilaisessa linnassa, laskeutuu portaita alas säkkipillin soidessa ja tanssii skottilaisia kansantansseja, voidaan puhua jostain todella ikimuistoisesta asiasta.

23. Rakastuminen Vilnaan | Vilna 2016

DSC_0544

Meidän Baltian road tripillä satoi vettä melkein joka päivä. Joten kun tulimme sateisesta Latviasta Vilnaan, jossa paistoi aurinko ja tunnelma kaupungissa oli kerrassaan ihastuttavan eurooppalainen, oli helppo rakastua Vilnaan. Se tunne oli sellainen matkarakkaus, jota on vähän vaikea pukea sanoiksi, vaikka muistankin sen tunteen erittäin hyvin.

24. Venäläismiehen raivo | Nida 2016

DSC_0901

Thaimaan lisäksi ainoa maa, jossa olen skootteroinut on Liettua. Vuokrasimme kesän road tripillä yhdeksi päiväksi skootterit, kun olimme ihanalla Kuurin kynnäällä.

Skootteroinnin päätteeksi meidän piti tankata menopelit. Valitettavasti valitsimme sellaisen huoltsikan, jonka maksupömpeli oli rikki: se kyllä otti rahaa, mutta antoi liian vähän bensaa ja piti vaihtorahat itsellään. Meidän kanssa samaan aikaan bensiksellä asioi englantia taitamaton venäläismies, joka tarvitsi apua maksun kanssa. Koska autoimme häntä laittamaan sisään viidenkympin setelin, josta hän ei koskaan saanut vaihtorahoja, hän alkoi syyttää meitä varkaudesta.

Epämiellyttävää huutotilannetta kesti aikansa, kunnes paikalle sattui liettualaisia poliiseja, jotka rauhoittivat tilanteen. Pidempi versio sattumuksesta löytyy täältä.

25. Lauantai-ilta jürmalaisessa puutarhassa | Jürmala 2016

DSC_1165

Paikassa kuin paikassa on aina hienoa, jos pääsee juttelemaan tai viettämään aikaa paikallisten kanssa. Me vietimme Jürmalassa kesäisen lauantai-illan isäntäperheemme huvilan puutarhassa siemaillen olutta ja puhumalla Baltian maiden kipeästä historiasta. Se oli yksi mieleenpainuvimmista päivistämme road tripillä.

26. Karhujen yö | Suomussalmi 2016

DSC_0362

Tässä on vähän sama homma kuin kenguruissa: kun kohtaat karhun ensimmäisen kerran luonnossa, et hevin unohda sitä kohtaamista. Näitä veijareita vaan täytyy tiirailla mökistä käsin, ettei käy hullusti. Siihen saakin sitten käyttää vaikka koko yön jos jaksaa.

27. Ensikosketus Saigoniin | Saigon 2016

DSC_0086

Kun on väsynyt, eikä jaksa, eikä huvita, mutta pakko on. Tällainen fiilis oli, kun kouristelimme jet lagissa Saigonissa ensimmäistä päivää. Ympärillä vain tapahtui liikaa, skoottereita ja autoja suhasi joka puolelta ohi, koko ajan joku tööttäili, karttojakin lukemalla eksyi.

Ensimmäinen päivä Saigonissa todella oli koettelemus, mutta heti ensimmäisen hyvin nukutun yön jälkeen kaupunki alkoi näyttää kaikessa kaoottisuudessaan kiehtovalta.

That’s all folks! Mitä mieleenpainuvia reissutapahtumia teille on sattunut?

Piditkö lukemastasi?

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.

You Might Also Like

11 Comments

  • Reply sari/ matkalla lähelle tai kauas sunnuntai, maaliskuu 5, 2017 at 14:05

    Onneksi olkoon! Tosi ihania muistoja. Niitä legendoja reissuilta aina jää ja niitä on jälkeenpäin kiva muistella.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY sunnuntai, maaliskuu 5, 2017 at 15:58

      Kiitos Sari! 🙂 Reissuilta jää aina niin paljon legendaarisia muistoja.

  • Reply Suunnaton sunnuntai, maaliskuu 5, 2017 at 16:41

    Hui tuota syväsukelluskokemusta! Hurjan kahden sukelluksen kokemuksella ymmärrän sen tilanteen kun paniikki meinaa veden alla iskeä, mutta on vaan pakotettava itsensä rauhoittumaan ja hengittämään. Mulla tämä tilanne tuli eteen, kun käärmekammoinen kohtasi pohjassa käärmeeltä näyttävän jättiläismäisen madon.

    • Reply Suunnaton sunnuntai, maaliskuu 5, 2017 at 16:42

      Niin ja hyvää syntymäpäivää! 🙂

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY sunnuntai, maaliskuu 5, 2017 at 17:26

      Oho, voin kuvitella että iski kammo! Ja silloin kun panikoi veden alla, kuluttaa happea paljon enemmän kuin normaalisti, mikä sitten lyhentää sukellusta. Oon kuullut, että joku nainen lähti valkohaisukellukselle Etelä-Afrikassa, mutta sitä jännitti niin paljon, että se kulutti kaiken hapen ennen kuin näki yhtäkään haita! 😀 Kiitos onnentoivotuksista! 🙂

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa sunnuntai, maaliskuu 5, 2017 at 19:08

    Onneksi olkoon! 🙂 Kun ikävuosia on tällaiset 30+, niin ei enää viitsi tehdä jokaiselle ikävuodelle omistettua listausta. Niin pitkää horinaa ei kukaan jaksa lukea… 😉 Hauska idea postaukselle, tällaisiin on hyvä kerätä niitä pieniä suuria juttuja matkan varrelta, jotka ei välttämättä muuten postauksiin pääse. Haha, oikein tuo, että pyysit kynäsi takaisin 😀

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY sunnuntai, maaliskuu 5, 2017 at 22:10

      Kiitos! 🙂 Joo kyllähän se raja jossain menee, nyt ajattelin tehdä, kun oli sopivasti aikaa ja inspiraatiota. 😀 Voithan sä tehdä oman listan ihan muuten vaan, ettei tarvii mitään synttärilukuja noudattaa. Heh, mustakin oli tärkeää saada oman kynä takaisin. 😀

  • Reply Hanna/ Ranskatar reissaa maanantai, maaliskuu 6, 2017 at 16:19

    Hyvää synttäriä 🙂 Täähän oli hauska idea, ja voi että mitä sattumuksia sun reissuille on mahtunutkaan! 😀 Meidänkin lukiosta tehdyt retket on ollu ihan railakkaita, mutta sun Lissabonin kokemus vie kyllä voiton!

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, maaliskuu 6, 2017 at 17:56

      Kiitos Hanna! 🙂 Joo, aina välillä on hauska pysähtyä ja tajuta, kuinka paljon kaikkea hauskaa ja huvittavaa voi muistaa reissuiltaan, vaikka aikaakin olisi kulunut jo yli kymmenen vuotta! Heh no tuo Tequila-ilta oli kyllä vain yhtenä iltana, mutta toki jäi aika hyvin mieleen. 😀

  • Reply Anna K. keskiviikko, maaliskuu 8, 2017 at 18:05

    Voi vitsi miten paljon kaikkea, kivoja ja ihmeellisiä juttuja. Mä olen tuntenut tuon saman ”matkarakkauden” Bratislavassa, minne me saavuttiin kämäsestä kyläpahasesta Unkarista. Oli niiiiin ihanaa olla taas jossain ihmisten ilmoilla, eikä missään neuvostohelvetissä. 😀

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY torstai, maaliskuu 9, 2017 at 18:58

      Heh no voin kyllä kuvitella tuon Bratislava-jutun! Niin eksoottista kuin semmoinen neuvostohelvetti on, niin kyllä ne Euroopan upeimmat ja rakastettavimmat paikat taitaa olla ihan muita. 🙂

    Leave a Reply