Etusivu > Festarikesä > Himoksen torstai kulki äijärockin voimin

The Voicen ikioma juhannusjuhla Himos Festival käynnistyy aurinkoisesti. On alkuilta ja jussitunnelmissa kirmaavat ihmiset alkavat pikkuhiljaa valua festivaalialueelle. Heräämö-lavalta alkaa kantautua tunnelmallista rokkia kovalla voluumilla.
- Mikäs bändi tämä on, karski turvamies kysyy kolleegaltaan.
- Pmmp, toinen vastaa huulet virneessä.
- No, pitäisikö mennä fanittamaan?
Todellisuudessa lavalla soittaa hieman tuntemattomampi Day Eleven -yhtye. Pojat rokkaavat vain muutamalle hassulle kuuntelijalle. Vitsikkäät turvamiehetkin poistuvat hetken päästä. Yleisön puute näkyy soittajien lavaolemuksessa ja show jää laimeaksi. Bändille olisi kyllä suonut muutaman kiinnostuneen korvaparin lisää, sillä Day Eleven ei missään nimessä ole genrensä kehnoin edustaja.
Oletteko valmiina sukupuoliyhdyntöihin ja tartuntavaaroihin, kysyy Stam1nan laulaja-kitaristi Hyrde yleisöltä The Voice-lavalla. Hyrde leikittelee välispiikeissään hilpeään sävyyn juhannuksen perusteemoilla; puskaseksillä ja iloliemien tenuttamisella.
Stam1nan soundit ovat jykevät ja paikoittain yhtyeen kitaravalli kuulostaa hyvin pahansisuiselta. Melkein tulee 80-luvun alun Metallica mieleen. Etenkin rähinäralli, Paha Arkkitehti, on varsin ilkeää kuultavaa. Lavalla vierailee myös piakkoin omaan keikkaansa valmistautuva Kaarle Viikate. Viikatteen keulahahmo spiikkaa veijarimaisesti sisään Stam1na-hitin, Kadonneet kolme sanaa.
Heräämö-lavan edusta kerää mukavasti jengiä, kun Viikate alkaa soittamaan hilpeää hautaustoimistoheviä. Yhtyeen melankolinen, mutta hirtehisesti vinksalleen viilattu synkistely sopii suomalaisille juhannusfestareille kuin irokeesi punkkarille. Etenkin tuoreempi Viikate-sato kuulostaa varsin mallikkaalta. Kesävainaja ep:ltä tuttu Aaveissa vainko olet mun ja Kuu Kaakon Yllä ovat keikan parhaita tunnelmasiivuja.
Viikatteen jälkeen siirrytään jälleen The Voice-lavalle, jolla möykkää Kotiteollisuus. Maailmantähti Tuomas Holopaisen soittamalla syntikalla Kottaraisten soundista on saatu tuhti ja astetta rikkaampi kuin bändin peruskeikoilla. Etenkin haikean raskas Satu Peikoista –sävellys kuulostaa jylhältä.
Tuomaksen läsnäolo tuo show`hun myös paljon kaivattua rockhenkisyyttä. Syntikkavallit myös silottelivat jonkin verran Hynysen yksioikoista laulamista.
Herra Ylppö ei turhaan kannusta sinkkumiehiä tulemaan keikoilleen. Kun maestro astelee lavalle, eturivin tyttöset kirkuvat estoitta. Keikka alkaa tuoreella Horros-hitillä ja Herra Ylppö antaa karismansa puhua. Ihmiset -yhtye soittaa vivahteikkaasti ja todistaa olevansa varsin monipuolinen livebändi. Setin loppupuolella kuultava, Riisu Siipesi, on keikan parasta antia.
Veteraaniyhtye Kolmas Nainen aloittaa keikkansa hämärtyvässä suviyössä. Veto starttaa biisillä Vanha, mennyt ja entinen. Rokkitähtistandardeilla mitattuna Kolmas Nainen on vanha, mutta illan keikan perusteella se ei ole mennyt, eikä vielä edes entinen. Yhtyeestä on muodostunut varsinainen suomirockin virkamies-poppoo. Homma hoidetaan kotiin ilman turhia krumeluureja ja hienosteluja. Jyhmeät ukot soittavat elämän makuisia tarinoita rakkaudesta, nuoruudesta ja kaipauksesta.
Superhitit Valehtelisin jos väittäisin ja Tästä asti aikaa keräävät kansalta suurimmat aplodit, mutta yhtye on parhaimillaan juurevan bluesrockin parissa. Esimerkiksi biisi Maailma on tyly toimii loistavasti laulaja Pauli Hanhiniemen soittaessa huuliharppua.
“Lisää ydinjätettä lapsille” –kyltti vilkkuu vihreissä valoissa Heräämö-lavalla. Kantaaottavan tekstin alle kertyy hiljalleen sankka joukko festarivieraita. Miehisen testosteroni-rockin jälkeen Himoksella raikaa letkeä reggean ja hip-hopin yhdistelmä, kun lavalla messua pitää Jätkäjätkät-yhtye. 10-henkinen orkesteri tuo torstai-iltaan mukavasti vaihtelua rytmikkäällä ilmaisullaan.
Puppa J:n ja Asan johtama komppania kehottaa ihmisiä juhlimaan tervettä järkeä käyttäen ja pitämään huolta toisistaan. Illan viimeinen esiintyjä on suomalainen punk-pioneeri Klamydia.
Teksti : Akseli Heikkilä
Kuva : Akseli Heikkilä