Tag Archives: vierailevat tähdet

Ystävä: joku joka tietää sinusta kaiken ja rakastaa sinua sittenkin

Kirjoittanut Meri - sunnuntai, elokuu 28, 2011 - klo 07:41

H ihan itse ehdotti että saako se tehdä musta tällasen.. H on siis mun parhaista parhain kaveri jonka kassa tutustustuttiin muutama vuos sitten kun molemmat oli just eronnu ja vietettiin äärettömän villi sinkkuvuosi ennenkun H teki mulle maailman julmimman tempun ja muutti Vaasaan.

10 asiaa joita ette ehkä tienneet musta.

1. Kellään ei oo koskaan yhtä vaikeeta kun Merillä.

2. Meri tekee maailman parasta spaghettia ja jauhelihakastiketta.

3. Joudun ehkä ottaa varpaat avuks laskiessa kertoja, kun oon joutunu ennen baariin lähtöä pitää Merille pikabriiffin millon mistäkin urheiluun liittyvästä: lumilaudoista, jääkiekkomailoista, nappiksista tai skeittilaudoista…Riippuen ihan siitä minkä lajin harrastaja Merillä on sillä kertaa kiikarissa… lasketaan siis 1+1 ja todetaan et snoukkakoulutuksen oon pitäny aika monta kertaa…

Huomatkaa että mitä miesten iskemiseen tulee Meri korvaa sen surullisenkuuluisan ja säälittävän pikkublondimaisen söpöyden kivenkovalla faktatiedolla, ja uskoo oikeesti hurmaavansa sillä miehen kun miehen…

4. Kukaan ei oo koskaan kohdannu yhtä montaa tulevaa aviomiestä kun Meri.

5. Meri/ on jokaisen taxikuskin unelma. Ainakin sunnuntaiaamusin viiden maissa. Helsingin taxikuskit tietää vähintään yhtäpaljon Merin elämästä kun te.

6. Lp taitaa olla lukijoille jo tuttu tapaus. Niin on mullekin – valitettavasti. Oon nimittäin Merin painostuksesta muutaman kerran soittanu kyseiselle henkilölle ja millon milläkin nimellä kyselly sen illan suunnitelmia…ai miksi? ei liene kenellekään epäselvää…

7. Meri on ylisöpö, kun se on vihanen – eli tosi usein, mut ikinä ei tosissaan.

8. Pitäiskö teidän mielestä huolestua, jos Meri tahtoo naimisiin mun ÄIDIN kanssa? (toim huom. tekin haluisitte jos oisitte maistanu sen puolukkarahkaa!)

9. Mistä tunnistaa todellisen ystävän? Esimerkiksi siitä, että Meri baarissa repii verhot katosta ja peittää sut kun oksennat kukkaruukkuun. Sun pahalla ololla tai itsemurhan harkisemisella ei oo merkitystä, kunhan vaan sua ei heitetä baarista ulos ja että Meri voi ilman myötähäpeää jatkaa baarimikon pokailua. Kiitos kaveri! (mulla oli tän kyseisen baarimikon kanssa varsin pitkällinen taistelu. Onneks mä voitin loppujenlopuks)

10. Baarimikon pokailusta tulikin mieleen….poimin tän mun facebookin seinältä ja lähetyspäivä on joskus vuonna 2. Go Meri!

“Miten löytää rakkauden? Voi kirjoittaa vaikka kirjeen, jossa lukee:”Alatko mun kanssa? “Sitten siinä lukee “en”, “joo” tai “en tiedä”.Siihen voi sitten ruksata.- Rasmus 7 v.

huomaathan, että edellämainitun kirjeen voi helposti kirjoittaa esimerkiksi pankkikorttikuittiin.”

Mun tietojen mukaan, tähän asti Meri on kyl tottunu kirjottelee enemmänkin omaa puhelinnumeroaan pankkikorttikuittiin, mutta toki tätäkin voi Merin neuvoin kokeilla (: (toim huom tätä oman puhelinnumeronsa kirjottamista usein auttaa se että muistaa sen oman numeronsa. [Aussinumero ei siis suinkaan oo ensimmäinen, jonka muistamisen kanssa mulla on ollu vähän vaikeeta..]] Ei kannata kirjottaa esimerkiks entisen poikaystävän puhelinnumeroa siihen kuittiin. nimim. kokemusta on)

Tagit ,

take a breath and let the rest come easy

Kirjoittanut Meri - keskiviikko, elokuu 24, 2011 - klo 06:30

Mun ykköstyttö Henna saa taas suunvuoron Edellisen kerran saitte nauttia Hennasta maaliskuussa. Ja se ihan ihan eka paljastelupostaus tulee myöhemmin tällä viikolla.

Tää on varmasti monelle ajankohtanen asia nyt kun koulut taas alkaa. Mä muistan sen päivän ku noi koulujen tulokset tuli, pillitin varmaan vartin sen jälkeen kun olin bongannu H:n nimen siitä listasta ennenku sain koottua itteni sen verran, että pystyin olemaan onnittelupuhelunajan oikeesti onnellinen toisen puolesta, ennenkun vaivuin takas siihen itsesääliin. Mutta hyvin siitä selvittiin ja hyvin menee edelleen ♥

Osa vanhoista lukijoista ehkä muistaa mun aikoinaan kirjottamat paljastuspostaukset Meristä, jotka turhuudentäyteisyydellään jakso joitain teistä kiinnostaa. Kyllähän te tiedätte ne jutut, jotka tapahtuessaan on kauheen hauskoja, mutta jotka ei oo puolikskaan yhtä hauskoja enää sillon kun niitä yrittää jollekin selittää, ja sen tajuu tietty vasta siinä vaiheessa, kun on lopettanu jutun kertomisen ja kaikki tuijottaa suu auki, et missä kohtaa juttua pitikään nauraa. No ne paljastukset oli juurikin niitä, mut tällä kertaa mulla ei välimatkan takia oo edes mitään huippuja juoruja tai hardcore kamaa jaettavana. Joten en edes yritä kertoo niitä muka hauskoja juttuja, vaan kirjottelen jostain ihan muusta.

Jokaisella on varmaan paljon kavereita, ja tosi tärkeitäkin sellasia, mutta mulle ainakin ihmisen määritteleminen ystäväksi vaatii jo jotain paljon enemmän kuin hauskoja yhteisiä iltoja ja satunnaisia maailmanparannustuokioita. Joskus sitä pysähtyy miettimään, että ketkä oikeesti on ystäviä, ja mitä jonkun määritteleminen ystäväksi vaatii. En ehkä todellakaan oo paras ihminen tähän vastaamaan, mutta voin vaan kertoo oman pikku stroorini.

Tutustuttiin Merin kanssa ehkä siinä mielessä loistavaan aikaan, että olin vasta vähän aikaisemmin palannut Suomeen Australiasta, eikä sillon ollut suunnitelmissa kadota Helsingistä mihinkään, ei enää ikinä. Rakastin jo olemassa olevia ystäviä, ja olin onnekas, että onnistuin löytämään myös uusia tuttavuuksia. Osan kanssa tiet ovat vuosien varrella valitettavasti erkaantuneet, mutta osasta tuli todellisia ystäviä. Vasta muutettuani toiselle puolelle Suomea, eli viimeisten parin vuoden aikana olen kuitenkin onnistunut erottelemaan ne, jotka olivat jo silloin ja tulevat toivottavasti vielä pitkään olemaankin ystäviä. (lukijoista toivottavasti M ja E tunnistaa itsensä, blop ♥)

Meri ilmotti mulle joku aika sitten skypessä, että sen tän hetkinen suunnitelma on mahdollisesti aussivuoden jälkeen joko a.) jäädä sinne toiseksi vuodeksi tai b.) lähteä lontooseen opiskelemaan. Onhan se aikasemminkin tolla a:lla jo uhkaillu, mut en oo vaan mitenkään osannu ottaa sitä tosissaan. Joojooo, onhan ne kengurunkasvattajat ihan varmaan eksoottisia ja surffarit kusipäitä, mikä tunnetusti vetoo Meriin, mut mikäpä vois vetää vertoja suomalaiselle juntismille, kolmiraitaverkkareille ja antisosiaalisuudelle (noin niinkun kärjistettynä)?

Rupesin kuitenkin miettimään, että neljästä tutustumisen jälkeisistä vuosista tasan vuosi ollaan asuttu samassa kaupungissa, eikä ystävyys oo vuosien kuluessa juurikaan muuttunut. Jokainen hetki skypessä, puhelimessa tai puhumattakaan siitä harvinaisesta luksuksesta kun oikeesti nähdään, tuntuu siltä, kun ei oltais koskaan erossa oltukaan. Sen jälkeen, kun Meri lähti Australiaan löysin itteni usein (eli monta kertaa illassa) kännykkä kädessä valitsemassa jo numeroa alottaakseni puhelun sillä tyypillisellä kaavalla ”ei mulla mitään asiaa ollu, mut…”, kunnes tajusin ettei se ollutkaan mahdollista. Onneks skype on keksitty, enää puuttuu lentokone, joka lentäis Suomesta Australiaan muutamassa tunnissa. Lontoo on hyvä vaihtoehto! Se on lähempänä, sinne voi lähteä vaikka viikonlopuks.

Loppupeleissä se, mitä halusin tällä sanoa (hieman mutkien kautta, I know) on se, että moni teistäkin varmaan on tänä kesänä saanut tietää uudesta opiskelupaikasta ja toisille koulutuspaikka ratkee ehkä vasta vuoden tai muutaman päästä, mutta mitä opiskeluihin toisella paikkakunnalla tai jopa ulkomailla tulee, niin follow your dreams! Kaikkien mahtavien kokemuksien lisäks se on oivallinen mahdollisuus saada tietää, ketkä on oikeita ystäviä, kenen kanssa yhteydenpito säilyy välimatkasta huolimatta. Jos ystävät on todellisia, ne on ja pysyy, eikä sillä oo väliä onko välissä satoja tai tuhansia kilsoja. Voin kokemuksella sanoa, että lähteminen kannattaa, tosin ikävään kannattaa varautua, mutta onneks keinot sen lievittämiseen on keksitty. Ja tää tuskin montaakaan lohduttaa, mutta yksi parhaista erossa olemisen puolista on jälleennäkemiset.

Me ollaan vuosien varrella kilpailtu Merin kanssa sillä, kumpi onnistuu karkaamaan kauemmaks. Mä luulin voittaneeni kun päätin muuttaa Vaasaan, ja sen jälkeen Ruotsiin. Sanomattakin ehkä selvää, Meri veti kirkkaasti rinnalle ja ohi. Mut onneks ystävyydessä ei oo kyse kilpailusta, hävettäis olla luuseri!

ja hei, asiasta seinään, käykää äänestämässä meijän ihana rantapallo voittoon tässä fonectan skabassa!

Tagit

terveisiä suomesta!

Kirjoittanut Meri - tiistai, huhtikuu 5, 2011 - klo 06:57

Laura tässä moi! Pitkästä aikaa, ei mun ihan näin kauaa ollut tarkotus pysyä poissa blogimaailmasta, mutta mitä pidempään olen taukoillut, sen suurempi kynnys on ollut enää kirjoittaa mitään.. Mutta kokeillaan nyt alkuun vaikka ihan vain tällaista vierailua täällä Merin blogin puolella! Eli niille ketkä minut tuntevat ja muistavat, niin moi murut!, ja niille jotka eivät, niin olen siis se kolmas tyttö tuosta riiviötriosta, joka koko viime syksyn ylikäytti toistensa seuraa, sweet chili -dippiä, Finnkinon leffateattereita, mustikkashotteja, Bar Bäkkärin sohvia sekä kyseisen yöravintolan ihanan portsarin hermoja. Erotuksena Meriin ja Annaan olen tosin se, joka vuoden alussa jäi ihan vain tylsästi Suomeen.

Meri välitti tuossa jokunen viikko sitten lukijansa vienon toiveen vierailijapostauksestani, ja mun ajatuksista siitä, miten me Suomeen jääneet kaverit kaikki varmastikin vuorotellen kuollaan kateudesta Annan ja Merin viettäessä ihanaa Australia-vuottaan. Olen toki saanut teidän Merin lukijoiden kanssa nauttia ihanista merellisistä kesäkuvista tyttöjen blogien kautta, ja kun niitä vertaa noihin ah-niin-ihanan keväisiin harmauskuviin mitä huhtikuisesta Helsingistä olen juuri ottanut, niin olisihan se kesä aika ihana! En tietenkään voi puhua muiden Merin ja Annan kavereiden puolesta, mutta minulle kateus tarkoittaa kuitenkin sitä, että omassa elämässäni pitäisi olla jotain, mihin olen niin tyytymätön, etten voi kuin vihertävänä haikailla jonkun paremman asian perään. Omalla kohdallani näin ei onneksi ole, koska minulla on kaikki hyvin Suomessakin :) Mulla on täällä ihana poikaystävä (vaikkei se olekaan kuuma surffaaja tai kengurun kasvattaja), minunkin parvekkeelta näkyy meri (joka on tosin vielä vähän jäässä), olen jo aikaisemmin viettänyt villin ja vähän päättömän vuoden ulkomailla (no okei, niinkin kaukana kuin Oslossa, mutta se olikin mun unelmapaikkani) ja olen tällä hetkellä opiskelemassa hyvin lähellä sitä alaa, jolla haluan loppuelämäni työskennellä (paitsi, että oikeasti olen vain muun alan töissä ja taistelen sen kymmenen rästiesseen kanssa, jotka pitäisi saada parin kuukauden sisällä tehtyä). Keskityn siis huomattavasti mielummin olemaan tyttöjen puolesta onnellinen, kuin kadehtimaan mitään heidän tämänhetkisestä elämäntilanteestaan!

Kateuden sijasta se päällimmäinen tunne onkin ollu haikeus. Oon ehkä maailman onnellisin, että ehdin tutustua Meriin ja Annaan niin hyvin ennen heidän lähtöään, vaikka olisihan se ollut helpompaa kestää toisten muuttaminen jonnekin planeetan toiselle reunalle, jos ei olisi oltu niin läheisiä. Mutta en usko, että elämässä kannattaa itseään kamalasti suruilta säästää, muutenhan olisin jäänyt paitsi maailmankaikkeuden parhaasta syksystä ja upeimmista ystävistä, jos viime vuotta olisi niin tiiviisti noiden kahden riiviön kanssa hengannut. Totta kai mua välillä harmittaa, etten voi pyytää Meriä mun kanssa treffeille, saati kävellä baarista kyseisen neidin luokse yökylään kylmien McHampurilaisten kanssa. Tai soittaa Annalle, että mua vituttaa nyt, voinko tulla kylään. Ja kyllä musta välillä tyttöjen postauksia lukiessa tuntuu, että nyt niillä on siellä niin mieletöntä ja hauskaa, että ei ne mua enää mihinkään tarvii, ja oon ihan unohdettu, nyyh. Ja pakko myöntää, että olen tyttöjen muuton jälkeen käynyt ehkä tasan kerran ulkona, ja sillonkin taisin juoda kaksi siideriä ja lähteä baarista ennen bussien yötaksan alkamista.

Toki jos mä saisin päättää, niin lähettäisin molemmat kesäksi Suomeen, jossa he ymmärtäisivät että Australia oliskin ihan kamala ja jäisivät tänne. Siitä sitten jatkettaisiin mihin tammikuussa jäätiin, ja hengailtasiin villisti (mutta toki sivistyneesti) hamaan tulevaisuuteen asti. Mutta toisaalta samalla päätöksellähän sitä jumittaisi kaikkien elämät yhteen kohtaan, eikä toikaan elämä nyt ehkä kamalan kivaa olisi enää viiden vuoden päästä? Kai se on vain myönnettävä, että ystävyys on nimenomaan sitä, että toisensa vieressä pysytään, heitti elämä sitten ihmiset mihin suuntiin tahansa. Eikä se yksin tälle mantereelle jääminen tarkoita sitä, että koko ystävyys unohtuisi, se vaan muuttuu erilaiseksi. Ja vaikka onkin oikeasti välillä aika tylsää käydä kaiken tän sateen keskellä vaan töissä ja pitää hienoimpana sosiaalisena elämänään Sims kolmosta, niin pitää vaan olla onnellinen, että on 2010-luku ja kaikenmaailman fb-chatit, skypet kännyköistä puhumattakaan on keksitty. Oispa aika pyllystä yrittää pitää yhteyttä ainoastaan postin kautta, tulis nimittäin aika mielenkiintoisia hetkiä, jos kaikki meidän öiset kriisitekstailut käytäisiin kahden viikon viiveellä postikorttien välityksellä.

Tagit ,

paljastelua

Kirjoittanut Meri - maanantai, maaliskuu 7, 2011 - klo 06:10

Jos ei itse jaksa päivittää blogia, niin on kiva kun paras kaveri tulee apuun ja lähettää sähköpostiin valmiin postauksen. Tänään siis kirjotusvuoro Hennalla.

Jo luvattoman kauan sitten ihana Meri tarjoutui auttamaan mua koulujutuissa julkaisemalla lukijoille suunnatun kyselyn, joka autto mua ihan mielettömästi. Epätoivoisena menin sillon lupaamaan, että myös lukijat sais jotain hyötyä vastauksista, nimittäin paljastuspostauksen Meristä (VOL. 2). Jotkut ehkä muistaakin edellisen paljastuspostauksen, ja koska silloin ei todellakaan ollut suunnitelmissa kirjoittaa kakkososaa, niin katsotaan minkälaista materiaalia tällä kertaa enää irtoaa…

1. Jottei Merin kommenttiboxissa yhtään hiljenis, niin julistan Merin paitsi mun myös teidän kaikkien muidenkin viralliseks KosmetiikkaTuotteidenKaikkiTietäväksi. Ei ehkä oo olemassa tuotetta, jota Meri ei ois kokeillu, tai josta sillä ei olisi mielipidettä kaverin tai kaverinkaverin käyttökokemuksien jälkeen.

2. Jos Womppiksen Salkkari-teoria rokkas maailmaa niin mun mielestä Merin pohje-teoria miehistä on myös ihan mieletön. Merin mielestä miesten edustaman lajin tunnistaa niiden pohkeista. a.) Säbäpelaajilla on kuulema pitkät ja nopeat pohjelihakset b.) Lätkäpelaajilla puolestaan on lyhyet ja hitaat lihakset c.) Fudispelaajat on omassa kategoriassaan molempien ulkopuolella, niitä ei voi kuulema mitenkään päin sekottaa kumpaankaan edelliseen ryhmään. Lisätään tähän vielä Merin elekieli tätä selitettäessä niin paketti on valmis. Pyydetäänhän kaikki Meriä tekemään videopostaus ko. Aiheesta, ja mielellään pyydetään Annaa vielä juottamaan Merille vähän tequilaa ennen ko. Postauksen tekemistä!

3. Videopostausta voitais myös pyytää lukuisista muista aiheista, kuten Meri baaritiskillä vuonna 2007. Satoja kertoja nautitulla vakiodrinkillä ei tainnu olla sillon minkäänlaista nimee vaan sen tekeminen piti aina esittää baarimikolle. ”Näin paljon viinaa (2/3), näin paljon karpalomehuu (1/6) ja tän verran Scweppesii (1/6) JA TUOPPIIN KIITOS!!” Näitä tuli juotua ihan muutama…

4. Merille on ihan mahdotonta olla vihanen, Turst me! Mä oon yrittäny! Mm. vähän aikaa sit Meri kerto mulle asian, josta oisin saattanu pitää jollekin muulle ehkä loppuelämän pitusen mykkäkoulun, mut koska kyseessä on tää neiti niin tehtävä on mahdoton!

5. Meri on ehkä maailman pakkomielteisin ihminen – sekä hyvässä että pahassa! (Sori hani!) Mun mielestä on jopa liikuttavaa miten intohimosesti Meri suhtautuu moniin asioihin, esimerkiksi aikoinaan Ausseihin lähtöön. Tietenkin lähtö oli iso juttu, mut huvittavin puhelu ehkä hetkeen oli kun Meri soitti mulle ihan paniikissa, että miten Ausseissa nyt oikein menikään ne hallitsijajutut, kuka on pääministeri ja sitä rataa..Nimim. Asunut vuoden Ausseissa, eikä mitään tietoa asiasta!

6. Merin logiikkaa on ihan voittamaton. Joskus sain keskellä yötä epämääräsiä känniviestejä liittyen Merin pitkäaikaseen märkien unien kohteeseen. Viestistä kävi ilmi, että neiti oli samaisena yönä pommittanu myös ko. Henkilöä samanmoisilla epämääräsillä viesteillä, ja kun kummastelin, mistä Meri oli sen numeron käsiinsä saanu, vastaus oli kovinkin selvä: ”Ei mulla mitään numeroa ole, Findilla on” No siis daaaa, miten en ollu tota tajunnu! :D (Mä haluan tässä vaiheessa esittää todella syvät pahoittelut kaikille fonectan työntekijöille)

7. Valitettavasti Merin logiikka ei aina johdata ihan kauheen pitkälle…Mitä miehiin tulee, niin sivusta seurattuna Merin (sen omasta mielestään) ajoittain mahdottoman hyvät ideat johdattaa tytön toivottomaan umpikujaan, josta se kuitenkin useimmiten onnistuu itsensä jollain käsittämättömällä tavalla taituroimaan ulos….

8. Kännissä Meri puhuu täysin flytande svenska, ja vaatii sitä usein myös muilta. (aihe videopostaukselle nro. 3)

9. Kaikesta hölmöydestään ja kommeluksistaan huolimatta Meri on maailman ihanin ihminen, joka kuuntelis läheistensä murheita vaikka keskellä yötä täpötäydessä baarissa 3 promillen humalassa, ja onnistuis sillonkin löytämään ne oikeimmat sanat tilanteeseen. ♥

Tagit