KESÄKUU

Kesäkuun alku oltiin vielä Suomessa ja juhlittiin ylioppilaaks ittensä kirjottanutta pikkuveikkaa..

Paluu talviseen Australiaan keväisestä Suomesta oli aika shokki.

Täällä on kylmää ja kosteeta. Hampaat kalisee kun on huppari ja nahkatakki päällä. Että terkut sinne helteeseen, kerrankin näin päin :D

Mulla ei oo koskaan ollu niin kylmä kotona, kun mitä talvena täällä oli. Siinä ei ollu mitään järkeä. Oli muutenkin vaikeeta lähteä Suomesta ja sitten paluu tänne kylmään niin voi helvetti.

Onneks mulla oli syitäkin tulla takasin..

 kuinka monta tuntia pitää olla maassa ennenkun voi soittaa Mattylle? Pitäiskö malttaa odottaa perjantaihin?

Kaiveltiin kuva-arkistoja ja tunnustettiin teille yks aika iso ja tärkeä asia..

 

Löysin lisäsyitä vihata talvea kun yhtä-äkkiä en tuijottanutkaan enää niitä vatsalihaksia vaan märkäpukua kun surffivaimoilin.

(mua alko itkettää ku katoin tätä kuvaa ja tuli ikävä Mattya..tai ainakin sen keskikroppaa)

Kärsin myös elämäni pahimmasta JetLagista..

Mun viime yö meni taas hienosti, nukuin kymmenestä yhteen, olin hereillä viiteen ja nukuin taas yhteen. Hurraa! Mutta kannatti herätä sen verran että luin sähköposteista lukijan kommentin joka piti sisällään päivän ja viikon ja kuukaudenkin parhaan uutisen. Nimittäin sen että Mötley tulee Ausseihin syyskuussa!!! Vedin sellasia lätkätuuletuksia ympäri meijän asuntoa, että jos Matty ei vielä tähän mennessä epäilly mun mielenterveyttä niin nyt sen kyllä tekee.

Löysin myös uuden lempiruoan sushin..

Mä en kestä, että oon haksahtanu sushiin. Mä oon aina pitäny sitä täysin yliarvostettuna ruokana ja kun en syö kalaa ja suomen kasvissushit on aina ollu tosi ällöjä niin oon vältelly koko ruokaa ku ruttoa. En tiiä että oonko käyny suomessa sit vaan väärissä sushimestoissa, kun en oo sieltä bongannu tota kanavaihtoehtoa ollenkaan, mut nyt söin toisen kerran jo viikon sisään kanasushia. 

Ja muistelin vanhoja blogijuttuja ja vanhoja rakkauksia!

Ensimmäiset Team Mattylaiset ilmottautu viimeistään tämän välikohtauksen jälkeen..

Se oli tänään jotenkin tosi vaikeena (on ollu koko viikon, mut ajattelin että se johtuu siitä että mä oon kiukutellu sille) ja  alko höpöttää jotain sekopäistä jostain kuvaviesteistä ja sit silleen ujosti kysy et miksen kommentoinu mitään sen kuvaviestiin jonka se oli lähettäny. No muuten kiva, mutta en oo saanu siltä kuvaviestiä. Se ei eka suostunu kertoo mitä siin oli, muuta ku et jotain mun blogiin, ajattelin et se on löytäny jonku kivan artikkelin jostain, kunnes sain siin puserrettuu irti et se oli lähettänu itestään kuvia ilman paitaa. (okei kuolen nauruun jo ajatuksestakin et se on kuvaillu itteään  ilman paitaa)Mut eiks ollu ihan söpö ajatus? Mä oon valittanu ettei mul oo mitään aihetta mistä kirjottaa ni se sit kuvailee itteään. Ja voi parkaa ku se on lähettäny ne kuvat ja on miettiny et miks en oo kommentoinu niitä mitenkään.

“ai taasko sä teet sun blogia”
“joo”
“miksei sulla oo mitään kuvia siinä?”
“(sisäistä naurua) no ei mulla oo yhtään tähän sopivaa kuvaa”
“no laita siihen kuva musta!”
“joo mä laitan jonkun”
“eihän tossa näy ees mun naamaa!”

ja hah, Lainaus tosta oh honey postauksen kommenttilaatikosta:
Miks Matty on kusipää? :(
- siis naisten suhteen. se on tosi mukava ja tykkään siitä kyllä, mutta se on vaan se viho viimenen tyyppi johon ihastua / rakastua :)

Niinno…

Matty oli muutenkin kaikista näistä eniten se tyyppi jota eniten kiinnosti mun blogi ja sen sisältö, vaikkakin sen mielestä se oli ihan typerä eikä se ymmärtäny ollenkaan miks kukaan jakso sitä lukea.

babe, what are you writing about? – my sushi addiction. 
why does anyone care what you eat? 

Franklin tais olla yhtä kiinnostunu…

HEINÄKUU

Kuukaus alotettiin kertoilemalla teille Kosmetiikan tilaamisesta nettikaupoista… (Joudun edelleen joka kerta kaivaa ton postauksen esille ku haluun tilata kynsilakkoja)

Tultiin siihen tulokseen, että Australian talvikin voi olla ihan nätti..

Olin myös aika hajalla ton yhen surffi-innosta.

oon tullu nyt tän kuuden kuukauden aikana siihen tulokseen että on olemassa miehiä jotka:

A) tulee hiukset märkinä häihin, koska ne on ollu surffaamassa

B) niitä jotka myöhästyy häistä, koska on ollu surffaamassa

C) niitä jotka pyytää bestmania soittamaan morsiamelle, että ei  nyt pääse, hyvät aallo

D) ja niitä jotka surffaa ja unohtaa häät.

Tossa vaiheessa en halunnu kuulla sanaakaan surffaamisesta, niin monta suunnitelmaa oli menny hyvien aaltojen takia pipariks. Tässä vaiheessa mua vitutti myös seurustelu englanninkielisen ihmisen kanssa, vihaan riidellä / raivota enkuks.

Olin myös edelleen aika Suomi-ikävissäni.

Mulla on edelleen ihan jäätävä suomi-ikävä / aussiviha päällä ja tuntuu et kaikki pienetki vastoinkäymiset tuntuu nyt ihan supersuurilta ja tekis mieli pakkaa kamat ja häipyä. 

Suomessa plussaa oli ehdottomasti se, että harvemmin sunnuntai-päivän suunnitelmat menee uusiks sen takia, että mies on surffaamassa. Lisäks Aussien kylmin talvi yhdistettynä superlämpimään toukokuuhun suomessa oli todella huono yhdistelmä. Kuitenkin paluu Suomeen ahdisti jo valmiiks.

Mun ensimmäinen reaktio oli, että heivaan Mattyn ja etin äkkii jonkun jolla ei oo merkitystä ja jonka kanssa kriiseillä (elämä ilman kriisejä miesten kanssa ei sovi mulle, saati tälle blogille!) mutta en ehkä raaski ihan vielä. Tää olo Mattyn kanssa on sitä paitsi maailman parasta pönkitystä itsetunnolle, kun oon saavuttanu lähinnä kansallissankarin aseman kaikkien sen kavereiden keskuudessa kun oon saanu sen aisoihin. (siihen ei tarvittu muuta kun suomalaista temperamenttia ja negatiivisuutta) Sen kämppis just kyseli varovaisesti että ollaanko puhuttu yhteenmuuttamisesta (sen jälkeen luin vielä kommentin jossa arvailtiin Mattyn-kosimistapaa) ja paniikkikohtaus oli valmis. Kai mun pitäis yrittää varovasti yrittää keskustella aiheesta ton yhen kanssa, se ei luultavasti muista, että en oo täällä pysyvästi.

Okei en oo jauhanu teille mistään muusta kun Mattysta koko kesänä?

Otin taksin Mattylle joskus neljän jälkeen ja syötiin yhessä aamupala, se lähti töihin ja mä hautauduin sen sänkyyn toivomaan ihmettä sen suhteen, että en sais sillä alkoholimäärällä itelleni krapulaa hankittua. Nukuin muutaman tunnin ja heräsin ihmeellisen virkeenä. Oletin että kaikki muut on töissä ja raahauduin alakertaan pelkässä t-paidassa ja aiheutin sydänkohtauksen Mattyn kämppisparalle joka nautti vapaapäivästään. Ihanaa varmaan kun viinalle haiseva pubiruusu hiippailee ympäri kämppää ilman housuja. Se tokeni kuitenkin onneks aika pian ja pelattiin jotain tyhmää autopeliä jossa hävisin koko ajan vaikka kuinka monta tuntia ja selvitettiin sen naisongelmia ja syötiin pizzaa.

Yritin olla hyvä tyttöystävä..

Mä jaksan yleensä suhteen kaks ekaa viikkoa pitää jotain kulissia yllä, etten hengaile pyjamahouisissa ja tukka pystyssä, mutta toi yks on tehny jo pari yllärivierailua niin, että oon just heränny ja mun sinisissä flanelihousiussa joissa on pöllöjä. Ajattelin et oon tosi kiltti ja ihana ja todella hurmaavan seksikäs kerranki, ja laitan mun sukkahousujen (jotka on kiskottu tisseihin asti) sijaan seksisukat (LP:n antama nimi, se sentään osas arvostaa) aka stay-upit ja viittin meikata jne.

Koska M:n “see u in half” kesti puoltoista, ehin juomaan itteni humalaan ja nukahtamaan sohvalle, niin että heräsin ku auto ajo pihaan. Ainut kommentti jonka sain mun todella kuumasta (NOT) ja pyntätystä ulkoasusta oli et oot aika burleski.

Mä kävin pussailee mun lemppariaussimiestä Jasperia

Ja mulla ja Mattylla oli viel vähän enemmän vaikeeta..

Mulla on kriisi M:n kanssa kun se erehty arvostelemaan suomalaisia poikia eilen, kaikki suomalaiset on kuulemma vaan känniääliöitä jotka esittää surffareita. Tää mielipide perustuu siihen miten ruotsalaiset pojat käyttäytyy balilla, ne kaks asiaa on luonnollisesti täydellisen sama asia ja kertoo ehdottomasti siitä millasia kaikki kotisuomen pojat on. Mulla nous pieni sellanen leijonaemo-reaktio kaikkia suomipoika kohtaan ja räjähdin tolle yhelle kunnolla. Mutta ihan totta, ihan ku se surffaus ois joku maailmankaikkeuden hienoin asia. Ne jotka ei sitä voi sääolosuhteistajohtuen harrastaa niin esittää vaan olevansa surffareita vaan koska se on niiiin cooooool. Mun teki mieli sanoa siinä vaiheessa sille, että sen yks hyvä kaveri on sanonu että M surffaa luultavasti vaan sen takia, että niin saa paremmin tyttöjä. Voi kohta lähtee metsästää ihan muita tyttöjä ja mä etin tältä typerältä saarelta jonkun suomalaisen feikkisurffarikänniääliön. NIIN.

Käytiin kattomassa Harry Potterin viimenen osa ja haaveiltiin Harry Potter 3D-laseista

Kuvitelkaa pojan ilme kun kaivaa noi esille ensitreffeillä leffassa ♥ Oisin voinu laittaa noi päähän mun ja Prinssi Harryn treffeille!

Ja se kriisi senkun syveni…

Aamulla tapahtu jotain, mikä sai mut taas miettimään sitä, onko tällä suhteella ollenkaan tulevaisuutta. Mä kömmin ihan kaikessa rauhassa puoliunessa vessaan, johon reitti vie vaatehuoneen läpi. Siellä hyllyllä näin jotain mikä karisti kaikki unihiekat. Mun poikaystävä omistaa metrohousut. METROHOUSUT!

Mä myös pohdin tosi paljon sitä vauvan hankkimista.. Varsinkin kun ihana Baby Havanna, kaverin vauva joka synty keväällä aiheutti rakkauskohtauksia..

Mun mielestä on epäreilua kun kaikki mun kaverit jotka on nyt saanu vauvan hehkuttaa sitä, miten helppoja ne on, kaikkien lapset nukkuu sen 7-8h tuntia yössä eikä oikeestaan itke koskaan. Onko tää joku salaliitto jolla mut saadaan hankkimaan vauva / hoitotädiks siinä uskossa että kaikki on enkeleitä? Vai eikö kukaan halua myöntää että se oma pikkunen on ihan monsteri joka herättää tunnin välein.. Oon oikeesti pohtinu tätä tosi paljon. :D

Vuorossa oli myös vihdoin reissu Nykkiin, jota olin odottanu.. no hetken!

Viikossa yritettiin nähä kaikki tarpeellinen joka Nykissä on pakko nähä. Ei riittäny mihinkään. No eiköhän sinne vielä joskus pääse uudestaan!

Tein myös heräteostoksia netissä..

Arvatkaa mitä just tein? Ostin lennot Balille! Jee jee jee! Lähen 17.8 ja siitä kaks viikkoa grillaan itteeni Indonesian auringon alla. Oon ihan superinnoissani ja tekis mieli pakata ja mennä odottamaan lentokentälle jo nyt!

ELOKUU

Pääs pitkästä aikaa taas rannalle..

Ja sitten koitti se päivä..

Tänään ois vuorossa kaveripariskunnan kihlajaispirskeet, joihin  mua ei varsinaisesti ihan kauheesti kiinnostais mennä, kun yskin koko ajan puolikkaan oravan kokosia räkäpalloja, mutta en raaski jäädä poiskaan. 

Eli toisinsanoen, mä tapasin A:n.

Anna laitto mulle sillon ennen niitä kihlajaisia viestin, et siel on sit yks tyyppi jonka mukaan et saa lähteä. 

Anna ja S lähti kotiin ja mäkin tein silleen puoliks lähtöä, eli katoin A:ta vihasesti että etkö nyt tajua että mun pitäis lähteä kotiin, ku se kaappas mut kainaloonsa ja sano et lainaa mua jatkoille läheiseen baariin viel  pariks tunniks. Tässä vaiheessa päivittelin teille fb-statusta, että kuka hitto on Matty. Pussailtiin jossain parkkiksella, ettei kukaan muka vaan nää jne.

Se tunne, kun on menossa pojan luo yöks ja sulla on päällä ihoväriset mikrokuitualusvaatteet ja ihokarvotus joka odottaa vahausta, eli sitä on pitäny kasvattaa jo muutama päivä. Priceless.

Ja se tunne kun kiipeet parvekkeelta (tuntu kauheen hyvältä ajatukselta aamukuudelta) alas pakenemisaikeissa, tajuut että unohin neuletakin ja kipeet parvekkeen kautta takas sisään ja haet sen perkeleen neuleen  ja kiipeet uudestaan parvekkeelta alas niin että taksikuski joka odottaa ulkona kattoo sua hetken jos toisenki.

Toi oli ihan sairasta. Olin sen jälkeen kun olin jutellu A:n kanssa vartin varma, että meen sen kanssa naimisiin. Siinä vaiheessa kun S sano että A oli kyselly musta, niin olin jo tilaamassa hääpukua Juulialta. Tää on tapahtunu mulle tasan kaks kertaa elämäni aikana, että joku tulee ja hurmaa niin täysin, että mitään paluuta ei ole.

A kysy mulle että lähenkö Balille selviimään jostain isosta erosta, ja tätä menoa oon kyllä lähössä. Saan itteni yhessä illassa niin hukkaan, että tarviin itteni löytämismatkaa sen jälkeen enemmän kun pitkään aikaan.

Olin tosi huonona, kun tuntu siltä että petän Mattyn ihan täysin. Joo ei me tavallaan seurusteltu, mutta olin kuulema eka tyttö jota se oli katellu niin tiiviisti niinkin pitkään. Tai kun se kerrankin on sikailematta, niin sitten mä meen ja teen jotain typerää.

Mutta joo, kai tää tästä, se Bali reissu tulee enemmän tarpeeseen ku oisin uskonukkaan. Aion vuokrata laitesukellusvehkeet ja viettää kaks viikkoa uima-altaan pohjassa niin ettei mun vaan tarvi puhua kellekään, meditoin vaan sielä ja saan ahaa elämyksen tähän tilanteeseen ja keksin samalla lääkkeen syöpään. Siinä mun loman tavote. Pysyn kaukana jokaisesta miehestä kun niistä ei oo ku haittaa.

Ja taas piti opettaa uus mies suomalaisille tavoille..

näille kun sanoo että oli good time, niin se on ihan plaah, ja kaiken pitää olla aina niin magnificent ja splendid ja et ois great to see you ni se on suorana käännöksenä että toivottavasti ei tavata enää koskaan. Suomalaiselle pojalle kun sanot et RAKASTAISIN nähä uudestaan pian, niin poika katois kun pieru saharaan. Matty on jo tottunu siihen että oon jatkuvasti tosi rude, mutta A:lle se on ehkä uutta.

Toi on mulle edelleen ongelma ja siitä tulee jatkuvasti sanomista.

Nojoo, näin A:n sitten uudestaan (no shit.. :D ) Viikko meijän ensikohtaamisen jälkeen.

Se pyys mua joihinki tupareihin, mutta ajattelin että ois ollu ehkä outoa pamahtaa paikalle kun oon nähny A:n kerran ja karannu keskellä yötä parvekkeen kautta, “joo moi oon Meri, meil oli tavallaan sellanen yhen illan juttu, mut ei sit kuitenkaan, beiget alusvaatteet ja sääret joiden karvasuudesta keskiverto turkkilainen mies ois kateellinen u know,  ja tää on vähän hassua olla täällä ku en oikein tiedä että mitä toi A musta haluaa ja mulla on tavallaan yks M jonka kans jutut on vähän ristissä, mut tosi kiva tavata ja onnea uuteen kotiin!”

ja niin oltiin auttamattomasti kahen miehen loukossa.. :D

Saanko pitää ne molemmat? Vaikka vuoroviikoin?

t. moraaliton paska

Noh, mä lähin Balille selvittelemään päätä ja sillä aikaa Henna sai taas puheenvuoron. (Voitkin hoitaa mun blogin päivityksen muru sit ku oon Vaasassa ♥)

tein teille pikapäivityksiä altaan reunalta…

ja tutustuin ihaniin ihmisiin ja näin ihanaa Arezia pitkästä aikaa ♥

Ikävä kyllä…

Mä en oo ihan varma miten tää juttu on menny, mutta mä oon ilmeisesti kesken Owenin lauseen bongannu sen pipopäisen kaverin, jonka pipon oon eka varastanu ja kadonnu paikalta jonnekkin toiselle puolelle tanssilattiaa riehumaan jorailee se pipo päässä. Kun tää pipopää, X, tuli hakemaan kadonnutta omaisuuttaan takas oon kieltäytyny luovuttamaan sitä pipoa,  ellei se pelaa mun kanssa juomapeliä ja ollaan loppujenlopuks hengailtu koko ilta yhessä. Lähettiin yhtämatkaa baarista, ja oon mm. meinannu kaatua paikallaan olevan skootterin päältä selälleni maahan (joku paikallinen onneks pelasti mut) ja kun ollaan päästy X:n luo (en oo ollu kykenevä kertomaan missä mun hotelli on, en tiiä oliko tää joku mun oma juoni päästä sen kainaloon nukkumaan, kuulostais kieltämättä multa) niin oon kaatunu sänkyyn poikittain ja nukahtanu.

MAALISKUU

Maaliskuu alko mun osalta aika ikävästi, mun mummo oli pitkään kipeenä ja loppujenlopuks nukku pois. Se tunne kun oot toisella puolella maailmaa erossa perheestä kun jotain tollas tapahtuu, on jotain ihan hirveetä, enkä toivo sitä koskaan kellekkään. En pystyny menee hautajaisiin, koska en ois koskaan selvinny niistä lentomatkoista Suomeen. Tavallaan se kaduttaa ja oisin voinu selvitä paremmin koko asiasta, kun se että jätin koko jutun väliin ei tavallaan tehny sille surulle missään vaiheessa mitään päätöstä. Tajuutteko pointin. :)

Olin pari kuukautta ihan paskana ja se näky myös blogissa, pyörittelen ite itelleni silmiä kun luen tekstejä tolta ajalta, niistä puutuu kokonaan kaikki elämänilo ja mielenkiinto mihinkään. Kiitos teille ihanille, jotka jaksoitte roikkua perässä ton tylsemmänkin vaiheen yli. Nyt vasta tajus itekkin miten hyvin se näky ulospäin, ettei kiinnostanu muu kun itkee peiton alla ja olla rauhassa kaikelta. Tai itseasiassa teiltä tais tulla jo sillon kommentteja, että vaikutan masentuneelta, mutta väitin itsepintasesti vastaan. Että vaikka veikkailut tälle alakuloisuuden syylle olikin metsässä ja pahasti, niin ootte ollu paljon paremmin perillä asioista kun mä ite.

Mutta joo, kyllä mä jotain sain blogin puolellekkin aikaseks.

Kuten kerrottu, niin mun enkun taito ei ollu mitenkään parhaassa jamassa siinä vaiheessa kun tänne lähin. En ollu käyttäny sitä kunnolla pitkään aikaan ja lisäks olin puhunu/kuunnellu pari vuotta enemmän ruotsia kun poikaystävä / duunikaverit oli ruotsinkielisiä. Lisäks mua vaivas suomalaisille ominainen “en voi puhua jos en puhu oikein”-kammo.. Mutta kummasti siitäkin on päässy eroon.

Eli siis älkää antako sen heikon kielitaidon haitata tai estää teitä lähtemästä mihinkään. Ladot sitten vaikka sanoja perusmuodossa yks toisensa perään jos ei muuten mee perille, kyllä se kuuntelija ymmärtää. 

Mun englanti ei oo vielläkään lähelläkään täydellistä ja lausun edelleen sanoja ihan miten sattuu. Välillä on lannistavaa kun on ehtiny sanoo toiselle “hey” ja sieltä tulee heti kysymys että mistä maasta oot. Mutta toisaalta se on myös se millä erottuu joukosta :D Harrykin sano et oli ekan kerran huomannu mut siks ku olin puhunu jotain ihan ihmeellistä siansaksaa puhelimeen ku kävelin ohi. Kannattaa siis tulla ausseihin ja kävellä ympäriinsä puhuen suomea, niin jo alkaa miehiä lankeemaan jalkoihin.

Kun ei itteään huvittanu kirjottaa niin laitoin sitten H:n hommiin.

Merin logiikkaa on ihan voittamaton. Joskus sain keskellä yötä epämääräsiä känniviestejä liittyen Merin pitkäaikaseen märkien unien kohteeseen. Viestistä kävi ilmi, että neiti oli samaisena yönä pommittanu myös ko. Henkilöä samanmoisilla epämääräsillä viesteillä, ja kun kummastelin, mistä Meri oli sen numeron käsiinsä saanu, vastaus oli kovinkin selvä: ”Ei mulla mitään numeroa ole, Findilla on” No siis daaaa, miten en ollu tota tajunnu! :D (Mä haluan tässä vaiheessa esittää todella syvät pahoittelut kaikille fonectan työntekijöille)

Mun ja C:n ongelmat alko…

Lähteminen ei ollu ehkä kuitenkaan se paras idea, koska olin suhteellisen herkässä mielentilassa ja loukkaannuin C:lle mm siks että se kehtas arvostella Franklinin nimeä ja ehdotti että lausuisin sen jotenkin ranskalaisittain jollon mun transukissa kuulostais ees vähän tytöltä.

Ja siitä kirjotettiin kilometritolkulla päiväkirjaan…

Ja vietettiin aikaa rannalla…

Mua on pyydetty ulos jo kahesti kun oon maannu rannalla, ja sunnuntain treffiehdokas ois voinu olla ihan söpö jos se ois ollu ees vähän nuorempi kun mitä mun isi on. Kieltäydyin kohteliaasti vedoten poikaystävään jonka jälkeen mun piti vielä vartin verran kertoa mun ja  mun uuden mielikuvituspoikaystävän suhteesta tälle herrasmiehelle. Tultiin yhessä siihen tulokseen että mun poikaystävä taitaa olla aikamoinen kusipää koska se viettää sunnuntaita tehden töitä eikä mun kanssa. Eli mulla ei siis mene hyvin, kun jo mun mielikuvituspoikaystäväkin  osottautuu täydellisesks mulkuks.

Listattiin unelmamiehiä ja naisia..

(noi listat pitää tehä taas uudestaan jossain vaiheessa! Siis haloo, missä on Rakel  Liekki mun naisten listasta?)

Tavattiin Herra Siirappi..

Mä kerroin että tapasin viikonloppuna sen yhen pojan. No sen lisäks että se piinaa mua soittamalla mulle n. 7 kertaa päivässä johon vastaan ehkä kerran tai soitan takas siinä vaiheessa kun siltä on tullu kolme “call me!” viestiä. No nyt se ehdotti mulle toissapäivänä (kyllä, kolmen päivän tuttavuuden jälkeen) että se veis mut kattomaan kenguruita. Joo kuulostaa kivalta, ainut ongelma että tää paikka mihin se haluaa viedä mut on 5 tunnin ajomatkan päässä ja se ehdotti että oltais pari päivää jonkun sen tuttavapariskunnan luona koska tyhmää ajaa edestakas sellasta matkaa. Että sellaset toiset treffit sitten. Miten se meinaa esitellä mut? “pokasin baarista yhen kännisen suomalaisen juopon ja ajattelin että tuon sen tapaamaan teitä” 

ja jossain mielenhäiriössä lähettiin treffeille sen kanssa..

joka ikinen asia mitä teen on tän tyypin mielestä mahdottoman söpöä. Siis kaikki. Se pitää myös toki aina kertoa erikseen “oh honey, you are so cute” ensinnäkin, mikä vitun honey? Mä oon kaukana hunajasta, ettäs tiedät. Siihen söpöyteen en ees lähe sen enempää puuttumaan. Ainiin, ja tähän se lausahdukseen kuuluu myös yleensä sellanen poskesta nipistäminen. Oonko mä 3 vuotias? Nojoo, enivei, tän kahden tunnin sisään se sai mahdutettua KOLMETOISTA kertaa lauseen “oh honey, you are so cute” ihan totta. Kolmetoista. Käyn oksentamassa välissä.

Aloitettiin 31 päivää haaste.. Joten jaarittelin sitten kuukauden verran sellaisista aiheista kun MINÄ ja mun Ensirakkaus. Oon muuten tosi ylpee itestäni että sain ton haasteen loppuun.

Haluisin myös uskoa että se mikä ei tapa vahvistaa. Ja että sitä vanhana katuu enemmän niitä asioita mitkä jätti tekemättä kun mitkä teki. Ja että se mun täydellinen ruskea kiharahiuksinen ja mustiin pillifarkkuihin ja converseihin sonnustautunut prinssi saapuu valkeen ratsunsa kanssa hakemaan mua kotoota ihan minä päivänä tahansa.

HUHTIKUU

Jatkettiin edelleen sitä haastetta.. (että mun blogi on ollu huono! :D) ja välillä kun ei kiinnostanu pysyä aiheessa, niin itse omia otsikoita.

Tän päivän aihe ois ollu “toinen hetki”, mutta koska se on musta ihan ääliöaihe, niin sen sijaan listaan mun suosikki tv-sarjat :D

Pohdittiin koko blogia ja saatiin se hiton haaste vihdoin loppuun!

Teistä kuitenkin se 99% on mulle täysin tuntemattomia ihmisiä ja vaikka tää aikamoista sosiaalipornoa onkin, niin uskokaa tai älkää, niin on helpompi jättää tilittämättä kun sydämeen sattuu niin, että luulee kuolevansa, kun tietää että niitä “no kai se nyt lemppas sut kun oot niin läski”-kommentteja tulee ainakin se muutama.

Aivopesin teitä Wonderbran käyttäjiksi ja opastin rintsikoiden ostossa.!

Niissä tuki on kaaritukien sijaan tukena tollaset kädenmalliset (kuvassa) tuet ja efekti on melko sama, kun sulla olis kotitonttu kannattelemassa rintoja ylhäällä. 

Löydettiin meijän lempparibaari, Avenue!

Siinä vaiheessa kun Elsewhere:n ovella ilmotettiin että  sisällä ei oikeestaan oo ketään, niin meinas usko jo loppua. Ajateltiin että mennään käymään äkkiä jossain toisessa baarissa ja mennään myöhemmin takas. Mentiin ekaan baariin joka vastaan tuli. Juotiin siiderit ja baaritiskiä tuijoteltaessa, todettiin että hitto. näillähän on mustikkalikööriä. Kun ilmotettiin baarimikolle, että halutaan shottilasit sitä ja kermavaahtoa päälle, saatiin vähintäänkin hullun maine… No kun niitä mustikkashotteja ei koskaan voi juoda vaan yhtä, niin eihän siitä mitään hyvää seuraa.

Nykysin kun kävelee Avenuen tiskille niin tarvii nostaa vaan sormen pystyyn ja saa mustikkashotin eteensä. Kätevää.

Listattiin myös Australian Aakkoset yhteen postaukseen, että ette olis niin sekasin niiden kirjaimien kanssa.

TOUKOKUU

Mun lemppari poika Mathias oli käymässä Ruotsista Ausseissa, joten hengailin aika paljon sen kanssa. Kokeilin jälleen kerran surffausta eikä vielläkään.

Sain luvan jäädä pois baarikeikalta jos lupaan kokeilla surffausta huomenna. Pojat tarvii kuulemma jotain nauramisen aihetta. Eli yö aikaa löytää jostain mun sisänen Kelly Slater.

Oli ihan outoa puhua ruotsia pitkästä aikaa, varsinkin kun alkuun mun ruotsinkieli sisäls enemmän englanninkielisiä sanoja kun niitä ruotsinkielisiä.. Mutta kyllä se siitä lähti sitten sujumaan, muutaman siiderin jälkeen varsinkin. Loppuillasta suju jo niin hyvin että toivotin taksikuskille god nattit.

Nykysin kun puhutaan niin puhutaan vaan englantia. :D  En oo ikinä ollu hyvä kielissä ja näköjään mahtuu päähän tasan kaks kieltä kerralla.

Tohon aikaan aloin myös hengailee enemmän Mattyn kanssa ja mulla oli kauhee ongelma kertoo siitä teille. Tai olin just pari kuukautta aiemmin ilmottanu että hengaan sen kanssa, koska se ärsyttää C:tä ja sit olinki yht’äkkii iha ihastunu siihen. Se ja Mathias potki mut ylös tosta mun masistelusta oikein tehokkaasti

Hajosin myös todella pahasti kun Suomi voitti MM-kisat. (Mikälii jollekkin on jäänyt epäselväks, niin vihaan jääkiekkoa sydämeni pohjasta ja oon se joka tuulettaa aina ensimmäisenä kun Suomi putoo jatkosta)

Mä jään tänne

Koitti myös vihdoin se paljon odotettu Suomen vierailu! Joka oli ihan kivaa vaihtelua, kun Ausseissa paino talvi päälle..

Ja Suomiloma- alotettiin päiväristeilyllä Tallinnaan perheen kanssa…

Lähettiin aamulla yheksän aikaan ja tultiin takas viimosella laivalla niin, että oltiin suomessa joskus 23. Oli aikamoinen “tervetuloa todellisuuteen ja suomeen”-retki, kun jengi on aivan pelti kiinni aamusta iltaan. Ihan hirveetä katottavaa miten kännissä ihmiset on ja huutaa sitä suomea kovaan ääneen. Puhuin kiltisti kaikille englantia ja kun kaks myyjää kysy et mistä oon, teki kovasti mieli valehdella.

Käytiin mökkeilemässä ja ilkee äitipuoli ansaitsi taas ilkee-etuliitteensä.

Muuten olin töissä, näin kavereita ja nautin suomen keväästä ♥

 

Sellasta. Jatkan taas parin päivän kuluttua :)

Ihan alkuun, ennenku unohan niin Viiniblondeissa ois muutama kuoharisuositus vuodenvaihteeseen!

Aina välillä on niitä päiviä, kun kattelee päivänasukuvia ja saa päivän naurut niistä ilmeistä. Sit on niitä päiviä kun ei kiinnosta yhtään olla kuvattavana, mutta kun blogiinki pitäis saada jotain kuvia (dear Matty, odottelen edelleen niitä paidattomia kuvia…) Näitä kuvatessa oli yks niistä.

No mutta joo. Mun päivän kriisi numero 1 on uuden vuoden kanssa, ku en tiiä mitä sitä tekis. Tai että lähtiskö Byron Bayhin vai onko A:n seuralaisena jossain sen kaverin uudenvuoden bileissä. Pitäis ostaa uudenvuodenmekkojuttu, eikä mua huvita yhtään astua varpaallanikaan yhteenkään vaatekauppaan. Vanhoja mekkojahan ei voi käyttää! Ja mä sitä paitsi inhoon uuttavuotta. Tosin täällä sen ehkä kestää ku ei oo kylmää ja märkää.

Mun kriisi numero 2 on mun hiusten kanssa. Mun on pakko leikata niitä, inhoon kun ne on liian pitkät ja toisekseen latvat on niin kamalassa kunnossa ettei oo koskaan kellään ollu. Mietin että oisin varannu suomessa ajan mun vakkari kampaajalle, mutta en tiiä uskallanko kun se iskee sakset mun kurkusta läpi kun näkee mitä oon tehny mun hiuksille. Tietty vois mennä jollekkin vieraalle, CityDealis on aina tarjouksia, mutta sit jos ne ei tajua että se kaks senttiä on oikeesti kaks, eikä kymmenen. Tai että mä en halua kaikkia huonoja hiuksia pois (musta tulis kalju) vaan vaan ne kaikista kaikista kaikista pahiten haarottuneet. Onks mun lukijoiden joukossa hyviä kampaajia? :D

Ja kriisi numero 3 on se, että mulle kasvo juurikasvu yhessä yössä, enkä löytäny kaupasta mun suosikkiväriä enkä  uskalla kokeilla mitään muuta, kun oon jo pari kertaa värjänny tän tukkani vihreeks.. RANKKAA.

A tuli aamulla surffaamasta ja toi tulleessaan puolen rannan hiekat taas vaihteeks mukanaan. No kattelin vissiin niitä hiekkoja niin vihasesti, että A ihan itse kiltisti kävi hakemassa imurin kaapista..

A: babe, what is this?
M: well, i’m happy u asked, it’s vacuum cleaner.
A: no shit… can i ask why there is duct tape on it?
M:…öh.. a funny thing happened…

Mulla oli eilen pieni torakanmetsästys päällä ja koska olin imuroinu just vähän aiemmin (ne edellispäivän hiekat siitä ovensuusta) (oon kyllä niin huippu vaimokokelas ettei järkee!) niin imuri oli silleen sopivasti käsillä. Imuroin sen torakan ja olin tosi voittajafiiliksellä hetken, kunnes sain päähäni, että se torakka kiipee sieltä putkesta pois, kun niiden pitäis selvitä suunnilleen kaikesta. En uskaltanu siis tehä muuta ku tuijottaa sitä imuria kauhuissani. No jaoin tän asian tuolla facebookin puolella ja Elina kerto teipanneensa jesarilla oman imurin putkensa kiinni muurahaismetsästyksen jälkeen. Eiku imuri päälle siks aikaa että etin teipin (luotan siihen ettei se pääse pois kun se on päällä) ja teippasin putken suun kiinni ja uskalsin jatkaa elämääni ilman että tarvii pelätä sitä torakkaa. Mulla oli tarkotus ottaa teippi pois kyllä aamulla, mut sit unohin sen…

A:n kaveri tuli käymään äsken ja tottakai herran oli pakko jakaa tää mun teippausoperaatio sen kanssa ja nyt ne naureskelee mulle tuolta keittiöstä ja mä yritän näyttää tärkeeltä ja kiireiseltä ja kirjottaa tätä juttua ja olla huomioimatta niitä. Arvatkaa vaan tietääkö tästä huomiseen mennessä jokainen sen kaveri.

KAUHEEN RANKKAA.  Huomaa sen jo kuvistakin.

:D

 

Noniin.,

Aiemmin jo alotettin, mutta syvennytään vielä vähän  tarkemmin tähän kuluvaan vuoteen ja muistellaan, mitä sitä tulikaan tehtyä..

En viime vuoden vastaaviin (löytyy täältä, täältä ja täältä) kirjottanu joulukuusta mitään, joten alotetaan sillä…

JOULUKUU 2010

Joulukuu alotettiin sairastelulla, taisin olla ekasta kahesta viikosta töissä ehkä 4 päivää, loppuajan kävin kuvailemassa poskionteloita ja hakemassa uusia antibioottikuureja Mehiläisestä.

Harrastettiin myös maakuntamatkailua ja käytiin juhlistamassa 40-vuotiasta setää Juankoskella.

Kolusin perjantaina jo Juankosken (molemmat) menomestat pikkuserkun ja isin kanssa  ja mulla on erittäin ikävä muistikuva musta ja isistä laulamassa karaokea pataruukissa ja mun hurjista lady gaga mooveista tanssilattialla. Lauantaina kun itse bileet oli, olin sen verran huonovointinen perjantaista, että a. myöhästyin juhlista kaks tuntia koska en kyenny nousemaan sängystä b. pysyin limulinjalla koko illan. Onneks mun suku on mun suku, että kaikkien mielestä oli vaan ihan hillittömän hauskaa, että alotin juhlat niinkin railakkaasti jo päivää aiemmin.

Hengailtiin “sen yhen” kanssa ja mietittiin, että mitä hittoa tuli tehtyä.

Mun televisiosta tulee NHL:ää. Ja jouduin äskön kattomaan kaks kertaa jonkun maalin kun se piti kelata, että varmasti näen kaikki kuviot. Ihan totta, haluaako joku urpon jääkiekkoilijan omaks, täältä irtois

Vietettiin yks viikonloppu vahtien hullua kissaa ja suunnitellen mun ja neljän tähden illallisen kokin häitä (vieläkö se tulee?!) käytettiin myös muutama hetki isin kiroamiseen alimpaan helvettiin. Syynä kolmen sivun ohje aiheesta “näin saat tv:n päälle” ja siihen kuuluvat kolme kaukosäädintä. Meni hetki. Helvetin kotiteatterit.

Teille tuli ehkä kertaa tutuks ekat aakkoset…

Mä en tiedä oonko kertonu siitä, että Annan poikaystävä on tehny ilmeisen kattavaa promotyötä Ausseissa, koska mulla tällä hetkellä neljä poikaa viemässä treffeille. “And yes, it’s official start of the “see which on of my friends can serenade Anna’s girlfriend” competition, but the way C and B carry on they would be lucky to get a stripper flash them some skin in a stripclub!”

Vietettiin videoviikkoa!

Ja kuvattiin maailman surullisin meikkivideo :D

Ihmeteltiin lumista Töölöä (minun kotikatu! ♥) ja aloteltiin Solariumkuuria Ausseja varten…

Rauhotuttiin Jouluun ja vedettiin kinkkuövereitä..

Vedettiin pakkaushermoromahduksia..

Eilen sit ryhdistäydyin ja kävin pakkaamassa loput kamat Töölössä, 10h itkupotkuraivareita. Tosin viimeset tunnit olin niin raivona pakkaamiselle, ette jos en keksiny jollekkin asialle paikkaa, niin heitin sen suoraan roskiin. Pidän itestäni varmasti todella paljon siinä vaiheessa kun kotiudun takas Suomeen.

Ja joulun  jälkeen muutinkin sitten äitin helmoihin muutamaks viikoks..

Voisin tottuu tähän äitin luona asumiseen, aamusin valmis aamupalapöytä ja tuoretta leipää ja iskäpuoli joka kaivaa mun auton lumesta ja peruuttaa pois pihasta (ekan kerran ku kokeilin ite ni törmäsin roskikseen) (muru älä lue tota äskeistä lausetta, oon oikeesti hyvä kuski)

Menetettiin lopullisesti usko ihmisiin alennusmyynneissä..

Meillä pyörty asiakas. Myyjän (mun mielestä luonnollinen) reaktio oli mennä auttamaan tyttöä joka tuupertu maahan. Kassalla asioineen reaktio “kai hei palvelet mut eka!?”

No.. Todella pahasti.

Mun mielestä jokaisen ihmisen kuuluis olla elämänsä aikana sen verran kaupassa duunissa, että oppis helvetti käyttäytymään sielä. Voin kertoa teille mm. sen, että sitä purkkaa oo pakko liimata siihen pöytään jossa on t-paitoja tai ees sovituskopin seinään. Tai sitä limutölkin tarvitse jättää pöydälle josta se kaatuu kuitenkin vaatteiden päälle. Uskokaa tai älkää niin terveyssiteiden / käytettyiden tamponien paikka ei ole sovituskoppien peilit / naulakot. 

Vuodenvaihdetta juhlittiin kotona juustofondueövereiden parissa ja pikkuveikkojen kännikuskina toimien.

TAMMIKUU 2011 

Puuhattiin viimosen työpäivän kunniaks vadelmajuustokakku ja jaettiin ohje teijänkin kanssa..

Juhlittiin läksiäisiä ja yritettiin viettää aikaa kavereiden kanssa mahdollisimman paljon.. Bloggailu jäi siis vähälle..

Poden järkyttävää pakkausahdistusta, tiedän itekkin että mulla on liikaa tavaraa mukana, mutta kiinnostus 0 enää avata matkalaukkua ja alottaa “tarvitsenko tätä todella”-rumbaa uudestaan. Mun haave alle 15kg laukusta on haihtunu jo ajat sitten ja nyt yritän epätoivosesti saada isompaa laukkua pysymään alle 20kilossa.

Kuukauden suurin juttu oli tietysti siis muutto tänne.. Ja vihdoin se koitti!

Täällä ollaan! Päästiin ehjänä perille, 30h ja risat matkustamista takana, vähän väsyny olo. Lisäks matkalaukut on kai  jossain päin Kiinaa mutta kaipa nekin joskus tulee perille asti (toivottavasti)

Ja alotettiin pakkomielteily C:stä..

Edelleen hengissä, pienessä sekavuustilassa ehkä koska C pelmahti just paikalle, enkä pysty hengittämään normaalisti.

Päästiin muuttamaan meijän ekaan kotiin ja blogi tarjosi runsaasti kuvaoksennuksia ympäristöstä.

Innostuttiin BIG W:ssä ja osteltiin “kaikkea pientä kivaa” kotiin..

Mun ja C:n ensitreffit tarkotti yhteistä viikonloppua Byron Bayssa… Onneks Anna ja S tuli esiliinoiks… En tiiä oonko kertonu tätä, mutta siinä vaiheessa kun oltiin menossa nukkumaan (mulla oli oma patja S:n teltassa) niin S heitti mut pihalle teltasta. (silleen puolitosissaan) joten jouduin menee C:n viereen nukkumaan. Olin todella pahoillani tästä.

Alotettiin se “lähen ausseihin surffaamaan”-projekti.

Kokeilin myös ite ekan kerran surffausta, enkä varsinaisesti ihan yltäny viel Kelly Slaterin tasolle, vaan keskityin lähinnä vilauttelemaan tissejä kun putosin laudan päältä jo siinä vaiheessa kun pääsin makaamaan siihen. Täytyy ehkä ostaa sellaset bikinit joiden tarkotus ei oo minimoida rusketusrajoja vaan mahdollisesti myös pysyä päällä.

Hoidettiin käytännön asioita..

Käytiin eilen hoitamassa taas muutama pikkujuttu pois alta. Haettiin mm +18 kortti, jolla siis lähinnä että saa ostettua alkoholia ja pääsee baareihin. Suomalainen ajokortti on tähän asti toiminu melko kivuttomasti, mutta ihan vaan varmuuden vuoks. Katottiin kartasta paikan osote ja lähettiin tarpomaan kun ajateltiin että parin kilsan matka menee helposti kävellen. No Australia ei oo se ihan tasasin maa ja kolmen kilometrin, muutaman hikilitran ja palaneiden hartioiden jälkeen päästiin perille. Oletin että korttiin voi käyttää passikuvaa niinkun kaikkiin muihinkin kortteihin, mutta EI. Ne kuvat otettiin sielä paikan päällä. Turha sanoa kai että mulla oli kaiken ton päälle ihan jäätävä krapula enkä ollu viittiny meikata.

En oo muuten käyttäny tota korttia kertaakaan kun en kehtaa esitellä tota kuvaa :D

…Turhauduttiin byrokratiaan.

Mulla ei esim ole pankkitiliä, koska mun suomalaisesta pankkitiliotteessa ei oo mainittu mun keskimmäistä nimeä. 

Mä photaroin loppujenlopuks sen keskinmäisen nimeni siihen pankkitiliotteeseen ja johan kelpas.

Seuraavalla viikolla juhlittiin Australia Day:ta..

Ja kirjotettiin mun ja Mattyn ensikohtaamisesta täysin tietämättönä siitä, mihin se kaikki johtaa…

Sulkapallo muutaman drinkin jälkeen oli ihan hulvattoman hauskaa. Varsinkin mun mielestä, mun vastustajaa ei luultavasti ihan kauheesti naurattanu kun huiskin palloa minne sattuu.

Ja opittiin käytännössä mitä se surffivaimoilu voikaan olla…

Silti ei naurattanu yhtään kun toi yks lähti aamuviideltä surffaamaan ekan kerran ja tokalla kerralla ruhtinaalliset kaks tuntia myöhemmin pakotti mut rannalle mukaan että saisin itteni hereille merivedessä

HELMIKUU

Tehtiin pojille SUOMALAISIA lihapullia ja vietettiin suomi teema-iltaa..

Juhlittiin Aasiahenkisesti..

..ja ennen muuttoa tutustuttiiin vielä vähä Australian eläimistöön…

Unohtamatta tietenkään unohtumattomia ensitreffejä Mattyn kanssa ja sitä edeltävää hiustenvärjäysepisodia…

VOI HELVETIN PERKELE IHAN OIKEASTI!

Se poika jota löin sulkapallomaillalla kysy että jos haluisin nähä sen tänään

Lopputuloksesta kerrottakoon sen verran että keltasessa valossa mun hiukset on vihreet ja kylmässä valossa siniset. Seuralainen saapuu 10minuutin päästä, ja yritän tuhota pulloa valkkaria ihan vaan siks että en miettis tätä tukkaa.

Olen siis varsin ihastuttava nainen; ensitapaamisella hakkaan sulkismailalla ja toiseen tapaamiseen meen siniviherhiuksisena ja humalassa. Ah mikä saalis mä olen.

Mä löysin asunnon johon rakastuin palavasti noin 5 sekunnissa…

Muutettiin ja päästiin muiden nurkista pyörimästä!

Ja ja sisustettiin…

pohdittiin mun ja C:n suhdetta..

En edelleenkään tiedä miks se tykkää musta (oletan ainakin, että tykkää ainakin vähän) kun puolet ajasta tuijotan sitä suu auki ja kuolaan ja oon täysin kykenemätön kommunikoimaan mitenkään.

Nautittiin Australian kesästä..

Ja kuukaus huipentukin Soundwaween..

Jatketaan tästä ylihuomenna :)

Joulusta on selvitty jotenkin hengissä. Olin jossain vaiheessa tosi huonona ja kattelin jo lentoja himaan, mutta 1500e menolipusta oli vähän turhan suolanen varsinkin kun tossa parin viikon päästä on valmiiks maksettu lippu kotiin… No tulipahan vietettyä ainakin erilainen joulu.

Aatto kulu A:n kainalossa sohvalla maaten ja herkkuja syöden. Olin aika häntä maassa ku puhuin pitkään äitin kanssa aamulla skypessä ja koti-ikävä jyräs päälle, mutta onneks A jakso katella mua vaikka itkinki joka toinen hetki ja taputella päälakea, että kyllä se siitä syö lisää suklaata. Joulupäivänä olin vaan kaverilla syömässä, sit aikasin  kotiin ja nukkumaan.

Eilen oli pitkästä aikaa aurinkoinen päivä joten parkkeerasin tohon lähipuistoon viltin ja kindlen kanssa ja vietin aamupäivän lukien. Mattylta tuli jossain vaiheessa viesti että oonko kotona jos se tulee käymään. Matty on puhun viimeset kaks kuukautta, että lähdee Boxing Dayna Balille. Kysyinki sillee varovaisesti, että eikö sun pitäis olla jossain lentokoneessa/kentällä johon herra vaan totes että eiku mun mielestä ne lennot oli vasta 28. päivä, ootan koko ajan sitä puhelua jossa se kertoo että ne lennot ihan oikeesti oli 26.. No ei siinä mitään, oli kivaa nähä sitä vielä vaikka kerran jo jätinki sille jäähyväiset.  Hengailtiin meillä kävin vaimoilee ku se kävi surffaamassa ja onnistuin vihdoin pongaamaan sen ajokortin (nojoo pongaamaan = sen ajokortti tavallaan tippu sen housun taskusta kun se oli suihkussa..) niin että nyt tiedän herran iänkin. Hah, ihan hyvä saavutus tälleen vuoden jälkeen josta muutama kuukaus leikittiin jotain vähän kieroutunutta parisuhdetta.

Enkä ees itkeny ku se lähti, ku mulla oli niin kiire kertomaan Sannalle, että Matty ei ookkaan yli 40 ja koukuttunu botoksiin. Jee!

Tänään kävin aamulla shoppailee.. En tiedä mikä mielenhäiriö iski. Mä vihaan alennusmyyntejä. Sen jälkeen kun on muutaman vuoden joutunu olemaan kassan takana nää ekat aleviikot niin oon vannonu etten ikinä koskaan lähe siihen hulluuteen mukaan. No kummasti se unohtu ja kävin kaupoissa pyörähtämässä.   Tosin ostelin oikeestaan vaan tuliaisia / joululahjoja Suomeen.  Että tsemppiä vaan niille kaikille jotka kaupoissa on duunissa, yrittäkää jaksaa tää viikko niin perseestä kun se onkin :D

Tulin kotiin tuomaan kamppeet, pakkasin yhen laatikon suomeen lähtevää kamaa ja kohta pitäis lähtee A:n kanssa hakee ruokaa + leffaa. Yks koti-ilta A:n sohvalla lisää. Ihan kivaa, vaikka joka ikinen päivä minkä vietän lisää sen kanssa vaikeuttaa niitä jäähyväisiä tossa parin viikon päästä. Mutta mietin sitä sitten.

Kuvituksena toimi Franklin, jota kiinnosti kuvattavana olo selkeesti ihan älyttömästi!

Palataan! ♥