Tag Archives: Laos

2012 osa 2

HELMIKUU

Maailmanympärysmatkan eka etappi oli Thaimaa ja Bangkok. Astuin ekaa kertaa elämässäni Thaikkulanmaaperälle ja tykkäsin kyllä ihan hulluna. Mua harmittaa etten ostanu nyt lippuja niin et ois ostanu eka lennot vaan Bangkokkiin ja sit sieltä erikseen Balille, ois voinu takastulomatkalla pysähtyä shoppailemaan muutamaks päiväks.. No eihän sitä koskaan tiedä jos päätän huhtikuussa etten todellakaan oo tulossa takas Suomeen, niin saatan tehä Visarunin Bangkokkiin… No mutta takaisin aiheeseen.

Mitään kovin ihmeellistä asiaa tuolta ei ollu, loma meni ostoskeskuksissa ja niissä pakollisissa nähtävyyksissä pyöriessä. Lisäks molemmat kipeinä + jetlag oli jostain syystä ihan jäätävä, niin meni vähän puolivaloilla.

Kaikki Bangkokin postaukset näkee tämän linkin takaa.

Bangkokista jatkettiin Laosiin.

Laos ylipäätänsä oli mun vaatimus tolle koko reitille, varmaan monen muun suomalaisen tapaan olin ihastunu siihen kun se näytti niiiiin siistiltä Madventuresissa, joten sinne oli päästävä.

Meillä oli päivä Luang Prapangissa jonka jälkeen jatkettiin matkaa.

Luang Prabang oli rauhallinen kylä, jossa munkkeja ja paljon turisteja. Mut ei kuitenkaan niin pahasti, että sieltä olis kadonnu sellanen alkuperänen fiilis. Koko maailma vaan pysähty siel ja oisin voinu helposti viettää siel kaks viikkoa vaan tuijotellen seinää ja unelmoiden. Lupasin itelleni ekan kolmen minuutin jälkeen, että tänne on päästävä uudestaan ja vaikka noi alkureissun kohteet onkin jo vähän pimennossa niin sama fiilis on edelleen.

Oli luksusta istua pikkurafloissa ja tuijotella ohikulkevia ihmisiä. Tai maata raflassa patjalla tuijottaa kattoon. Tää on sellanen kunnon eat pray love – kohde jossa voi vaan rentoutua ja kokea valaistumisen (ootan sitä vielä, mut eiköhän se tästä kohta tuu)

Mulla on Laosista edelleen koneella varmaan 2000 kuvaa, vaikka oon yrittäny kovasti kovalevyä siivoilla.

Käytiin ennen Vang Viengiin lähtöä kattomassa Kuangsi Fall – vesiputous.

En tiedä johtuko se siitä, että ei ollu viel ehtiny kyllästyy, mutta tossa vaiheessa oli viel tosi innoissaan kaikesta ja jakso olla fiiliksissä vesiputouksesta ja sen kauneudesta ja ylipäätänsä ympäristöstä, kun pari kuukautta myöhemmin tuijotin Niagaran putouksia ja kohauttelin olkapäitä et aha, tässäkö tää nyt oli.

Kun oltiin käyty ihastelemassa vesiputouksia otettiin bussi sinne Vang Viengiin. Svenkka oli hehkuttanu paikan maasta taivaaseen ja takas kolmesti ja niin oli moni muukin. Tää on se paikka Riku ja Tunna ylisti elämänhienoutta traktorin sisäkumin päällä maaten.

Ton matkan ois voinu lentää, mutta tälläsille kermapersematkustajille toi bussikokemus oli ihan jees. Kuvitelkaa bussi jossa jousitusta ei käytännössä oo ja kapeet, epätaseset vuoristotiet. No vaikka oli perse oli hellänä, niin oli se ehdottomasti sen arvosta.

Mulle matkasta teki rakkaan toki myös se, että tutustuttiin Jorgeen ja Michealiin ihanaan.

Meijän oli tarkotus käydä syömässä ja käydä yksillä ennen nukkumaanmenoa, mutta törmättiin Jorgeen ja Michaeliin, Kanadalaiseen pariskuntaan joihin tutustuttiin bussimatkalla Vang Viengiin ja jotenkin se ilta venähti. Kolmen jälkeen Anna repi mut korvasta nukkumaan, just kun mulla oli oikeen mielenkiintonen keskustelu menossa pojan kanssa jolla oli musta silmä ja tiikerihattu päässä.

Vang Vieng oli ihan hullu paikka. Päiväohjelma suurimmalla osalla oli jotenkin näin: Heräät darrassa, meet aamupalalle jossa voit maata patjalla ja tuijottaa Frendejä jotka pyöri jokaisessa kahvilassa ja ravintolassa nonstop ja jos jaksat niin lähet tubeilemaan (eli lillumaan niillä traktorin renkailla jokeen) jos et niin makaat siinä samassa kohassa siihen asti että toteet että taitaa olla lounaan aika syöt lisää ja tuijotat lisää Frendejä tajuamatta mistään mitään. Päiväunet siinä ravintolassa on ihan sallittuja myös. Sit havahdutkin siihen että päivä on jo pitkällä, että jospa sitä menis suihkuun ja valmistautumaan iltaa varten. Sit samaan raflaan syömään ja juomaan ja sit baariin. Viideltä kotiin ja aamulla koko rumba alkaa alusta. Ja se oli ihan täysin hyväksyttävää.

Vang Vieng on vähän erikoinen paikka. En osaa päättää, että tykkäsinkö vai enkö Voi toki olla, että hengtattiin täysin väärässä seurassa, mutta musta tuntu että päiväohjelma meni about : Heräät darrassa – darra-aamupala – tubeilemaan – muutama tasottava – muutama tasottava lisää – dinneri – lisää viinaa, silmät liikkuu – 03:00 nukkumaan että voit aamulla herätä aamupalalle ja tubeilemaan. Jos oli liian paha darra tubeiluun maattiin ravintolassa X syöden ja tuijottaen Frendejä jotka pyöri joka ikisessä ravintolassa taukoamatta dvd:ltä.

Myös mä pääsin vauhtiin Vang Viengissä…

Hiippailin ovesta ulos ja kun pääsin hotellin pihaan, tajusin että mulla ei oo kenkiä jalassa. Punnitsin hetken että annanko mun 5 euron hennesin släbäreiden vaan olla, mutta koska en ollu ihan varma miten pitkä matka kotiin oli ajattelin että parempi vaan käydä hakemassa ne pirun varvastossut.

Ensimmäinen ongelma oli se, että Philipin huone oli käytävässä jossa oli myös 14 muuta huonetta eikä mulla ollu hajuakaan mistä ovesta olin just astunu ulos. Niinpä kokeilin varovasti paria ovea ennenku osuin oikeeseen. Philip heräs sopivasti siihen että hiivin sisään ja ilme oli aika wtf. Nappasin mun kengät, hihkasin naama punasena see ya:n ja juoksin karkuun luvaten itelleni, että ens kerralla kun unohdan jotain jonkun luo niin annan vaan olla.

Mä oon muutaman ämpärin (toim huom. Laosissa drinkit tarjotaan ämpärissä, ei lasissa) jälkeen ollu aivan täysin ruotsinkielinen (puhun sujuvasti myös saksaa humalassa) ja viihdyttäny Philipiä mm. esittämällä Pippi Långstrumpin kun se tais kysyä kahen päivän tuttavuuden jälkeen, että osaanko siis ruotsia. En ollu kertonu sitä siihen mennessä koska musta oli äärettömän hauskaa ku se puhu musta kavereilleen ruotsiks ja ajatteli etten ymmärrä… Har du sett min apa…

Jossain vaiheessa tultiin siihen tulokseen että ois ehkä kiva nähä paikasta muutakin kun vaan se sama baari, hotellihuone ja ravintola. Niinpä vuokrattiin skootteri, neljällä eurolla ja lähettiin ihmettelemään ympäristöä.

Saatiin ajo-ohjeet ensimmäiselle huolto-asemalle koska bensa oli kovasti vähissä. kun päästiin tankkauspisteelle, tulee paikan työntekijä ilmottamaan, että polttoaine on loppu… Only in Laos… No ajettin ehkä 200m eteenpäin kun skootteri sammu ja todettiin että bensa sitten loppu… Perfect. Ollaan keskellä ei mitään, ohi ajaa sillon tällön traktori jonka omistajat ei puhu sanaakaan englantia. Ihmeteltiin hetkemme, kävin kysymässä neuvoa lähimmälle bensa-asemalle ja palasin Annan luo miettimään mitä vittua me oikein tehään.

Meijän pelastavat enkelit saapu just sillon. Kaks oikein söpöä poikaa ajo ohi ja toinen pysähty kysymään että pärjätäänkö. Sain kyydin lähimmälle bensa-asemalle ja olin niin rakastunu sen 3 minuutin skootterikyydin aikana että oksat pois. En kuollaksenikaan muista nimeä, mutta poika oli ruotsista ja ne viikset ois tehny güntherinkin kateelliseks… No saatiin bensaa, palattiin takas Annan luo saatiin bensaa tankkiin ja kun pojat oli varmistanu että kone lähtee käytiin niin vilkutettiin hyvästit ja jatkettiin matkaa.

Makasin vikana aamuna sängyssä ja tärisin ja rukoilin Annaa että se veis mut pois tuolta. Mulla ei kunto kestäny tota menoa kolmea päivää enempää, mutta ehdottoman hauskaa se oli, kaikesta siitä känniääliömeiningistä huolimatta. En ikinä selviäis hengissä tuol viikko tolkulla, mutta tollanen muutaman päivän nollaus oli kyl tervetullutta.

Meillä oli lennot pois Laosista Vientianesta, joten otettiin bussikyyti sinne.

Siinä missä eka bussimatka meni oikein mukavasti, tää ei. Ensinnäkin istuin ihan takimmaisella penkillä jossa oli kolme paikkaa, mun vieressä istu poika joka näytti Harry Potterilta ja toisella puolella kasa rinkkoja. Mulle jäi tilaa noin puolikkaan penkin verran.

Olin väsyny, huonovointinen ja täydellisen vittuntunu kaikkeen.

Kun oltiin ajettu ehkä tunnin verran rupes Harry Potter tuijottelemaan lattialle. Olin siinä vaiheessa niin raivona koko maailmalle, että ensimmäinen ajatus oli, että tosi kiva nyt Potter alkaa oksentamaan, seuraavaks keksin, että se on joku hullu pervo ja aikoo näyttää mulle weeniensä. Siinä vaiheessa kun uteliaisuus voitti, Potter oli osotellu haaroväliään jo pienen hetken. Kurkkasin ja kiljasin. Kuvitelkaa kolmekuisen koiranpennun kokonen rotta, joka vipeltää penkin alla.

Kuski iski mun kiljasun johdosta jarrut pohjaan. Rotta pelästy, kiipes rinkkaa pitkin edessä istuneen tytön syliin, tyttö pelästy ja hyppäs mun syliin. Potter nauraa vieressä vatsa krampissa. 13 hengen matkustajaryhmä ulos bussista, ovet kiinni ja kuski alottaa metsästyksen sillä aikaa kun kyydissä olijat yrittää saada hermojaan kuriin. En tiiä koska oisin tärissy samalla lailla. En varsinaisesti pelkää rottia, mutta oisin pelästyny vaikka siellä lattialla ois pyöriny vompatti. Potter harmitteli ettei ollu pyydystäny otusta. En oo varma mikä mun reaktio ois, kun vieressäolija ois nostanu se syliinsä.

Vientianessa yö, jossain dodgyssä hotellissa ja hengailua Potterin ja kumppaneiden kanssa. Sen jälkeen nenä kohti Vietnamia.

Mulla oli suuret odotukset Vietnamista. Mun entinen poikaystävä, nykyisin hyvä frendi Kalle lähti vietnamiin kuukaudeks jo viihty sillä reissulla loppujenlopuks 1,5 vuotta. Maassa jossa ei oo aallot kovin hyvät, on siis oltava jotain erikoista.

Anna sai jonkun vatsapöpön sopivasti ekana päivänä joten pyörin lähinnä itekeni ympäri Saigonia aivan täysin pihalla kaikesta. Mä turhauduin tosi pahasti siihen, ettei kukaan oikein puhunu englantia ja oli vaikee löytää mitään yhteistä kieltä. Liikaa turisteja, liikaa ihmisiä helvetisti liikaa liikennettä. Luulen että kun Laos oli niin seesteinen, niin toi koko kaaos iski naamaan viel pahemmin. No kiitin luojaani siitä, että hylkäsin aikanaan suunnitelmat muuttaa Vietnamiin ja yritin sinnitellä. Meille ois pohjosessa ollu kuulemma kasa innokkaita Vietnam-oppaita joten lähettiin parin päivän jälkeen etelään ja  Phu Quociin.

En ihastunu Vietnamiin, toisaalta jos saan joskus Kallen mukaan, niin voin lähteä sinne niin et mukana joku joka pärjää siel. Sais ehkä enemmän irti.

Vietnamin jälkeen oli aika palata kotiin. eli Balille.

Tossa vaiheessa oli kivaa päästä jonnekkin tuttuun ympäristöön. Lisäks kahen viikon pysähdys ja se, että sai oikeesti purkaa tavarat pois rinkasta ja laittaa ne kaappiin oli ihan luksusta. Vaikka toi kolmas kerta Balilla, tutustuin paikkaan varmaan paremmin kun koskaan ennen jo ihan vaan senkin takia että tutustuin suomalaiseen mimmiin Saaraan joka oli asunu tuolla pidempään ja ties paikkoja luonnollisesti ihan erilailla.

Mulle kävi Balit ja unohdin blogin olemassaolon ihan täysin.

Ettei nää venyis ihan kilometrin mittasiks niin poikkasen tän ehkä tästä enkä ees yritä saada maaliskuuta tähän samaan… Jatketaan siitä siis myöhemmin.

Tagit , , ,

Laos – Vientiane

Noniin, viimestä viedään Laosista vihdoinkin!

Perjantaina oli aika jatkaa taas matkaa. Otettiin bussi Vientianeen joka on Laosin pääkaupunki. SIinä missä eka bussimatka meni oikein mukavasti, tää ei.

Ensinnäkin istuin ihan takimmaisella penkillä jossa oli kolme paikkaa, mun vieressä istu poika joka näytti Harry Potterilta (mietin että pitäiskö pyydästää Womppikselle Itävallan versio Danielista) ja toisella puolella kasa rinkkoja. Mulle jäi tilaa noin puolikkaan penkin verran.

Olin väsyny, huonovointinen ja täydellisen vittuntunu kaikkeen. Kun matka alko, niin totesin että tästä siis puhuttiin kun sanottiin että Laosissa on paskakuntoset tiet. Matka tuntu vuoristoradalta kun 200m välein oli tiessä koloja jotka pompautti ilmaan. Suunnittelin mielessäni todella raivoisaa tekstiä blogiin, miten kannattaa viimoseen asti välttää kyseistä bussimatkaa. Istun mielummin sen pari tuntia kaummin bussissa ja ajan Luang Prabangiin kun meen tota matkaa enää ikinä uudestaan.

Kun oltiin ajettu ehkä tunnin verran rupes Harry Potter tuijottelemaan lattialle. Olin siinä vaiheessa niin raivona koko maailmalle, että ensimmäinen ajatus oli, että tosi kiva nyt Potter alkaa oksentamaan, seuraavaks keksin, että se on joku hullu pervo ja aikoo näyttää mulle weeniensä. Siinä vaiheessa kun uteliaisuus voitti, Potter oli osotellu haaroväliään jo pienen hetken. Kurkkasin ja kiljasin. Kuvitelkaa kolmekuisen koiranpennun kokonen rotta, joka vipeltää penkin alla.

Kuski iski mun kiljasun johdosta jarrut pohjaan. Rotta pelästy, kiipes rinkkaa pitkin edessä istuneen tytön syliin, tyttö pelästy ja hyppäs mun syliin. Potter nauraa vieressä vatsa krampissa. 13 hengen matkustajaryhmä ulos bussista, ovet kiinni ja kuski alottaa metsästyksen sillä aikaa kun kyydissä olijat yrittää saada hermojaan kuriin. En tiiä koska oisin tärissy samalla lailla. En varsinaisesti pelkää rottia, mutta oisin pelästyny vaikka siellä lattialla ois pyöriny vompatti. Potter harmitteli ettei ollu pyydystäny otusta. En oo varma mikä mun reaktio ois, kun vieressä olija ois nostanu se syliinsä.

Kun matka jatku, olin liian shokissa ollakseni yhtään niin vihanen maailmalle kun alkumatkasta ja keskityin vaan pälyilemään lattialle. Potterilla oli hauskaa kun sai mut säpsähtämään joka ikinen kerta kun kurkkas lattialle.

Selvittiin perille ja oltiin siinä vaiheessa juteltu jo sen verran Potterin ja kavereiden kanssa, että päätettiin että lähetään yhessä illalliselle. Käytiin syömässä superhyvää intialaista ruokaa, jota pojille oli joku muu matkailija suositellu. Mä voisin elää naanleivällä (ja oltermannilla)

Illallisen jälkeen päätettiin jatkaa vielä parille drinkille, tutustuttiin ja riemastuttiin kun kuultiin, että meijät reitit tulee kohtaamaan uudestaan muutaman viikon päästä ja sovittiin treffit jo valmiiks.

Vientianessa oli huomattavasti kalliimpaa kun muualla ja maksettiin meijän guesthousesta n. 18e / yö. Mä en tiedä onko meillä käyny vaan hyvä tuuri kaikkien niiden majotuspaikkojen kanssa jossa ollaan oltu, mutta tuolla oli likasta, nuhjusta ja hais oudolle. Harkitsin ekaa kertaa rinkan pohjalta mun puuvillamakuupussin kaivamista koska lakanat ei näyttäny siltä, että ne ois järin fressit. No onneks piti selvitä vaan yks yö ennenkun matka jatku kohti Lentokenttää ja seuraavaa kohdetta.


Tiivistelmänä Laosista kerrottakoon, että tuijotan edelleen kalenteria ja mietin koska pääsen uudestaan. Meen myös ens kerralla Vang Viengiin, mutta aion ehdottomasti keskittyä enemmän muihin kyliin ja paikkoihin. Luang Prabangiin on vaan päästävä uudelleen. Myöskään Vientiane ei tehny noin nopeella vilkasulla kovinkaan suurta vaikutusta, enkä oo varma että selviäisinkö siitä bussimatkasta enää uudestaan. Perselihakset oli kipeenä monta päivää.

Tagit ,

Laos – Skootteriajelua Vang Viengissä

Vang Vieng on vähän erikoinen paikka. En osaa päättää, että tykkäsinkö vai enkö Voi toki olla, että hengtattiin täysin väärässä seurassa, mutta musta tuntu että päiväohjelma meni about : Heräät darrassa – darra-aamupala – tubeilemaan – muutama tasottava – muutama tasottava lisää – dinneri – lisää viinaa, silmät liikkuu – 03:00 nukkumaan että voit aamulla herätä aamupalalle ja tubeilemaan. Jos oli liian paha darra tubeiluun maattiin ravintolassa X syöden ja tuijottaen Frendejä jotka pyöri joka ikisessä ravintolassa taukoamatta dvd:ltä.

Tubeilu on siis sitä, kun traktorin sisärenkaalla lillutaan jokea pitkin ja välillä pysähdytään ryyppäämään… Se oli.. Erikoista. Hauskaa, mutta erilaista. Kävin kokeilemassa ko aktiviteettia vaan kerran, kun Philip pakotti (se toipu mun aamusesta karkauksesta varsin hyvin) täytyy ens kerralla perehtyä ko lajiin paremmin ja paremmalla kisakunnolla.

Vang Vieng soveltuu siis ennenkaikkea biletyspaikaks. Paljon ruotsalaisia söpöjä poikia jotka on mun suurin heikkous heti söpöjen aussipoikien jälkeen. Mä oon muutaman ämpärin jälkeen ollu aivan täysin ruotsinkielinen (puhun sujuvasti myös saksaa humalassa) ja viihdyttäny Philipiä mm. esittämällä Pippi Långstrumpin kun se tais kysyä kahen päivän tuttavuuden jälkeen, että osaanko siis ruotsia. En ollu kertonu sitä siihen mennessä koska musta oli äärettömän hauskaa ku se puhu musta kavereilleen ruotsiks ja ajatteli etten ymmärrä… Har du sett min apa…

Torstaina kyllästyttiin Annan kanssa tuijottamaan samoja maisemia ja samaa ravintolaa ja vuokrattiin skootteri huimaan neljän euron hintaan puolikkaaks päiväks. Saatiin ajo-ohjeet ensimmäiselle huolto-asemalle koska bensa oli kovasti vähissä. kun päästiin tankkauspisteelle, tulee paikan työntekijä ilmottamaan, että polttoaine on loppu… Only in Laos… No ajettin ehkä 200m eteenpäin kun skootteri sammu ja todettiin että bensa sitten loppu… Perfect. Ollaan keskellä ei mitään, ohi ajaa sillon tällön traktori jonka omistajat ei puhu sanaakaan englantia. Ihmeteltiin hetkemme, kävin kysymässä neuvoa lähimmälle bensa-asemalle ja palasin Annan luo miettimään mitä vittua me oikein tehään.

Meijän pelastavat enkelit saapu just sillon. Kaks oikein söpöä poikaa ajo ohi ja toinen pysähty kysymään että pärjätäänkö. Sain kyydin lähimmälle bensa-asemalle ja olin niin rakastunu sen 3 minuutin skootterikyydin aikana että oksat pois. En kuollaksenikaan muista nimeä, mutta poika oli ruotsista ja ne viikset ois tehny güntherinkin kateelliseks… No saatiin bensaa, palattiin takas Annan luo saatiin bensaa tankkiin ja kun pojat oli varmistanu että kone lähtee käytiin niin vilkutettiin hyvästit ja jatkettiin matkaa.

Ajeltiin ympäriämpäri, käännyttiin sinne missä näytti kivaltaja ja ihmeteltiin vaan maisemia ja paikallisia ihmisiä peltotöissään. Anna onnistu mm. polttamaan jalkansa skootterin pakoputkeen kun pelästy lähestyviä vuohia, eksyttiin kun etittiin pientä vesiputousta ja meinattiin ajaa muutama kolari. Käytiin paikkaamassa Anna paikallisessa sairaalassa ja jatkettiin matkaa.

Vähän ennen pimeetä palautettiin skootteri ja lähettiin syömään. Oltiin aiemmin tutustuttu pariin ruotsalaiseen poikaan jotka tais olla Philipin kavereita ja kun törmättiin illallisella niin kutsuttiin pojat meijän pöytään. Pelattiin jälleen kerran juomapeliä (aina yhtä huono-idea) ja olin loppujenlopuks niin hajalla etten ois varmaan päässy kotiin ilman apua (todella aikuismaista käytöstä, mutta ihan totta, se kuulu näköjään olennaisena osana ton paikan käytökseen. Ei paras paikka nenän valkasuun)

Aamulla heräsin siihen että Philip tökki mua, että nyt lähetään tubeilemaan. Ajattelin että skippaan koko homman ja vetosin siihen, että Annan jalka on niin kipee, etten voi mennä ku haluun olla seuraneitinä, mutta kun Anna ilmotti että pärjää kyllä (kummasti söpön ruotsalaisen seura kiinnosti enemmän kun mun naaman kattelu) niin mulla ei ollu enää vaihtoehtoja.

Tiivistettynä kerrottakoon, että muistikuvat kotiinpaluusta on varsin hatarat.

Asiasta kukkaruukkuun, Viiniblondeissa on uus postaus jossa pohdintaa Aasian viineistä!!

Tagit ,

Laos – Vang Vieng

Vang Viengissä päivät kulu aika rattosasti. Mä löysin, P:n aka. Philipin heti toisena päivänä kun oltiin jälleen kerran kaksikon Jorge & Michael kanssa ulkona (Jorge lausu nimensä yleensä englantilaisittain George, jollon pariskunta oli George & Michael, tää oli mun mielestä ihan hillittömän hauskaa)

Mulla oli pieni adhd-ilta menossa ja tunsin suurta tarvetta jutella jokaisen ihmisen kanssa joka sattu tarpeeks pitkäks aikaa mun kohalle pysähtymään (hiton juomapelit) Mä taisin tiukata Philipiltä että pelaako se jääkiekkoa, tms yhtä fiksua jonka jälkeen tapani mukaan kerroin, että en puhukkaan sille koska en pidä jääkiekkoilijoista. Tytöt, te jotka tunnette jotain vetoa noihin isoperseisiin nuuskahuuliin, niin varmin tapa iskea ko miestyypin edustaja, on kertoa, että vihaatte jääkiekkoa. Toiminu kaikki ne kaks kertaa kun oon viettäny enemmän aikaa lätkäpelaajan kanssa. Toisen kanssa tapailtiin melkein puol vuotta.

Juttelin Philipin kanssa loppujenlopuks koko illan, annoin vähän anteeks hokinpelaamisen kun poika kerto omaavansa 12 paria converseja. Siinä vaiheessa kun todettiin, että baari on ollu kiinni tunnin verran tuumin että parempi lähteä ehkä kotiin nukkumaan, että jaksaa aamulla lähteä tutustumaan tubeilun ihmeelliseen maailmaan. Philip saatto mut todella ritarillisesti hotellihuoneen ovelle jossa totesin että mulla ei oo oikeestaan avainta mukana, vaan se on Annalla ja vaikka kuinka hakkasin ovea ei huoneesta kuulunu ääntäkään ja ajattelin, että Anna vaan nukkuu niin sikeesti ettei kuule. Ilmotin todella uhmakkaasti, että meen partsille nukkumaan jonne pääs kiipeemään ei niin turvallista reittiä (meijän huone oli 3. kerroksessa..) johon en kuitenkaan saanu lupaa. (aamulla selvis ettei Anna ollu itekkään vielä selvinny kotiin asti…)

Niinpä lannistuneena lähin Philipin luo yökyläilemään. Mun puheripuli on jatkunu melko pahana ja Philip jossain vaiheessa kysy varovasti, että eikö mua nukuta yhtään kun olin pitäny palopuhetta 45min siitä miten kamala paikka Surfers Paradise on. Philipin onneks oon nukahtanu jossain vaiheessa varmaan kesken lauseen.

Kuten ehkä oon kertonu, haluun aina kotiin nukkumaan jos oon juonu yhtään ihan vaan sen takia, että mulla on välillä niin luokattomia darroja, että en vaan halua herätä sellaseen ja sen jälkeen yrittää selviytyä kotimatkasta. Niinpä kun pari tuntia myöhemmin heräsin ihan jäätävään hedariin, ajattelin että on parempi karata kotiin. Hiippailin ovesta ulos ja kun pääsin hotellin pihaan, tajusin että mulla ei oo kenkiä jalassa. Punnitsin hetken että annanko mun 5 euron hennesin släbäreiden vaan olla, mutta koska en ollu ihan varma miten pitkä matka kotiin oli ajattelin että parempi vaan käydä hakemassa ne pirun varvastossut.

Ensimmäinen ongelma oli se, että Philipin huone oli käytävässä jossa oli myös 14 muuta huonetta eikä mulla ollu hajuakaan mistä ovesta olin just astunu ulos. Niinpä kokeilin varovasti paria ovea ennenku osuin oikeeseen. Philip heräs sopivasti siihen että hiivin sisään ja ilme oli aika wtf. Nappasin mun kengät, hihkasin naama punasena see ya:n ja juoksin karkuun luvaten itelleni, että ens kerralla kun unohdan jotain jonkun luo niin annan vaan olla.

Kuvien henkilöt eivät liity tapaukseen, mitä lie känniääliöitä.

Tagit ,

Laos – Matkalla Vang Viengiin!

Tänään on aika sanoa heipat Saigonille (en oo päättäny, että pidänkö vai en…) ja ottaa tunnin lentomatka Phu Quociin.. Palataan kuitenkin viel takas blogin  kanssa hetkeks Laosiin..

Mun Laosin ykkösjuttu oli Vang Vieng, jota niin moni mun kaveri on hehkuttanu. Mun yks parhaista kavereista, Mathias oli menny moikkaamaan paria kaveriaan Vang Viengiin Vietnamissa asuessaan, tarkotuksena oli viettää viikonloppu ko paikassa, mutta kummasti se kaks päivää veny kaheks viikoks. Monet tietää ehkä paikan Madventuresista jossa pojat hehkutti paikan rentoutta ja suositteli tubeilua.

Bussimatka Luang Prabangista makso n. 12e ja kesti kai 7h. Pari euroa halvemmallakin varmaan pääsee jos jaksaa kilpailuttaa eri yhtiöitä.. Matka on myös mahollista mennä jokilaivalla, joka ois ollu musta supersiisti tapa matkustaa, mutta aika ei riittäny :( Ens kerralla sitten! Tota väliä kulkee myös speedboat joka on ilmeisesti suunnilleen yhtä nopea kun bussi, mutta ykskään nettisivu jota luin aiheesta ei pitäny kyseistä matkustustapaa kovinkaan turvallisena…

Olin lukenu jotain keskusteluja ja blogeja aiheesta jossa sekä bussit että tiet kirottiin alimpaan helvettiin, mutta meillä ainakin suju oikein mukavasti ja maisemat jälleen kerran oli varsin hulppeet. Vaikka siis lentäen ton matkan pääsis vajaassa tunnissa, niin toi bussimatka ja mieletön auringonlasku vuorten keskelle oli niin uskomaton, että suosittelen kyllä sitä ihan koko sydämestäni.

Bussi kierteli pieniä vuoristoteitä ja sitä vaan toivo, että jarrut on kunnossa. Se on jännä miten ne kaikista isoimmat ajoneuvot tuli vastaan aina siinä kohtaa, missä tuntu että tie oli kapeimmillaan…

Mä en oikein tiedä mitä mä odotin, mutta en ainakaan sitä mitä paikka tarjos. Kun päästiin ulos tuktukista joka toi meijät kaupunkiin bussiasemalta vastaan hyökkäs länkkäri-sisäänheittäjiä jotka tuntu nauttineen muutaman niitä ilmasia bucketteja joita ne meille tarjos (toim. huom. Bucket = lasten hiekkaämpäri johon Laosissa tehtiin suuri osa drinkeistä)

Meille oli suositeltu majotusta joen rannalta, joten otettiin ensimmäinen joen rannassa ollu guesthouse. Taidettiin maksaa huoneesta yhteensä 12e / yö, jälleen, halvemmalla pääsee (halvimmat huoneet taitaa olla 4 eurosta ylöspäin..) mutta jokinäköalasta, lämpimästä suihkusta ja siististä huoneesta voin mielelläni maksaa sen 6euroa yöltä.

Meijän oli tarkotus käydä syömässä ja käydä yksillä ennen nukkumaanmenoa, mutta törmättiin Jorgeen ja Michaeliin, Kanadalaiseen pariskuntaan joihin tutustuttiin bussimatkalla Vang Viengiin ja jotenkin se ilta venähti. Kolmen jälkeen Anna repi mut korvasta nukkumaan, just kun mulla oli oikeen mielenkiintonen keskustelu menossa pojan kanssa jolla oli musta silmä ja tiikerihattu päässä.

Ja hei, kun muutama on kyselly niin huomenna saatte uuden IsoSmilen alekoodin! :) Ihan siltä varalta että joku on tekemässä tilausta sinne tänään :)

Tagit ,