Jaksoin vihdoin kaivaa mun muistitikun ja raahautua sen kanssa Annan huoneeseen ja kiusata Annaa niin kauan että sain soundwave kuvat itelleni. Mun oma kamera lopetti tosiaan yhteistyön samana aamuna, mikä oli oikein kiva ylläri. Pitäis tällä viikolla raahautua johonki elektroniikkakauppaan sen verran että ostaa uuden kameran. Pysyttelen varmaan Canonissa, mutta mietin et josko kokeilis Powershottia, kun oon tykänny ainakin niistä yksilöistä jotka mulla on ollu testauksessa.

Kyseessä oli siis ykspäivänen festari joka järjestettiin Brisbanessa. Liput oli 160dollaria, eli melko tyyriit yhen päivän festariks, mutta toisaalta kun esiintyjälista oli tällanen:

Tohon nähden ei siis paha. Tuolla oli siis 6 (8?) lavaa, joten kaikkia bändejä oli mahdoton nähdä, mutta meillä kävi ihan älytön munkki ja ainut jonka oikeestaan missasin sellasista jotka oisin halunnu nähä oli Slayer ja senkin missaaminen johtu lähinnä siitä että olin 30seconds to marssin jälkeen sellasessa kevyessä hurmoksessa etten jaksanu lähtee alueen toiseen päähän kattomaan osaa keikasta bändiltä jonka näin viimeks puol vuotta sitten. Tosta ois siis saanu niiin paljon enemmän irti kun ois ollu se kaks päivää aikaa ja ois ehtiny käydä kattomassa myös pienempiä paikallisia bändejä, mutta ei voi mitään. Täytyy keskittyä niihin sit myöhemmin.

Festarimeiningistä sen verran, että musta oli huolestuttavaa millaset turvatoimet tuolla oli, mä oisin saanu helposti kuljetettua kolme asetta ja virtahevon alueelle jos oisin kokenu tarvetta siihen, mitään sellasta syynaamista mihin suomessa on tottunu ei ollu. Huumeita tuol liikku aika paljon ilmeisesti, mikä näky ihmisten käytöksessä ja ainaki sai tälleen suomalaisen pumpulissa kasvaneen neidon vähän varuilleen. Tai et siinä vaiheessa kun portit oli ollu puol tuntia auki, niin siinä joku turvamies totes vaan et “ai, kaks yliannostusta jo nyt” Pisteet ehdottomasti siitä, että naistenvessoihin ei ollu koskaan jonoa ja ne oli ihan oikeet vessat sen normaalin festaribajamajan sijaan jossa käynnin jälkeen haluais kokovartalo desinfioinnin.

Eniten odotin Sum 41 ja 30 STM keikkoja. Oon popittanu 30stm:ssia viimeset kaks viikkoa yötä päivää. Myös Slahs kiinnosti kovasti, samaten MXPX. Suurin yllättäjä oli Stone Sour jolta olin tienny tähän asti pelkästään Trough glassin. Täytyy metsästää enemmän noiden musiikkia ja tutustua paremmin.

Sum41 on oli älyttömän kova, tosin mua häiritsee miten paljon niiden laulaja näyttää Greendayn laulajalta ja odotin koko ajan että koska Basket Case pärähtää soimaan. Tätä popittelin suomessa jo tosi paljon, eli ainakin alkufiilistelyt oli kohillaan.

Miks muusikot on aina  niin ihania? Merkittävä  ero suomalaiseen festarikäytökseen: sun ei tarvinu pelätä että tallaannut kuoliaaks, kukaan örveltävä känninen urpo ei tulla puristelee perseestä tai kaatunu / oksentanu sun päälle. Aina yhtä positiivista.

Missasin jotenkin kokonaan tän keikan? :D En siis osaa sanoa et millanen se oli.

Niitä ihmisiä oli muutama. Tossa oli päälavojen  edusta. Oli aika jees kun pääs katsomoon istumaan VARJOON välillä. Ääh mitä hienohelmafestareilua.

Sitten niihin ehdottomiin kohokohtiin…
SLASH!

Toi vaan oon niiiin uskomatonta, miten joku saa sellasta ääntä kitarastaan. Ihan MIELETÖNTÄ. Keikka oli huippu ja sillä vedettiin ne isoimmat Guns’n'Roses hitit joilla sai sen 20 000 ihmistä jota keikkaa oli kattomassa laulamaan mukana. Ei mulla riitä sanat ees tähän. Jos ikinä on mahollisuutta päästä kattomaan Slash livenä niin MENKÄÄ!

Ja siihen THÖ kohokohtaan.

Jared Leto on kuuma. 30 stm on mun yks suosikkibändeistä ollu jo muutaman vuoden. Oisin maksanu sen 160 dollaria pelkästään tosta keikasta. Toi lavakarisma, esiintyminen, biisit kaikki natsas niin täydellisesti ettei  mitään järkeä. Ja sanoinko jo että se on aika kuuma? Toisaalta bändin rumpali Shannon (Jaredin isoveikka) oli myös äärettömän kuuma ja oisin voinu pussailla myös sitä.

Siinä vaiheessa kun Kill lähti soimaan, niin fiilis oli taas niiin älytön kun koko yleisö laulaa mukana ihan koko sydämestään.

Varastin jonkun paran Youtube videon nyt tähän. Mutta toi välitti fiiliksen aika kivasti.

Sitten niihin pettymyksiin. Mä melkein toivoin että mun Iron Maiden inho ois johtunu vaan siitä pettymyksestä joka viime keikalla viel oli se päälimmäisin fiilis. Silti ei. Nyt jaksoin kuunnella keikkaa jopa tunnin (joista käytin 45min facebookkailuun) Noilla on ihan älytön bändi, täynnä uskomattoman taitavia muusikoita, mutta kuten Anna on todennut, niin jos bändin laulajasta tulee mieleen Waldo, niin ei hyvä. Salihousut oli ihan kivat sillon 90 luvulla. Mä en tunnistanu ensimmäistäkään biisiä ekan puolen tunnin aikana, mikä on aika hyvin koska kuuntelen kuitenkin aika paljon musiikkia. Ja roikun niin paljon rokkibaareissa, että kyllä nyt Maiden pitäis tunnistaa, mutta ei. Musta festarikeikoilla vois kettoa sitä biisilistaa silleen että siitä keikasta sais muutkin kun ne superfanit jotain irti.

BOORING! No mutta mä oon kokeillu ja jätän tän kuuntelun niille jotka siitä tykkää. Mä koen tän pelkästään yliarvostettuna. Pisteet kuitenkin Bruce Dickinsonin ihan äärettömän hellyyttävästä brittiaksentista! (josta sai nauttia ekan kerran puolen tunnin jälkeen)

Jotenkin sitä suomen kesää tulee ikävä kun on hikoillu naamansa irti kolmeen kertaan (terkut noille silmämeikeille)

Tää meinas aiheuttaa avioeron mun ja Annan välille. Se meni hakemaan juotavaa ja pyysin että tuo mulle samalla bissen. No sain sitten LIGHT-bissen. Joo juon kokis laittia, mutta bissessä noi light-versiot on poikkeuksetta sen makusia että ne ois täytetty pisuaarista. NOTE TO SELF: Älä laita Annaa kaljaostoksille.

Mä olin jo henkisesti varautunu siihen että joudun ostamaan uudet conssit ton keikan jälkeen, mutta ei! Ne on edelleen valkoset, kukaan ei tallannu varpaille tai oksentanu niille. (miks mun pohkeet on saman kokoset kun poikien yhteensä?)

Kaks äärettömän väsynyttä festaroijaa.

Kaikenkaikkiaan oli ehdottomasti huippukokemus! Tässä olikin ihan turhan pitkä tauko edellisten livekeikkojen välillä.

Kuvat Anna ja Triple M