perjantai

Ääh helpottaa elämä taas vähän. Yritän muistutella itelleni että mulla oli ihan vastaavia kriisejä sillon aikanaan ausseissa. Kiitos kommenteista, ne piritsti kummasti mieltä. Tai kun muistaa että tässä tilanteessa ei oo yksin. Lisäks saatiin ton yhen kanssa puhuttua asioita läpi, enkä oo ainut joka hajoilee tän nykyisen tilanteen kanssa.

2014-03-04 13.08.56

Tässä on suunnitteilla nyt ties mitä, voi olla että lähen käymään Ausseissa hetkeks tai sit voi olla että jään tänne. Peen mielestä on ihan normaalia että menisin sen porukoiden luo hetkeks asumaan, mikä on muuten kiva mutta se ei ite olis siellä ja tälleen suomalaisittain musta ois outoa vaan pamahtaa paikalle. Varsinkin kun en oo siitä puheliaimmasta päästä niin ohhoh. Tietysti jos pitäisin viinipullon kainalossa koko ajan varmuuden vuoks niin voisin selvitä. Meille suomalaisille kun toi puheliaisuus tuntuu nousevan yhessä veren promillepitosuuden kanssa… Tietty että oonko anoppikokelaan silmissä sit mielummin hiljanen vai juoppo niin se on asia erikseen.

2014-03-04 13.08.48

Kaikki pojat on ihan innoissaan koko aallot on niin isot ja heräsin tänään 6:05 kun Pee tökki mua korvaan, että haluunko lähtee jonnekkin toiselle puolelle Balia kattoo kun sen kaverit surffaa. Olllaan pari kertaa yritetty olla ihan vaan Kutalla, mutta jopa siinä on niin isot aallot ettei sinne sekaan uskalla mennä ja kun hiekka on polttavan kuumaa, ei rannallakaan voi oikein maata. Ah, miten rankkaa. Päätettiin siis luovuttaa Kutan kanssa ja ryömittiin taksiin ja otettiin suunta kohti Nusa Duaa Löydettiin puol vahingossa ranta ossa ei olla ennen oltu. Siinä missä aiemmin ollaan sniikattu jonkun luksusresortin rannalle, niin nyt taksikuski vissiin eksy ja oltiin josssain puistossa, rannalla kuitenkin ja oli kyl niin luksusta. Niinkin pienet asiat kun se, että haistaa nurmikon sen viltin läpi ikuisen kuuman hiekan läpi tuntuu niin kotosalta. Ihan kun ois ollu himassa ja töölönlahdella vauvaöljyt pinnassa grillaamassa…

Pienet asiat, pienet asiat.

mopoilua.

Hei en oo ehkä kertonu tästä.

Tää postaus on omistettu erityisesti niille jotka tulee poikaystävien kanssa Balille. Hirveen hyvä päivähoitopaikka poikaystäville ja mullakin on oli loppujen lopuks ihan superhauskaa (ainakin näin reilu pari viikkoa myöhemmin ajateltuna, kun pahimmat traumat on ehtiny unohtua)

20140127_151653

20140127_173730

Carlos on pienen ikuisuuden yrittäny houkutella mua ajelemaan crossipyörillä. Mä ajan hädintuskin skootteria, joten en ollu ihan kauheen kiinnostunu aiheesta. Pee:lle (no siis sille mun miehelle, poikaystävälle, mikälie) se sai idean kuitenki myytyä ja yks ilta toi sit ilmotti että huomenna aamulla on muuten kasilta aamulla lähtö. Yritin kiemurella irti tästä velvollisuudesta, mutta mulle oli kuulema kans varattu paikka, tosin Peen pyörän kyydistä. (tässä vaiheessa toki loukkaannuin koska oisin hyvinki saattanu itekki haluta ajaa, miten se voi tietää sen!) Erityisen mukavaks asiasta teki sen, että kello oli lähemmäs puolta yötä ja olin just juonu mun kaverin Jozien kanssa viis teksushottia kilpaa ja yritin olla oksentamatta kenenkään päälle.

20140127_173737

Oltiin himassa ehkä kolmelta ja Pee päätti siinä vaiheessa että nyt on hyvä keskustella jokainen meijän koskaan käyty riita läpi. Voin kertoa että niitä on tähän puolentoista vuoden vuoristorataan mahtunu yks jos toinenkin joten niistä puhuttiin sit hetki. joskus kuuden aikaan makaan sikiöasennossa lattialla kääriytyneenä peittoon ja Pee tökkii mua kylkeen.

P: ”are u sleeping?”
M: ”YES”
P: ”what about now?”
M ”YES”
P ”still sleeping?”

Vähän ennen kaheksaa soi herätyskello (olin nukkunu ehkä tunnin) ja reilu parin tunnin automatka kohti pohjoseen alko. Kukaan pojista ei ollu nukkunu yhtään ja näki parhaaks huudattaa musiikkia niin lujaa koko matkan ettei vaan alkais väsyttää.

20140127_173826

Nelisen tuntia ajeltiin oppaiden perässä ympäriämpäri kukkuloita ja välillä niin pystysuoria mäkiä että olin varma etten selvii hengistä. Pojat oli innoissaan ku pikkupojat ja vertaili sitä että miten lujaa kukakin oli uskaltanu mihinkin kurviin mennä. (seuraavana päivänä ne vertaili että kenen tyttöystävä oli puristanu kylkiin isoimmat mustelmat kun pelotti niin perkeleesti) Jossain vaiheessa loppu bensa keskellä metsää ja yks paikallinen poika teki jotain MacGyver juttuja ja siirs bensaa tankista toiseen niin ettei tarvinu jäädä sinne istumaan koko loppupäiväks.

20140127_173616 20140127_173703
Maisemat oli ihan mielettömät ja muutenkin kokemuksena jotain sellasta mitä ei ihan joka päivä pääse tekemään. Mua melkein harmitti etten uskaltanu ite kokeilla ajamista, mutta ehkä harjottelen viel vähän ennenku lähen tonne murtamaan luita tai ajamaan alas kielekkeeltä.

20140127_173941

höpöhöpö

Viimonen päivä täällä, huomenna ois taas tarkotus palata Balille (kotimatkaa kauhulla odotellessa, kattelin jo lentojakin varmuuden vuoks jos vaikka aamulla ilmotetaan että aallot on liika isot, eikä nopeet laivat kulje)

20140131_162904

Mun mies (poikaystävä? juttu? säätö? mikälienee? se poika jonka hammasharja on mun hammasmukitelineessä ja joka kysy että saako ostaa hammasharjan itelleen mun luo) pääsee huomenna duunista. Sen veli sai vauvan muutama viikko sitten ja se oli ihan vähän epävarma että antaako äiti lupaa tulla Balille (mun mielestä aika hellyyttävää, ettei uskalla suututtaa äitiä, tosin en tiedä onko mun suututtaminen yhtään sen turvallisempaa) mutta ainakin on taas jossain muualla kun keskellä merta niin että voi ees puhua puhelimessa tai tekstailla. Lueskelin tossa kauhulla just viestejä /kuvia joita oon lähettäny sille pikkutunneilla pienessä sievässä.. Varmaan kiva lukea niitä. Onko hirveen paha jos murran sen facebookin salasanan ja poistan kaikki viestit jotka oon lähettäny? (ja samalla poistan sen facebook kavereista kaikki liian nätit tytöt?)

Team Mattylle tiedoks että se lähetti itestään kuvan missä on rakentanu vajan. Kuulema sen surffilaudoille, mutta mäkin saan kuulema asua sielä jos tuon oman patjan mukana. Tää koskee varmaan kaikkia suomalaisia tyttöjä, että jos joku kaipaa majotusta Gold Coastilla, niin sinne vaan surffilautojen keskelle.

20140131_151043

Mun ilkee äitipuoli ja iskä on täällä vielä viikon loppuun ja ihan tyhmää kun ne lähtee. Oon ylpee miten hyvin ne on sopeutunu tänne. Toisaalta sit ei mee ku muutama viikko ja Henna tulee Indoihin. Sit pitää varmaan taas päästä pois kotoota, mutta jos nyt riittäis joku lähempi saari tai pelkkä padang padang.

20140131_151105-001

Nyt syömään jotain ja sit nukkumaan.

Höpöhöpö on ainut asia mitä poika osaa sanoa suomeks. Sen mielestä se kirjotetaan heppaheppa. Ihmettelin vähän kun siltä tuli joskus viesti heppaheppa ♥

Tällanen tärkeä tieto jota ilman kukaan ei voinu elää.

one minute

Lombokilla taas. Vaikka viime reissun kotimatkan jälkeen vannoin, etten enää ikinä poistu Balilta yhtään mihinkään suuntaan. Päivää ennen ku viimeks oli tarkotus palata kotiin, laitto kaveri viestiä etteivät pääse lähtemään Gileille koska on niin helvetinmoinen aallokko ettei speedboatit liiku (kerroinko tästä, ehkä, kannattaa kirjottaa näin usein ni ei muista yhtään mistä on viimeks kirjottanu..) Soitettiin matkayhtiöön ja sieltä sanottiin vaan että don’t worry, kyllä asia hoituu. Mentiin aamulla satamaan sovittuun aikaan jollon meille ilmotetaan että one minute, kohta tulee kyytiin joka vie teijät toiseen satamaan ja pääsette hitaalla laivalla yli. Ootte kyllä viimeistään neljältä takas Balilla.

One minute tarkottaa Indonesia-timessa viittä tuntia istumista paikallaan ja kukaan ei missään nimessä viittiny kertoa että siinä menee kauemmin kun se one minute, niin ei sitten uskallettu lähteä esim syömään missään välissä. Nökötettiin yhellä ja sammalla puupenkillä tunti toisensa jälkeen ja odotettiin että joku sanoin edes jotain.

Joskus kolmen aikaan tuli vihdoin se autokyyti joka vei meijät toiseen satamaan josta päästiin paikallisen autolautan kyytiin. Iloittiin hetki, että päästään ottamaan kannelle aurinkoa ja nukkumaan kunnes ehkä vartti satamasta lähdön jälkeen alko ihan helvetinmoinen myrsky. Siinä sitten yrittää nojata seinään / pidellä kiinni tolpasta ettei lentäis laidan yli mereen ja yrittää pidättää oksennusta. Normaalisti meripahoinvointiin auttava ”katso horisonttiin”-neuvo ei oikein auttanu kun horisontti keinu ja hävis näkyvistä sitämukaan ku laiva keinu.

n. 4h laivamatka tarkotti käytännössä melkein kuutta tuntia siinä saatanan purkissa (edelleen ilman ruokaa) ja siinä vaiheessa kun päästiin Balilla maihin meijät työnnettiin samaan shuttle bussiin jonkun aasialaisperheen kanssa jotka nosti metelin siitä ettei halua länkkäreitä samaan autoon kun tulee niin kuuuma.

VOI TERVE.

14h myöhemmin oltiin uitettuina koirina kotona. Jos ottaa huomioon että tohon pari h enemmän ja oisin matkustanu Suomesta Indoihin niin mun mielestä oikein tehokasta työskentelyä saada ihmiset paikasta A paikkaan B, kun välimatkaa on 70km.

20140201_221925-001

Myrskyn jälkeen hästtägnofilter