these mothaf*ckin’ kids, on this mothaf*ckin’ plane

Aina aika-ajoin facebookissa kiertää videoita joissa lapsi kiukuttelee lentokoneessa ja sitten taivastellaan miten äiti ei tee mitään ja miten ne ei nyt voinu pysyä kotona kun ei kakara osaa edes käyttäytyä. Taas yks tollanen pentu joka ei osaa käyttäytyä yhtään, eihän se sen vika ole, vanhemmat vaan ei osaa kasvattaa yhtään. Tietoisku: Välillä näitä ipanoita vaan vituttaa ihan kaikki ja sillon ne huutaa, ihan sama kuinka hyvä kotikasvatus on. Nää lapsien ja vanhempien kritisoijat saa mut aina suuttumaan, varsinkin kun varsin usein sielä lennoilla enemmän ärsyttää se joku setäihminen matkalla pattayalle, joka on alottanu dokaamisen ja turvallisesti monta tuntia ennen kun lento on lähteny. Nytkin jouduttiin lennoilla odottaa ylimäärästä kun ensihoitajat ja vissiin poliisit oli vastassa sankaria joka oli nauttinu pari liikaa lennoilla. Ei mul silti tulis mieleenkään kuvata niitä ja jakaa naamakirjassa.

En usko että kukaan rakastaa lentomatkustamista lapsen kanssa. Se on oikeesti ihan perseestä. Välillä se on kuitenkin tehtävä ja sitten vaan sopii toivoa ettei päädy sen takia haukuttavaks facebookkiin kenenkään idiootin videolle. Continue Reading

yksinhuoltajaäitisimulaattori

Hienosti alko taas tää mun yritys palata blogiin, mutta kerrankin mulla on ehkä hyvä syy. Miehelle tuli komennus duuniin taas johonkin keskelle aavikkoa reiluks kuukaudeks ja ehkä viime kerrasta viisastuneesta, ehdotti että mitä jos lentäisin Suomeen hetkeks, ettei mun tarvi olla yksin kotona kun hän on poissa. Viime viikon maanantaina ostin lennot Suomeen ja torstaina jo lähettiin ja nyt ollaan tytön kanssa täällä lumen keskellä ihmettelemässä.

Mä en tiedä alkoko mulla joku syysmasennus kun oon ollu muutaman viime viikon tosi maassa ja ikävöiny vanhoja hoodeja ja tyttöjä sielä. Samoin suomi-ikävä on ollu ihan järkyttävä. Tästä oli puhetta facebookin suomalaiset aussimammatryhmässä ja puol ryhmää kaipas Suomeen samaan aikaan, joten ehkä se on tää pitkän kesän jälkeinen vaihe. Loma tuli siis oikeesti tarpeeseen enkä tiedä millaseks marttyyriks oisin heittäytyny jos oisin jääny yksin kotiin. Appiukko otti enemmän kun innoissaan Lunan hoitoon ja mulle palautuu luultavasti kovasti lihonnut koira. Viimeks kun Luna oli ollu hoidossa oli appiukko paistanu Lunalle joka ilta oman pihvin koska luna ei kuulema tykänny sen koiran ruoasta. Juu sen jälkeen varsinkaan nappulat ei hetkeen maistunu. Uitin niitä lihaliemessä etttä sain koiran syömään ees jotain. Luultavasti Luna tarvii oman sängyn ja aamiaisen (ne puoliraa’at pihvit) sänkyyn kun mennään takas kotiin.

Viikko sitten näytti tältä.
Continue Reading

vuosikatsaus

No mutta moi!

Oon muutamana viikkona saanu taas ajatuksia että tästä vois kirjottaa blogiin, joten parempi ehkä ryhtyä tuumasta toimeen ennenkun taas unohtuu koko homma.

Varsinkin kun kerrankin on tapahtunu ’jotain’ eikä aina vaan sitä samaa kotona istumista. Mun alle 1 vuotias kullanmuru joka varovasti otti ensimmäisiä askeliaan on kasvanu puoltoistavuotias riiviö joka kiipeää joka paikkaan ja sotkee nopeemmin kun kukaan ehtii siivota. Sen puolentoista minuutin aikana jonka kesti kun kirjotin tän tekstin pätkän tyttö on tyhjentäny paketin vaippoja lattialle ja levittäny koiran nappulat matolle ja yrittää nyt työntää uniriepuaan printteriin tarmokkaasti. Onneks kohta on päiväuniaika.

Continue Reading