Taas niistä periaatteista…

Oon tosissani tän kirjottamisen kanssa, kun kävin hakemassa anoppilasta niiden vanhan pöytäkoneen jonka alustin ja joka toimii niin hyvin kun viitisen vuotta vanha pöytäkone voi toimia. Paremmin kun mun läppäri. Pitää ehkä harkita uuden ostamista jossain vaiheessa.

Kirjotin viime vuonna periaatteista luopumisesta. Ketään ei oo niin helppoa kasvattaa kun niitä omia kuvitteellisia lapsia, tai muiden lapsia. Raskausaikana pää oli täynnä ajatuksia miten ne arjen askareet tulee hoitumaan. Nykysin oon jo hyväksyny sen että mikään ei mee suunnitellusti enkä suostu ottamaan siitä stressiä.

Yks niistä oli se, että elämä ei ois pelkästään lasta. Kyllä se on. Koska toi pieni ihminen on mun koko elämä. Toki kaipaan ja tarvitsen vieläkin omaa aikaa, myös ilman sitä ipanaa, mutta sillon yleensä haluan käyttää kaiken sen ajan siitä ipanasta tai vaihtoehtoisesti toisten ipanoista puhumiseen. Mä oon onnekas kun voin huoletta lähteä tyttöjen kanssa syömään ja vaan ilmottaa miehelle että hoitovastuu siirtyy sulle. Tai jos me halutaan mennä johonkin yhdessä niin yli-innokas anoppi on aina mielellään hoitamassa tyttöä ja voin jättää tytön hoitoon koska tiedän että anoppi ja appiukko osaa hommansa. Tai kun tultiin suomesta ja olin ollu reilun vuorokauden putkeen hereillä niin anoppi tuli meille yöks että saatiin molemmat nukuttua kokonainen yö tai kun typy teki hampaita ja oli flunssassa eikä nukkunu viikkoon kunnolla Pee ehdotti että laitan korvatulpat korviin ja hän huolehtii tytöstä yhden yön. Apu on aina lähellä kun on ollu liian monta valvottua yötä ja tuntuu että seinät kaatuu päälle.

Blogin kohtalo lienee siis selvä. Lifestyle-matkablogista perhe/mammablogiin tie on ollut pitkä ja kukapa ois arvannu että tähän vielä päädytään.

Yks mörkö, mitä munkin piti välttää oli telkkari ja ipad. Hups. Mä myönnän että jos mun pitää ehtiä suihkuun ja tyttö on hereillä niin typy jää leikkikehäänsä leikkimään ja katsomaan teletappeja. Lähinnä siks että niin pysyy paikallaan, eikä saa raivareita koska julma äiti on lukinnu lapsen pehmustettuun vankilaan. Kyllä, youtube toimii siis lastenvahtina. Mä edelleen pyörittelen salaa silmiäni niille, jotka mammapalstoilla kysyy että onko ok että kaks vuotias saa omaan huoneeseensa telkkarin että voi nukahtaa sitä katsellessa, mutta ehkä se toimii joillekkin. Mä olen aika varma että meijän typy saa oman tabletin ennenkun täyttää kolme ja niin paljon kun teknologiasta tehdääkin mörköä, niin täällä kouluissa iPad korvaa kirjat ja se nyt vaan on (ehkä surullinen) että se on osa tätä nykyaikaa. Niin kauan kun se ei ole koko elämä, niin en näe teknologiaa pahana asiana.

Mä olin myös vakaasti päättänyt että meijän tyttö syö pelkästään mun tekemää ruokaa, kaupan purkkeihin sorrutaan vaan hätätapauksessa. Ikävä kyllä meijän neiti on toista mieltä ja meijän hienohelmalle ei mamman pöperöt kelpaa. Mä vietän puol päivää keittiössä ja niska hiessä kuorin ja höyrytän ja soseutan vihanneksia ja hedelmiä ja tyttö yökkäilee kaikelle. Kaupan pöperöt kyllä kelpaa. Poikkeuksena tähän on bataatti-kana sose jota suostuu syömään, mutta kaikki hedelmäsoseet oon joutunu syömään ite. Kaurapuuroa suostuu syömään jos se on ensin vedetty blenderissä sileeks. Hedelmiä sentään syötyy välillä syömään vaikka mä olisinkin kuorinu sen.

Omassa huoneessa tytön piti nukkua alkuperäsen suunnitelman mukaan ihan pienestä. Kun viimeksi aiheesta kirjotin tyttö oli vajaa parikuinen ja edelleen meijän huoneessa. Nyt tyttö on 9 kuukautta ja yhä edelleen nukkuu samassa huoneessa meijän kanssa. Puolen vuoden iässä siirsin tytön omaan huoneeseensa ja yritettiin unikoulua jossa mä nukuin patjalla tytön huoneessa. Viikon jälkeen siirryin takas omaan makkariin nukkumana ja tyttö jäi huoneeseensa. Kolme viikkoa eteenpäin luovutin ja siirsin tytön sänkyineen meidän huoneeseen. Yritän vakuuttaa itelleni ja miehelle, että kyllä typy yläasteella ehkä haluaa nukkua jo omassa huoneessaan. Täällä on sitä paitsi öisin niin helvetin kymä, että on lämpösempää kun nukutaan kaikki samassa huoneessa. Ja mun on turha alottaa mitään unikoulua nyt, kun kuukauden kuluttua lähetään suomeen ja sit menee kaikki taas uusiks. Kokeillaan tota omaa huonetta ja unikoulua kun typy täyttää vuoden. Ehkä.

Suunnitelmana ois vuoden iässä ton meijän tuttimaakarin vierottaminen tutista. Oon nyt yrittäny, että tutti jää aamulla sänkyyn ja se löytyy sieltä päiväuniaikaan vasta, mutta koska tolla meidän hamsterilla tuntuu olevan ympäri taloa tuttipiiloja se yleensä konttaa tutti suussa vastaan aika pian heräämisestä. Saa nähä miten tää vierottaminen siis onnistuu.

Siinä missä Suomessa neuvolatädit tuntuu koko ajan olevan kertomassa miten pitäis toimia ja lapsia kasvattaa, saa täällä olla ehkä vähän turhankin vapaasti. Varsinaista neuvolasysteemiä täällä ei ole, rokotusten yhteydessä nähään lääkäri, mutta se siinä se. Ilmaisklinikka on joo, mutta mä oon kieltäytyny menemästä sinne sen jälkeen kun mulle ilmotettiin että mun pitäis laittaa mun kolmiviikkonen vauva dietille. Käyn parin viikoin välein punnitsemassa tytön varmistaakseni että kasvaa niinkun kuuluukin. Meijän lähiapteekissa on joka toinen torstai hoitaja joka punnitsee ja mittaa lapsen jos niin haluaa. Samalla niiltä voi kysyä jos joku painaa mieltä, mutta kuten edellisessä postauksessa sanoin niin ollaan oltu onnekkaita kun ei oo ollu mitään ongelmia.  Mä tykkään siitä kun ei liikaa hösätä ja vahdita, toisaalta esim siinä mitä ja miten lapset syö huomaa sitten ettei se informaatio oo ehkä samallalailla saatavilla. Mä luen suomen suositukset ja aussisuositukset (tiivistettynä puolen vuoden jälkeen lapsi voi syödä samaa ruokaa kun aikuiset, kunhan suolaa vältellään) ja mennään jostain sieltä välistä. Sokerin kanssa täällä ollaan musta liian ”hällä väliä” asenteella ja mä tiedän että jotut naureskelee sille miten tiukkis oon kun en halua että meijän tyttö syö suklaakeksejä tai sokeroituja jugurtteja ja lapsi parka kun en osta omaa babychinoa jos mennään kahville.

Ah kulttuurieroja.

No on onneks on Internet ja suomalaiset mammakaverit jotka jaksaa jakaa neuvolan ohjeita mun kanssa :)

Mulla on kirjottaminen jotenkin tosi hakusessa :D Poistin tästäkin tekstistä muutaman kappaleen koska ne ei liittyny mihinkään eikä niissä ollu sisällösesti päätä eikä häntää. Mutta josko se tästä. En oo lukenu blogeja niin pitkään aikaan että ehkä sekin vaikuttaa ettei ole mitään hajua miten tätä hommaa tehdään… No toivottavasti harjotus tekee mestarin.

Sanoisin että huomenna tulee suomipostaus ulos, mutta ollaan realistisia ja muistetaan että Orange Is The New Black tulee, joten SUNNUNTAINA tulee juttua meijän tammikuun Suomen lomasta!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply Ninni perjantai, kesäkuu 9, 2017 at 09:40

    Ihanaa et oot takas <3 Ja aina oot kirjoittanut ensin asiasta A, sitten hypännyt asiaan H ja palannut asiaan B :D Terveisin lukija ihan anonyymin alkuajoista asti

    • Reply Meri perjantai, kesäkuu 9, 2017 at 13:48

      Hyvä pointti 😂😂

  • Reply Krista perjantai, kesäkuu 9, 2017 at 09:43

    Ihanaa, että olet takaisin :)

    • Reply Meri perjantai, kesäkuu 9, 2017 at 13:48

      😘😘

  • Reply Meitsi perjantai, kesäkuu 9, 2017 at 10:41

    Voisitko vielä kirjoittaa kaksikielisyydestä? Toivoisin että opetat tyttäresi kaksikieliseksi se on kuitenkin rikkaus ja on tärkeää voi puhua molempien vanhempien ja sukulaisten kanssa heidän äidinkielellään.

    • Reply Meri perjantai, kesäkuu 9, 2017 at 13:50

      Voisin! Hyvä idea 😊 sain viimeks niin paljon hyviä vinkkejä että tulee mullekkin tarpeeseen postaus! Juu yritän kovasti puhua suomea, toivottavasti oppii siis ☺️

  • Reply Lo perjantai, kesäkuu 9, 2017 at 20:42

    Oon ihan naurettavan iloinen että kirjoitat taas! Tyttäreni on omaasi viikkoa nuorempi tyttö! Ja todella odetan tota lentotarinaa kun itsellä edessä tän suomi-aussi tytön kanssa sitten jouluna!

    • Reply Meri lauantai, kesäkuu 10, 2017 at 05:01

      uuh! Meijän pitää järkätä play datet kun tytöt on vanhempia! :)

  • Reply Emma perjantai, kesäkuu 9, 2017 at 21:06

    Kiva kuulla susta taas! Olin pitkään aktiivinen lukija, vaikken ehkä koskaan kommentoinutkaan. Tykkään tavastasi kirjoittaa ja huumorintajustasi! Mielelläni luen lisää juttuja, jos vain mielesi tekee niitä kirjoittaa! :)

    • Reply Meri lauantai, kesäkuu 10, 2017 at 05:02

      KIva kun löysit taas! Nyt on taas into kirjottaa, toivottavasti se kestää :D

  • Reply noonis lauantai, kesäkuu 10, 2017 at 05:29

    Pitäiskö meidän tehdä yhdessä joku ryhtiliike bloggaamisen suhteen? :) Mäkin sain vihdoin aikaiseksi pitkästä aikaa kirjoittaa jotain, jotenkin se aina vaan jää. Yritän nyt taas kerran ryhdistäytyä projektissa matka/ulkosuomalaisblogista ulkosuomalaisäitibloggariksi. :D.

    • Reply Meri sunnuntai, kesäkuu 11, 2017 at 10:22

      PITÄIS! Tosin sulla on menny paremmin kun mulla tää bloggaaminen, ei oo tullu seittemän kuukauden luovia taukoja ;D

  • Reply ilkee maanantai, kesäkuu 12, 2017 at 11:24

    kun tuutte niin ukin kanssa voi heittää tutin sitten kalavauvoille

    • Reply Meri tiistai, kesäkuu 13, 2017 at 07:11

      En usko että heittää, mutta aina voi kokeilla 😂

  • Reply lillamy maanantai, kesäkuu 12, 2017 at 19:02

    Hän on niiiiin suloinen :D<3 Ja voi ei toi sosehomma, hän ei ihan arvosta sun raatamista sen suhteen :'D

    • Reply Meri tiistai, kesäkuu 13, 2017 at 07:01

      Joo ei mitään arvostusta. Mitä kalliimpi sosepussi niin sitä paremmin tuntuu maistuvan 😂

  • Reply Mymmeli maanantai, kesäkuu 12, 2017 at 22:20

    Oij mikä suloinen pikkukulta muumimekossaan <3

    • Reply Meri tiistai, kesäkuu 13, 2017 at 07:00

      😘😘

    Leave a Reply

    Previous Post Next Post