Synnytyskertomus

Noniin, mikäli yksityiskohdat synnytyksestä ei missään nimessä kiinnosta, niin ehdotan että jätät postauksen lukemisen tähän. Niille jotka empii, niin kyseessä ei ollu mikään kaikista yksinkertasin ja helpoin synnytys jossa vauva aivastetaan pihalle, mutta ei myöskään mikään kauhuskenaario.

Jotkut termit on varmaan vääriä, ihan vaan siks etten tiedä niitä suomeks :D

Olin siis sunnuntaina 28.8 hakeutunu sairaalaan, koska ipana ei juurikaan liikkunu, laiskotteli vaan. Sydänäänet oli sillon kuitenkin hyvät ja päästiin kotiin.

31.8 mulla oli yliaikakontrolli samaisessa sairaalassa ja ajattelin, että synnytys käynnistetään sitten viikonloppuna. Koska vauveli kuitenkin oli ollu niin hiljanen ja rauhallinen, kysy kätilö josko voisin tulla samana iltana vielä takas. Käytiin kotona, syötiin, pakattiin viimeset kamat ja lähettiin takas sairaalaan. Sain oman sairaalahuoneen, joten Pee pysty jäämään mun kanssa yöks, mikä oli ihan kiva. Suunnitelma oli yö kypsytellä paikkoja (ensimmäinen termi jota en tiedä suomeks, en tiedä käytetäänkö vastaavaa ees suomessa, oletan että muistuttaa vähän ballonkia) Cervidil tapella ja aamulla puhkoa sitten vedet. Tää ”kasetti” oli sellanen tamponin näkönen juttu, joka laitettiin mun kohdunsuulle. Sen ei ollu tarkotus siis käynnistää synnytystä, vaan valmistella ja kypsytellä paikkoja, jotta aamulla sujuis sutjakkaammin hommat.

Tää oli ehkä neljän aikaa iltapäivällä. Hengailtiin, kateltiin telkkaria jne. Ajattelin että meen aikasin nukkumaan, että seuraavana päivänä sit jaksaa, koska pitkä päivä oletettavasti tulossa. Mulla oli parilla kaverilla yli vuorokauden mittanen synnytys takana, joten olin henkisesti varautunu siihen että vielä kestää.

Juttelin Iineksen kans fb-chatissa ja joskus kymmenen aikaan laitoin ehkä viestiä, että iik mulla tais just olla eka supistus. Sellanen pieni vihlonta vatsalla. Kymmenen minuuttia myöhemmin nojasin sängyn päätyyn ja kiroilin kun sattu niin saatanasti. Supistuksia tuli 4-5 minuutin välein ja joko mulla on maailman surkein kipukynnys (mahdollista) tai sitten ne tuli tosi voimakkaina. Kymmenen minuuttia tästä, mulla alko lapsivedet tihkumaan. Kätilö testas, että kyseessä tosiaan oli lapsivettä eikä mulle yllättäen iskenyttä inkotenssia, ja totes että ipana on kakannu veteen ja meikäläinen lähteekin synnytyssaliin hetimiten.

Koko näytön kaappaus 13.9.2016 104750.bmp

Tässä vaiheessa kivut alko olee jo tosi kovat ja oli pakko pyytää lääkettä. Sain kaks panadol 500. Kiitti. En pystyny ite enää kävelee, joten poikaystävä rullas mut pyörätuolissa saliin. Mut iskettiin sänkyyn kiinni ja käyrille. Koska ipana tosiaan oli kakannu lapsiveteen, niin en päässy liikkumaan sängystä mihinkään vaan sydänääniä seurattiin koko ajan.

Kohdunsuu oli auki kai kolme senttiä ja mä luulin että kuolen jokaiseen supistukseen. Koska tiesin, että kaikki mun suunnitelmat luonnolliset kivunlievytykset, niinkun jumppapallolla hengailu, lämpimät suihkut ja ylipäätänsä mikään liikkuminen ei tullu kysymykseenkään päätin ottaa kavereiden neuvosta vaarin ja pyysin epiduraalia. En pystyny tekemään mitään muuta kun maata selälläni jokaisen supistuksen ajan ja se ei ollu mitenkään mukava tunne kun oisin halunnu vetäytyä pieneks palloks ja lakata olemasta. Oisin selvinny ehkä viel hetken ilman epiä, mutta koska olin kuullu kauhutarinoita siitä, että kätilöt hidastelee sen kanssa, eikä haluu antaa sitä, niin ajattelin että parempi pyytää ajoissa.

Puol tuntia myöhemmin tuli uus lääkäri, selitti mulle epiduraalin vaarat ja totes että hänen vaimollaan tää ei sit auttanu. Piikki selkään ja sellasesta ihanasta lääkepumpusta tunnin välein uus annos tätä jumalten nestettä. Tän jälkeen kaikki sujukin hienosti. Kello oli ehkä 1 aamulla.

En tiedä oliko kiittäminen siinä, että olin orjallisesti popsinu ruusunlehtitabletteja ja juonu teetä viimesen kolmanneksen ajan, mutta mun supistukset jatku tosi vahvoina aina aamu kuuteen asti. Sillon totesin kätilölle (joka näytti ihan Bertalta Miehen Puolikkaista ja jota rakastin) että nyt alkaa taas vähän tuntumaan kivut. Siihen asti olin lähinnä torkkunu ja rentoutunu. Kätilö tarkasti tilanteen ja mä olin 9cm auki ja mulle ilmotettiin, että tunnin päästä aletaan työntämään tätä vauvaa ulos. Seiskalta kaikki oli valmista, paitsi että meikäläisen kroppa päätti, että mä tätä vauvaa työnnä ulos ja mun siihen asti säännölliset ja vahvat supistukset loppu kun seinään. Sain tunnin lisäaikaa, koska vauvalla tuntu kaikki olevan hyvin ja sydänäänet oli vahvat. (ne oli laskenu ilmeisesti huolestuttavan alas sillon ennen kun sain epin, mutta tasaantu sitten onneks, en ees tienny tätä kun vasta myöhemmin kun kaikki oli jo ohi)

Tässä kohtaa oli kätilöillä vuoronvaihto ja luulen, että oli ollu pieni informaatiokatkos. Berta oli aiemmin kääntäny mun epiduraaliannostelijan pois päältä ja ilmotti että nyt riitti, tai muuten et tiedä koska ponnistaa. Tää uus nuori kätilö kuitenkin hoiti mulle lisäannoksen vielä Epiä ja siinä missä olin hetki aiemmin kiroillu suomeks ja itkeny kipua niin vajosin takas siihen pilvilinnaan jossa supistukset oli vaan vähän epämukavia kipristyksiä. Ikävää toki, että kun lääkäri tuli paikalle ja totes että nyt on hyvä aika alka ponnistamaan, niin en tuntenu supistuksia niin selkeesti, että oisin osannu ponnistaa oikeeseen kohtaan. Niinpä kätilö seuras käyriä sen perusteella aina kerto koska työntää.

Tunnin puskemisen jälkeen todettiin, että vauva on jumissa ja tulossa jotenkin hassussa kulmassa. Saliin iski kaks uutta lääkäriä, jotka joko oli isä ja tytär ja tai aviopari, siitä päätellen, että ne kinasteli ihan koko ajan ja ihan kaikesta. Tässä vaiheessa haettiin ekaa kertaa sitten viikon 20 rakenneultran jälkeen ultrauslaite ja alettiin tutkimaan, että missäs missä asennossa vauva oikein on. Sain myös ”ohh, this is NOT a small baby” kommentin mikä oli äärettömän mieltä ylentävä. Kaks nuorempaa lääkäriä alko puhumaan leikkaussalin valmistelusta ja sektiosta ja mulla alko paniikki kassvamaan. Kolmas, vanhempi lääkäri, sellanen ehkä kuuskymppinen intialainen mies ilmotti, että kyllä tää vauva ulos saadaan, hän yrittää kääntää vauvaa. Nopee episiotomia ja lääkäri kiepautti vauvan oikeeseen asentoon. Tässä vaiheessa mun supistukset taas alko hiipumaan ja mulle laitettiin oksitonitippa (tähän asti kroppa oli tehny kaiken työn) koska alko olee kiire saada vauveli tähän maailmaan. Vauva oli edelleen jumissa, vaikka paremmassa asennossa, mulla oli voimat ihan lopussa 1,5h puskemisen jälkeen ja alko usko itseen loppumaan.

Kun mikään ei edenny otettiin pihdit esille. Pihtisynnytys on Suomessa ilmeisen harvinainen nykyään. Täällä se on käytössä imukupin ohella ilmeisen yleisesti. Vauvaa pihdeistä päästä kiinni, jalalla tukeva ote pöydän kulmaan ja sitten vedettiin. Muutama minuutti myöhemmin tyttö oli ulkona.

11 tuntia ensimmäisestä kipeestä supistuksesta meijän reilu nelikilonen pallero näki päivänvalon klo 9.55.

Koko näytön kaappaus 13.9.2016 105105

9 pisteen tyttö. Aika pahan näköset painautumat kasvoissa pihtien jäljellä, mutta ne hävis päivässä. Kutsuttiin vauvaa eka päivä Mike Tysoniks koska ne painaumat muistutti erehdyttävästi Miken kasvotatuointia.

Ei siis mikään helpoin synntys, mutta seuraavana päivänä jo ilmotin että voidaan sittenkin tehä toinen vauva joskus, kun synntyksen aikana ilmotin että mä en tähän hommaan lähde enää ikinä. Lähinnä pelottava kun vauva jumiutu. Mä olin onnekas kun epi toimi niin hyvin, joten selvisin oletettavasti melko vähällä kivulla.  Pee oli ihan mahtava ja pysty näyttelemään hyvin, että sitä ei pelottanu yhtään. Nyt kun on myöhemmin kuunnellu ku se on poikien kanssa käyny synntystä läpi, niin varsinkin se pihtikohta oli ilmeisen traumaattinen sille. Ihan ymmärrettävää, mä en onneks vilkassu sinne päinkään kun vauvaa niillä vedettiin ulos.

Jouduin olee synnytyssalissa pitkälle iltapäivään, koska menetin aika paljon verta ja meinasin pyörtyä suihkuun. Olin kaks yötä sairaalassa ja lauantaiaamuna ilmotin, että haluun kotiin. Toipumien on menny ihan kivasti, buranaa kuluu, mutta se lienee normaalia. Imettäminen ei menny ihan niinkun Strömsössä ja tällä hetkellä vauva saa sekä tissimaitoa että korviketta ja on vallan tyytyväinen. Mulla on vähän epäonnistunu olo, mutta tää nyt oli arvattavissa, eikä sille mitään voi.

Sen pituinen se :D

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

You Might Also Like

57 Comments

  • Reply Jenni tiistai, syyskuu 13, 2016 at 07:03

    Paljon onnea ihanasta pienestä kääröstä!

    Tuli ihan oma synnytys mieleen tuossa kohtaa kun sanottu että ei ole pieni lapsi.
    Niin mulle todettiin kans ja siitä reilu tunti ni mentiin juoksujalkaa leikkaussaliin 32h käynnistelyn jälkeen. :/ eikä ollu ees iso vauva, normaali vajaa 3,5kg :D

    • Reply Meri torstai, marraskuu 17, 2016 at 05:35

      TOsi kannustavaa puhetta lääkäriltä :D Mulla oli lähellä leikkaussaliin lähtö, onneks noin toipumisen kannalta saatiin ihan luonnollista kautta ulos!

  • Reply Tarja tiistai, syyskuu 13, 2016 at 08:43

    Synnyttäminen on kovaa hommaa, mutta siitä kun selviää, niin on aika voittajafiilis! :) Ja kumman äkkiä ne kaameat kivutkin unohtuu. Oikein paljon onnea teille! Vauva on suloinen <3

    • Reply Meri torstai, marraskuu 17, 2016 at 05:33

      joo se on jännä miten niitä kipuja ei muista enää ollenkaan parin päivän kuluttua!

  • Reply Elina tiistai, syyskuu 13, 2016 at 09:00

    Paljon onnea vauvasta! Liity facebookissa semmoiseem ryhmään kuin imetyksen tuki ry. Suosittelen! Sen avulla saat imetyksen sujumaan vielä täydellisesti :)

    • Reply Meri torstai, marraskuu 17, 2016 at 05:33

      Mulla toi ryhmä aiheutti vaan enemmän syyllisyydentuntoa :D Oli pakko lähteä siitä kun tunsin itteni niin huonoks äidiks kun luki niitä juttuja!

  • Reply Laura tiistai, syyskuu 13, 2016 at 09:01

    ihana kertomus <3 ja vaikka vähän vaikeemman kautta menit niin onneks sinä ja vauva voitte hyvin :) oon täällä seurannut sun raskautta ihan innoissani ja ainaki ite odotin tätä kertomusta :) itellä kolme lasta (4v, 1v ja 4kk) :)

    • Reply Meri torstai, marraskuu 17, 2016 at 05:32

      täytyykin käydä kurkkimassa sun blogia! :)

  • Reply Tiia tiistai, syyskuu 13, 2016 at 09:04

    Hirmusen paljon onnea koko perheelle! Mä nyyhkin täällä tippa linssissä jännityksestä, vaikka tiesinkin että hyvinhän tää kertomus varmasti päättyy :D

    • Reply Meri torstai, marraskuu 17, 2016 at 05:32

      Juu loppuhyvin kaikki hyvin :)

  • Reply Ida tiistai, syyskuu 13, 2016 at 10:16

    Onnea iham miljoonasti pienestä tytöstä! <3 Oon seuraillu sun odotusta tosi innoissani koska meillä oli lasketut ajat tosi lähekkäin (mulla la 25.8). Meijän tyttö tosin päätti syntyä 2kk etuajassa… mullakin oli suuret suunnitelmat jumppapallo, vesiallas synnytyksestä, mutta normisynnytys ei tullu mun tilanteessa lopulta kuuloonkaan ja meijän neiti synty kiireellisellä sektiolla. Harmitus potenssiin miljoona. Imetyksen sujuvuus ei tullu kuuloonkaan ja pääasiassa mennään pullolla ja korvikkeella, ja mun vihatuin kaveri on viimeset 2 ja puol kk ollu rintapumppu, jonka kanssa meillä on treffit 8 kertaa vuorokaudessa 😒 mut mä seurailen täällä innoissani teidän vauva-arkea, kun mekin vihdoin päästiin kotiin kokeilemaan normielämää sairaalaelon jälkeen ❤

    Ihanaa kevättä teille sinne, nauttikaa vauvantuoksusta ja pienestä ihmeestä, ne kasvaa niin nopeasti 😭 (meidän 1150g neiti jo vähän yli 3kiloa)

    • Reply Meri torstai, marraskuu 17, 2016 at 05:31

      Juu toi rintapumpun vihaaminen kävi täälläkin tutuks, mä annoin periks kun tuntu että vaikka kuinka pumppasin niin ei auttanu!

      Ihanaa joulunodotusta teille ja pikkuneidille <3

  • Reply Anni tiistai, syyskuu 13, 2016 at 11:08

    Aika samanlainen synnytys kuin mun ensimmäinen. Paitsi epin vaikutus loppui kun aloin ponnistaa. Ja tyttö vedetiin imukupilla ulos. Oli kans vauvan pää vähän vääräs asennossa niin oli vaikeaa ja kivuliasta puskea ulos. Veikkaan et toi vauvan väärä asento johtui siitä kun mäkin makasin pitkään sängyssä kun epi vei tunnon jaloista ja oli selässä se letku mistä meni lisää ainetta sisään. Toisessa synnytyksessä liikuin ja vaihtelin asentoja melkein ponnistamiseen asti, sit vasta sain puudutteen, ja vauva sujahti nopeasti ja helposti ulos kuin saippua. Sullakin mahdollinen toka synnytys voi sitten olla helpompi :)

    • Reply Meri torstai, marraskuu 17, 2016 at 05:29

      Mulle annettiin lisää epiä vähän liian myöhään vissiin, kun en tuntenu supistuksiakaan kovin hyvin… Joo toivottavasti seuraavassa synnytyksessä pääsis liikkumaan! Olin kiinni kaikissa piuhoissa niin että olin jumissa siinä hiton sängyssä ja se vaan pahens kaikkea!

  • Reply Riikka tiistai, syyskuu 13, 2016 at 12:52

    Ihanaa että kaikki meni loppujen lopuks hyvin, onnea hirveesti koko perheelle!! :) t. Kolmeviikkoisen pikkujäbän onnellinen (tuleva kummi)täti <3

    • Reply Meri torstai, marraskuu 17, 2016 at 05:27

      onnea kummitustädille <3

  • Reply neljän lapsen äiti tiistai, syyskuu 13, 2016 at 13:40

    Onnea nyt.
    Aina näitä synnytyskertomuksia vaan jaksaa tulla. Olisko kuitenkin parempi liittyä jonnekin Vauva-sivustolle sepustamaan …

    • Reply Meri torstai, marraskuu 17, 2016 at 05:27

      toki mä sielläkin jo oon sepustanu :)

  • Reply Notte tiistai, syyskuu 13, 2016 at 14:33

    Moi! Ja onnea vauvasta <3 jos haluat imettää, voisi imetyksen tuki ry:n face-ryhmästä ja tukiäidistä apua! Ihania vauvantuoksuisia päiviä sinne <3

  • Reply Hannah tiistai, syyskuu 13, 2016 at 14:53

    Huh johan oli keikka. Aika samanlainen kokemus itselläni, tosin vauva oikeassa asennossa kyllä mutta ulos puristaminen oli kovan työn takana. Älä ajattele että olet epäonnistunut kun annat korviketta <3 rohkeasti yhteyttä imetystuen sivuilla tukiäitiin, jos haluat pelkälle tissille siirtyä. Se ei ole missään nimessä vielä myöhäistä. Tai sitten jatkat kuten nyt ja olet silti hyvä äiti tytöllesi :)

    • Reply Meri torstai, marraskuu 17, 2016 at 05:27

      Mun hyvä ystävä on tukiäiti, mutta ei auttanu ! Tyytyväisempi tuo on korvikkeella :)

  • Reply Laura / Laura's Itinerary tiistai, syyskuu 13, 2016 at 16:52

    Iiiik!!! Onnea niin mahdottoman paljon!!! 💕💕💕💕💕💕

  • Reply maijja tiistai, syyskuu 13, 2016 at 18:14

    Oikein paljon onnea koko perheelle ja erityisesti sille pienimmälle (vaikka olikin ’iso’)!!

  • Reply dumdumdum tiistai, syyskuu 13, 2016 at 18:31

    Mä luin tän! Odotin kyllä enemmän verta ja suolenpätkiä :D Voin siis syyttää sua, kun mulla on rotukissafarmi ja vähintään pari perunaa.

    • Reply Meri torstai, marraskuu 17, 2016 at 05:25

      perunoita odotellessa <3

  • Reply häkeltynyt tiistai, syyskuu 13, 2016 at 18:34

    Paljon onnea tuoreille vanhemmille pikku prinsessasta <3 hän on aivan suloinen! Luin tätä synnytyskertomusta itku kurkussa, en voi tajuta että oma synnytys on kahden kuukauden päässä. Jännittää mut ehkä se tästä. Älä ole pettynyt itseesi imetyksen suhteen, vauva kasvaa hyvin ja on tyytyväinen, se on tärkeintä <3

    • Reply Meri torstai, marraskuu 17, 2016 at 05:25

      Hyvin se menee! Ja vaikka pitkittyis niin sitä ei seuraavana päivänä enää muista vaan on valmis tekee kaiken uudestaan!

  • Reply mallu tiistai, syyskuu 13, 2016 at 19:05

    Onnittelut! :) Onneks ei ollut ihan kauhutarina, ettei tullut olo: ei ikinä lapsia kiitos :D

    • Reply Meri torstai, marraskuu 17, 2016 at 05:20

      sen ihan oikeesti unohtaa tosi nopeesti miten kamalaa muka oli :D

  • Reply Pia tiistai, syyskuu 13, 2016 at 21:01

    Kiva kun päätit kirjoittaa kertomuksen ja jää itsellekkin sitten talteen kun aika alkaa ”kultaa muistoja”. :) Kuullosti aika heviltä mutta lupaan että seuraava mahdollinen on paaaaljon nopeampi. :) Hyvä että sinä ja pikkumimmi olette molemmat kunnossa. Äläkä stressaa sitä imetystä, kyllä se lähtee sujumaan kun jaksaa vaan yrittää ja jos ei lähde niin korvike ajaa saman asian. Esikoisen kanssa luovutin jälkeenpäin ajateltuna ehkä liian nopeasti mutta kuopuksen kanssa olin kärsivällisempi ja homma sujui paljon paremmin. Super hyvä äiti olet jokatapauksessa! :)

    • Reply Meri torstai, marraskuu 17, 2016 at 05:19

      kiitos muru :) Joo aika kultaa muistot varsinkin synnytyksestä :D Jospa seuraava ois sitten helpommin! Mä luovutin imetyksen kanssa, mutta yritän ehkä sit uudestaan seuraavan ipanan kanssa jos sellanen jossain vaiheessa tulee ! :)

  • Reply S keskiviikko, syyskuu 14, 2016 at 10:19

    Huh! Kovan työn olet tehnyt! Meidän pojan ponnistusvaihe kesti myös 1,5 h ja tiedän tasantarkkaan kuinka väsynyt siinä kohti on :/ Meillä poika tuli lopulta ulos imukupin avulla.
    Toivottavasti et kovasti soimaisi itseäsi imetyksestä. Facebookissa on osittaisimettäjien tsemppiryhmä mikä on tosi kiva ja hyvän hengen ryhmä. :) onnea vielä vauvasta ja tsemppiä uudenlaiseen arkeen! :)

    • Reply Meri torstai, marraskuu 17, 2016 at 05:06

      Joo kropasta vaan katoo ihan kaikki voimat!

      Alann päästä yli ”imetyspettymyksestä”. Onneks! Vauva on paljon tyytyväisempi korvikkeella niin se auttaa. Ärsyttää vaan että selittelen edelleen kaikille muille kauheesti syitä siihen miks vauva saa korviketta vaikkei sen pitäis kuulua kenellekkään muulle.

  • Reply Miss Shi keskiviikko, syyskuu 14, 2016 at 10:48

    Hui mikä kauhutarina, onneksi kestin loppuun asti ku tiesin että onnellinen loppu tulee :D siin vaihees ku pihdit mainittiin, olin kyllä sulkea ikkunan silleen ”noup, en pysty”

    • Reply Meri torstai, marraskuu 17, 2016 at 05:01

      JA silti oon edelleen sitä mieltä että mulla oli aika helppo synnytys :D

  • Reply litau torstai, syyskuu 15, 2016 at 16:59

    Laskettuun aikaan on vajaan 4viikkoa ja synnytyskertomukset saa mut itkemään, en tiedä mistä syystä. Mutta tämän luin ihan jännittyneenä eikä itkusta tietoakaan, jes! Poppareita olisi voinut syödä samalla, sen verran hyvin piti otteessaan 😃 . Vaikka pelottavia tilanteitakin oli, onneksi kaikki meni lopulta hyvin. Onnittelut uudesta perheenjäsenestä!

    • Reply Meri torstai, lokakuu 20, 2016 at 03:36

      toivottavasti sulla on synnytys jo ohi ja kaikki meni varmasti hyvin!

  • Reply Elovena torstai, syyskuu 15, 2016 at 17:49

    Ole Meri armollinen itsellesi! Olet onnistunut erinomaisesti ja parasta on että te molemmat voitte hyvin! Jotenkin rivien välistä pystyy ymmärtämään, että synnytyksestä ei ole jäänyt mitään pelkoja ja se on hienoa. Se, että et selvinnyt tällä kertaa pehmeillä konsteilla on niin monesta kiinni ja ei esimerkiksi kerro seuraavasta synnytyksestä mitään. Imetyksen suhteen sun pienennykset tekee riskiä imetyksen hankaluuksiin ja siksi musta onkin superihanaa, että vauva on kuitenkin saanut myös rintamaitoa.
    Ohjeeni on, että kipuun lääkettä ja lepoa! Imetykseen taas, että pois odotukset ja ahdistukset, se menee niin kuin menee ja parhaasi olet tehnyt!

    • Reply Meri torstai, lokakuu 20, 2016 at 03:42

      Joo ei jääny traumoja nyt kun on aikaa kulunu niin kaikki se kipu ja väsymys on oikeestaan jo unohtunu!

      Toi imetys oli pieni pettymys, mutta ei sillekkään mitään voi, kyllä tuo korvikkeellakin näyttää kasvavan!

  • Reply Iina lauantai, syyskuu 17, 2016 at 10:24

    Onnea paljon pikkuisesta Meri 💖👶🏼

    • Reply Meri torstai, lokakuu 20, 2016 at 03:33

      paljon kiitoksia <3

  • Reply Julia lauantai, syyskuu 17, 2016 at 12:18

    Kannattaa liittyä facebookissa imetyksen tuki ry ryhmään. Sieltä saa tosi hyvin neuvoja imetyksen kanssa ja miten päästä täysimetykseen…

    • Reply Meri torstai, lokakuu 20, 2016 at 03:30

      Jep kuuluin siihen, mutta oli pakko erota kun mua alko ahdistaa se ryhmä ja sen fanaattisuus :/ mulla on yks hyvä kaveri imetyksen tukihenkilö, niin siltä on saanu apua vaikka täysimetys ei meillä onnistunukkaan :(

  • Reply Juliaa sunnuntai, syyskuu 18, 2016 at 00:13

    Oi, ihanaa, hän on nyt perillä täällä! Paljon paljon paljon onnea teille <3

    • Reply Meri torstai, lokakuu 20, 2016 at 03:29

      kiitos <3

  • Reply Eeva tiistai, syyskuu 20, 2016 at 19:48

    Mun veljen lapsi ku tosiaan tuli kans Ausseissa, niin heillä piti myös käyttää näitä pihtejä sekä lisäksi imukuppia! En tiedä tosin missä järjestyksessä. Mutta pikkujäbällä oli kyllä kuvista päätellen rajut haavat päässä pihdeistä, sekä pää oli täysin soikea. Lisäksi mun veli kuvaili tilannetta ”näyttää siltä kuin J halkeais kohta kahtia. Tää on ku kauhuelokuvasta. Lääkärin välineet on ku sarjamurhaajalla” eli ei jäänyt semmonen fiilis, että voisimpa itsekin hommata lapsen lähiaikoina :DD
    Mutta mukava kuulla, ettei ne pihditkään niin rajuja haavoja aiheuta!

    Paljon onnea pienokaisesta! :)

    • Reply Meri torstai, lokakuu 20, 2016 at 03:29

      Juu niistä pihdeistä jää kyl aika karun näköset jäljet, mutta onneks ne katos nopeesti! Luulen että ne pihtien haavat on enemmän henkisiä ja vanhemmille! Mutta niin kiliseistä kun se onkin, oli kyllä sen kaiken arvosta!

  • Reply Saskia torstai, syyskuu 22, 2016 at 07:18

    Onneksi olkoon uudesta pallerosta !!

    Ja ei ollut mitenkään traumatisoiva tarina edes tällaiselle ei-ikinä synnyttäneelle :))

    • Reply Meri torstai, lokakuu 20, 2016 at 03:27

      kiitos! ja hyvä kuulla! :D

  • Reply Rosa perjantai, syyskuu 23, 2016 at 21:16

    Ensinnäkin! PALJON ONNEA!!! En muistanu lähettää onnentoivotuksia vaikka ilouutinen instasta sillon pompsahtikin. Toiseks, kuulostaa aika hurjalta ja vähän pelottavalta, mutta hyvä että loppujen lopuks kaikki meni kuitenkin hyvin. Toivottavasti arki siellä sujuu hyvin :)

    • Reply Meri torstai, lokakuu 20, 2016 at 03:27

      kiitos ❤️ Hyvin sujuu, ainakin vielä!

  • Reply -K- keskiviikko, syyskuu 28, 2016 at 10:58

    Hyvinhän se kaikki sitten meni vaikka pihdit on varmasti olleet pelottava juttu! Onnea oikein paljon! Melkein tuli tippa linssiin :)

    • Reply Meri torstai, lokakuu 20, 2016 at 03:21

      Onneks en katellu kauheesti pihtien suuntaan niin selvis siitäkin! Ja nyt koko synnytystä ei enää ees muista!

  • Reply Laura torstai, syyskuu 29, 2016 at 14:29

    Onnea pienestä <3

    Miten nopeesti sulla on lähteny toi episiotomiahaava paranemaan? Täällä sama takana ja nyt kaks päivää synnytyksestä olo on ihan kamala ja lähinnä sellanen, että eihän toi vaan voi parantua koskaan 😩

    • Reply Meri perjantai, syyskuu 30, 2016 at 07:49

      Onnea pienestä ❤️❤️❤️

      Pari viikkoa meni ettei sitä enää oikeestaan enää tuntenu.. ekan viikon käytin kaksia pikkareita päällekkäin kun tuntu et tikit aukee ja kaikki levähtää 😂 kyllä se siitä siis!

  • Reply lillamy sunnuntai, lokakuu 2, 2016 at 14:26

    Onnea onnea onnea! <3 Kuulostaa hurjalta toi pihtien käyttö, ei ihme jos Peelle tuli vähän traumoja :D onneksi kuitenkin teidän ei-niin-pieni vauvveli voi hyvin! <3 Ootte huikeita!

    • Reply Meri torstai, lokakuu 20, 2016 at 03:17

      kiiitos <3

    Leave a Reply

    Previous Post Next Post