Teiniäidin kuulumisia

Otsikko viittaa ”oh great, another teen mom” -kommenttiin jonka sain joltain kemikaaleilla päänsä sekoittaneen naiselta. Ihanaa olla kolmekymppinen teiniäiti ja ihanaa että joku metamfetamiini-pää kokee tarpeelliseks arvostella mun elämänvalintoja, ihan sama vaikka mulla ois ikää ois puolta todellisuutta vähemmän.  (Australiassa asumisen ”hyötyjä”, oppii tunnistamaan kaikki iceheadit jo kaukaa. Hyi miten inhoon huumeita. Näin asiasta seinään)

Tällä teinimammalla kaikki kuitenkin melko hyvin. Aika vähän matelee, siinä missä ne jossain vaiheessa katos, niin musta tuntuu että oon ollu melkein 30 viikkoa jo ikuisuuden ja todellisuussa mutta tulee 27+0 täyteen huomenna. EI LÄHELLÄKÄÄN. Mulla ei oo ultraa tai mitään sovittuna tai ees tiedossa, ne oli tossa alkuraskaudessa hyvä sellanen välietappi mitä odottaa. Nyt oon vaan raskaana, syön kun porsas (ainakin ens viikon raskausdiabates-testiin asti) ja itken joka kerta kun telkkarissa syntyy vauva.

Mun pitäis imuroida ja puunata lastenhuonetta ennenkun maanantaina toivottavasti vihdoin saan mun kalusteet sinne. Tilasin varmaan helmikuussa siis setin jossa oli sänky, kehto ja hoitopöytä. Sillon luki että toimitus on huhtikuun lopussa / toukokuun alussa. Laitoin joskus huhtikuun puolessa välissä viestiä, et onko tavarat ajallaan jne ja sain vaan tosi tylyn vastauksen että joo pitäis olla. Viikko sit sain sähköpostia et ai joo, meil on vähän ongelmia ollu toimitusten kanssa, että koska sulla on laskettu aika, et miten pian tarviit nää tuotteet. Tunnustan, että olin epärehellinen ja aikastin laskettua aikaani muutamalla viikolla, ihan nyt vaan siltä varalta, että ko firma ajattelis että on ihan ok toimittaa kamat samalla viikolla kun ipanan ois määrä syntyä. Sain kuitenki tiistaina vahvistuksen että tavarat on nyt matkalla, vaikkakin toisella puolella Ausseja. Torstaina sain sähköpostia ko firmalta että ainiin, sun tilaus on nyt matkalla. Mun käy tavallaan sääliks sitä asiakaspalvelun tyyppiä joka joutuu asioimaan raskaanaolevien hormonihirmujen kanssa, mutta ärsyttää silti, että yhteydenpito oli niin huonoa. Jos ne ois laittanu mulle heti sillon huhtikuun lopussa viestin et hei sorppa, mutta toimitusten kanssa on ongelmaa, meijän pitäis saada tavaraa sillon ja sillon ni ois ollu ihan ok, mut kaikki oli vaan niin epämäärästä ja ”joskus tulee” – hengellä, niin meinas mennä hermo. Mutta josko ne tavarat nyt sitten tulis ja kaikki tarvittavat osatkin ois tallella. Jos joudun vielä ostamaan pinnistä, niin ens kerralla meen vaan kiltisi sinne Ikeaan.

Kuten oon hehkuttanu, niin aamupahoinvoinnin jälkeen kaikki on ollu aika iisii. Eilen tuli eka ”o-ou”-tilanne ku olin anopin kanssa ostoksilla ja eka lähti kuulo ja sit alko näkökenttä väreilee. Mulla oli aiemmin ollu vähän hassu olo, mut ei kuitenkaan niin, että oisin ite osannu reagoida.

Yritin kyykkiä kaupan lattialla ja olla tosi kiinnostunu alahyllyjen tuotteista, ihan vaan siks että anoppi on aikamoinen hössöttäjä välillä ja ajattelin et jos kerron että kohta lähtee taju niin se soittaa ambulanssin ja palokunnan paikalle hetimiten. Kun olin aikani tuijottanu niitä alahyllyn alushousuja, niin oli pakko sanoa, että meen tohon ulkopuolelle odottamaan, on vähän hassu olo. En oo ihan varma et selvisin kaupasta ulos ja penkeille kaatumatta. Istuin siinä, korvissa vaan humis ja koko maailma näytti siltä että ois katellu sitä pilven läpi. Tyhjentelin kauppakassia siltä varalta että yrjöön siihen paikkaan ja ihan jäätävä kylmä hiki pinnassa. Anoppi sit tajus, etten lähtis noin vain -40% alusvaatteiden luota, ilman painavaa syytä ja tuli varmistaa et kaikki on hyvin. Kävi hakemassa mulle vettä samalla ku yritän hymyillä et ”juu ei tässä mitään” vaikka luulin että kohta tulee noutaja. (Onkohan tää jotenkin suomalainen piirre, ”ei tässä mitään hätää oo” vaikka jalka on poikki ja pää jo kainalossa)

Kun olo oli vähän tasaantunu, niin kävin apteekissa tarkastaa verenpaineen, mutta olin siinä vaiheessa ehtiny istumaan jo niin kauan että se oli jo melkein normaali (110/70) Koko loppupäivän olin ihan poikki ja hirvee hedari, mutta muuten ihan ok. Pelästytti vaan, että mitä jos oisin ollu jossain muualla ku kaupassa mikä oli täynnä ihmisiä ja tuupertunu siihen tai vaihtoehtosesti jos mun ois pitäny ajaa ko episodin jälkeen himaan. En uskaltanu aamulla lähtee lenkille, vaik ois kerranki ollu hyvä ilma siihen. Oletan siis edelleen, että verenpaineet vaan heitti, koska olin syöny ja juonu ihan normaalisti aiemmin, mutta kuumottavaa silti. Varsinkin kun ei oo koskaan ennen ollu mitään vastaavaa. Jotain positiivista, niin anoppi soitti Peelle heti tapahtuman jälkeen ja sai sen kuulostamaan siltä, että mun sydän oli vähintään pysähtyny ja nyt se hellii ja paapoo mua vielä kahta kauheemmin.

Mun vauvakutsut lähenee. Mä en alunperin halunnu koko kinkereitä, mutta anoppi päätti sitten, että se haluaa ne mulle järjestää. Sille jo ilmotin, etten halua mitään soseiden maistelua, tai muita leikkejä ihan vaan rentoa hengailua ja vaikka grillaillua silleen pojat on kans tervetulleita, mutta sen jälkeen kun mun kaks kaveria ilmottautu anopille, että ne haluaa auttaa järjestämään mun baby showerit on juttu lähteny vähän käsistä. Mulle järjestetään reilu kuukauden päästä siis bileet jossa kyllä on sitä grillailua ja pojat, mutta ilmeisesti myös kasa leikkejä ja melkein 40 vierasta. Ja siitä pitäis selvitä ilman viiniä? Ja siis ei, ihanaa että tytöt on ottanu mut niin siipiensä suojaan, kun parhaat kaverit ja oma perhe on niin kaukana, mä en vaan oo koskaan tykänny olla huomion keskipisteenä, niin tollanen vauvajuttu vähän pelottaa. Onneks mulle selvis, että täällä ei oo hyväksyttävää järjestää enempää kun yhet vauvakutsut, joten ehkä selviin tästä once in a lifetime tilaisuudesta. Mulle ei alkuun meinattu kertoa ees päivämäärää, vaan pitää vaan koko homma yllätyksenä, mutta onneks osaan nyt ainakin varautua henkisesti. Yllätysjuhlat ja oisin karannu paikalta.

Kello on selkeesti ruoka-aika, joten parempi syödä, että vauva varmasti kasvaa.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply Taija lauantai, toukokuu 21, 2016 at 09:00

    Oireet kuulostaa vähän auralliselta migreeniltä (korvien humina/näkökentän väreily/tajulähtee-tunne ja niiden jälkeen seuraava hedari). Mulla ollut joskus ja aika pelottavaa! En kylläkään ollut raskaana. Googlaile vähän tota, saattaa tulla uudelleenkin jos on sitä.. (Googlediagnoosit tosin on aina vähän riski mut mä sain lääkäriltä diagnoosin ja sen jälkeen googlailin niin löysin muistaakseni ihan asiallista tietoakin)

    • Reply Meri maanantai, toukokuu 23, 2016 at 04:33

      Täytyy konsultoida tohtori googlea, kävis kyllä järkeen. Tosin päänsärky ei ollu niin voimakasta, kun mulle yleensä migreenissä, Mutta ehkä niitäkin on eri vahvusia :)

  • Reply lena lauantai, toukokuu 21, 2016 at 10:50

    Teen mom. Kaikkee sitä. 45 vuotiaana tuskin sais noita kommentteja enää :D

    Mä niin tunnistan ton melkein pyörtymisen, mulle kävi ihan sama metropysäkillä. Näkö hävis silmistä ja oli kyllä sellanen kylmä hiki ettei koskaan oo ollut ees pahimmassa krapulassa, oli vaan pakko löytää kaide nojattavaksi ja onneks sitten mies sai kopin kun kaiteelle en ehtinyt. Eipä tuu näitä oloja ikävä, 6vk jäljellä vielä! Sain sit rautalääkkeet ja ilmeisesti ne on tepsineet. Sama diagnoosi, verenpaine heittelee ja teki temput. Vaadin Matteolta tunnin hierontaa joka päivä tuon jälkeen, kun pitää levätä ja ottaa iisisti. Minkäs teet. ;)

    • Reply Meri maanantai, toukokuu 23, 2016 at 04:32

      Mulla on tällä viikolla jotain verikokeita, saa nähä miten rauta-arvot jaksaa. Oon pari kertaa ääneen miettiny neuvolassa että voisko mun väsymys johtua rauta-arvoista, mut ei niitä oo mitattu kertaakaan kun ihan alussa (tyyliin rv 6)

      Mä en oo tunnin hierontoja saanu, mut hieronnan kuitenki joka ilta :D Eikä mies ees uskalla urputtaa :D

  • Reply emppu lauantai, toukokuu 21, 2016 at 22:42

    Kuulostaa auralliselta migreenikohtaukselta. Itse oon kärsinyt aurattomasta migreenistä pitkään mutta elämäni ensimmäinen aurallinen migreenikohtaus tuli vasta raskaana ollessa (juurikin toisella kolmanneksella). Raskausaikana oli kyllä normaalia vähemmän päänsärkyjä muuten mutts eka aurallinen migreeni toki vähän säikytti.

    • Reply Meri maanantai, toukokuu 23, 2016 at 04:30

      Mulla ei tullu ees mieleen migreeni! Mulla on ollu migreeniä, mutta raskauden aikana ei oo ollu yhtään kunnon kohtausta. Ois voinu olla sekin..

  • Reply Riikka sunnuntai, toukokuu 22, 2016 at 00:15

    Mulla kävi kans kerran tuollein raskausaikana et tulintodella huono-olo, huimas, silmissä sumeni, kylmähiki yms oireita. Silloin olin seissyt pitkään paikoillani ja johtui ilmeisesti siitä että veri ei kiertänyt kunnolla. Kannattaa siis pientä liikettä pitää yllä niin se ehkäisee huonoa oloa. :)

    • Reply Meri maanantai, toukokuu 23, 2016 at 04:28

      Mulla alko toi huonovointisuus kaupan kassajonossa, ja ehkä vähän helpotti ku lähti kävelee… Tosin sit se kyllä paheni vaikka liikuinkin..

  • Reply katjuska sunnuntai, toukokuu 22, 2016 at 14:00

    Onko sulla ollut koskaan migreeniä? Mulla tuli mieleen, että oiskohan kyseessä voinut olla migreenikohtaus tai sen alku? Varsinkin tuo näkökentän väreily viittais siihen suuntaan. Hyvä kuitenkin, että selvisit säikähdyksellä! <3

    • Reply Meri maanantai, toukokuu 23, 2016 at 04:27

      On itseasiassa, ei tosin aurallista! Päänsärky kyl hävis ilman mitään sen kummempia, mutta vois olla yks vaihtis!

  • Reply Taija maanantai, toukokuu 23, 2016 at 09:23

    Aurallisessa migreenissä ei välttämättä oo ees niin kova se itse päänsärky kuin aurattomassa migreenissä, vaan noi muut oireet pahat.

    Mutta sellasta palautetta tulin samalla myös jättämään, että onko tiedossa että välillä rantapallon blogeja lukiessa menee koko ruutu mustaksi, ts. netti-ikkunan yläpalkit yms. näkyy mutta koko rantapallon sivu vetää mustaksi. Välillä jos kelaa takaisin ylöspäin se palautuu mutta taas kun yrittää jatkaa alaspäin niin mustenee. Selaimena Firefox. Nyt sain luettua nää kommentit loppuun vasta päivitettyäni sivun 3 kertaa. Voi toki olla mun koneessakin vikaa, aika romu tämä millä selailen :)

    • Reply Meri tiistai, toukokuu 24, 2016 at 08:48

      aa en tiennykkään, no si kyl sopis!

      Mul ei oo ollu tollasta ongelmaa, mut mä laitan viestiä eteenpäin! :) Kiva kun kerroit!

  • Reply Ninski torstai, toukokuu 26, 2016 at 15:10

    Täällä myös yksi kotilääkäri antaa diagnoosin aurallinen migreenikohtaus. Mulla on ollut niitä muutamia ja varsinkin ensimmäinen säikäytti kun kaiken mainitsemasi jälkeen kasvot ja kaula puuttuivat. Raskaana ollessa tuli myös monen vuoden tauon jälkeen.

    • Reply Meri torstai, kesäkuu 9, 2016 at 03:39

      Mulle neuvolassa sanottiin vaan et vauva varmaan paino jotain suurta verisuonta, mutta nyt kun oon lukenu tosta aurallisesta migreenistä, niin kyllä mäkin alan siihen kallistumaan!

    Leave a Reply

    Previous Post Next Post