monikielisyys – uhka vai mahdollisuus

Me oltiin syömässä eilen porukalla ja kaverin uus tyttöystävä (joka menetti kaikki pisteensä mun silmissä samointein) piti mulle luentoa siitä, miten mun ei pitäi puhua lapselle ollenkaan suomea, vaan pelkkää englantia (korjaus, ei ees englantia vaan australiaa), että kielen varmasti oppii. Kyseinen tyyppi oli opettaja ammatiltaan. Poikaystävä menetti yllättäen taitonsa tilata ruokaa tiskiltä ilman mua ja tarvi apua kahen juoman kantamisessa pöytään, vissiin näki että mulla vähän kiehu.

 

images

kuva

Mulla ei oo koskaan tullu mieleenkään, etten puhuis suomea mun lapsille. Se on mun äidinkieli ja mä oon aina kokenu monikielisyyden ehdottomana rikkautena, sen sijaan että se ois jotenkin taakka. Lisäks koen että on äärettömän tärkeetä, että lapsi pystyy kommunikoimaan suomalaisten sukulaisten (serkkuja odotellessa..) kanssa.

Mitä sitten jos lapsi oppii puhumaan vähän hitaammin. Eiköhän se ennemmin tai myöhemmin sen kielen opi. Mä tiedän sitä paitsis muutaman viis vuotiaan jotka ei puhu kunnolla, koska vanhemmilla on liian kiire tuijottaa puhelintaan sen sijaan että harjottais mitään vuorovaikutusta lastensa kanssa. Lähinnä mua huolestuttaa että miten saan sen suomenkielen tarpeeks vahvaks. Onneks youtube on suomenkielisiä lastenohjelmia täynnä ja täytyy autoon hankkia pari suomenkielistä lasten cd:tä (Äidille vai lapselle, se on sit eriasia) ja äiti oli ostanu jo muumikirjat. Pari Mauri Kunnasta tarvitaan myös. Toki mun oma panos on kaikista tärkein, huomaan vaan jo nyt, että kun höpöttelen mun vatsalle (hullu, mikä hullu) on kieli yleensä englanti. Pakko pystyä kääntää se suomeks.

2009-04-03-bilingual-first-try

kuva

Voisin kuvitella, että kun ollaan kahestaan kotona, niin on helppoa höpötellä suomeks, mutta entäs sitten jos ollaan jossain missä on muita? Mulle ja kaverille on kerran ravintolassa joku keski-ikänen nainen alkanu huutaa ku puhuttiin keskenään suomea. En halua että kukaan hullu alkaa räyhää mun lapselle. Tai kun lapsen isä jonka suomenkielentaito rajottuu ”moi” ja ”kiitos” ”munakarva” ja ”hyvvee yötä” niin onko sitten outoa puhua ipanalle vierasta kieltä ja peellä ei oo hajuakaan mistä on kyse? Toisaalta meneekö lapsi ihan täysin sekasin jos mä puhun välillä suomea ja välillä englantia sekasin. Mistä ne oppii erottamaan sen? Tuleeko lapselle ralliaksentti? Saan hermoromahduksen.

Mulla on suuret suunnitelmat, jos saadaan enemmän ku yks lapsi ja jos poikaystävä menee takas kaivoksille / laivalle töihin jossa duuniputki kestää useemman viikon putkeen aion hankkia  Au pairin. Vaatimuksena on että osaa leipoa karjanpiirakoita ja puhua suomea. Tai ehkä alan tarjoo ilmasta majotusta sillä ehdolla että puhuu lapselle suomea ja leipoo mulle karjalanpiirakoita?  Lisäks ideaalia ois se, jos voitain jossain vaiheessa mennä suomeen vaikka yheks lukukaudeks, että pääsis laps pääsis suomessa kouluun ja oppis samalla tapoja ja kulttuuria (ei puhuta tuntemattomille tai hymyillä vastaantulijoille tai sanota anteeks kuinka vaan täh.)

2015-05-21-1432234752-9588891-Bilingual_kidkuva

Myös leikki ja muut suomenkieliset lapset lienee aika vahvassa roolissa. Sydneyssä on onneks paljon suomenkielisiä, jos sieltä löytyis about samanikästä leikkiseuraa. Melbourneen suunnittelen jo leikkimatkaa. Äideille viiniä ja lapset voi leikkiä ja opettaa kieltä toisilleen.

Miten teillä on sujunu enemmän kun yhen kielen puhuminen? Meneekö kielet sekasin vai pysyttekö tiukasti omassa äidinkielessä? Vinkkejä?

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

You Might Also Like

141 Comments

  • Reply Rosita torstai, huhtikuu 21, 2016 at 00:16

    Kaksikielinen täällä, 25 v ja puhun sekä suomea että ruotsia äidinkieleläni. En osaa sanoa kumpi on äidinkieleni jos joku kysyy. Osaan molempia kieliä yhtä hyvin, tilanteesta ja paikasta riippuen ajattelen molemmilla kielillä ja kun olen äidiltäni yrittänyt kysyä kumpaa kieltä puhuin ensin niin hän sanoo molempien tulleen samaan aikaan siinä 2-vuotiaana. Jotkut eivät meinaa uskoa näin olevan, mutta ihan sama. :D olen asunut Suomessa 17 vuotta ja Ruotsissa yhdeksän (tällä hetkellä täällä). En valita, kiva tietysti osata molemmat kielet. Omille lapsille aion ehdottomasti puhua suomea! :)

    • Reply Meri torstai, huhtikuu 21, 2016 at 02:31

      täytyy toivoa että meijän ipanalle tulis molemmat kielet kans yhtä vahvoina! :)

  • Reply sinii torstai, huhtikuu 21, 2016 at 10:10

    Heippa, minusta olisi ihanaa olla kaksikielinen :) Erään kaverini äiti osaa venäjää ja viroa, kun sieltä päin sitten Suomeen muuttanut hän ei kuitenkaan lapsilleen ole opettanut kumpaakaan kieltä:/ Minä olisin ainakin hieman katkera jos omalla kohdalla noin olisi käynyt, esim venäjä on tosi hyödyllinen kieli:) Lapsena kielen kun oppii huomaamattaan ja helposti :) Tuttavaperheellä muutaman vuoden ikäinen tyttö puhuu suomea, tanskaa, ruotsia ja englantia:) Äiti suomalainen, isä tanskalainen, ruotsinkielisessä koulussa ja englantia vanhemmat puhuvat keskenään aina välillä. Mies tosin oppinut toosi hyvin puhumaan suomea tässä muutamassa vuodessa :)
    Onhan se suomi kuiteskin ihan kiva kieli ;) Kakskielisyys on rikkaus ja CV.kin äyttää paremmalta ;)
    Onnea ja tsemppiä sinne <3

    • Reply Meri lauantai, toukokuu 21, 2016 at 05:16

      voi ei mikä sääli! Venäjä ois ihan mahtava kieli osata. Ja siis mun täytyy laittaa lapsi ehkä johonkin erikieliseen päiväkotiin, kun tää meijän kakskielisyys alkaa tuntua niin tylsältä..

  • Reply Minttu torstai, huhtikuu 21, 2016 at 10:14

    Aaaaaaaaargh! Kaksikielisenä ja filologina mua NIIN ärsyttää tuollainen :D Lapset oppivat kaksikieltä suhteellisen helposti ja vaikka vanhan tavan mukan on ajateltu, että toinen kieli vie tilaa toiselta (eli lapsesta tulee puolikielinen) niin se ei pidä ollenkaan paikkaansa. Päinvastoin, kahden kielen osaaminen mahdollistaa tulevaisuudessa myös muiden kielten osaamisen!

    Kaiken lisäksi. Sinä olet äiti ja jos sinä haluat opettaa lapsellesi suomea, niin sinä opetat! <3 Samalla, kuin Pee opettaa sitten lapselleen englantia.

    • Reply Meri sunnuntai, huhtikuu 24, 2016 at 09:33

      Joo mä en kans ymmärrä miten se on jonkun täysin tuntemattoman ongelma jos me halutaan että meijän lapsista tulee kakskielisiä. Tai mulle ei tulis mieleenkään antaa kasvatusneuvoja ihmisille jonka oon just tavannu, varsinkaan jossain noin isossa asiassa..

  • Reply Jemppa torstai, huhtikuu 21, 2016 at 10:56

    Pakko kommentoida semmonen pointti, että lapsi oppii kielen kautta paljon muutakin kuin sanoja, esimerkiksi tunnetaitoja ns ”tunnekieltä”. Jos vanhempi ei puhuisi lapselle äidinkieltään, voisi siitä olla haittaa lapsen tunnetaitojen kehitykselle. Muistan että on asiasta opinnoissani (varhaiskasvatus) puhuttu, mutta en löytänyt asiaan mitään pätevää artikkelia. Tässä kuitenkin linkki vähäsen vauva.fi-sivustoa pätevämmälle sivulle. :)

    http://peda.net/veraja/kulkuri/maailmalla/soile? vp=singlemodule&m_id=2118485&sp=viewpost&p_id=42971&from=1

    Itsekin seurustelen aussimiehen kanssa, ja vaikka lapset eivät ihan ajankohtaisia olekaan., niin molempien äidinkielien puhuminen on jo sovittu. :D

    • Reply Meri sunnuntai, huhtikuu 24, 2016 at 09:32

      Meillä on aina olllu ihan itsestäänselvyys kans et suomi opetetaan! JA kiitos tosta lonkistä, täytyy käydä kattomassa :)

  • Reply Veera L torstai, huhtikuu 21, 2016 at 11:06

    Mun reaktio ois ollu about sama kun sulla on mimmin suhteen. Musta monikielisyys on rikkaus! Ihan mieletön rikkaus! :> Itsellä ei kokemusta, kun ei muksuja, mutta mulla on ystäväpariskunta joissa mimmi on englantilainen ja mies suomalainen. Kaks muksua, jotka puhuu täydellisesti enkkua ja suomea, kun iskä K puhuu aina muksujen kanssa Suomea ja äitin kanssa puhuvat sit aina enkkua. (:

  • Reply johni torstai, huhtikuu 21, 2016 at 15:06

    Moikka, oon itse miettinyt ihan samaa, koska itse puhun suomea, poikaystävä englantia ja saa nähdä minkä kielisessä maassa asutaan, kun jälkikasvua alkaa tulemaan. Selvä juttu on kuitenkin se, että kumpaakin kieltä pitää vaalia.
    Hoidin Kanadassa 4-vuotiasta tyttöä, jonka äiti puhui ranskaa ja isä englantia. Tyttö oli sujuva molemmissa ja pakko sanoa vielä, että terävin 4-vuotias, jonka olen koskaan tavannut. Ero hänen ja hänn ikätovereiden puhe- ja ajattelutaidoissa oli huomattava. Tiedä sitten oliko kaksikielisyydellä vaikutusta asiaan ;)
    Yhteiset keskustelut käytiin englanniksi, mutta joka kerta, kun tyttö halusi sanoa jotain erityisesti äidilleen, hän sanoi sen ranskaksi. Luin myös jostain, että tällaisissa tapauksissa, joissa toinen vanhemmista ei osaa toisen vanhemman ja lapsen ”salakieltä”, voi olla tälle vanhemmalle tavallaan ”lepoaikaa”. Hänen ei tarvitse keskittyä toisten keskusteluihin, koska ei sitä ymmärrä ja tämä oli nähty heidän näkökulmastaan hyvin positiivisena asiana. Että sitten kun höpöttelette suomea, Pee voi rentoutua, ja ehkä joskus toisin päin :)

    • Reply Meri sunnuntai, huhtikuu 24, 2016 at 09:25

      Niinhän ne sanoo että kakskielisyys kehittää aivoja, toki voi olla että tää lapsi on vaan ollu fiksu :)

      Mielenkiintosta toi lepoaika! Varmaan asennekysymys et osaako aivot kääntää pois päältä hetkeks :)

  • Reply hattara torstai, huhtikuu 21, 2016 at 18:38

    Mun on aivan pakko kertoa, että olen joskus itse kokenut samanlaisen kielipoliisin hyökkäyksen Englannissa kielimatkalla ollessani :”D juttelimme kaverini kanssa kaikessa rauhassa bussimatkalla suomea ja eikö joku mummo hyökännyt jostain takavasemmalta räyhäämään meille oikein sydämensä kyllyydestä :D oli ihan raivona, ”että nyt ollaan Englannissa eikä täällä muuta suvaitse puhua koska muut ei ymmärrä!!!” Oltiin ihan ihmeissämme, että voiko joku oikeasti käyttäytyä näin :D epäili varmaan, että me juonittiin jotain hyvin salaista….

    • Reply Meri sunnuntai, huhtikuu 24, 2016 at 09:18

      Joo ja sit puhutaan luultavasti säästä tai vastaavasta.. :D Mul ei oo koskaan tullu mieleenkään vaatia ketään puhumaan muuta kun omaa äidinkieltään mun läsnäollessa :D

  • Reply Rosa perjantai, huhtikuu 22, 2016 at 11:52

    Tuli mieleen eräs perhe jotka vähän aikaa sitten tapasin. Nainen on suomalainen, mies saksalainen ja heillä on lapsi. Lapsi puhuu sujuvaa saksaa ja suomea sekä on alkanut oppia englantia jota vanhemmat keskenään puhuu. Pikkasen huikeeta! Oppii ruotsinkin varmaan tosi nopsaa. Monikielisyys on kyllä ehottomasti rikkaus, oma kielipää on ihan onneton ja se kyllä harmittaa

    • Reply Meri sunnuntai, huhtikuu 24, 2016 at 09:17

      Englanti tulee varmaan tosi helposti ja voisin kuvitella että muut kielet siinä samassa. Hitto kun me voidaan opettaa vaan kaks kieltä :D

  • Reply Kat lauantai, huhtikuu 23, 2016 at 05:31

    Moikka!

    Mulla on menossa taalla vahan sama ongelma. Vanhin lapsi on 20kk ja toinen on 12viikkoo. Oon vahan hukassa et miten saisin opetettuu lapsille kumpaaki kielta. Vaik oon yksin kotona lasten kanssa mun suusta tulee suurimmaks osaks enkkuu vaik kuinka yritan et tanaa puhun vaa suomee. Jengi antaa neuvoi et sinnikkaasti vaa puhut suomee, mut helpommin sanottu ku tehty. Se on vaa jotenki tosi vaikeeta puhuu suomee kokoajan ku kuulee enkkuu kokoajan jokapuolelta. Ma oon kans miettiny au pairin hommaamista et lapset oppis suomee. Onneks on youtube ja mul on kaikki maholliset muumit muistitikulla. Plus mul on suomalaisii satukirjoja ja kuvakirjoja. Mut parhaitenhan ne oppii ku niille puhutaan. Mun suomalaisilla kavereillakaan ei oo nain nuorii lapsii ni ei voi ees jarkkaa playdatei.
    Asutaan talla hetkella bendigossa ja parin kuukauden paast ollaa muuttamas brisbane/sunshine coast akselille ni sielt onneks loytyy lahempaa suomikoului. Ku tal hetkella lahin suomikoulu on melbournessa 2 tunnin ajomatkan paassa, mul ei oo ajokorttii ja mies on joka lauantai toissa.
    Varmaan vahan sekava kirjotus, mut vaikee keskittyy ku yks lapsi pomppii paalla :D

    • Reply Meri sunnuntai, huhtikuu 24, 2016 at 09:12

      Toi muakin huolestuttaa, että en saa sitä kieltä käännettyä Suomeks. Pitäis olla joku sähköpanta joka antaa aina näpäyksen kun lause alkaa väärällä kielellä :D

      Mulla on kans kaikki muumijaksot kovalevyllä odottamassa ja youtube, äänikirjat jne.

      Puhuuko teillä tää parivuotias vintiö minkä verran?

  • Reply Sanna lauantai, huhtikuu 23, 2016 at 10:42

    Nykyään suositellaan ehdottomasti puhumaan omaa äidinkieltään lapselle, koska se on se oma tunnekieli. Jos puhut lapsellesi tunteistasi, niin lauseessa ”Minä rakastan sinua” on vahvempi tunnelataus kuin lauseessa ”I love you”. Tai toisesta ääripäästä kiroilu; jos satutat varpaasi huonekalun nurkkaan, niin usein se suomalainen kirosana on jo lipsahtanut suusta ennen kuin vieraskielistä on ehtinyt edes ajatella. Toki kiroiluahan ei juuri kukaan harrasta, varsinkaan lasten kuullen…

    Omalla äidinkielellä puhuminen on siis tietyllä tapaa aidompaa ja merkityksekkäämpää, millä on iso vaikutus vuorovaikutukseen, vaikka sitä ei heti huomaisi ajatella.

    • Reply Meri sunnuntai, huhtikuu 24, 2016 at 09:10

      Mä kiroilen englanniks, en tiedä miks :D

      Mutta joo, käy järkeen.. Ja onhan se oma kieli huomattavasti monipuolisempaa kun englanti ikinä!

  • Reply lena / london and beyond lauantai, huhtikuu 23, 2016 at 16:02

    No ei olis voinut parempaan aikaan tää artikkeli tulla, hauska lukea sun mietteitä tästä asiasta! Kuka ihme päästelee tuommoisia sammakoita suustaan, kuulostaa mukavalta kaverilta :D Meidän parin kk päästä syntyvä baby tulee kuulemaan suomea multa, italiaa isältään ja me puhutaan keskenään englantia. Ja asutaan Saksassa, hiphei. Tosin ollaan mielellään lähdsssä Saksasta pois niin pian kuin mahdollista, en oikein viihdy ja olis kiva asua maassa jossa ei tarviis olla ihan idiootin tasolla kielen kanssa. Australia (Newcastle, piti ihan katsoa Googlesta sen sijanti haha, ihan tuntematon maa mulle) on yksi vaihtoehto, ja se oli lähellä toteutua jo nyt syyskuussa mutta muutama pikku juttu esti sen. No, eipähän tartte muuttaa pienen vauvan kanssa toiselle puolelle maapalloa, ehkä ja toivottavasti vuoden parin päästä :)

    • Reply Meri sunnuntai, huhtikuu 24, 2016 at 09:03

      Me asutaan 45minuutin automatkan päässä Newcastlesta, et täällä löytyy sit ainakin samanikästä leikkiseuraa ;)

  • Reply e lauantai, huhtikuu 23, 2016 at 16:04

    Mulla on portugalilainen kaveri, hänen miehensä on suomalainen. Kaveri puhuu suomea tosi hyvin, joskin selvästi kuulee ettei suomi ole äidinkieli, ja siksi kaveri puhuukin heidän lapsilleen pelkästään portugalia. Isä taas tietenkin puhuu pelkästään suomea lapsille. Keskenään pariskunta puhuu suomea.
    Kaveri onkin sanonut, että miksi ihmeessä puhuisi lapsilleen suomea kun a) haluaa opettaa portugalin ja portugalilaisia sukulaisia on paljon ja b) ei osaa itsekään suomea täydellisesti eli voisi opettaa ns. virheellisesti.

    Kaksikielisyys on rikkaus ja ehdottomasti kannattaa puhua lapselleen aina omaa äidinkieltään, toki jompikumpi kieli saattaa tulla vahvemmaksi (esim. Ausseissa englanti) mutta kyllä molemmat kehittyy jos lapsi vaan saa siihen mahdollisuuden. Olisipa hienoa, jos omakin tyttäreni osaisi lapsesta saakka kahta kieltä, mutta kun koko suku on 100% suomalainen… ;D

    • Reply Meri sunnuntai, huhtikuu 24, 2016 at 09:01

      Joo siis englanti varmasti tulee vahvemmaks, mutta josko se suomi kehittyis sit varsinkin suomenlomilla jne kun en tiedä miten hyvää tää munkaan suomenkieli aina on :D

  • Reply Petra lauantai, huhtikuu 23, 2016 at 21:03

    Monikielisyys on rikkaus! Mulla on 5v. tyttö, joka on syntynyt ja asunut koko elamansa taalla Turkissa. Puhuu sujuvasti molempia kielia ja ymparistö on ottanut asian hyvin vastaan. Puhun tytölle aina suomea, joka paikassa. Alusta asti kannattaa ottaa linja etta puhun suomea, tuijottakoot. Se jaa paalle, eika sita enaa huomaakaan vaan se on automaattista. Lapselle se, etta eri kielisilla vanhemmilla, sukulaisilla ja tutuilla on eri kielet on ihan yhta automaattista, ne ei kyseenalaista vaan ovat meita aikuisia sopeutuvaisempia :) Ma puhuin tytöille ihan vauvasta asti suomea missa me liikuttiinkin ja selitin kaikkea mita ymparilla tapahtuu, voi olla etta siita saa hullun maineen mutta ei haittaa :) Tsemppia!

    • Reply Meri sunnuntai, huhtikuu 24, 2016 at 08:55

      Täytyy vaan tosiaan alusta asti puhua sitä suomea, niin ehkä se sit jää päälle ja ipana oppii että äidille puhutaan suomea ja isille sit englantia :)

  • Reply Jenni Y sunnuntai, huhtikuu 24, 2016 at 13:08

    Minäkin töissä päiväkodissa, jossa paljon erikielisiä perheitä. Vanhemmille aina muistutamme, että yksi kieli, yksi aikuinen, eli me puhumme suomea ja on tärkeää, että vanhempi puhuu omaa äidinkieltään. Oma äidinkieli on kuitenkin esim. tunnekieli. On tyypillistä, että pieni lapsi sekoittaa samassa lauseessa eri kieliä, mutta kyllä ne oppivat :) Mikä rikkaus sitten vanhempana onkaan osata eri kieliä!

    • Reply Meri lauantai, toukokuu 21, 2016 at 05:11

      Jep, mulle se on helppoa kun mä ymmärrän myös ne lauseet joissa on mukana suomea, muiden on parempi vaan oppia suomea myös :))

  • Reply Karina sunnuntai, huhtikuu 24, 2016 at 16:55

    Mikä ihana aihe! Ehdottomasti puhut lapselle suomea ja mies voi puhua sitten sitä englantia (tai _austraaliaa_) ja keskenänne puhutte mitä haluatte. Lapsi oppii erottelemaan ne kielet ja hallitsemaan molemmat vallan mainiosti. Itse syntynyt Venäjällä ja muuttanut Suomeen pienenä tyttönä. Alussa tulin päiväkodista kotiin itkupotkuraivareiden säestämänä, koska olin sitä mieltä, että kaikki ihmiset täällä on tyhmiä, ku ne ei osaa puhua. Nyt oon ammatiltani tulkki.

    Ittelläni ei (vielä) ole lapsia, mutta valmiiksi kauhistuttaa ajatus siitä, millä kielillä lapsi pitäisi kasvattaa. Itse olen tosiaan kaksikielinen (suomi ja venäjä), poikaystäväni on hollantilainen, puhutaan keskenämme englantia ja asutaan (toistaiseksi) Suomessa. Katotaan sit, miten neljän kielen kanssa palloilu onnistuu kasvatuksessa (= kasvatan sekopään).

    P.S. Ihanaa lukea näitä vauvapostauksia ja ylipäätään sun blogi on aidoin ja paras ja jatka samaan malliin!

    • Reply Meri lauantai, toukokuu 21, 2016 at 05:10

      Uu nelikielinen lapsi! Sen jälkeen kun oon lukenu tähän postaukseen tulleet kommentit, niin uskon ehdottomasti että myös se onnistuu! Lapsi seura vielä sun jalanjälkiä ja alkaa tulkiks :)

  • Reply Heidi maanantai, huhtikuu 25, 2016 at 20:44

    Ihan ihmeellisiä käsityksiä tuntuu olevan ihmisillä kielestä ja sen kehityksestä! Työkaverin suomalaista äitiä oli aikanaan amerikkalainen lastenlääkäri ihan kieltänyt puhumasta lapselle suomea, tai muuten se ei ikinä opi englantia… Tää oli tosin 80-luvulla :D Oon päiväkodissa töissä ja siellä on 4- ja 6-vuotiaat sisarukset, joiden vanhemmat on sattumoisin suomalainen äiti ja aussi-isä. Molemmat lapset puhuu ihan täyttä häkää kummankin vanhemman kieltä, ei sekota niitä keskenään ja osaa ääntää oikein esim. sekä suomen että englannin ärrän. Muistelisin lukion psykan tunneilta, että vauvoilla on tiettyyn ikään asti jonkunlainen herkkyyskausi kielten suhteen, että ne jotenkin erottaa eri kielet vaistomaisesti vaikkei osaa vielä itse puhua sanaakaan. Eli vissiin mitä aikasemmin alottaa, sen parempi :)
    Taisi olla muuten ensimmäinen kerta, kun laitoin sun blogiin kommenttia vaikka olen jo pitkään seurannut. Nyt liippasi aihe niin läheltä omaa arkipäivää, että oli pakko! Toivottavasti loppuraskaus, synnytys ja varsinkin sen jälkeinen aika menee teillä hyvin :)

    • Reply Meri lauantai, toukokuu 21, 2016 at 05:08

      Sitä odotellessa, et koska neuvolassa kielletään suomen puhuminen! Luultavasti puhun sitä vaan salaa, enkä kerro ollenkaan et lapsi on kakskielinen.

      Kiitos kommentista, tää on ihan mahtavaa miten paljon oon saanu vertaistukea ja kokemuksia ihmisiltä! :)

  • Reply Mimi maanantai, huhtikuu 25, 2016 at 20:44

    Höpöhöpö, just niin perus jenkki/aussi höpinää. Asun itse ulkomailla ja mun kaveripiirissä on paljon perheitä, joissa puhutaan 3-4 kieltä. Asuinmaan kieli, molempien vanhempien äidinkielet ja englanti, jolla vanhemmat kommunikoi keskenään. Lapset ei ole millänsäkään, kommunikoivat sujuvasti 2-3 kielellä ilman mitään ongelmia puheentuottamisessa. Myös päiväkodista / koulusta tulee järjestään positiivista palautetta näiden lasten vuorovaikutustaidoista.

    Kunhan kieliä puhuu lapselle luontevasti, eikä esimerkiksi kokonaan suomenkielisessä perheessä ala vain vauvalle puhumaan englantia, koska toivoo vauvan oppivan siitä kielen, niin ei lapsilla ole mitään estettä miksei oppisi vaikka neljää kieltä.

    • Reply Meri lauantai, toukokuu 21, 2016 at 05:07

      JEP! Englanti on ainut kieli mitä tarvitaan. Mä en enää tiedä miks kuuntelin tän tytön höpinöitä ees puolella korvalla kun oon lukenu näitä kommentteja..

  • Reply Minttu maanantai, huhtikuu 25, 2016 at 23:59

    Phuuh en jaksanut lukea kaikkia kommentteja läpi, katotaan tuleeko samoja neuvoja! :)

    Mun siskolla on siis ruotsalainen mies, heillä kolme yhteistä lasta. Sisko on aivan synnytyslaitokselta asti puhunut lapsille vain ja ainoastaan suomea. He asuvat Ruotsissa, joten lapset väkisinkin kuulevat sitä ruotsin kieltä koko ajan, plus vanhemmat kommunikoivat keskenään ruotsiksi, jolloin äiti on ainoa, keneltä sitä suomea kuulee. Usein teki kuulemma mieli luovuttaa, kun lapset etenkin pienempinä eivät vielä erottaneet kieliä toisistaan, ja saattoivat pitkään vastata ruotsiksi kun kysyttiin suomeksi, tai puhua molempia kieliä sekaisin. Tuon ajan mäkin muistan, oli aika huvittavaa kun pieni 3-vuotias suoltaa tohkeissaan tekstiä, suomen-ja ruotsinkieliset sanat sulassa sovussa keskenään :D

    Mutta oleellisintahan on sun oma panostus ja pitkäjänteisyys, kun puhut puhut puhut vaan etkä luovuta, niin kyllä se suomi tarttuu! :) ja otat just sen linjan että äidille puhutaan pelkkää suomea. Siskon mielestä kaikista palkitsevinta oli, kun ehkä siinä viiden vuoden iässä alkoi lopulta näkyä valoa tunnelin päässä, lapset alkoivat vastata oikealla kielellä, eivätkä sanat enää sekoittuneet :)

    Myöskään heidän isänsä ei osaa suomea muutamaa lausetta enempää, mutta se ei ole ollut koskaan heille mikään kynnyskysymys. Lapset ovat ylpeitä osatessaan kommunikoida suomen-sukulaisten kanssa, ja tulkata isälle ruotsiksi.

    Heillä Ruotsissa on sikäli hyvä tilanne, että kaikki lapset ovat saaneet suomenkielistä opetusta päiväkodista saakka. Nyt kaikki lapset käyvät ruotsinkielistä koulua, mutta saavat viikoittain opetusta myös suomeksi. Toivottavasti teidänkin pienelle järjestyy suomenkielistä opetusta tulevaisuudessa! :)

    • Reply Meri lauantai, toukokuu 21, 2016 at 05:05

      Ihanaa että jaoit tän <3 Ehkä se meijänkin ipana siis oppii! Mun täytyy kattoa onko täällä suomenkielisiä päiväkoteja minkä verran, tai onko ollenkaan...

  • Reply S tiistai, huhtikuu 26, 2016 at 12:20

    Ihan ehdottomasti puhut lapselle suomea! :) olen ollut töissä englannin kielisuihkulla varustetussa päiväkodissa, ei ne lapset siitä sekaisin menneet että välillä puhuttiin englantia ja välillä suomea :) lisäksi tiedän perheen jossa äiti oli USAsta muuttanut Suomeen ja hän puhui lapsilleen vain englantia ja isä puhui suomea, kun heidän vanhin lapsi oli 5v hän osasi hyvin kumpaakin kieltä, ja osasi jo vastata sillä kielellä millä hänelle puhuttiin. Heidän keskimmäinenkin lapsi 3v osasi melko hyvin englantia, vähän oli vielä opettelemista, 2v lapsi puhui sekaisin suomea ja englantia sen vähän mitä hän puhui. Mutta mitäpä sen väliä sen ikäisellä, jos hän puhuu jollekkin suomea joka ei sitä ymmärrä, ainahan sinä voit sitten kääntää mitä hän sanoo :) mielestäni monikielisyys on rikkaus, ja minä ainakin aion tulevaisuudessa omille lapsilleni puhua hieman joko ruotsia tai englantia :)

  • Reply Kahviseuralainen tiistai, huhtikuu 26, 2016 at 13:09

    Munkin on pakko kommentoida asiaa, lapsia ei vielä itsellä ole, mutta olen itse monikielisen kasvatuksen omanut lapsi. Opin jo varhain suomen, venäjän, inkerin vanhan kansan kielen – näiden lisäksi 1. luokasta lähiten englannin kielen opetusta ja 7. luokasta ruotsia. On pakko sanoa, että olen oppinut tärkeitä asioita kulttuurillisesti juurikin näiden kielivaikutteiden kautta ja vaikka on tota, että jotkut asiat opin hitaammin kuin osa niin eipä se ole koskaan ollut kuitenkaan haitaksi koulumenestykselle! Venäjän kieli oli jätettävä taka-alalle ja edelleen aikuisiälläkin puhun ja kirjoitan vneäjää kuin lapsi, mutta kun olen viikon verran ollut esim. sukulaisteni tai ystävieni kanssa tekemisissä niin kieli sujuu taas kuin tanssi.
    En keksi monikielisyydestä montaakaan negatiivista piirrettä, lähinnä avannut mahdollisuuksia ja suonut erilaisia tilaisuuksia. Toki jossakin vaiheessa oli hankalaa, kun joskus piti käydä läpi että mitä kieltä puhuu ja kenelle, mutta tämäkin on varmasti yksilöllistä. Kieli ja kulttuurit ovat rikkauksia! Uskon, ettei yksikielisessä maassa ymmärretä kaikkia hyötyjä esim. USAssa, UKssa, Australiassa, jne jne. Eiköhän vanhemmat osaa päättää keskenään lapsensa kasvatuksesta. Kaikkea hyvää loppuraskauteen!

  • Reply Else tiistai, huhtikuu 26, 2016 at 17:36

    Lapset on ihan uskomattomia kielien suhteen. Mulla on kaveripiirissä monia kavereita joiden lapset on monikielisiä, löytyy espanja-suomi-englantia, venäjä-viro-suomea, ruotsi-englanti-suomea, suomi-ruotsi-englanti-ranskaa ja kaikki nää lapset puhuu asuinpaikastaan huolimatta sujuvaa suomea ku äiti tai isä on puhunu suomea lapselle kaikesta ihmettelystä huolimatta. Ja nää lapset tietää ainakin että kenelle puhutaan milläkin kielellä vaikka itse haluan ehottomasti aina kuunnella ku pieni lapsi puhuu ranskaa! Super suloista ja mitään en ymmärrä :D ja en tiedä hitaasta kehityksestä mutta ihan normaaleilta vaikuttavat, sosiaalisempia omasta mielestäni vai onko se sitten asuinympäristö? Tosin kaikki on käyneet suomen kielisen tarhan/leikkikoulun. Itsehän olen sitä mieltä, että suomi kannattaa ehdottomasti opettaa, yksi vaikeimmista kielistä plus lapsella on sitten tulevaisuudessa ”salakieli” niinkuin yksi tällainen monikielinen lapsi minulle tokaisi :D Itse aina kadehdin salaa näitä kolmikielisiä, että hitto soikoon kuinka hienoa!

    • Reply Meri lauantai, toukokuu 14, 2016 at 02:21

      No siis muahan on alkanu näitä kommentteja lukiessa ärsyttää että lapsesta tulee VAAN kakskielinen :D Että miksei kolmea? Poikaystävän isoisä (jonka oon tavannu kerran) on italiasta, ehkä solmin häneen oikein läheiset suhteet että saan suomi-englanti-italia sekotuksen :D

  • Reply mallu tiistai, huhtikuu 26, 2016 at 20:32

    Täällä yks ope, jolla ei lapsia, mutta liputan monikielisyyden puolesta! Aika paljon olen siitä lukenutkin joskus gradua tehdessä. Kielistä on varmasti aina hyötyä ja pystyy kyllä molemmat oppimaan. Tärkeää on se, että molemmat vanhemmat puhuu omaa äidinkieltään, aina. Vaikka isä ja muut eivät ymmärrä. Varmaan aluksi hankalaa, mutta eiköhän siihen totu. :)

  • Reply mallu tiistai, huhtikuu 26, 2016 at 21:12

    Siis aina, kun puhuu vain lapselle :D

    • Reply Meri lauantai, toukokuu 14, 2016 at 02:18

      Juu mä luulen et jos laittaisin kaikki mun läheiset kielikylpyyn niin vois tulla sanomista :D ALotan siitä lapsesta :))

  • Reply Lellu perjantai, huhtikuu 29, 2016 at 00:34

    Aa miten hassun ihanaa on et jaat vauvajuttuja täällä. Mä oon lukenu sun blogia Rulesbynicolesta asti eli lähes vuodesta kekkonen jo ja tottunut Bali ja keikkakuulumisiin ja sun hauskoihin seikkailuihin. Vähän erilaista, mut ei ollenkaan huonompaa nyt! Harvoin mitään kommentoin, mut nyt kun kiireiltäni pitkästä aikaa tänne eksyin niin ihania uutisia ja todellakin kateellinen kaksikielisyysmahdollisuuksista! Olin itse aikoinaan mielessäni miettinyt etten halua suomalaista miestä, mut sellanen ja kaksi lasta on sitten sen myötä syntynyt tähän talouteen. Nyt pohdin hulluna kaikkia kielipäiväkotivaihtoehtoja. Lainaan vanhaa ohjaajaani, mut heidän aikana ajokortti avasi ovia, tänä päivänä kielet avaa ovia ja mahdollisuuksia. Uskon tähän täysin :) Tsemppiä mahan kasvatteluun!

    • Reply Meri lauantai, toukokuu 14, 2016 at 02:18

      Mulla oli itseasiassa myös joskus mietteissä, että laitan lapset kakskieliseen päiväkotiin (sitä sillon vielä ajatteli että lisääntyy suomalaisen kanssa) Jos ipana tahtoo joskus muuttaa Suomeen, niin onpahan kynnys vähän matalampi kun ainakin kielen osaa :)

  • Reply ilkee perjantai, huhtikuu 29, 2016 at 08:48

    HAKEMUS aupairin tehtäviin osaan pyöräyttää niitä karjalanpiirakoita ja pari muutakin reseptiä on hallussa, voin puhua suomeksi- sitten kun oon herännyt, olen myös tunnettu siivousinnostani, en vaihda vaippoja.
    Palkkaa mut hyvällä palkalla

    • Reply Meri lauantai, huhtikuu 30, 2016 at 01:41

      Palkkaan sut heti ku vauva oppii keittämään kahvin kaikessa hiljasuudessa ja tuomaan kupillisen sulle ennenku alkaa kiljumaan !

      Karjalanpiirakoiden lisäks vaaditaan myös lihiksiä, sellasia kun sandiksessa! Tää on vävyvottelon vaatimus

  • Reply Tatjanal sunnuntai, toukokuu 1, 2016 at 21:20

    Yleisesti suositellaan, että kumpikin vanhempi puhuu lapselle omaa äidinkieltään, sinä suomea pee Australiaa ja perheenä englantia. Ihan aiheellinen ”pelko” teidän muksun suomen kielen vahvistumisesta, jos kuulee suomea vain sinulta, tilanne teillä kuitenkin on se että lähes kaikki ihmiset arjessa puhuvat englantia lapsellenne. Jos koet tärkeäksi että lapsenne oppii suomea, niin tiukasti vaan käytät suomea hänen kanssaan, samalla se peekin oppii lisää. Kaksikielisyys on ehdottomasti rikkaus ja sitä kannattaa vaalia. Kirjallisuus, laulut ja ohjelmat ovat hyviä keinoja tukea kielenoppimista, kummallakin kielellä. Lapsi myös äkkiä oppii että mitä kieltä puhutaan kenenkin kanssa. puhumaan oppimisessa voi luonnollisesti kestää yksikielisiä lapsia pidempään, mutta kaikki oppii aikanaan :) Minulle on työn puolesta tuttu perhe, jossa lapsi on kaksikielinen, toinen vanhempi puhuu suomea ja toinen englantia äidinkielenään ja tämä lapsi on nyt lähes kouluikäisenä täydellisen kaksikielinen vaikka englannin oppiminen on ollut täysin vanhempien vastuulla. Tietysti tilanne on siinä mielessä hieman eri, että molemmat vanhemmat puhuvat sujuvaa englantia kun taas teillä vain sinä puhut suomea. Toivoa kuitenkin on, jos löytyy halua opettaa suomen kieli lapsellenne!

    • Reply Meri lauantai, toukokuu 14, 2016 at 02:14

      Juu mun täytyy haalia autoon suomenkielisiä CD:itä ja suomenkieliset lastenohjelmat löytää onneks aika helposti youtubesta jne :) Kunahn oppis multa suomenkielen ees jotenkin, se varmasti vahvistuu sit aina kun mennään suomeen lomalle jne :)

  • Reply Lisa maanantai, toukokuu 2, 2016 at 23:49

    Itse oon kaksikielinen myös. Isä ausseista ja äiti suomesta. Kotona on aina puhuttu molempia kieliä ja puhutaan edelleen. Ihan normaaleja meistä kaikista lapsista tuli :D olin ite kans aupaurina suomiaussi perheessä siellä ja lapsille äiti ja minä puhuttiin suomea. Vaikka tytöt oli pieniä ymmärs ja puhu he molempia kieliä. Ja isä oppi siinä sivussa automaattisesti hieman suomea myös. Mutta se ei ollut ikinä ongelma. Heidän äiti sano, että aluks tuntu oudolta puhua suomea julkisesti pienelle vauvalle, mutta nopeasti tottui ja pääsi asiasta yli. Ihmiset välillä katteli oudosti kun puhuttiin lapsien kanssa suomea, mutta usein tuli uteliaina kyselemään, että mistä ollaan kotoisin.

    • Reply Meri lauantai, toukokuu 14, 2016 at 02:10

      Jee mahtavaa kuulla! Mä luulen et se on nimenomaan tottumiskysymys mulle, että muistan puhua suomea! Ja mä haluan ihan ehdottomasti aupairin jossain vaiheessa jakamaan tätä vastuuta suomenkielen opettamisesta :)

  • Reply mmm tiistai, toukokuu 3, 2016 at 04:15

    Mä kerron tähän vähän toisenlaisen tarinan kuin muilla niin ehkä siitäkin saa ajattelemisen aihetta ja näkökulmaa asiaan. Kaverini asuu briteissä ja miehensä on siis sieltä..Yhteisen lapsen saadessaan kaverilleni oli neuvolassa ohjeistettu, että Suomea voi alkaa puhua vauvalle vasta vähän myöhemmin kun se on oppinut samat jo enkuksi ja laittaa sitten suomen kieliset vastineet sen päähän. Noh, tytölle ei sitten muutamaan ensimmäiseen elinvuoteen juurikaan Suomea puhuttu muuta kuin niillä muutamilla Suomen vierailuilla. Nyt neljävuotiaana kun niitä sanoja voisi neuvolan mukaan olla hyvä aika alkaa opetella, ei hänellä ole sitä samaa sisäänrakennettua käsitystä suomen kielen rakenteista minkä kieltä lapsesta asti kuulleet saavat eikä myöskään ollenkaan halua opetella kieltä – hänhän on vain lapsi joka ei yhtäkkiä ymmärräkkään mitä hänelle puhutaan. Lisäksi isovanhempansa eivät puhu lainkaan englantia, eli molemminpuolinen ymmärrys on Suomen vierailuilla aivan hukassa eikä esim Skypettäminen onnistu :/ Mielestäni todella sääli, kun kieli olisi ollut helppo opettaa ihan vain sitä alusta asti puhumalla. Ainahan voi aloittaa ja lapset oppivat nopeasti, mutta kaverini tuntuu jo luovuttaneet asian suhteen koska perheen ollessa koossa on tietysti vaivattominta puhua yhteistä kieltä. Ehkä tällaiseksi lapsettoman ihmisen neuvoksi heittäisin sulle, että kannattaa vaan sitkeästi puhua sitä Suomea. Pysyyhän se sullakin sitten paremmin yllä :) Ja kuka sitä tietää vaikka teidän vauva tahtoisi joskus isona opiskella Suomessa ja hankkia täältä tutkinnon – kyllä se useamman kielen natiivitasoinen osaaminen avaa ovia, jotka meille muille eivät samalla tavoin ole auki.

    • Reply Meri lauantai, toukokuu 14, 2016 at 01:57

      Kiitos tästä! Kummasti nostaa motivaatiota :) Mä en oo neuvolassa vielä ottanu puheeks tätä kieliasiaa, ihan vaan siks et oon henkisesti varautunu että siel asenne on myös tuo että vaan yks kieli. Mulla ei kans kaikki sukulaiset juurikaan puhu englantia ja musta ois ihan hirveetä, ettei ipana pystyis kommunikoimaan niiden kanssa!

  • Reply K sunnuntai, toukokuu 8, 2016 at 21:36

    Duunin puolesta tunnen monia, monia perheitä joissa puhutaan sekasin kahta-kolmea (!) kieltä. Johdonmukaisesti molemmilla vanhemmilla on ”oma” kielensä jolla kommunikoivat lapselle ja sitten keskenään sillä yhteisellä kielellään. Ovat kuulemma kaikki alkaneet tuottamaan hitaammin puhetta (ei drastisesti hitaammin kumminkaan) ja joskus myöhemmin saattaa ilmaantua sellasta että käyttää mieluummin toista kieltä, mutta tällöinkin vanhemmat tiukasti jatkaa ”oman” kielensä kanssa. Vähän kun ylipäätään säännöistä pidetään kiinni. Oon itse saanut kommunikoitua täysin ongelmitta alle kouluikäisten lasten kanssa suomeksi ja eräässä perheessä niiden kotikieli ei edes ole suomi, vaan se tulee päiväkodista :D Tsemppaan sua täysillä ton kieliasian kanssa: pysyt vaan linjallas ja luotat tulevaan, maailmassa on tuhansia ulkosuomalaisäitejä jotka on onnistuneet siinä :)

    • Reply Meri lauantai, toukokuu 14, 2016 at 01:53

      Jep, eiköhän se jotenkin suju! Ja jos puheen tuottaminen alkaa pari kuukautta myöhemmin niin ei voi mitään :)

      Kiitos tästä, nää valaa muhun itseluottamusta :)

  • Reply Silva lauantai, toukokuu 14, 2016 at 10:29

    Itse olen kaksikielinen ja ehdottamasti kannatan kaksikielisyyttä lapselle, kun siihen vain on mahdollisuus. Opin itse suomenkielen ensin ja puhuin sitä aina, sillä jo lapsena olin sen verran perfektionisti, etten halunnut puhua mitään ruotsiksi, sillä mielestäni ruotsini ei ollut tarpeeksi täydellistä ja tiesin kaikkien myös osaavan suomea. Jossain 4 vuoden iässä kuitenkin muistan päättäneeni, että nyt osaan ruotsiakin tarpeeksi hyvin ja vaihtaneeni kielen siihen :)

    • Reply Meri lauantai, toukokuu 21, 2016 at 05:00

      ihanan suomalainen ajattelutapa ollu jo lapsena, ei voi puhua jos ei ole täydellistä <3 :D

  • Reply Eeva tiistai, toukokuu 31, 2016 at 20:01

    Innostuin nyt kommentoimaan, koska sun blogin löysin!

    Mun serkkujen pikkusisko puhuu ruotsia, suomea ja venäjää ja taitaa lapsi olla nyt ehkä 9-vuotias. Ei oikein tiedetä mikä hänen äidinkielensä on, ehkä ruotsi? Hänen äitinsä on venäläinen, isänsä suomalainen ja asuvat Suomessa, mutta jostain syystä isä on puhunut tyttärelleen vauvasta asti ruotsia :D Hänen veljensä ei kukaan osaa sanaakaan ruotsia tai venäjää, joten heille täytyy puhua suomea. Nyt on lapsi ihan innoissaan kun osaa kaikkia noita kieliä erinomaisesti. Muistan kun hän pienenä vastaili ruotsiksi meidän kysymyksiin ja koitti puhua ruotsia, mutta sitte se vaihe jäi pois :) Taisi muuten myös olla ruotsinkielisessä päiväkodissa ja esikoulussakin! Mutta ihan hyvin kaikkien kielien puhuminen on sujunut, tietysti pienenä voi mennä sekaisin, mutta kyllä se siitä alkaa sujumaan :)

    Ihanaa, että opetat lapsellenne suomea :)

    • Reply Meri torstai, kesäkuu 9, 2016 at 03:04

      Ihana kuulla näitä ”onnistumisia” ja positiivisia kokemuksia aiheesta, mä oikeesti aloin hetkellisesti pohtimaan et meneekö vauva jotenkin pilalle jos oon ”itsekäs” ja puhun vauvalle suomea!

  • Reply Noora maanantai, kesäkuu 20, 2016 at 01:31

    Eksyin lukemaan sun blogia pitkästä aikaa ja heti pakko tarttua hyvään aiheeseen. Mun poikaystävä on kaksikielinen. Äiti on puolalainen, isä suomalainen ja he tapasivat opiskellessaan Saksassa. Kotikielenä heillä on saksa, mutta koska muuttivat Suomeen poikaystävän ollessa suhteellisen nuori, on suomi äidinkieli vaikka esim. pienenä puhui melkein pelkästään saksaa vaikka suomea ymmärsikin. Nykyään en voi kuin ihailla sitä, miten hyvä kielitaito poikaystävällä on ja miten luontevaa sen käyttö on. Mä en ymmärrä miten ikinä voi koskaan ajatella kaksikielisyyden olevan jotenkin väärin, pistää oikein suututtamaan :D

    • Reply Meri perjantai, heinäkuu 15, 2016 at 08:10

      Toi on kyl ihan mieletöntä! Mä oon kateellinen kaikille joilla sujuu useampi kun yks kieli luontevasti!

  • Reply Tepsu sunnuntai, lokakuu 23, 2016 at 21:12

    Mä oon itse kaksikielinen ja ulkomaalaisella miehelläni on käytössä oma äidinkieli ja englanti, joten voitaisiin opettaa meidän lapselle neljää kieltä. Ollaan kuitenkin toistaiseksi pitäydytty suomessa ja englannissa, isä puhuu englantia ja puhutaan sitä myös keskenään, mutta pojalle puhun pelkkää suomea. Hän on nyt 1v9kk ja ymmärtää sujuvasti molempia kieliä ja osaa myös englantia. Ymmärtää, et daddylle puhutaan englantia ja muille, myös päiväkodissa, puhutaan suomea. Hän osaa kans yhdistää sanat, tietää et esim. omena on apple, jalkapallo on football jne. On ollut ihan mahtavaa seurata kielten ja puheen kehittymistä!

    • Reply Meri tiistai, marraskuu 1, 2016 at 08:09

      Ihan mieletöntä miten ne oppii noin nuorena! Ihana kuulla näitä onnistumisia, motivoi itseäkin 😊

    1 2

    Leave a Reply

    Previous Post Next Post