Monthly Archives

huhtikuu 2016

monikielisyys – uhka vai mahdollisuus

Me oltiin syömässä eilen porukalla ja kaverin uus tyttöystävä (joka menetti kaikki pisteensä mun silmissä samointein) piti mulle luentoa siitä, miten mun ei pitäi puhua lapselle ollenkaan suomea, vaan pelkkää englantia (korjaus, ei ees englantia vaan australiaa), että kielen varmasti oppii. Kyseinen tyyppi oli opettaja ammatiltaan. Poikaystävä menetti yllättäen taitonsa tilata ruokaa tiskiltä ilman mua ja tarvi apua kahen juoman kantamisessa pöytään, vissiin näki että mulla vähän kiehu.

 

images

kuva

Continue Reading

Lastenhuoneen kunnostamista ja ajan lentämistä

Okei, nää viikot hävii ihan kauheeta tahtia ja silti tuntuu että oon ollu raskaana jo pienen ikuisuuden. Tai ekat 12 viikkoa aika vaan mateli, kun sitä jotenkin odotti sitä 12 viikon maagista rajaa, mutta sen jälkeen aika vaan on kadonnu. 12 viikon jälkeen olin 15vko ihan hujauksessa, sit 18vko ja nyt jo 22 viikkoa. 18 to go, olettaen että vauva syntyy sillon kun kuuluu (mitä se tuskin tekee)

Ajan lentämistä lukuunottamatta kaikki on äärettömän hyvin. Alan vihdoin ymmärtää niitä, jotka oikeesti nauttii raskaudesta. Vaikkei mulla vielläkään oo sitä toiselle kolmannekselle luvattua loputonta energiamäärää, niin yleisesti ottaen on hyvä olo. Oli viime viikolla koko päivän Sydneyssä moikkaamassa Vivveä ja vaikka kotimatkalla hyppäsinkin epähuomiossa junaan joka ei pysähtyny sille asemalle jolle olin jättäny mun auton, niin en ollu kuitenkaan ihan kuoleman kielissä siinä vaiheessa kun kotiin pääsin.

IMG_4689 Continue Reading

monday funday

Maanantai! Mä en tiedä mitä viikonlopulle kävi. Oltiin lauantaina koko päivä liikenteessä, oli parit synttärit joihin piti osallistua. Hyvä puoli täällä maalla asumisessa ja siinä että kaikki ”yöelämä” sijottuu näille erilaisille klubi-taloille voi sielä riekkua myös näin raskaana ollessa. Kun asiakaskunta on sekotus vanhoja ja nuoria ja yhtään humalaisemmat asiakkaat poistetaan tiloista, niin ei haittaa ollenkaan olla mukana. Suomessa ei tulis mieleenkään lähteä baariin juomaan vettä. Tosin täällä kotiin lähtö on yleensä 22-23 viimeistään.

Eilen jumitettiin aamu himassa, katottiin surffausta ja sen jälkeen lähettiin kaverille syömään pizzaa ja kattomaan leffoja. Tultiin kotiin ja mentiin nukkumaan. Oon nukahtanu ehkä kymmeneltä, heräsin viideltä aamupalalle poikaystävän kanssa ja kun se lähti töihin niin ajattelin että köllin vielä hetken sängyssä ennenku puen päälle ja lähen lenkille. Nukahdin, heräsin puol ykstoista ja oli ihan liian kuuma lähteä lenkille. Onneks tulee talvi, niin loppuu tää kuumuus. Täällä on ollu joku kaikkien aikojen lämpimin syksy. Sitä ajattelee että on jo lähes talvi, pukee farkut ja neuleen päälle, menee ulos ja totee lämpötilan olevan yli 30. Ei siinä muuten, mutta en mahu oikein mihinkään mun shortseihin enää. Mulla on erilaisia nappi-ponnari virityksiä shortseissa että ne pysyy ylhäällä. Continue Reading

Spider-Rose

Ah mikä onnellinen aamu. Sain uuden pyykinpesukoneen. Meijän vanha pyykinpesukone kuulosti lingotessaan aina siltä, että se menee pian seinästä läpi ja ku se ei ollu ku muutaman vuoden vanha, niin soitin sitten asiakaspalveluun ja kysyin että mitä mun pitäis tehä. Ne lähetti jonkun just ajokortin saaneen pikkupojan toteemaan, että joku osa on rikki (mun pesukoneenosa-englannissa on puutteita) ja että seuraavana päivänä tulee seuraava poika hakemaan koneen korjaukseen. No viikkoa myöhemmin mun ovella seiso kaks puolalaista äijää hakemassa mun pesukonetta ja toi tilalle lainakoneen joka on jostain 70-luvulta ehkä. Jaksoin viikon verran suhteellisen kiltsti tätä lainakonetta vaikka kaikki koneelliset pitikin pestä kahteen kertaan ennenku soitin taas sinne asiakaspalveluun että mikä on hei meno, tää teijän laina kone on aivan paska. Täti totes mulle puhelimessa että juu ei tota teijän konetta kannata korjata, me on tilattu sulle jo ihan uus pesukone ja se tulee varmaan viel täl viikolla. Nyt kolme viikkoa myöhemmin se kone vihdoin on täällä. Voi tätä onnea.

Tiistain ultra meni hyvin, vauva ensin pyöri ja hyöri niin että ultratyyppi meinas saada hermoromahduksen kun ei meinannu saada mitään mittoja. Sen jälkeen vauva nukahti vatsalleen niin, että taas oli vaikeeta. Mun piti käydä kävelee ja juoda kylmää vettä että oisin saanu ipanan liikkeelle, mutta äitiinsä vissiin tullu kun ei vaan huvittanu kääntyä. Oli vähän hämmentävää pyydellä anteeks syntymättömän lapsen puolesta. Mulla on huomenna neuvola ja mun Wales-lääkäri kertoo sit viel enempi, että miten vauvalla menee. En tiedä miten tää menee Suomessa mutta täällä käyn eka ultrassa, jonka tekee hoitaja ja joka ei periaatteessa kai sais sanoa mulle mitään koko kuvista, niinkun että kaikki hyvin tai kaikki huonosti, sitten kuvat analysoi ultrapaikan joku lääkäri joka sit lähettää erikseen raportin mun omalle lääkärille joka sit vast kertoo et miten todellisuudessa meni. Mutta siis kymmenen sormea ja kymmenen varvasta ja vaikka tyyppi olikin vähän pieni, niin sekin ihan normaalin mitoissa. Se oli kasvussa noin viikon jäljessä, mutta se on kuulema ihan normaalia ja mielummin kuulen että vauva on vähän pieni, kun että saisin tässä vaiheessa arvioita että vauva lienee noin 8 kilonen syntyessään. Nyt toivon että ne haluis tarkistaa vielä kasvua jossain vaiheessa, koska muuten toi oli viimonen ultra ennen syntymää :(

 

12959584_10153903119961999_543190513_o

varpaat

Olin myös kiltti ja sanoin etten haluu tietää sukupuolta, kun kysyttiin. Ihan alkuun olin siis sitä mieltä että ilman muuta haluun tietää kumpi tulee, mutta sen jälkeen muutin mieleni ja päätettiin että pidetään yllätyksenä. Mulla on aika vahva tunne mikä vauvan sukupuoli tulee olemaan, mutta pidetään se nyt salaisuutena siltä varalta että oon väärässä :D

Mainitsin jo aiemmin, että meillä on ollu pientä vääntöä nimistä. Pee herätti mut viikonloppuna silmät loistaen että oli nähny unta et vauva oli syntyny ja sen nimi oli Spider-Rose ja sen mielestä se on paras nimi koskaan. Oltiin samana iltana kavereiden kihlajaisissa, missä se kerto kaikillle et vauvan nimi on Spider-Rose ja ihmisten ilmeet oli aika jänniä kun ne kuuli tän nimivalinnan. Kuljin sitten poikaystävän perässä ja rauhottelin ihmisiä, ettei tää oo missään nimessä OIKEESTI meijän vauvan nimi. Morsiammen äiti tuli pariin kertaan varmistamaan, etten vaan oikeesti anna poikaystävän valita meijän lapsen nimeä. Peen kaveri jolla on 1,5 vuotias poika ois halunnu antaa tällä pojalle nimen Dragon, joten ne voi sitten yhessä niiden superisäclubissa surra julmia naisia jotka ei anna isien vaikuttaa nimiin.

Jos jotain positiivista halutaan tästä hakea, niin ainakaan vauvan työnimi ei oo enää Bruce Willis.