Supermammat vs minä.

Kiitos kommenteista ja tsempeistä edelliseen postaukseen :) Pahoinvointi alkaa tosiaan jo välttyä, ny kun tää väsymys vielä helpottais. Nukun ja nuokun helposti koko päivän jos se on vapaana. Hatunnosto kaikille niille jotka kokopäiväsesti tekee duunia raskauden aikana, mä en ihan oikeesti tiedä miten selviitte kun oma osa-aikaduuni on ottanu jo voimille. Jälleen vauva-asiaa, mutta oon dottanu että pääsen jakaa nää asiat teijän kanssa.

Meijän kaveriporukasta aika monella on lapsia. Ne on ihan normaali osa meijän illallisia ja muita kokoontumisia. En kuitenkaan tajunnu kun vasta siinä vaiheessa kun Pee möläytti muutaman oluen jälkeen n. 20 läheisemmälle kaverille että siitä tulee isä (möläytti= kyynelehti, hyppi ja halas  sen kaveria ja hoki että ”i’m gonna be a daddy”),  että on olemassa salainen superäitikerho. Siihen hyväksytään myös sillon kun oot raskaana 10 viikkoa etkä tiedä mistään mitään. Siitä asti oon ollu tiiviisti mukana tässä salakerhossa.

Superäitikerhossa keskustellaan mm siitä, miten vesisynnytys on ihanaa kun ei tarvita mitään lääkkeitä kipua lieventämään, kaikkien vauvat on ilosia eikä itke koskaan ja nukkuu ainakin 8 tuntia joka yö. Välillä väitellään siitä onko istukka paras nauttia smoothien muodossa vai jauhaa kapeleiks. Varsinkin jälkinmäinen puheenaihe on tosi riemukas kun aamupahoinvointi on pahimillaan. Jouduin kerran kyseisen keskustelun jälkeen syöksymään vessaan oksentamaan ja sen jälkeen nolona selittelemään golf-klubin työntekijälle etten oo humalassa vaan raskaana ja sen takia yrjösin täyteen vessan jonka se oli just siivonnu. Mä oon pienellä hiljaisella äänellä maininnu, että saatan tarvita jotain kivun lievennystä kun H-hetki koittaa, mutta se on ohitettu lähinnä sillä, että mä en kuulema tiedä mistä muhun on ja luvattu tuoda raskausajan meditaatiokirjoja jotka auttaa.

super-mom1

Myös isillä on superisä kerho, minkä inpiroimana seurauksena Pee viettää illat pitkät googlettaen mikä ois hyvä auto mulle. Mun nykyinen auto ei kuulema kelpaa. Mikä on turvallinen ja tarpeeks tilaa takakontissa rattaille. Kieltäydyin jo jostain kuorma-auton kokosesta citymaasturista, jota en ois saanu koskaan parkkiin. Näytin joskus netistä kuvaa joistain rattaista, jotka oli mun mielestä söpöt ja  sain täys tyrmäyksen siitä, että ne oli saanu ihan surkeet arvostelut jossain. Ei siis söpöjä rattaita. Mennään kattomaan niitä lähiviikkoina ja varmaan lainataan jostain lasta, että voidaan sitten kunnolla todeta mikä on paras. Mä ymmärrän että Suomessa on oikeesti tärkeetä jos lumessa niitä joutuu lykkimään, mutta me kuljetaan joka paikkaan autolla ja mun lenkkipolulla ei oo pienintäkään pätkää hiekkaa, niin ei kai niitä testivoittajarenkaita tarvita?

Pee myös odottaa sitä, että vauva on tarpeeks vanha, että mä voin lähteä tyttöjen kanssa tuulettumaan ja se voi jäädä vauvan kanssa kotiin tai mennä johonkin muiden isien kanssa. Se on jo valinnu itelleen rintarepun (huolellisen googlettamisen ja kaupassa sovittamisen jälkeen) joten niitä edellämainittuja rattaita ei varmaan ees käytetä. Mä en koe mitään monen viikon synnytysvalmennusta tarpeelliseks, mutta Pee on varmaan sielä yksin neuvomassa muita miten tulee toimia. Ja toki sit synnytyssalissa blenderin kanssa valmiina valmistamaan lehtikaali-punajuuri-istukka smoothien mulle.

Mä odotan jo kauhulla babyshowereita jotka joskus kesällä järkätään. Ajattelin, että yritän ehdottaa että pidetään Baby-Q, grillataan ja hengataan vaan kaikki, myös pojat, eikä mitään sellasta hattaraista tyttöjuhlaa, mutta en tiedä saanko sitä läpi. Sitä kun sanoin etten haluu koko juhlaa pidettiin vitsinä.

Mulla on siis välillä vähän vaikeeta, kun haluan olla ihan tavallinen äiti. Oon hyväksyny sen, ettei mun tarvi tietää jokaista yksityiskohtaa heti, vaan mulla on aikaa kasvaa tähän hommaan ja tiedän että tuun olemaan siinä hyvä. Vaikka omalla tavallani. Ja saan valittaa sitä että on paha olo, enkä ylistää jokaista kolotusta ja suonenvetoa. Syödä välillä mäkkärissä ilman että mietin kuinka haitallista se mun omalle keholle on. Ja ehkä jopa vaatia jokainen mahollinen kipulääke mitä on, että synnytyksestä selviän. Todeta ettei pahoinvointiranneke tai inkivääri tee yhtään mitään pahoinvoinnille ja nyrpistää nenää kaverin lapsen haisevalle vaipalle. Mun pahin pelko, kun oon käyny hakemassa mun kanasushin aina sillo tällön (sen jälkeen kun oon varmistanu, että riisi on vasta keitetty) että joku superäideistä näkee mut ja erottaa mut niiden kerhosta, koska ilman näitä ihania tyttöjä en kyllä selviäis.

Kevyt ajatusoksennus 😘

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

You Might Also Like

30 Comments

  • Reply Heli perjantai, maaliskuu 18, 2016 at 12:41

    Hyi, hyi, hyi. Ei ikinä mitään istukka smoothiee. Kuka hitto semmosen vetäis? :D Ja siinä vaiheessa ku mä oon raskaana niin haluan keisarinleikkauksen koska en tosiaan halua synnyttää. Tietenkin synnyttämisen pelko ja ahdistus siitä vähän vaikeuttaa raskautta mutta onneks ei tarvi vielä ite miettiä asiaa ku en oo raskaanakaan :D

    • Reply Meri maanantai, maaliskuu 21, 2016 at 05:48

      Tääl se on jotenkin trendi, mä en ollu koskaan edes kuullu siitä ennen ku muutin ausseihin.

      Juu kaikki ajallaan! Mä ajattelin aina et haluun aivan 100 varmasti keisarinleikkauksen, mutta vissiin supermammojen aivopesu on sit ainaki vähän tehonnu ku en vielä oo alkanu panikoimaan synnytystä…

  • Reply Minnna perjantai, maaliskuu 18, 2016 at 13:03

    Ääh pystyn niin samaistumaan. Asun ihan Suomessa ja voit kuvitella mikä haloo siitä välillä syntyy kun sanon että haluun suunnitellun sektion. Tulee olo ettei oo kunnon nainen jos ei synnytä ilman kivunlievitystä vedessä jonkun shamaanin läsnäollessa. Ite aion todellakin ottaa kaikki mahdolliset kivunlievitykset ja muutenkin synnytän tasan niinku haluan, j itelleni koen sektion parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Mun mielestä jokainen saa synnyttää tasan niinkun haluaa ja olla semmonen perhe kuin haluaa <3 tsemppiä teille ja mä niin toivon et päivittelisit vauvajuttuja ja masukuvia jne !

    • Reply Meri maanantai, maaliskuu 21, 2016 at 05:46

      Se on outoa miten paljon asenteet vaihtelee eri maiden välillä! Vaikka täälläkin noita shamaani-asenteisia ihmisiä löytyy, niin suomessa tuntu olevan oikeesti rikollista pyytää sektio (tai näin olen siis kuullut, omaa kokemusta ei tietenkään oo :D)

      Mun ainut suunnitelma on mennä sairaalaan sitten n.4,5 kuukauden kuluttua ja tulla kotiin vauvan kanssa, keinolla millä hyvänsä ja jos kehitän itelleni paniikin tässä lähikuukausien ajan niin ilman muuta haluan suunnitellun sektion, ihan sama miten naiskeho on luotu synnnyttämään.

  • Reply Helena perjantai, maaliskuu 18, 2016 at 13:16

    Voi että onnea onnea! Olin missannut ton aiemman postauksen niin voit vaan kuvitella kuinka tipahdin tuolilta tämän avatessani. :D Toivottavasti pahoinvointi rupeaa pian helpottamaan, tosin noiden superäitien ympäröimänä sitä on vaikea kuvitella. :D Lehtikaali-punajuuri-istukka smoothie kuulostaa kyllä aika herkulta… Vielä kerran onnea ihan hurjasti teille kaikille ja kivaa kun palasit blogin ääreen. :)

    • Reply Meri maanantai, maaliskuu 21, 2016 at 05:43

      Voin kuvitella! :D Ois pitäny ehkä antaa muutama päivä lisää rauhottumisaikaa ton uutisen jälkeen, niin istukkasmoothiet ei ois ollu niin järkytys :D

  • Reply nora perjantai, maaliskuu 18, 2016 at 15:26

    ihania uutisia, kaikkea hyvää teille <3

    • Reply Meri maanantai, maaliskuu 21, 2016 at 05:43

      kiitos :)

  • Reply jepa perjantai, maaliskuu 18, 2016 at 15:28

    Ite oon päättäny että synnytän sektiolla, niin kamalia juttua oon synnytyksestä kuullut. Maksoi mitä maksoi ja vaikka sitten yksityisellä.

    • Reply Meri maanantai, maaliskuu 21, 2016 at 05:42

      Tääl on sektio yleisesti jotenkin paljon ”hyväksytympi” kun Suomessa. (paitsi tietty mun supermammojen joukossa) Mä ajattelin ennen raskautta että haluun ehdottomasti sektion, mutta nyt ei ainakaan vielä oo tullu mitään ihan kauheeta paniikkia asian suhteen, niin ehkä pystyn ihan normaaliin synnytykseen (vaikkakin vahvasti lääkittynä!)

      • Reply jepa maanantai, maaliskuu 21, 2016 at 08:55

        Joo Suomessa tuntuu olevan noin, en sitten tiedä onko se keskustelupalstoilla vai missä kun ei livenä monet onneksi ainakaan tuomitse :) Ärsyttävää vaan, kun kukaan ei puhu alatiesynnytyksen jälkeisistä jutuista, mm.en tiennyt mistään virtsankarkailuista yms kun sellasista ei yllättäen sitten puhutakkaan. Omassa lähipiirissä on naisia, joilla oli tätä vaivaa vielä vuodenkin kuluttua esim.hyppiessä.

        Mutta onnea sulle valitset miten tahansa :)

        • Reply Meri maanantai, maaliskuu 21, 2016 at 09:14

          Jep mä tiedän kans muutanan tapauksen! Sektio ois viel ”helpompi” ekan lapsen kanssa, toipuminen ois helpompaa ku ei oo yhtä taaperoa jo jaloissa pyörimässä, täytyy katella ja treenata lantiopohjalihaksia ihan varmuudeks 😂

    • Reply Tietämätön hoitaja perjantai, huhtikuu 29, 2016 at 23:26

      Anteeks minkälainen yksityinen instituutio suomessa tekee sectioita :D

      • Reply Meri lauantai, huhtikuu 30, 2016 at 06:40

        Ehkä tulevaisuudessa!

  • Reply Wndy perjantai, maaliskuu 18, 2016 at 20:00

    Ihana postaus ja just parasta kun oot palannut taas blogin pariin! Ja super isot onnittelut koko perheelle. Teistä tulee varmasti parhaat vanhemmat teidän pienokaiselle. Joko tiiätte onks tyttö vai poika tulossa?

    • Reply Meri maanantai, maaliskuu 21, 2016 at 05:40

      kiitos paljon :) Ei tiedetä, pidetään sukupuoli yllärinä! :)

  • Reply lillamy perjantai, maaliskuu 18, 2016 at 22:34

    OOOOOOO, voi että miten hyvä äiti susta tulee varmasti! Ja Peestä mahtava isä! Suuren suuret onnittelut teille <3 JA tsempit odotukseen ja synnytykseen, oo vaan valmiina ottamaan kaikki mahdolliset puudutukset, jos vaan tilanne ne vaatii! Super olet muutenkin <3

    • Reply Meri maanantai, maaliskuu 21, 2016 at 05:39

      Joo meen fiiliksen mukaan, mutta en luota itteeni niin paljon että ilman kivan lievytystä selviäisin, kun nää päänsäryt ja elo ilman buranaakin on ollu välillä vähän liikaa!

  • Reply häkeltynyt lauantai, maaliskuu 19, 2016 at 07:25

    On ihana lukea näitä ajatuksia, sillä olen koko aamun etsinyt tietoa raskausajasta ja stressannut, miten musta tulis superäiti. Tein raskaustestin tänä aamuna ja se näytti selkeää positiivista ja menin suoraan googleen :D ehkä kannattaisi nyt rauhoittua. Onnea teille kovasti! On kiva lukea lisää sun kokemuksia raskausajalta aina kun jaksat vain kirjotella.

    • Reply Meri maanantai, maaliskuu 21, 2016 at 05:38

      IIIII ONNEA PLUSSASTA!! Mä oon tullu siihen tulokseen että kaikki äidit on superäitejä omalla tavallaan, ei stressia (helpommin sanottu ku tehty) ! Juu yritä pysyä pois googlesta, ellet sit löydä sieltä facebookryhmää, niihin ei trollit eksy ja ainaki mä oon saanu huiman määrän tukea :)

  • Reply Sape lauantai, maaliskuu 19, 2016 at 15:06

    Hahaa, ihana postaus :D Onnea tulevaan!

    • Reply Meri maanantai, maaliskuu 21, 2016 at 05:35

      Kiitos!

  • Reply Nanna maanantai, maaliskuu 21, 2016 at 20:35

    Onnea odotuksesta! Itsellä oli alku aikalailla samanlaista pahoinvointia. Sit neuvolan terkka ja kaverit vakuutteli, et suurimmalla osalla päättyy pahoinvointi viikolla 12. No se takaraja siirty aina sitä mukaa ku mun viikot saavutti sen luvatun rajan, ”no kyl yleensä viikolla 16 helpottaa”. :D

    Semmosen ” oman elämäni superäiti” -vinkin haluisin antaa, et rintareppujen (joissa lapsen jalat roikkuu nivusista ja/tai lapsi on edessä kasvot menosuuntaan) sijaan kannattaa tutustuu kantoreppuihin, jotka on sekä kantajalle että kannettavalle huomattavasti mukavampia, vauva luonnellisessa sammakkoasennossa ja kantajalle tuntuu kevyeltä. Toi lastentarvikeviidakko on aikamoista, siihen saa hyvin aikaa ja rahaa kyl kulumaan.

    • Reply Meri maanantai, maaliskuu 21, 2016 at 23:33

      Yks syy miks tykkään mun kätilöstä niin paljon on se, et se sano heti suoraan et pahoinvointi on perseestä ja varaudu siihe et se kestää johonkin viikolle 16-17 tai joillain pidempään. Oli siis siunattu olo ku joskus viikolla 14-15 se alko helpottaa :D

      Joo mä oon ihan pyörryksissä kaikkien noiden tavaroiden kanssa. Kaikki lastentarvike kaupat on sellasia hallin kokosia, että niissä menee pakostikkin sekasin! Luulen että toi kantoreppu on se mikä meil oli tarkotuksena hankkia, samoin kun ehkä joku liinasysteemi ihan vastasyntyneelle.. Ehkä, poikaytävä on paljon fiksumpi näissä ku minä!

  • Reply Sarppa keskiviikko, maaliskuu 23, 2016 at 06:05

    Epiduraali on T-A-I-V-A-S <3 ! Olin varma et haluan sektion ennen raskautta ja kun olin sitten raskaana niin en edes ajatellut sektiota. Kun pääsin synnytyssaliin olin valmis ottamaan ihan kaikki maailman lääkkeet, piikit ja savumerkit/shamaanit et se kipu hellittäis :D. 36 tunnin synnytyssalissa vietetyn ajan jälkeen mulle tehtiin sektio. Mikään ei mennyt niin kuin olin kuvitellut/ajatellut, mutta luulen et kun supistukset alkaa niin siinä ei ajattele muuta päämäärää kuin että saa lapsen ulos :D

    "Muista hengittää"…se oli mun äidin neuvo mulle koko raskauden ajan :) <3

    • Reply Meri perjantai, maaliskuu 25, 2016 at 00:20

      Mulla oli sama, nyt en oo enää ajatellu koko juttua! Tosin me oltiin molemmat poikaystävän kanssa 4,5 kilosia, että jos sieltä on tulossa joku kuuskilonen pötkylä, niin voi olla et mieli muuttuu taas :D

      36 tuntia kuulostaa aika hurjalta. Oot mun sankari <3

  • Reply Maija keskiviikko, maaliskuu 23, 2016 at 12:42

    Oih paljon onnea! :)

    Itse asun Italiassa ja poikamme syntyi taalla 07/2014. Alussa makin jarkytyin siita miten suuri osa naisista synnyttaa taalla ilman kivunlievitysta, siis oikeesti ilman MITAAN kun taalla suurimmassa osassa sairaaloita ei kayteta edes ilokaasua. Jos haluaa mahdollisuuden epiduraaliin (joka on siis ainoa kivunlievitysmenetelma) on kaytava anestesialaakarin vastaanotolla ennen synnytysta, tama lekuri sitten kirjoittaa todistuksen siita, etta sinulle voidaan tarvittaessa laittaa epiduraali terveydentilasi puolesta. Jos vauva paattaakin syntya paljon etuajassa etka ole kerennyt kaymaan anestesialaakarilla niin se on vahan voi voi :P

    Pikkuhiljaa raskauden myota mulle kuitenkin herasi kiinnostus luonnolliseen synnytykseen ja niin siina kavi, etta ihan luomuna mentiin koko 12h mita karvistelin sairaalassa :D Kavin kylla varmuuden vuoksi anestesialaakarilla, jotta mulla tarvittaessa olisi mahdollisuus epiduraaliin, mutta en sitten pyytanytkaan sita. En olisi ikina uskonut, mutta nyt kun ajattelee niin kylla ma varmaan yrittaisin seuraavankin synnyttaa luomuna, ei se niin kamalaa loppujen lopuksi ollut…tai sitten muistikuvat alkaa olla jo sen verran hataria, etten muista kipua :D

    • Reply Meri perjantai, maaliskuu 25, 2016 at 00:18

      ohhoh!

      Aika sissejä sikäläiset naiset (ja sinä myös!) Mä oon päässy ”sektiolla ja mielellään nukutettuna” – mielentilasta ”ehkä epiduraali”:in joten saa nähä mihin tästä vielä päädytään! Aika varmasti kultaa muistot, ja se lopputulos on sen verran ihana, että kuulema seuraavana päivänä alkaa jo miettimään että ehkä se toinen lapsi sittenki ois ihan ok. Mä toivon ettei mun tarvi tehä kauheen tarkkaa suunnitelmaa ja mennä sit omien voimien ja fiiliksen ja jaksmisen pohjalta..

      Onko totta että italiassa naiset juo punaviiniä raskauden aikana? :D (

      • Reply Maija keskiviikko, maaliskuu 30, 2016 at 10:17

        Joo on totta, ei tietenkaan kaikki….mut monet kylla ehka puolikkaan lasillisen pari kertaa viikossa tai viikonloppuna jos kay ulkona syomassa. Ja skumppaa kans jos on jotkut juhlat :D

        • Reply Meri keskiviikko, maaliskuu 30, 2016 at 10:38

          Muutan siis italiaan! :D mä mietin et uskaltaisinko juoda puolikkaan lasin skumppaa lauantain kihlajaisis vai saanko kauheen paheksuvia katseita 😳

    Leave a Reply

    Previous Post Next Post