not accepting delay, opposition with calm or patience.

Ääh, mun eilinen avautuminen laitto kaikki asiat pään sisällä niin pahasti liikkeelle, että katellu lentoja kotiin. Jos tulis jouluks ja uudeks vuodeks kotiin, sais tauon tästä paikasta ja etäisyyttä kaikkeen, vois sitten pohtia että mitä oikein tekis ja pari hetkeä suomen talvea vois taas muistuttaa, että miks mä oon joskus tähän paikkaan niin kovasti rakastunu.

Ainut ongelma että kun oon saanu päähäni että haluun tulla kotiin, niin haluisin varata liput nyt heti paikalla. Kärsivällisyys ei oo ikinä kuulunu muhun vahvuuksiin. Puhelinyhteydet ei vaan oo taas ollu suosiolliset, enkä oo saanu mitään yhteyttä Peehen pariin päivään ja haluisin ehkä varottaa sitä ja puhua asiasta enkä vaan ilmottaa että mä meen nyt, nähään parin kuukauden päästä. Niin että saan sen uskomaan että ollaan yhdessä päätetty, en mulle tekee hyvää olla hetki oman perheen kanssa ja mennä ehkä töihin jos joku vaatekauppa vaikka huolii mut jouluapulaiseks.

Ajattelin että teen itteni kanssa diilin, että nappaan koneen kainaloon joka aamu ja meen kahvilaan tai johonkin ja kirjottelen teille sitten vaikka liibalaabaa, kommentoin vaikka ohi kulkevia ihmsiä tai ravintolan ruokalistaa. Ei se mikään kunnollinen rytmi ole, mutta ees alku. Tarviin sitä niin kipeesti. (mun tarvii myös lopettaa asiasta valittaminen ja ihan totta tehä asialle jotain)

Suomalaiseen tapaan ajattelin että paras tapa hukuttaa surut ja murheet on ottaa muutama kalja. Virhe. Tulin kotiin, kuuntelin rakkauslauluja ja paruin silmät päästäni. En oo niin pitkään aikaan ollu kunnolla viihteellä, että tänään on sitten särkeny päätä oikein urakalla. Lisäks meillä oli aamulla sähkökatkos melkein parin tunnin ajan ja hikoilin siinä sitten ilman ilmastointia tai tuuletinta. Ei kivaa. Ajatus ruoasta oksettaa, mutta onneks jääkaapissa oli puoltoista litraa spriteä jota oon yrittäny varovasti nauttia.

Alan muotoilemaan viestiä missä varovasti pohjustan asiaa. Tarviin myös jostain rohkeutta kertoa Anopille, etten tuukkaan ehkä ausseihin jouluks.

impatient_twilight_by_rainbowplasma-d5ld0yc

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply jansperii lauantai, marraskuu 22, 2014 at 10:20

    Toi on tosi hyvä päätös! Kannatan aikalisää, tekee varmasti hyvää. Tsemppiä kaikkeen. :)
    Ihan mahtavaa että oot taas kirjotellu enemmän ja useemmin, huippua. Sun juttuja tullu jo ikävä. :D

    • Reply Meri lauantai, marraskuu 22, 2014 at 14:39

      Joo tauko suomessa tulee tarpeeseen ja niin ikävä kaikkia kavereita ja perhettä että parempi mennä ku on mahis :)

  • Reply aapumava lauantai, marraskuu 22, 2014 at 10:31

    Pakko kommentoija että musta on tosi kiva ku sää kirjottelet tänne sun tuntemuksias rehellisesti :) ymmärrän jos koti ikävä on tosi kova, toivottavasti saat asiat tehtyä niin että sulla on hyvä olla :) ja joo ala vaan joka päivä tekeen postauksia, ois niin kivaa!

    • Reply Meri lauantai, marraskuu 22, 2014 at 14:38

      Yritän kovasti :) mitään järkevää sisältöä tuskin pystyn tuottamaan

  • Reply Kabuu lauantai, marraskuu 22, 2014 at 14:50

    Miksi et ota Peetä mukaan Suomeen? Tiedän kokemuksesta miten ankea joulu on olla ilman omaa mussua, varsinkin kun kaikki sukulaiset/ystävät kyselee että missä se on ja miksei se tullut mukaan.

    • Reply Meri lauantai, marraskuu 22, 2014 at 15:02

      Se on töissä :( ajattelin että teetän pahvisen version siitä, ei kellään mun sukulaisella ois yhteistä kieltä ollu muutenkaan sen kanssa :D

  • Reply rosaa sunnuntai, marraskuu 23, 2014 at 18:49

    Voi että, noi fiilikset oli niin tuttuja kyllä, mitä edellisessä postauksessa mietit. Tavallaan täytyy myöntää, että kun tosta aussimiehestä on päässyt eroon, niin olo on osittain helpottunut. Lopulta oma ikä ja halu opiskella suomessa paino niin paljon, että vaikka en ehkä olisikaan halunnut päästää irti, niin nyttemmin tiedän, että se oli oikee ratkasu. Silti tiedän niin tarkkaan mitä toi on, kun sitä itse eli kuitenkin kaukosuhteessa Aussiin vuoden verran. Ja silloin nähtiin kuitenkin 12kk aikana kerran se 2kk putkeen. :D Että sullahan on asiat vielä ihan hyvin! :’D
    Mutta varmasti reissu Suomeen saa sut ymmärtämään miks oot lähtenyt, mutta ota nyt se mies mukaan, niin sekin ymmärtää taas vähän enemmän sua. :) Ne on kuitenkin ne pienet asiat jotka tekee kodin ja ehkä tekis teijänkin suhteelle hyvää, jos Pee näkis mitä kotikoti sulle oikeesti merkkaa. :) Kyllä sää aika varmasti lähdet kipittäen takas Balille, kun laskeudut tähän pimeeseen ja kylmään Suomeen. Heheh… :)

    • Reply rosaa sunnuntai, marraskuu 23, 2014 at 18:53

      Niin ja jos Pee ei pääse nyt mukaan, niin tuut sit yksin. :) Mutta tähdätkää vaikka sille joku vapaa sieltä luolasta ens kesälle, niin tuutte viimestään sillon käymään täällä. Sitä kun on jotain mitä odottaa, niin elämä ei oo yhtään niin vaikeeta. Ja kuka nyt Suomeen ees haluis talvella tulla, saat ehkä vähän paremmin sen houkuteltuu tänne kun lupaat että mittari on ainakin plussan puolella :DD

  • Reply tsipu sunnuntai, marraskuu 23, 2014 at 20:01

    Ootko varma et toi o väkiaikasta? entä jos toi tein tilanne on peelle ok ja riittävä?

  • Reply lukija x sunnuntai, marraskuu 23, 2014 at 23:38

    Onnittelut hyvästä päätöksestä! :) Ja Suomessa sitten keskityt perheeseesi, suomi-ystäviin, mahd. työpaikan hakuun… etkä haikaile Peetä aamusta iltaan.
    Oikeasti, kyllä poikaystäväsi ymmärtää, että sinulla on koti-ikävä ja tahdot nähdä vanhempiasi.
    Käyhän hän itsekin usein tapaamassa omiaan. Muista myös, että Rakkaus ei ole yhtä kuin Riippuvuus. Iloisella mielellä eteenpäin! :)
    t. x-expat

    • Reply Meri maanantai, marraskuu 24, 2014 at 03:30

      Mä luulen että oon niin innoissani suomessa siitä et näkee kaikki, ettei oo aikaa hirveenä haikailla :)

  • Reply Katri maanantai, marraskuu 24, 2014 at 03:36

    Ei kuulosta ollenkaan mieluisalta tilanteelta. Pieni breikki suomessa voi tehdä tosi hyvää :) ite tulin just ekaa kertaa kolmeks viikoks balille kylmästä ja pimeestä suomesta lomaileen ja hikoilen täälä kun hullu :D tänään ajattelin silti lähtee tsekkaamaan greenbowlin rannan. Osaatko sanoo onko täälä mitään luotettavaa tatuointi paikkaa,kovasti houkuttais ottaa joku muisto tästä reissusta ihoon. Pitkän ajan haave toteutu kun pääsin tänne:)

  • Reply Mari maanantai, marraskuu 24, 2014 at 06:19

    Peukku kotiine menolle, mäkin käyn siellä ens kuussa pyörähtää! Mutta helmikuussa sun täytyy kyllä olla Balilla koska tuun sinne ja tuon mun uusimman miekkosen sulle näytille ;) hehehe

  • Reply Nini maanantai, marraskuu 24, 2014 at 10:57

    Tsemppiä Meri! Tiedän tunteen. Täällä ollaan ausseissa siinä pisteessä, että pitäis alkaa miettii kuka muuttaa ja mihin. Oma 2nd wh alkaa olla ohi. Tarkoitus oli et lähetään sit poikkiksen kans suomeen vuodeksi, mutta nyt sekin on alkanut kauhistuttaa. Mutta niin kauhistuttaa se defactokin, kun mitä jos tuleekin koti-ikävä, eikä sit pääsekään kotiin niin helposti, ainakaan bridging viisumin aikana. Ja entäs ne rahat, paperisota ymsyms… huh.

    Miksen vaan voinu aikanaan rakastua johonki Markkuun Konalasta. Elämä ois niin tuhat kertaa helpompaa.

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post