Kaukosuhteen sietämätön vaikeus

Koska mun tän hetkinen suosikkinillityksen aihe on ison Denguekuume vaaran (kaks kaveria on ollu sairaalassa kahen viime viikon aikana ko sairauden takia) ja liian kuuman sään lisäks Pee, niin paneudutaan jälkeiseen hetki.

Jos me joskus erotaan, niin joudun poistamaan koko blogin ihan vaan siks että en jaksa lukea näitä omia jorinoitani yhestä kakslahkeisesta joka tekee mut hulluks, mutta jota ilmankaan en haluu olla. Mä oon huippu dramatisoimaan asioita. Mun mielestä kellään ei koskaan oo yhtään vaikeeta kun mulla ja kukaan muu ihminen maailmassa kun minä, ei joudu elämään yhtä hankalassa suhteessa kun minä.

images (1)

Pee tosissaan on duunissa aina kaks viikkoa putkeen ja sen jälkeen 6 päivää vapaalla. Koska siinä, että se selviää ausseista tänne, menee aikansa on meillä yhteistä aikaa periaatteessa viis päivää. Siihen pitää sit mahduttaa arkisten juttujen lisäks kaikki herran sosiaalinen elämä (jostain syystä sillä on myös muita kavereita kun minä) joten vapaaviikot menee hujauksessa ja sitten on taas kaks viikkoa odottamista (toki teen muutakin kun istun kotona ja kaivan nenää ja tuijotan kelloa, että monta minuuttia siihen on että se tulee takas, mutta silti)

Esimerkiks viime vapaaviikko. Peen yks parhaista kavereista, jota se ei oo nähny melkein vuoteen tuli tänne. Kiroilin valmiiks, koska tiesin että meijän kahenkeskinen aika tulee olemaan ihan nollassa. Niin olikin, lukuunottamatta sitä päivää kun Pee oli niin kauheessa vatsataudissa/ruokamyrkytyksessä ettei poistunu huoneesta mihinkään ja sain hoitaa pahantuulista ja oksentelevaa miestä ja maanitella sitä juomaan fantaa, mutta muuten käytiin kotona lähinnä vaan nukkumassa ja oltiin isommassa porukassa koko ajan. Jozien kanssa aina kiroillaan sitä, että ollaan parisuhteessa oman poikaystävän lisäks myös niiden kahenkymmenen läheisemmän ystävän kanssa.

31525_20130126_165121_long_distance_relationship_quotes_05

Sillon joskus suhteen alkuaikoina vakuuttelin, ettei mua haittaa tää sen työ ollenkaan. Sehän on vaan kivaa kun pääsen rauhassa tekemään tyttöjenjuttuja ja kattomaan sinkkuelämää ilman, että joku totee joka viides minuutti miten typerä sarja se on. Tää mielipide alko horjumaan aika nopeesti ja nyt oon aika romahduspisteessä.

Niillä jotka opiskelee eri paikkakunnilla poikaystävänsä kanssa, tai poikaystävä on intissä on vähän sama tilanne. En oo koskaan ennen aiemmissa suhteissa osannu arvostaa sitä, miten kivaa on herätä sen saman naaman vierestä joka aamu, tai että voi jakaa kaikki pienet jutut sen toisen kanssa. Nyt niistä sitten osaa nauttia senkin edestä, mutta silti on aina pieni katkeruus niitä kohtaan jotka saa elää normaalia elämää sen rakastamansa ihmisen kanssa.

tumblr_me36o6tnjW1rovmtbo1_1280

Ehkä joku, joka on tyttömänä ja suppeella kaveriporukalla ja poikaystävä duunnissa/opiskelemassa toisella paikkakunnalla osaa samaistua kunnolla. Ai ja lisätään siihen vielä rikkinäinen puhelin, että yhteydenpito on aika nollassa. Ausseissa oli helpompaa, oli kotijuttuja, hoidin Peen veljen lapsia, kävin kirjastossa tekemässä töitä tai puuhasin jotain muuta normaalia. Täällä mulla  tai kenelläkään ei oo selkeetä rytmiä, eikä mikään oo koskaan normaalia ja jos ei huvita nousta koko päivänä sängystä niin ei tarvitse. Voin tilata mäkistä safkaa kotiovelle ja olla puhumatta kenellekkään. Suomessa rakastin niitä päiviä, mutta ne sijottu duuniviikojen väliin, eikä ollu jokapäivänen mahdollisuus.

Mulle tarjottiin kyllä duunia. Työaika ois ollu 6 päivää viikossa klo 11-14 jonka jälkeen parin tunnin tauko ja sit takas töihin 18-02. Palkka ois ollu ihan OK indomittakaavaan, mutta tulin siihen tulokseen, ettei se oo sen arvosta. Sosiaalinen elämä täysin nollassa ja työnantajalle tuskin ois sopinu että pidän joka kolmannen viikon vapaata. Yritin ehdottaa Peelle että muutetaan suomeen, se löytäis luultavasti suht helposti duunia ja vaikkei löytäiskään niin mä pystyisin mun suomen työtahdilla (joka on helposti sen 70h viikossa) helposti elättämään molemmat. Se voi olla puolestaan kotivaimo. Ei saanu kannatusta. Ja suomesta edestakas lentäminen tulis liian kalliiks ja epäympäristöystävälliseks.

Harkistin yks päivä noin kolme sekuntia, että hankkiudun raskaaks jonka  jälkeen meillä ei oo muuta vaihtoehtoa kun asettua johonkin. Äidin ja anopin harmiks hautasin idean nopeesti.

89ebd696d07a7b27efffa4df26006ff9

Sen sijaan yritän hengitellä syvään, seistä päälläni, hakata päätä seinään, kirkua tyynyyn tuijottaa puhelinta ja odottaa sitä seuraava viestiä, kuunnella Oo siellä jossain mun – repeatilla ja laskea minuutteja siihen, että ehkä päästään joskus elämään normaalia elämää yhdessä.

Tekipä hyvää taas avautua.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

32 Comments

  • Reply ehkä joku päivä samassa maassa? perjantai, marraskuu 21, 2014 at 08:24

    Tää teksti kyllä osu ja uppos! Sama tilanne nimittäin täällä. Mies huitelee Ausseissa ja minä Suomessa ja näillä mennään ainakin ens kevääseen asti, ennenkuin mies päättää tulla takaisin Eurooppaan. Sitä odotellessa! Viimeksi ollaan nähty syyskuun alussa, ja on ollu kyllä tää suhde todellakin koetuksella. Ymmärrän niin ton halun vaan elää sitä tavallista arkea, jolloin toisen kanssa voi jakaa kaikki arjen pienet jutut, ei niitä millään tekstareilla oikein pysty välittää. Päivät menee lähinnä tosiaan haaveillessa yhteisestä tulevaisuudesta, mikä joskus meidänkin kohdalla toivottavasti koittaa. Onneksi te kuitenkin näette edes parin viikon välein. Rankkaa se silti on. Jaksamisia siis sinnekin! :)

    • Reply Meri perjantai, marraskuu 21, 2014 at 13:05

      Tekstareihin kun ei saa sitä äänenpainoa ja jatkuvasti tulee väärinkäsityksiä jne… Mutta joo, päivä kerrallaan ja täytyy yrittää muistaa nauttia elämästä myös nyt eikä vaan elää siinä tulevaisuudessa :)

  • Reply Mimi perjantai, marraskuu 21, 2014 at 09:01

    Tsemppiä etäsuhteen jatkoon <3 Kyllä ne asiat tuppaavat aina jotenkin järjestyä, mutta voin kuvitella että toi epätietoisuus tulevaisuuden järjestelyistä on kyllä paha!!

    Tää ei liity niin hirveesti aiheeseen mutta sellasta olisin kysynyt että onko siellä lämmin tammi-maaliskuussa? Ollaan suunnittelemassa reissua ens vuoden alkupuolelle Balille kokoonpanolla mies + minä + n.puolivuotias vaavi. Oon lueskellut että siellä on sadekausi, joka nyt ei sinällään haittaa mutta mietin vaan sitä että onkohan siellä liian painostava keli… Meinattiin johonkin meren rannan tuntumaan pääasiassa sijoittua johonkin vähän rauhallisempaan paikkaan :)

    • Reply Meri perjantai, marraskuu 21, 2014 at 13:00

      Joo kyllä se rasittaa ja stressaa, mutta iteppä oon soppani keittäny.

      On joo lämmintä ja itseasiassa sadekausi on vaan kiva, kun ne kuurot viilentää aina! On se ilma kosteeta, mutta en oo ite koskaan pitäny sitä liian painostavana.. En tiedä onko vauvalle sitten inhottavaa.. :P Toisaalta ilmastoitu huone on aina hyvä pakopaikka :)

      • Reply Mimi perjantai, marraskuu 21, 2014 at 17:17

        Okei, hyvä kuulla että ne sateet viilentää ilmaa ainakin hetkellisesti! Ja tosiaan, tällä kertaa joutuu panostamaan vähän majoituksiin tuon vauvan kanssa, mikään ihan alkeellinen bungalowi rikkinäisellä kattotuulettimella ei käy päinsä :)
        Aurinkoista marraskuun jatkoa sinne lämpimään :)

  • Reply Anni R perjantai, marraskuu 21, 2014 at 09:57

    Wou ompas hassua et sulla on ihan täsmälleen samanlaisia ajatuksia, kun mitä mun päässä pyörii tällä hetkellä. Tai kaipa se kaikista tuntuu tolta, kun on kaukosuhteessa. Mutta joo ”oo siellä jossain mun” soi kans koko ajan täällä päässä :D Mun poikaystävä asuu 300 kilsan päässä plus nyt se viettelee viel vuoden armeijan harmaissa, jippijajeeij! Mutta ehkä se päivä joskus koittaa, että saa asuu samassa osotteessa ja herää toisen vierestä jokaikinen aamu :) Hirveesti tsemppiä sulle ja P:lle kans!!! :) Ja on kiva tietää et on muitakin samassa tilanteessa, ehkä se jopa vähän lohduttaa :D

    • Reply Meri perjantai, marraskuu 21, 2014 at 12:58

      Vertaistuki on aina sitä parasta. Tai kun tietää että muutkin käy läpi samoja juttuja… :) Tsemppiä teillekkin!

    • Reply Essi lauantai, marraskuu 22, 2014 at 23:28

      Täytyy kyllä sanoa, että ei se kaikilta tunnu tuolta, kun on kaukosuhteessa… No, mä oon varmaan muutenkin outo :D. Oon ollu 2 kertaa etäsuhteessa, sillä tavalla, että oon ite asunu muualla ja mies Suomessa. Niin ja periaattessa ehkä vois sanoa 3 kertaa, koska sitten kun muutin Suomeen asumaan miehen kans, niin se lähti armeijaan. Oon tosi itsenäinen ihminen (muutin omilleni 16-vuotiaana) ja nautin siitä yksinolosta. Iteasiassa, tarvin sitä yksinoloa omien patterien lataamiseen. Jotku saa energiaa muista ihmisistä ja niiden seurasta, mä saan energiaa kun saan olla yksin ja rauhottua. Mua ahistaa jos siinä vierellä on koko ajan joku kerjäämässä huomiota :D. En mä semmosta jaksa! Ne mun suhteet onkin ollu parhaimmillaan sillon, kun ollaan oltu kaukosuhteessa. Nyt on vaan semmonen ongelma, että kun jos jonkun tapaa, niin ne haluaa omia ja pitää mut siinä vierellä. Mistäköhän löytäs toisen samanlaisen ku mä? Ei varmaan mistään!

  • Reply Jenna Claudia perjantai, marraskuu 21, 2014 at 11:00

    Kaameeta, ettette saa kunnolla yhteyttä edes puhelimen välillä!! Tsemppiä sinne, muista et tää on vaan väliaikaista! :)

    • Reply Meri perjantai, marraskuu 21, 2014 at 12:57

      Sitä yritän itelleni hokea :)

  • Reply -R perjantai, marraskuu 21, 2014 at 12:12

    vaikka en henk.kohtasesti sua tunnekaan ja sä viä vähemmän mua,mutta pakko sanoo ihan näin niinkun girl to girl ; sun teksteistä on jo vähän aikaa paistanu rivien välistä,että sä et oo onnellinen.voi olla kivaa että saa roikkua altaan reunalla ja on aurinkoo ja palmuja ja halpaa viinaa ja paljon uusia naamoja ja yhteinen koti mielenkiintosen miehen kanssa,mutta….jotenkin sieltä välistä puuttuu aito onnellisuus. ja sanon myös kaikella rakkaudella,että se ei oo hyvän tai onnellisen parisuhteen merkki,että sun aika menee hengitellessä ja itkiessä ja kirkuessa,ja sillä toisella on kaikki ihan fine.

    oon ite roikkunu parissakin suhteessa useemman vuoden,jossa mulla oli kokoajan huono olla.ahdisti ja masensi ja välimatka teki kaikesta ihan persettä.en jaksanu nähä kavereita kun vaan istuin kotona ja ootin koska messengeri kilahtaa,ja iltasin itkin itteni uneen ja mietin että kyllä tää helpottaa ”sitten kun”. se olo helpotti sitten kun tajusin päästää irti. :/

    eli mun viesti varmaan pähkinänkuoressa on,ett älä ikinä unohda ittees.mieti AINA ensin ittees,ja mikä tekee sut ihan oikeesti onnelliseks. ooks sä nyt onnellinen ?

    • Reply Meri perjantai, marraskuu 21, 2014 at 12:57

      Ymmärrän sun pointin, mutta itseasiassa tää paikka on se mua rassaa eniten. Siihen rantaankin kyllästyy ja halpa viina ja dokaaminen kun ei vois vähempää kiinnostaa ja koko ajan uusiin ihmisiin tutustuminenkin alkaa jo rassaamaan, kun tietää että ne kuitenkin jatkaa matkaa.

      Voi olla että totuus iskee halolla päähän jos täältä joskus päästään pois ja yhteinen elämä ei ookkaan ihanaa ja ruusuilla tanssimista, mutta nyt se mies tekee mut onnelliseks ja on ainut syy miks en oo lähteny painelemaan suomen loskaan jo aikapäiviä sitten.

      • Reply -R perjantai, marraskuu 21, 2014 at 15:14

        itseasiassa hieno kuulla :) sitten ei muuta kun suomalainen sisu käyttöön ja litti-peukku ilmassa eteenpäin ! niinkun muissakin kommenteissa on sanottu,niin asioilla on tapana järjestyä :)

  • Reply paula perjantai, marraskuu 21, 2014 at 13:32

    Samassa tilanteessa. Itse lähdin painelemaan ausseihin muutama kuukaus sitten – poikaystävä jäi suomeen. Tänne se on tulossa uuden vuoden aikoihin, mutta kaikkien mun tällä ollessa olleiden kinadtelujen ja stressin jälkeen pelottaa että kun nähään nii riidellään vaan :( toivottavasti ei! Ja eipä me silloinkaan mitään tavallista arkea tulla viettämään kun molemmat on sellasiiki jääräpäitä että päätetään reissaakki varmaan eri kaupunkeihin kokoajan.. noei haha. Mitäpä mä valittamaan kun ite tänne karkasin. Mutta joku pitää kuitenkin yhessä javahva luitto että on meilläkin tulevaisuus. Kaukana toisesta kaikki paskakin tuntuu niin paljon suuremmalta! Jaksamisia sinne:)

    • Reply Meri perjantai, marraskuu 21, 2014 at 13:39

      Kauheeta sanoa, mitä kiva tietää etten oo ainut joka on tässä tilanteessa :D Mutta luotto tulvaisuuteen on vahva ja sen voimalla tässä mennään!

    • Reply Hanbu perjantai, marraskuu 21, 2014 at 17:05

      itsekin karkasin muutama vuosi sitten Ausseihin, poikaystävän kannustaman. En voi valehdella etteikö se olisi ollut todella iso haaste suhteelle. Itse elin juuri sitä uutuuden huumaa; uusia paikkoja, kavereita, duunia, bileitä, retkiä, sukellusta jne jne. Toinen taas on kotona elämässä arkea ja ikävä alkoi painaa. Itse en pystynyt samaistumaan tähän yhtään ja törmäyskurssille mentiin. Kun puolen vuoden jälkee nähtiin, matkusteltiin vielä yhdessä ja tultiin kotiin jossa vielä kerta kiellon päälle asiat juteltiin läpi ja sovittiin että ne on käsitelty, alkoi vähän niin kuin ”uusi alku”. Nyt ollaan naimisissa ja en voisi olla yhtään onnellisempi ja kiitollisempi siitä että asiat järjestyi. Helppoa ei ollut mutta näinkin voi käydä :) Paulalle siis tsempit, olen ollut sanassa tilanteessa ja se oli nimenomaan stressiä ja riitoja. Yhteisellä matkalla ei juurikaan riidelty, mutta olihan siinä puhuttavaakin. Tsemppiä tietenkin myös Merille, ei ole varnasti helppoa että on suht tuore suhde ja yhteistä aikaa ei juuri ole :( ja tuo on niin totta että joku raja siinäkin kuinka pitkään jaksaa miettiä kuviota ”uima-allas/suihku/päikkärit/syöminen” vaikka täällä kylmässä ja pimeässä se kuinka vapauttavalta kuulostaisikin. Sopii joillekin mutta sen kyllä opin että rutiineja ja arkeakin kaipaa kun joutenoloa ja sellaista ”irtonaista” elämää on ollut pitkään.

  • Reply Mallu perjantai, marraskuu 21, 2014 at 14:48

    Harvoin enää kommentoin blogeihin mutta nyt tuli vaan jostakin syystä halu kommentoida vaikka mulla ei ookkaan hajua mitä ajattelin sanoa :D ehkä haluan vaan osottaa myötätuntoa, jotenkin samastuin tuohon sen verran, että herätti tunteita. Mun poikaystävä on nyt intissä ja nähdään kuukaudessa 2-3 viikonloppua. Viikot menee kun on koulussa mut vklpt jotka on kiinni niin on tosi turhauttavia. Keväällä kirjotusten jälkee ku ei ollu mitään tekemistä vähään aikaan niin turhauduin heti ja kauhee ikävä ku ei ollu tekemistä millä saada aika kulumaan. Mutta nyt ollaan loppusuoralla ja aamut vähenee. Edessä pitkä yhteinen joululoma! :) kyllä se siitä! Koita keksiä kaikkea kivaa tekemistä ja nauti kaikesta mitä saat kokea sen rakkaan kans. Voi että niitä oppii arvostamaan niitä hetkiä! Kaikkea hyvää elämään sulle ja teille!

    Pakko mainita vielä miten kivaa on ku oot alkanu taas postailee enemmän! Niin mukava kuunnella kuulumisia vaikka sua en yhtään tunnekkaan. Hassua :D

  • Reply Lexie perjantai, marraskuu 21, 2014 at 21:36

    Meillä kanssa soi koko ajan toi oo siellä jossain mun… Onneks sitä ei tarvi kuunnella enää kun reilu 20 päivää kun poikkis vihdoin vuoden venaamisen jälkeen astelee pois intistä. Katotaan vaan ni oon jo kahen viikon yhteiselon jälkeen ikävöimässä inttiajan vapautta… Tsemppiä sinne ihan superisti! <3

    • Reply Meri lauantai, marraskuu 22, 2014 at 15:06

      Joo mä luulen että mulla tulee sama sit joskus.. Lähetän sen kerran kuussa aina jollekki viikonmittaselle kalastusreissulle

  • Reply jedi perjantai, marraskuu 21, 2014 at 22:49

    Feel you. 4,5vuotta kaukosuhteessa, 6000km välissä. Aina ei ole helppoa ollut, mutta kaikesta selvitty enkä vois olla onnellisempi, vaikka aika ajoin ikävä on tuskaa.

    Tsemppiä!!

    • Reply Meri lauantai, marraskuu 22, 2014 at 14:45

      Jep, uhrauksia tää vaatii, mutta koskaan en oo ollu näin korviani myöten rakastunu, niin kyllä tän kestää!

  • Reply linda lauantai, marraskuu 22, 2014 at 07:07

    NSWssä voi rekisteröidä parisuhteen ja rekisteröity parisuhde kumoaa vuoden yhdessäasumis-säännön (toki jommallakummalla pitää olla osoite täällä) :) jos siis suunnittelette de facton hakemista ja et tiennyt tota :) tsemppiä! onneksi omalla kohdalla on long distance päivät jo ohi mutta muistan kyllä mitä tuskaa ne oli!

    • Reply Meri lauantai, marraskuu 22, 2014 at 14:41

      Tiesin että rekisteröinti helpottaa asioita, mutta en että kumoo ton vuoden säännön. mahtavaa! Mietin sitä jo viimeks ku oltii ausseissa, täytyy ens kerralla ku mennään ni hoitaa asia! Osote löytyy nsw:stä :)

      • Reply Reetta sunnuntai, marraskuu 23, 2014 at 13:20

        Kannattaa tosin selvittaa eka mitka rekisteroidyn parisuhteen kriteerit on. Victoriassa taytyy molempien pystya todistamaan etta on asunut 12 kk kyseisessa osavaltiossa, mika tarkoitti esim. mun tapauksessa sita etta piti antaa 12 kk edesta tiliotteita joista nakyy etta olen oikeasti ollu paikalla. Olettaisin et NSW olis sama, mutta en oo varma! Eli kantsii tarkastaa mita ne vaatii todistukseksi siita, oon liian monta kertaa ite pettyny ja turhautunu Australia viisumisekoiluun ja byrokratiaan!

  • Reply Niinaa lauantai, marraskuu 22, 2014 at 12:55

    Ehkä sun pitäis ajatella enemmän itseäsi. Odotat toista, toinen tekee mitä haluaa, toinen ei halua tehdä tulevaisuuden suunnitelmia siten että mikä ois sulle parasta vaan niin että se on sille parhain. Ehkä ihan oikeesti ansaitset parempaa.

    • Reply Meri lauantai, marraskuu 22, 2014 at 14:35

      Ollaan täällä, koska niin kauan kun en voi tehä duunia ausseissa niin ei oo mitään mahista että voitais asua siellä ihan vaan hintatason takia. En kestä ajatusta että joutuisin olemaan toisen elätettävänä. Kompromissi molempien puolelta ;) suunnitelmia on, mitään tarkkaa aikataulua vaan ei, kiitos siis huolenpidosta mutta tiedän kyllä mikä mulle on parasta.

  • Reply Nimetön sunnuntai, marraskuu 23, 2014 at 00:11

    Ihan mielenkiinosta kyselen, miksi et voi tehä ausseissa töitä? Entäs ausseissa opiskelu?

  • Reply Annika sunnuntai, marraskuu 23, 2014 at 15:32

    Huh! Mitä sä teet suomessa 70h/vko?? Montaako duunia? Älytön määrä!

  • Reply laauur sunnuntai, marraskuu 23, 2014 at 21:48

    Huh ihan ku omia ajatuksia. Oon kohta vuoden kaukoillu mun miehen kanssa, itse asun jykylässä ja toinen rovaniemellä. Nähdään noin kerran kuussa. En käsitä miten jostain niin pienistä asioista voi saada nii valtavia riitoja aikaan! Ihana kuulla että muillakin on vaikeaa :D me ei koskaan riidellä oikeestaan kun nähdään, mut aina kun puhelimessa tulee huudettua äänensä käheeks nii tulee mietittyä et mitä vittua, miks oon tässä suhtressa. Kai se on joku rakkaus joka vaa pitää yhessä. Oon silti katkera kyllä kaikille jotka saa herätä ees 5 kertaa viikossa oman kullan vierestä. Ehkä jonain päivänä on omakin vuoro.
    Tsemppiä meri ! Meitä on muitakin!

  • Reply niina sunnuntai, marraskuu 23, 2014 at 22:12

    Oo siellä jossain mun soi täälläkin jatkuvasti. Muutin vuos sitte takas suomeen kun erosin. No kävin saksassa elokuussa ja välit lämpeni yllättäen. No viikon matka muuttu kuukaudeks ja päätettiin yrittää uudestaan. Tilanne se että minä asun suomessa ja poikaystävä saksassa. Ollaan nähty nyt 3 kertaa. Jatkuvasti mietin et pitäskö muuttaa takas. Päätettiin nyt et ainakin kevääseen ollaan kaukosuhteessa ja sit mietitään et mitä tehdään. Onneks joulu saadaan olla yhdessä.

    Tsemppiä sinne Meri <3

  • Reply henna maanantai, marraskuu 24, 2014 at 22:53

    teillä on sentään kivasti asiat että pystyt olemaan balilla, jolloin näette kumminkin aina peen työviikkojen jälkeen :) ite olin balilla aina 4-6kk putkeen, sit oli pakko tulla tekemään töitä ja sit uusiks taas reissuun. 1v 9kk jaksoin kaukosuhdetta ja edes takas kahen maan välillä pelaamista, jonka jälkeen mies muutti suomeen :D jatkuuhan se maiden välillä reissaaminen vieläkin, mutta nyt vaan yhessä! :)

  • Reply SN tiistai, marraskuu 25, 2014 at 14:20

    Samat fiilikset täällä! Poikaystävä on tällä hetkellä semmosella laivalla missä ei ole nettiä (tai muitakaan ylellisyyksiä…), joten yhteydenpito onnistuu vain satamissa, jos silloinkaan (ai mitenniin ei ole kenttää!?) ja jos jostain löytyy wifi-paikka… 5kk takana, about kuukausi vielä edessä, toivottavasti jouluksi pääsisi kotiin. Mulla iski tuossa kolmen kuukauden aikana aikamoinen ahdistus/itkupotkuraivarit, mutta nyt alkaa jo tuntuu että kyllä se ihan kohta sieltä kotiin tulee. Viikot menee ok, töitä tehdessä ja salilla ja kavereiden kanssa pyörimisessä, mutta viikonloput tuntuu jotenkin hankalalta kun joutuu aina ”keksimään” tekemistä ettei jäisi sinne sohvalle lööhöömään yksin. Toivottavasti näin pitkiä keikkoja ei enää tulisi.

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post