kriisit

En voi mennä ulos koska äskön kun kävin hakemassa mun suosikkikahvilasta mun päivittäisen take away annoksen ja tarjoilija kysy että haluunko listan vai muistanko sen jo ulkoa. Pakko boikotoida paikkaa siis ainakin viikon verran.

_DSC0025

 Mä oon taas kauheessa kriisissä elämäni kanssa. Tai lähinnä sen kanssa että mitä nyt oikein tekis. Tavallaan kesä Ausseissa houkuttelis kun muistelee sitä viime sadekautta ja viikon putkeen jatkuneita sateita (vaikka jokainen paikallinen sanokin ettei koskaan oo satanu niin paljoa) toisaalta löysin taas uuden kivan asunnon meille ja haluisin ehkä muuttaa sinne ja istua sisällä ja kattoa leffoja sateesta huolimatta. (Mulla on kohta viis eri kämppää) Pientä epävarmuutta lisää se, että en tiedä miten kauan mun Benedict-vahti jatkuu koska rakastan tätä nykyistä asuntoetua jonka se tuo tullessaan, toisaalta ne on lähekkäin ja voitais hyvin laittaa toinen paikka Peen nimelle ja pitää tää sit mulla. Sitten taas, kun se mahdollinen uus kämppä ois väliaikanen vaan huhtikuulle jollon mulla ja Peellä ois yhteisasumista ja yhdessäoloa sen verran kasassa että vois harkita alottavansa aussiviisumin hankinnan ja siihen tarvittavan paperisodan. Tosin se tarkottais viisumin prosessiajan pysymistä Ausseissa.

_DSC0031

KAUHEEN VAIKEETA. Mulla on joka toinen viikko mieletön Zen päällä, että kyllä tää tästä järjestyy ja katotaan mitä tapahtuu ja sit muistan että oon kohta taas vuoden lähempänä kolmeekymppiä ja ihan yhtä hukassa elämäni kanssa kun kymmenen vuotta sitten. Toisaalta oon löytäny tohon rinnalleni miehen joka on vähintään yhtä hukassa, että ehkä me voidaan sitten olla tuuliajolla yhessä. Jos vaikka tekasis vauvan niin ois ainaki pakko asettua johonkin.

Lisäks mun pitäis poistua maasta ainaki hetkelliseks tän kuun loppupuolella, enkä tiiä et meniskö anoppilaan hoitoon. Se merkkais synttäreitä kahestaan anopin kanssa koska Pee paskiainen on töissä (oon muistuttanu sitä noin sataan kertaan että se on tän äärettömän tärkeän päivän muualla) mutta toisaalta oon kuitenkin niin masentunu että haluun syödä vaan koko päivän juustoa peiton alla ja tutkia uusia ryppyjä.

_DSC0082

kimonoasia – New Look | Shortsit – Factorie

Jos lähtis vaikka lenkille että sais päätä vähän selvitettyä.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply nanccy sunnuntai, syyskuu 7, 2014 at 10:37

    Ihan vaan asiaan mitenkään liittymättä… reminded me of you: http://eu.riverisland.com/women/sale/t-shirts–vests–sweats/Red-home-boy-print-sweatshirt-639423 ;)

  • Reply Heli sunnuntai, syyskuu 7, 2014 at 12:24

    mä täytän tammikuussa 27 ja oon ihan paniikissa ollu jo siitä saakka kunnes täytin 26. Ja voin kertoa että suurimman osan synttäripäivästä itkin :D Onneks kesällä löysin pojan joka on kans yhtä hukassa ku mä, vaikka se onki mua 3 vuotta nuorempi josta syystä mua kutsutaan nyt puumaksi. En tunne enää ihteäni niin vanhaks ku on toinenki joka ei tiiä ees mitä töitä tekis. Mä sentään tiiän sen :D

    • Reply Meri sunnuntai, syyskuu 7, 2014 at 13:21

      Peen mielestä on hauskaa kutsua mua puumaks kun oon sitä kolme kuukautta vanhempi. Reilukerho.

  • Reply L sunnuntai, syyskuu 7, 2014 at 14:42

    Tunnen tuskasi. Ajatukset siitä mitä pitäis ja haluis tehdä vaihtelee päivittäin

    • Reply Meri sunnuntai, syyskuu 7, 2014 at 14:57

      Naisenaolon sietämätön vaikeus

  • Reply marina sunnuntai, syyskuu 7, 2014 at 16:00

    Komppaan muita, et todellakaan oo yksin näiden ajatusten kanssa. Joskus voi käydä niinkin, että oman paikkansa löytää vasta, kun on ollu hetken aikaa hukassa. :)

  • Reply xod sunnuntai, syyskuu 7, 2014 at 21:37

    Meri meinaatko vastata vanhempien postausten kommentteihin? :)

    • Reply Meri maanantai, syyskuu 8, 2014 at 00:15

      Meinaan! Alotin urakan tänään ja oon näköjään stopannu sen just sun kommenttiin :D mutta työn alla kuitenkin on!!!

    Leave a Reply

    Previous Post Next Post