Loma loppuu!

Mulla on viimenen päivä Canggussa menossa ja huomenna pitäis palata takas kotiin Kutalle ja ehkä poistuu mun Batman luolasta niin, että alkais taas kohtaa ihmisiä ja ainakin yrittää esittää urheeta.

Fiilikset menee ihan älytöntä vuoristorataa. Yhessä hetkessä oon äärettömän onnellinen ja sellanen ”kyllä tää tästä”-selvii fiilis ja kolme minuuttia myöhemmin oon taas ihan itkun partaalla. En oo koskaan kuulunu ihmisiin jotka ajattelis millään lailla järjellä yhtään mitään vaan aina tunteilla ja se on varsinkin nyt äärettömän paskaa.

IMG_0358.JPG

Oispa joku joka vois tehä kaikki oikeet päätökset mun puolesta ja vois ratkasta asiat niin, että kaikki ois onnellisia ja eläis vaaleenpunasessa hattaramaailmassa elämänsä loppuun asti. Ja että nää ratkasut ois sellasia joita suostuisin kuuntelemaan.

IMG_0356.JPG

Yritän hokee itelleni, että kaks viikkoa eteenpäin ja elämä on mahdollisesti paljon selkeämpää. Tai sitten se on vielä enemmän sotkussa koska kyseessä oon minä, ja yleensä vaan onnistun sotkemaan mitä enemmän yritän selvittää.

Varsinkin kun kaikki katastrofin ainekset on ilmassa. Viiksivallu on tehny paluun ja kuvista päätellen viikset on tuuheemmat kun ikinä.

IMG_0357.JPG

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

5 Comments

  • Reply utelias perjantai, elokuu 15, 2014 at 13:08

    voitko vähän valaista mitä on käynyt?? hirveetä elää epätietoisuudessa :(

  • Reply Lotta lauantai, elokuu 16, 2014 at 14:38

    Löysin tän blogin vasta kesän alussa ku aloin ottaa enemmi selvää ja suunnitella tulevaa välivuottani Ausseissa ja oon siitä asti lukenu tätä läpi ku jotai kirjaa :D Ihan huipun lukukokemuksen kyllä sain tästä teoksesta! Kirjojen lukemine on vastenmielisintä mitä tiiän, mut tää toisen elämän seuraaminen blogikirjoitusten välityksellä melkee neljän vuoden ajan on mielenkiintosinta ikinä! Tai ainaki ku joteki löydän meistä niin paljon samaa kirjoitustyylin ja juttujen perusteella :D En tiiä kuulostaako tää vaa friikiltä, mut ota kohteliaisuutena, et siusta tuli kyl jonkilaine idoli miulle tän blogin pohjalta! :D Itekki oon aina halunnu asuu joskus ulkomailla (tai oikeestaa oonkin lähössä ens vuodeks jenkkeihi vaihtoon, lukiossa siis vasta oon :D) ja matkustella nii paljon ku mahollista ja kokee asioita, ettei tarvii sitte ikinä katuu ku jäi asioita tekemättä. Oot ainaki saanu kokea elämässäs ton matkustamisen ja ulkomailla asumisen myötä nii paljon, ettei peterpansyndroomalkaa oo mitää väliä :D Oot saanu miut innostumaa siitä vuodesta Ausseissa vielä vaa enemmi, ja oot onnistunu luomaa miulle pakkomielteen tosta Indonesiastaki! Täst blogista oon saanu myös tosi hyviä vinkkejä kumpaaki, nyt vaa ootan et pääsen toteuttamaa niitä joskus!

    Yleensä en jaksa kommentoida erityisesti näitä blogeja, joita lueskelen, mut nyt ku sain tän blogin luettua kokonaa läpi ja masennus oli lähellä ku lukeminen loppuki, nii oli pakko :D Pari kertaa nois teksteis esiintyny ”en tiedä mitä teen tän blogin kanssa” aiheutti ain melkee pienen lievän sydänkohtauksen. Eli toivottavasti et vaan lopeta ikinä, että voin jatkaa tän lukemista vielä pitkään, nyt vaa jo iha reaaliajassa.

  • Reply Pee lauantai, elokuu 16, 2014 at 14:47

    Tsemppihali Mepa! Varmasti ihan jokainen joskus eron kokeneena (tai 10 sellaista) voi allekirjoittaa sun fiilikset! Be strong and carry on!

  • Reply moro lauantai, elokuu 16, 2014 at 17:58

    Sun blogia on nykyään ihan naurettavaa lukea. Nää on sellasia inside juttuja, että sun kaverit vaan ketkä tietää sun asiat on perillä mitä sulle on tapahtunut. Toivon todella että sulle ei enää tästä bloggaamisesta makseta !

  • Reply Nata maanantai, elokuu 18, 2014 at 17:46

    ”Varsinkin kun kaikki katastrofin ainekset on ilmassa. Viiksivallu on tehny paluun ja kuvista päätellen viikset on tuuheemmat kun ikinä.”

    EEEEEEI, ahahahah, et arvaakaan, minkälaisen reaktion tuo viimeinen lause sai täällä aikaan! :D Vakavalle aiheelle ei pitäisi hohottaa, mutta anna anteeksi tämän kerran. Tuo lauseesi oli vain niin yliverto!

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post