Jos siitä kaikkein suurimmasta surusta on kyse, otan osaa. Ja jos ei, toivotan kovasti jaksamista. Pidä taukoa, lukijat kyllä odottavat. Oma elämä ensin, kuten olet tehnytkin.
En tiedä piristääkö, mutta sen mitä mä olen oppinut niin ulkomailla kuin Suomessakin, että kaikki aina järjestyy. Vaikeista asioista pääsee yli ja eteen tulee uusia kivoja juttuja. Toivottavasti sunkin asiat järjestyvät mahdollisimman pian! :)
Tsemppiä! <3 Sun hauskille kirjoituksille, mahtavalle ironialle ja hulvattomille postauksille on varmasti tilausta sitten, kun ehkä joskus on aika palata takaisin blogin pariin :) Mutta ennen sitä, koita selviytyä ja jaksaa.
Moi!
En ikinä kommentoi mihinkään mitään, vaikka oon sunkin tekstejäs lukenu jo useemmanki vuoden. En kai oikeen luokittele itteäni koskaan tavallaan ”oikeeks” lukijaks, ku en koskaan mitenkää kanssakäy kenenkää kans tääl blogosfäärenissä sillatteesti mutta joo. Nyt tarttis vaan sanoa sulle, että uskon sydämeni pohjasta että oot tosi huippu tyyppi. Oon ihan varma, että sä oot oikeesti todella todella mukava ihminen. Toivottavasti sun ympärillä ihmiset kohtelee sua sun ansaitsemalla rakkaudella! Toivottavasti kaikki shaiba järjestyy parhain päin jos sellasta on ilmassa, ja muutenkin kaikkea hyvää sulle. Eipä mulla muuta!
Terkkuja helteisestä Suomesta!
Meri mä symppaan sua niin täysillä. Anteeks kuka tässä maailmassa on päättäny että elämän pitäis jatkua vaikka koko hemmetin nykyisyys ja tulevaisuus pyyhkästään maton tavalla jalakojen alta. Tää on aivan hirveetä. Aamulla herää unimaailmasta jossa kaikki on hyvin ja nanosekunti siitäku silmät aukee sun aivot sanoo ääneen ”sä et ole enään sen kanssa”. Koko hiton maailma romahtaa siinä hetkessä.
En siis tietenkään tiedä mikä siun tilanne on ja kaikki pahotteluni sinne suunnalle. Mut itse olen tuijottanut erään valokuvakrijan sivulla olevaa Winston Churchillin lausetta. ”If you’re going trough hell, keep going.”
Jaksamisia, voimia. Oon tällä viikolla useemman kerran ajatellu, et mitähä Meri sanois jos vaan laittasin tänne kommenttilaatikkoon viestin ”Hei tääl ois yks suomityttö jonka sydän on riekaleina ja surffipojat, kylmä juoma ja hiekkarannat kuulostaa ainoalta hyvältä suunnitelmalta. Any takers?”
It ain’t easy sielläkään. Haleja! (mikäli susta ei oo outoa saada virtuaalihalia ihmiseltä joka ehkä viidettä kertaa viiden vuoden sisään kommentoi sun blogiin)
En tiedä, mitä on tapahtunut mutta kyllä sä selviät tyttö. Koska mäkin selvisin. Kuukausi sitten poikaystävä jätti mut ja mun unelmat sekä maailma romahti. Menin ihan pohjalle, sydän oli niin kipeä. Ja on se vieläkin. Mut en suostu luovuttamaan. Mä oon liian arvokas luovuttamaan. Ja niin olet säkin, tosi arvokas. Ja vahva <3
22 Comments
voi pientä. tsemppiä ihana <3
Jos siitä kaikkein suurimmasta surusta on kyse, otan osaa. Ja jos ei, toivotan kovasti jaksamista. Pidä taukoa, lukijat kyllä odottavat. Oma elämä ensin, kuten olet tehnytkin.
Yksinkertaisuudessaan sydäntä särkevä viesti :(
Meri!! <3 <3 <3 <3 <3 <3
Lähetän sulle voimia ja jaksamisia. Ei tarvi ees yrittää hymyillä.
Ou nou :(:(
Ei kuulosta kivalta :( Jaksamisia! <3
Jaksamista sinne. Toivottavasti palailet blogin pariin joskus kun sille on sijaa elämässä. <3
En tiedä piristääkö, mutta sen mitä mä olen oppinut niin ulkomailla kuin Suomessakin, että kaikki aina järjestyy. Vaikeista asioista pääsee yli ja eteen tulee uusia kivoja juttuja. Toivottavasti sunkin asiat järjestyvät mahdollisimman pian! :)
Tsemppiä! <3
ei haittaa <3
Tsemppiä <3
Tsemppiä! <3 Sun hauskille kirjoituksille, mahtavalle ironialle ja hulvattomille postauksille on varmasti tilausta sitten, kun ehkä joskus on aika palata takaisin blogin pariin :) Mutta ennen sitä, koita selviytyä ja jaksaa.
Just löysin sun blogin ja oon lueskellut sun hauskoja juttuja. Tsemppiä sinne, mitä ikinä onkaan tapahtunut!
Tsemppiä!
Voi ei :'( TSEMPPIÄ!! Mitä ikinä elämässäsi tapahtuukaan.
voi ei :( supertsempit täältä sinne <3
Mitä on tapahtunut :( ??!! toivottavasti ei mitään super vakavaa, jaksamisia <3
Moi!
En ikinä kommentoi mihinkään mitään, vaikka oon sunkin tekstejäs lukenu jo useemmanki vuoden. En kai oikeen luokittele itteäni koskaan tavallaan ”oikeeks” lukijaks, ku en koskaan mitenkää kanssakäy kenenkää kans tääl blogosfäärenissä sillatteesti mutta joo. Nyt tarttis vaan sanoa sulle, että uskon sydämeni pohjasta että oot tosi huippu tyyppi. Oon ihan varma, että sä oot oikeesti todella todella mukava ihminen. Toivottavasti sun ympärillä ihmiset kohtelee sua sun ansaitsemalla rakkaudella! Toivottavasti kaikki shaiba järjestyy parhain päin jos sellasta on ilmassa, ja muutenkin kaikkea hyvää sulle. Eipä mulla muuta!
Terkkuja helteisestä Suomesta!
Elämässä sattuu, joskus liikaakin. Paljon jaksamista ja voimia.
Höh :( jaksuja sinne!
Meri mä symppaan sua niin täysillä. Anteeks kuka tässä maailmassa on päättäny että elämän pitäis jatkua vaikka koko hemmetin nykyisyys ja tulevaisuus pyyhkästään maton tavalla jalakojen alta. Tää on aivan hirveetä. Aamulla herää unimaailmasta jossa kaikki on hyvin ja nanosekunti siitäku silmät aukee sun aivot sanoo ääneen ”sä et ole enään sen kanssa”. Koko hiton maailma romahtaa siinä hetkessä.
En siis tietenkään tiedä mikä siun tilanne on ja kaikki pahotteluni sinne suunnalle. Mut itse olen tuijottanut erään valokuvakrijan sivulla olevaa Winston Churchillin lausetta. ”If you’re going trough hell, keep going.”
Jaksamisia, voimia. Oon tällä viikolla useemman kerran ajatellu, et mitähä Meri sanois jos vaan laittasin tänne kommenttilaatikkoon viestin ”Hei tääl ois yks suomityttö jonka sydän on riekaleina ja surffipojat, kylmä juoma ja hiekkarannat kuulostaa ainoalta hyvältä suunnitelmalta. Any takers?”
It ain’t easy sielläkään. Haleja! (mikäli susta ei oo outoa saada virtuaalihalia ihmiseltä joka ehkä viidettä kertaa viiden vuoden sisään kommentoi sun blogiin)
En tiedä, mitä on tapahtunut mutta kyllä sä selviät tyttö. Koska mäkin selvisin. Kuukausi sitten poikaystävä jätti mut ja mun unelmat sekä maailma romahti. Menin ihan pohjalle, sydän oli niin kipeä. Ja on se vieläkin. Mut en suostu luovuttamaan. Mä oon liian arvokas luovuttamaan. Ja niin olet säkin, tosi arvokas. Ja vahva <3