unelmien miniäkokelas

Hah, joku vaati tarkempaa kuvausta mun viime viikosta ja anoppitapaamisesta.

Torstaina lähin rannalle aikeissa juoda pari lasia viiniä yhen virolaisen tytön kanssa sen viimosen illan kunniaks. Lopputuloksena oli kaks viinipulloa, mekko-ostoksille (aina hyvä idea kevyessä hiprakassa varsinkin kun makutuomari on ihan samanlaisessa kunnossa ”onko tää liian lyhyt?” ”NO EIII”) ja baariin.

Elegantit viinilasit jotka rantabaarin poika ystävällisesti askarteli meille vesipullosta.

Olin lähettäny just Deelle viestin et wadap ku se käveli baariin sisään, josta vedin noin kolmen minuutin pitusen kriisin siitä, et miks ei se kertonu mulle että se on lähössä ulos. Mut sit se oli niin kiltti koko illan etten jaksanu vihotella/kriiseillä koko jutusta. Juotiin ihan liikaa, oon nukahtanu autoon, heränny ja vaatinu ruokaa, haukannu kerran mun juustohampparista ja ilmottanu et haluisin takas nukkumaan. Aamulla heräsin maailman kauheimpaan oloon ja siihen et Dee tökkii mua kylkeen et nyt ylös, äiti haluu tavata sut… En oo koskaan toivonu kuolemaa niin hartaasti.

kahen viinipullon jälkeen ostettu mekko joka täyttäny tehtäväänsä tatuointien piilottamisessa.

Lähettiin koko perheen voimin aamupalalle, mä kieltäydyin kohteliaasti ruoasta ja keskityin vaan juomaan mun superberrysmoothieta ja yritin löytää jostain jotain erikoiskykyä torjua oksennus. Aamupalan jälkeen sen porukat onneks halus shoppailee ja Dee halus lähtee kattoo itelleen uutta surffilautaa ja mä nojailin surffikaupassa seinään ja yritin taas olla oksentamatta. Mä en tiedä miks kaikki pojat kokee aina suurta tarvetta viedä mut ostamaan niille uutta surffilautaa, noi oli viel ihan tylsiä lautoja eikä yhtään söpöjä.

Illalla Deen isä vaati että lähen niiden kanssa illalliselle (en ollu päässy käymään viel kotona joten olo aika ällö) koska se oli huolissaan siitä että en ollu syöny mitään koko päivänä ja ilahdutin sitä popsimalla pihvin. Mun ois tehny mieli salaattia, mutta ajattelin että saan kuulla siitä lopun elämäni. Dee halus mut yökylään, suostuin jäämään ja lauantaina se heräs viideltä ja kysy et jaksanko lähtee rannalle sen kanssa.

Ajattelin et ihan yks hailee, oon kuitenki jo niin ällöttävä mun mekossa joka on ollu päällä kaks päivää, et ihan sama. Ajettiin johonkin toiselle puolelle Balia (oon ihan fiiliksissä siitä kun pääsee auton kyytiin, ilmastointi ja musiikkia ja jotain rauhaa Deen kanssa.) Istuin vesisateessa tyhjällä rannalla ja leikin joidenkin paikallisten lasten kanssa sillä aikaa ku Dee oli vedessä leikkimässä lautansa kanssa. Oletin että pääsen kotiin rannan jälkeen mutta ei, ku piti lähtee aamupalalle/lounaalle sen vanhempien kanssa ja sen jälkeen rannalle taas ja sen jälkeen illalliselle ja sit Dee ilmotti et haluu mut viereensä yöks (mikä sitä vaivaa, ihan totta ällöttävää!) ku se lähti su aamuna taas takas töihin.

Älä syö tai pureskele vahaa. Onkohan tää ohje suunnattu tylsistyneille surffivaimoille?

En oo koskaan ollu niin ilonen ku su aamuna ku ryömin 6:30 kotiin ja pääsin suihkuun A. pesemään tukan (en ollu harjannu tai pessy hiuksia torstain jälkeen) B. pesemään itestäni pois Deen suihkusaippuan hajun, ihan totta miten kauan miesten suihkusaippuoiden tuoksu oikein pysyy iholla ja ennen kaikkea eroon siitä pirun mekosta joka oli ollu mun päällä torstaista asti.

Mutta kaikenkaikkiaan meni ehkä ihan hyvin. Ne ehkä pitää mua outona tyttönä joka ei viitti harjata hiuksiaan koskaan, mutta toivottavasti ne ei ihan kauheesti hauku mua Deelle. :D Sain kuulla kaikki nolot lapsuusjutut ja Dee parka kysy mult ekan illan jälkeen et haluutko nähä mua enää koskaan kun mun perhe on niin hullu. Sanoin et mul on neljä samanlaista vanhempaa kotona (rakastan teitä silti) et kyllä mä kestän.

Nyt se on taas vajaan kaks viikkoa pois mikä on ihan paskaa. Tykkään siitä ihan hulluna, mutta jotenkin turhauttavaa et viikko on ihanaa ja sit se on taas kaks pois. Ja tiiän ettei se oleta et istuisin kiltisti kotona ja odottaisin vaan sitä et se tulee takas, mut ku se on vähän se mitä teen enivei. Typerät miehet ja niiden työt