2012 osa 4

Nyt on taas aikaa tehä tätä kun pääsin Valehtevissa Viettelijöissä jenkkitahtiin :D Olipa urakka! Näiden vanhojen juttujen läpikäyminen ja lukeminen ja kuvien säätäminen vie yllättävän paljon aikaa…

HUHTIKUU

Huhtikuun pari ekaa päivää oltiin Losissa. Mulla meni vika päivä siihen että makasin sängyssä, oksensin ja olin ihan saatanan kipee. Reissussa on niin paskaa olla kipeenä, kun missään vaiheessa ei oo oikein aikaa parantua kunnolla kun koko ajan on oltava menossa ja sit pitkittyy ihan naurettavan pitkäks. Lisäks tossa vaiheessa oli aikaeroista yms niin väsyny, että sekin omalta osaltaan varmaan pitkitti tota kipeilyä. Losi oli kuitenkin jätettävä taakse, niin paljon kun sitä rakastinkin.

3. päivänä jätettiin Alma lentokenttäparkkiin ja  lähettiin duunijuttujen merkeissä San Franciscoon. Siinä missä olin luullu että oon ikuisestu pilalla Uuden Seelannin maisemien jälkeen SF:n ympärystö oli kyllä paikka jossa pääs taas huokailee maailman kauneudelle. Ajeltiin 50 kilsaa kaupungin ulkopuolelle Napaan viinitilalle.

Parin päivän visiitti ei tietenkään hirveesti kaupungista anna, mutta SF itessään oli ihan kiva, tosin liian mäkinen. Ja SF:n kodittomat oli tosi pelottavia ja niitä oli kaikkialla! Ja vaikka mekin asuttiin överihienossa hotellissa (yöt oli siel kalliimpia kun Hiltonissa) ja vois kuvitella että se ois hyvällä alueella, niin silti pelkäsin tuolla enemmän kun koskaan Losissa tai Nykissä. Mut ruoka oli hyvää ja kaupat oli kivoja! Mä edelleen haaveilen siitä että ajais joskus SF:stä Losiin. Se rannikko on kuulem ihan mieletön!

Lento takas Losiin, Alma alle ja suunta kohti Las Vegasia!

Olin viel enemmän ja vähemmän rikki Aussipojista, eikä Mattyn käytös varsinaisesti auttanu asiaan.

Oon helvetti pitäny mun aussiliittymää päällä kaks viikkoa ja tuijottanu sitä, että onkohan se rikki kun ei viestit tuu perille (kummasti kaikilta muilta aussikavereilta viestit tulee normaalisti perille) Kehitin miljoona salaliittoteoriaa aiheesta, että se kostaa mulle sitä että lemppasin sen sillon aikanaan A:n takia ja olin yleisesti vaan maailman eniten raivona itelleni, että siihen maailman ainooseen ihmiseen johon ei koskaan pidä kehittää mitään sen kummempaa tunnesidettä, oon sitten onnistu ihastumaan.

No nyt siltä tuli sit eilen viesti et moikka miten menee ja sul on varmaa huippu matka. NO EI VITTU OO KU OOT PILANNU MUN ELÄMÄN SENKIN KUSIPÄÄ!! Laitoin et joo tosi kivaa on ja oon matkalla Vegasiin, uhkapelien ja strippareiden aika ja lupasin ostaa yhen sylitanssin ihan vaan sille.

Ja lisäks se on kuulema sanonu yhelle meijän yhteiselle kaverille et sil on ikävä mua. NO HELVETTI KÄYTTÄYDY SEN MUKAAN VIIKKO NI JUOKSEN KU AROPUPU SUN LUO!

Ai ja sain just kuulla et A:lla on kuulema ikävä mua, en tosin herralta iteltään, mutta eiköhän siltä tuu viestiä viimeistään ens viikolla ku oon saanu ajatukset tasattua.

Meijän piti olla alunperin Vegasissa vaan muutama päivä, mutta sitten kuultiin että Vince Neilin strippiclubilla on avajaiset ja saatiin jollain keinolla ittemme kutsuvieraslistalle, niin minkäs teet? Parin päivän visiitti muuttu viikkoon ja kyllä hauskaa.

Vegas on jännä. Sen jälkeen kun oli toipunu siitä Vantaan Hotelli-fiiliksestä (en oo koskaan käyny sielä, mutta voin kuvitella et meno on sama :D ) niin oli ihan mieletön. Okei 24/7 kännissä olevat jenkit on vähän raskaita, mutta kun ne unohtaa niin elämä on paljon helpompaa!

Ja tää vaikuttaa selkeesti muhunkin oudosti kun kohauttelin vaan olkiani eilen ku Anna esitteli mulle pinkkiä Juicy Couturen veluuripukua ja pohti et pitäiskö ostaa se, kun normaali reaktio ois ollu oksentaa sen puvun päälle. Annan perustelu tälle puvulle oli se, että se näytti niin kivalta Mentalistin yhessä jaksossa näyttelijän päällä. Muistutin siinä vaiheessa Annaa, että se kyseinen näyttelijä veti prostituoidun osaa siinä. Eiköhän me lauantaihin mennessä molemmat kuljeta niissä puvuissa ja Ed Hardyn t-paidoissa.

Mä en oo koskaan ollu mitenkään erityisesn innostunu pelaamisesta, mut tuol oli kyl hauskaa pelata niil koneilla. Pokeripöytään en uskaltanu ja kun tein itelleni $20 pelibudjetin, niin pysy hyvin homma hanskassa :D

Koska meijän Vegasissa olo vähän veny, niin sovittiin että tehään päiväretki Grand Canyonille. Matkaa sinne oli, mutta oli ehkä hyvä harjotella sitä lähestyvää ajorupeamaa joka meitä odotti.

Canyon ei mulle tarjonnu oikein mitään. Harmitti ettei ollu varaa mihinkään helikopteriajeluun tms, että nähny paikkaa silleen yläilmoista niin ois ehkä paremmin saanu jonkun käsityksen… Nyt fiilis oli lähinnä sellanen, tää on nähty, voidaanko lähtee takas hotellille? Ja viis tuntia lisää autossa istumista että pääs takas hotellille ja yhteen huippukohdista koko reissussa, nimittäin Thunder From Downunderiin!!

Mä en oo ikinä oikein ymmärtäny miesstrippareita. Hunksien puolikas show jonka näin aiheutti lähinnä myötähäpeää ja lähin aikamoisella ennakkovarauksella tännekkin. Nojoo, en ois uskonu että vähäpukeiset miehet ketkuttamassa lanteitaan sais mussa aikaan sellasen pikkutyttömäisen kiljunnan ja se että joku noista pussaa poskelle meinas aiheuttaa pyörtymisen… niinno… Jälleen kerran jouduin syömään sanani yhessä asiassa :D

Suosittelen ehdottomasti käymään jos Vegasiin joskus eksytte. Suosittelen muutenkin koko tota mestaa. Hotellit on Losiin ja Nykiin verratuna ihan naurettavan halpoja, vaikka toisin vois ehkä kuvitella. Ne luksushotellit joita on katellu vaan leffoissa, ei oo mitenkään saavuttamattomissa, vaan niihin on oikeesti ihan normaaleilla ihmisillä varaa ja tarjouksia on koko ajan. Tuol kasinoilla niin kova kilpailu asiakkaista, että hinnat pidetään alhasina. Shoppailumahikset on hyvät ja huomattavasti halvemmat kun Nykissä. Aurinkoo pystyy ottamaan poolilla.

Jos ootte Vegasissa päivän, niin kolme asiaa, NYNY-vuoristorata, saman hotelli-casinon sporttibaarin pihvi ja illaks Thunder from Down Under!

No sitten koitti SE ilta.

Tasa-arvosuuden nimessä kun oltiin kerran käyty kattomassa miesstrippareita, niin pitihän se käydä kattomassa myös naisia. “We’ve done a couple casting calls. We’ve got a lot of girls coming in and flying in. They have to have the right look; they have to be kind of rocker chicks … that’s what I’m looking for. It’s going to be the only place in town where you can listen to rock music, have a cocktail and look at boobs. I have a new place to hang out!” -Vince Neil

Toi oli aika outo ilta. Tai se fiilis kun halaat ihmistä jonka musiikkia oot kuunnellu vuosikaudet ja jota et oikeesti ois koskaan ees ajatellu tapaavas. Tärisin ja olin pienessä shokissa ton jälkeen. Sen jälkeen kun Vince lupas kirjottaa nimmarin niin viel vähän enemmän.

Mähän tosiaan näytin Vincelle mun too fast for love-tatskan. Kun ottaa huomioon mun mekon värin, voitte arvata minkä väriset alushousut mulla oli päällä. (kyllä kiskasin mekon ylös ja näytin sen.) Koskaan ei pidä aliarvioida ihonväristen pikkareiden voimaa.

No siinä vaiheessa kun meillä luki molemmilla kyynärvarressa Vince Neil niin kaivoin puhelimen esiin ja kirjotin googleen 24h tattoo shop las vegas. Paikan nimi oli sopivasti Precious Slut, taksi sinne ja ilmotus että haluttais tälläset.

.

Soitin mun entiselle poikaystävälle tuolta. Et moi arvaa mitä tein just. Puhelimen pääs oli eka tosi pitkä hiljasuus ja sen jälkeen ”menit naimisiin”  … no melkein! Jotain mukana ikuisesti. Tiedän ettei moni tajua tota, mutta mulle toi on muisto yhestä hauskimmista, oudoimmista ja mielettömimmistä illoista koskaan. Ja hei, ihmisteet ilmeet kun kerron että ”no olin kännissä Vegasissa yhen strippibaarin avajaisissa, näytin Vince Neilille mun pikkarit ja heräsin tän kanssa” 

Seuraavana päivänä alko matka kohti Torontoa. Se, että oltiin venytetty meijän Vegas visiitti viikoon tarkotti että meillä oli edessä 4200km ajomatka ja aikaa siihen 4 päivää. easy!

Lähettiin aamusta ajamaan Vegasista ja kun oltiin ajettu reilu tunti alko ihan jäätävä lumisade. Eka tuli sellanen oiii lunta fiilis, mutta siinä vaiheessa kun tajuut että sulla on kesärenkaat autossa, näkyvyys noin metri niin vähän jännittää. Anna nukku ja mun oli pakko herättää se, ihan vaan siks että en nähny yhtään mitään. Vegasissa oli +30 ja aurinkoa. Tervetuloa Utahiin!

Mä inhoon ajamista ylipäätänsäkkin, joten mulle sellanen 600km päivässä ajamista ei varsinaisesti ollu mitään herkkua. Ei varmaan kellekkään. Lisäks tuntu välillä että ajoit sen koko päivän yhtä ja samaa suortaa tietä. Joo oli automaattivaihteet ja ajonopeudensäädin, että lähinnä keskityit siihen, että pysyit hereillä. Musiikilla oli tässä aika iso osa ja tehtävä, että kaikki ikivihreimmät hitit kehiin joita helppo laulaa mukana.

Matkalle ei mahtunu muuta kun muutama yli-innokas poliisi jotka oli kovasti neuvomassa Californian kilvillä varustetun vuokra-auton kahta blondikuskia ja dodgyja motelleja Iowassa tai Kansasissa. Just sellasia missä jenkkileffoissa tapetaan kaikki ihmiset.

Kun päästiin Torontoon oli huojennus aikamoinen. IHANAA olla vaan kotona (vaikka se ei ollukkana oma) kun pysty tekee sellasia luksusasioita kun itse valmistamaan aamupalaa tai illallista. Ja maata sohvalla, kattoa telkkaria ja rentoutua.

Just kun olin päässy zen-tilaan niin A tottakai ilmottautu.

No en oo kuullu yhtä viestiä lukuunottamatta A.sta sen jälkeen kun lähin Ausseista (oonko kertonu, että Herra Kusipää mm skippas meijän läksiäisdinnerin ilman mitään syytä?) ja nyt sit tuli viesti ”Hey babe, yeah all good, hope your well. The kids and I have an 11 hour stopover in Helsink […] on our way to Spain…do you have any sightseeing tips for us…spoke to S he said you guys will be there.”

A. Laitoin sille Happy Easter viestin Vegasista.  En kysyny mitä sille kuuluu, mutta kiitos että kerroit.
B.  Otat lapset mukaan etten kiskase sua turpaan?
C. Joo on mulla varmaan sulle Sightseen-tipsejä (no oikeesti ei ees oo!! mitä Helsingissä voi näyttää päivässä?!)
D. Mikäli haluut vaan tipsejä, mitä väliä sillä on, että oon Suomessa?
E. Mikä vitun babe?

Mä haluun ajatella ton niin, että se ei kehtaa kysyä oonko niiden guide koska meillä on ehkä vähän oudot välit. Mun eka ajatus oli, että tottakai näytän mielelläni kaupunkia, mut nyt oon siinä mielentilassa, että siinä vaiheessa kun se kävelee Helsinki-Vantaan ovista, niin pyörryn. Ajattelin että ratkasen asian olemalla humalassa koko päivän, mutta koska mun pitää ehkä pystyä ajamaan autoa, niin se siitä sitten. Tietty voin pukea pikkuveljen pukuun ja kertoa että oon niin tärkee henkilö Suomessa, et mulla on oma autokuski. (Miten selitän mun pienen ja söpön Hondan, on sit eriasia)

Toronto oli ihana. Jenkit on niin… Jenkkejä joten selkeesti eurooppalaisempi Toronto tarjos kivaa vaihtelua. Haluun sinne ehdottomasti viel uudestaan, ihan vaan moikkaamaan poikia, mut myös niin että näkee vähän enemmän kaupunkia.

Tipseiks haluun nostaa O’noir raflan! Ihan mieletön kokemus jonka muistaa edelleen. Samoin CN towerista sai hyvää ruokaa :D

Juttelin baarissa yhen pojan kanssa joka oli muuttanu Torontoon ja se sano, että et voi sanoa käynees Kanadassa ennenku oot nähny Niagara Fallsit. Ja tottakai se piti käydä kattomassa.

 ”no onpahan nekin nyt nähty, ei tarvi mennä uusiks” saa nähä kultaako aika muistot. – ei oo ainakaan vielä kullannu. Mua ärsytti se miten se pilattu. Tai siis kiva vesiputous teillä, ei siihen viereen ois tarvinnu rakentaa kasinoa, hiltonia ja pientä kaupunkia pelkästään turisteille.

Kun oltiin rentouduttu muutama päivä poikien hoivassa, oli aika jatkaa matkaa Nykiin. Etittiin lähin posti, lähetettiin pari pakettia tavaraa Suomeen jotka oli jenkkien Outlet-myymälöistä tarttunu mukaan (se määrä rahaa minkä syydin herralle nimeltä Steve Madden kauhistuttaa edelleen) viskattiin tavarat hotellille ja lähettiin palauttamaan autoa.

Siinä vaiheessa kun pääsitiin Almasta eroon niin olin ihan uskomattoman huojentunu. Se ajaminen, eksyminen ja vähän lisää ajaminen väsytti ihan täysin. Olin niin kypsä oli kivaa päästä Nykiin, joka oli ees jotenkin tuttu mesta.

Rakastan Nykiä. Siinä vaan on sitä jotakin.

Mä en enää oikein ees tiedä mitä tehtiin. Käveltiin ja käytiin syömässä. Sit käveltiin vähän lisää ja syötiin vähän lisää. Sit eksyttiin Queensiin ja ihmeteltiin metroja. Ja kuolattiin komeita miehiä. Jos pää on ollu tyhjä tollon, niin onko ihmekkään että se on sitä edelleen?

Viiden viikon jenkeissä olon jälkeen oli aika heittää hyvästit, ottaa suunta kohti Arubaa. Sen kohteen ainut tarkotus, oli maata, ottaa aurinkoa, nukkua ja ottaa lisää aurinkoa. Tuli tarpeeseen!

Aruba oli tosi nätti paikka. Sopii hyvin tollaseen löhölomaan tai poikaystävän kans pussailulomaan. Tyttöjen kanssa bilelomalle sinne ei kannata lähteä tai joutuu pettymään karvaasti :)

Koska oon käyttäny yli kaks tuntia tähän postaukseen ja mun on pakko saada jotain lounasta (avasin viinipullon aamupalaks) niin katkasen jälleen kerran tähän. Loppuvuoden saa mahtumaan onneks useamman kuukauden yhteen postaukseen. :) Palataan!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply Maria keskiviikko, tammikuu 23, 2013 at 13:52

    Iski kauhee lomakuume! Millainen budjetti ton tapasen matkan tekoon tarvittais noin? :)

    • Reply Meri perjantai, tammikuu 25, 2013 at 10:50

      En osaa sanoa ikävä kyllä yhtään mitään arviota :( useampi tonni.

  • Reply noona keskiviikko, tammikuu 23, 2013 at 13:59

    Se HIghway 1 LA-SF valilla kannattaa ehdottomasti ajaa, oli meidan jenkkireissun kohokohtia, Big Surissa on upeat maisemat ja se on nayttava etappi ja vetaa vertoja mm. Great Ocean Roadille Victoriassa helposti.

    SF ja Losin tykkaamiset meilla meni kylla ristiin. :) Ens jenkkireissulla Losissa ei taida olla tarvetta pysahtya muuta kuin lentokentalla ja Six Flagsissa vuoristoradoissa :D

    • Reply Meri perjantai, tammikuu 25, 2013 at 10:49

      Mut mä en tykänny niistä burgereistakaan SF:ssä tai siitä milkshakesta! Mut on ohjelmoitu ehkä jotenki SF vastaseks…

    • Reply samppis sunnuntai, tammikuu 27, 2013 at 01:19

      LA-SF reitti on kyllä ollu mun pienen iän yks upeimmista kokemuksista! Ne maisemat on jotain aivan käsittämätöntä! Me ajettiin muistaakseni Losista San Franiin Sierra Nevadan kautta ja sieltä Death Valleystä (ja sekin oli kyllä aijai niin upea paikka) ja sitten rannikkoa pitkin takasin Losiin.

      Mä en Nykistä välittäny kauheesti, se oli aivan perkeleen kuuma ja hiostava kesällä, mutta toi länsirannikon raikas lämpö kelpaa kyllä koska vaan uudestaan! :)

      • Reply Meri sunnuntai, tammikuu 27, 2013 at 19:19

        voin vaan kuvitella… Pakko tehä se joskus, täytyy vaan ettii joku kuskiks :D Joo me oltiin ekan kerran Nykissä heinäkuussa, oli aika hottia :D Mut tolleen huhtikuun lopussa se oli tosi jees!

  • Reply NAL keskiviikko, tammikuu 23, 2013 at 17:42

    Pakko sanoo et mä kyllä ymmärrän ton sun tatuoinnin ja ottaisin samantien itelleni mun idolin nimmarin jos se joskus onnistuis :D pidetään peukkuja

    • Reply Meri perjantai, tammikuu 25, 2013 at 10:48

      toivotaan että onnistuu :)

  • Reply Aquila keskiviikko, tammikuu 23, 2013 at 18:13

    Piti hetken aikaa miettiä, mikä sarja tuo Valehtelevat Viettelijät on, kunnes tajusin, että se on Pretty Little Liars. :D Mun mielestä tuo suomenkielinen käännös on aika kummallinen, koska sarjan neljä pääosatyttöä eivät ole mielestäni millään tavalla ”vietteleviä” (toisin kuin esim. Gossip Girlissä, jossa hahmot saattaa käyttää usein seksuaalista vetovoimaansa päästäkseen tavoitteeseensa). Katsoin muuten eilen yöllä uusimman PLL-jakson ja oli kyllä aika hurja. Poor Spencer… en sano muuta, jos et oo vielä katsonut. :)

    • Reply Meri perjantai, tammikuu 25, 2013 at 10:48

      joo se suomennos on kyl pöllöin. ja joo katoin et heti seuraavana aamuna kun se oli jenkeissä tullu. APUA.

  • Reply tiiinaa keskiviikko, tammikuu 23, 2013 at 19:24

    Hei, mun mielestä on huippua että joku muukin avaa viinipullon joskus aamupalaks. Ite joskus saatan ottaa leffaevääks tennariin lonkeroo tai tosiaan juoda viiniä aamulla ennen klo 9, ihan vaan kostoksi siitä kun on tämmönen mummorytmi että nukkuu mennään 20 ja noustaan 6-7 vaikka ois vapaata. Mur. :D Jos ei vapaalla jaksa bilettää illalla ni kai sen voi sit alottaa heti aamusta!

    • Reply Meri perjantai, tammikuu 25, 2013 at 10:47

      tota lonkeroa leffaevääks en oo kokeillu :D Mut viiniä aamupalaks tulee harrastettua välillä vähän turhankin usein :D

  • Reply HH keskiviikko, tammikuu 23, 2013 at 20:18

    Hei tää nyt ei ihan tähän liity, mut hankin mulle just lentoliput balille (kiitos inspiraatiosta! :D ) enkä malta oottaa! onks sulla yleensä ollu paljon tavaraa mukana? joku iso matkalaukku ihan? kauhee pakkauskriisiki jo iski! kiitos kovasti inspiraatiosta ja ihanasta blogista!

    • Reply Meri torstai, tammikuu 24, 2013 at 11:20

      ei aika pienellä tavaramäärällä oon menny, siel on niin helppoo ja halpaa pesettää vaatteet et turhaan raahaa koko vaatekaappia mukanaan :)

  • Reply Noora perjantai, tammikuu 25, 2013 at 00:39

    Mistä sä seuraat Valehtelevia viettelijöitä jenkkitahtiin? Oon ihan hukassa, ku tuijotin netflixistä ekan kauden parissa päivässä ja nyt ei oo mitä kattoa!! :D How I Met Your Motherinkin viis kautta tuijotettu (pakko myöntää et jopa kahteen kertaan…..) enkä oo viel uutta addiktiota löytänyt (no okei, weedsiä rupesin seuraa mut ei se oo niin hyvä)

    • Reply Meri perjantai, tammikuu 25, 2013 at 10:45

      googlaa tv-series online, niin sillä pääsee jo pitkälle :)

      • Reply Noora perjantai, tammikuu 25, 2013 at 15:54

        Ipadin kautta ei onnistu oikein mistään noiden katsominen, ajattelin et jos sulla olis jotain uusia vinkkejä, oon tuskaillu jo pari vkoa tän pulman kanssa :D noh, ehkä mä viel keksin jotain :D

        • Reply Meri sunnuntai, tammikuu 27, 2013 at 19:22

          mä en oo saanu viel mun padia ni en tiiä noist mitään :( mut luulis et sille on joku appsi sit? :D

    Leave a Reply

    Previous Post Next Post