2012 osa 2

HELMIKUU

Maailmanympärysmatkan eka etappi oli Thaimaa ja Bangkok. Astuin ekaa kertaa elämässäni Thaikkulanmaaperälle ja tykkäsin kyllä ihan hulluna. Mua harmittaa etten ostanu nyt lippuja niin et ois ostanu eka lennot vaan Bangkokkiin ja sit sieltä erikseen Balille, ois voinu takastulomatkalla pysähtyä shoppailemaan muutamaks päiväks.. No eihän sitä koskaan tiedä jos päätän huhtikuussa etten todellakaan oo tulossa takas Suomeen, niin saatan tehä Visarunin Bangkokkiin… No mutta takaisin aiheeseen.

Mitään kovin ihmeellistä asiaa tuolta ei ollu, loma meni ostoskeskuksissa ja niissä pakollisissa nähtävyyksissä pyöriessä. Lisäks molemmat kipeinä + jetlag oli jostain syystä ihan jäätävä, niin meni vähän puolivaloilla.

Kaikki Bangkokin postaukset näkee tämän linkin takaa.

Bangkokista jatkettiin Laosiin.

Laos ylipäätänsä oli mun vaatimus tolle koko reitille, varmaan monen muun suomalaisen tapaan olin ihastunu siihen kun se näytti niiiiin siistiltä Madventuresissa, joten sinne oli päästävä.

Meillä oli päivä Luang Prapangissa jonka jälkeen jatkettiin matkaa.

Luang Prabang oli rauhallinen kylä, jossa munkkeja ja paljon turisteja. Mut ei kuitenkaan niin pahasti, että sieltä olis kadonnu sellanen alkuperänen fiilis. Koko maailma vaan pysähty siel ja oisin voinu helposti viettää siel kaks viikkoa vaan tuijotellen seinää ja unelmoiden. Lupasin itelleni ekan kolmen minuutin jälkeen, että tänne on päästävä uudestaan ja vaikka noi alkureissun kohteet onkin jo vähän pimennossa niin sama fiilis on edelleen.

Oli luksusta istua pikkurafloissa ja tuijotella ohikulkevia ihmisiä. Tai maata raflassa patjalla tuijottaa kattoon. Tää on sellanen kunnon eat pray love – kohde jossa voi vaan rentoutua ja kokea valaistumisen (ootan sitä vielä, mut eiköhän se tästä kohta tuu)

Mulla on Laosista edelleen koneella varmaan 2000 kuvaa, vaikka oon yrittäny kovasti kovalevyä siivoilla.

Käytiin ennen Vang Viengiin lähtöä kattomassa Kuangsi Fall – vesiputous.

En tiedä johtuko se siitä, että ei ollu viel ehtiny kyllästyy, mutta tossa vaiheessa oli viel tosi innoissaan kaikesta ja jakso olla fiiliksissä vesiputouksesta ja sen kauneudesta ja ylipäätänsä ympäristöstä, kun pari kuukautta myöhemmin tuijotin Niagaran putouksia ja kohauttelin olkapäitä et aha, tässäkö tää nyt oli.

Kun oltiin käyty ihastelemassa vesiputouksia otettiin bussi sinne Vang Viengiin. Svenkka oli hehkuttanu paikan maasta taivaaseen ja takas kolmesti ja niin oli moni muukin. Tää on se paikka Riku ja Tunna ylisti elämänhienoutta traktorin sisäkumin päällä maaten.

Ton matkan ois voinu lentää, mutta tälläsille kermapersematkustajille toi bussikokemus oli ihan jees. Kuvitelkaa bussi jossa jousitusta ei käytännössä oo ja kapeet, epätaseset vuoristotiet. No vaikka oli perse oli hellänä, niin oli se ehdottomasti sen arvosta.

Mulle matkasta teki rakkaan toki myös se, että tutustuttiin Jorgeen ja Michealiin ihanaan.

Meijän oli tarkotus käydä syömässä ja käydä yksillä ennen nukkumaanmenoa, mutta törmättiin Jorgeen ja Michaeliin, Kanadalaiseen pariskuntaan joihin tutustuttiin bussimatkalla Vang Viengiin ja jotenkin se ilta venähti. Kolmen jälkeen Anna repi mut korvasta nukkumaan, just kun mulla oli oikeen mielenkiintonen keskustelu menossa pojan kanssa jolla oli musta silmä ja tiikerihattu päässä.

Vang Vieng oli ihan hullu paikka. Päiväohjelma suurimmalla osalla oli jotenkin näin: Heräät darrassa, meet aamupalalle jossa voit maata patjalla ja tuijottaa Frendejä jotka pyöri jokaisessa kahvilassa ja ravintolassa nonstop ja jos jaksat niin lähet tubeilemaan (eli lillumaan niillä traktorin renkailla jokeen) jos et niin makaat siinä samassa kohassa siihen asti että toteet että taitaa olla lounaan aika syöt lisää ja tuijotat lisää Frendejä tajuamatta mistään mitään. Päiväunet siinä ravintolassa on ihan sallittuja myös. Sit havahdutkin siihen että päivä on jo pitkällä, että jospa sitä menis suihkuun ja valmistautumaan iltaa varten. Sit samaan raflaan syömään ja juomaan ja sit baariin. Viideltä kotiin ja aamulla koko rumba alkaa alusta. Ja se oli ihan täysin hyväksyttävää.

Vang Vieng on vähän erikoinen paikka. En osaa päättää, että tykkäsinkö vai enkö Voi toki olla, että hengtattiin täysin väärässä seurassa, mutta musta tuntu että päiväohjelma meni about : Heräät darrassa – darra-aamupala – tubeilemaan – muutama tasottava – muutama tasottava lisää – dinneri – lisää viinaa, silmät liikkuu – 03:00 nukkumaan että voit aamulla herätä aamupalalle ja tubeilemaan. Jos oli liian paha darra tubeiluun maattiin ravintolassa X syöden ja tuijottaen Frendejä jotka pyöri joka ikisessä ravintolassa taukoamatta dvd:ltä.

Myös mä pääsin vauhtiin Vang Viengissä…

Hiippailin ovesta ulos ja kun pääsin hotellin pihaan, tajusin että mulla ei oo kenkiä jalassa. Punnitsin hetken että annanko mun 5 euron hennesin släbäreiden vaan olla, mutta koska en ollu ihan varma miten pitkä matka kotiin oli ajattelin että parempi vaan käydä hakemassa ne pirun varvastossut.

Ensimmäinen ongelma oli se, että Philipin huone oli käytävässä jossa oli myös 14 muuta huonetta eikä mulla ollu hajuakaan mistä ovesta olin just astunu ulos. Niinpä kokeilin varovasti paria ovea ennenku osuin oikeeseen. Philip heräs sopivasti siihen että hiivin sisään ja ilme oli aika wtf. Nappasin mun kengät, hihkasin naama punasena see ya:n ja juoksin karkuun luvaten itelleni, että ens kerralla kun unohdan jotain jonkun luo niin annan vaan olla.

Mä oon muutaman ämpärin (toim huom. Laosissa drinkit tarjotaan ämpärissä, ei lasissa) jälkeen ollu aivan täysin ruotsinkielinen (puhun sujuvasti myös saksaa humalassa) ja viihdyttäny Philipiä mm. esittämällä Pippi Långstrumpin kun se tais kysyä kahen päivän tuttavuuden jälkeen, että osaanko siis ruotsia. En ollu kertonu sitä siihen mennessä koska musta oli äärettömän hauskaa ku se puhu musta kavereilleen ruotsiks ja ajatteli etten ymmärrä… Har du sett min apa…

Jossain vaiheessa tultiin siihen tulokseen että ois ehkä kiva nähä paikasta muutakin kun vaan se sama baari, hotellihuone ja ravintola. Niinpä vuokrattiin skootteri, neljällä eurolla ja lähettiin ihmettelemään ympäristöä.

Saatiin ajo-ohjeet ensimmäiselle huolto-asemalle koska bensa oli kovasti vähissä. kun päästiin tankkauspisteelle, tulee paikan työntekijä ilmottamaan, että polttoaine on loppu… Only in Laos… No ajettin ehkä 200m eteenpäin kun skootteri sammu ja todettiin että bensa sitten loppu… Perfect. Ollaan keskellä ei mitään, ohi ajaa sillon tällön traktori jonka omistajat ei puhu sanaakaan englantia. Ihmeteltiin hetkemme, kävin kysymässä neuvoa lähimmälle bensa-asemalle ja palasin Annan luo miettimään mitä vittua me oikein tehään.

Meijän pelastavat enkelit saapu just sillon. Kaks oikein söpöä poikaa ajo ohi ja toinen pysähty kysymään että pärjätäänkö. Sain kyydin lähimmälle bensa-asemalle ja olin niin rakastunu sen 3 minuutin skootterikyydin aikana että oksat pois. En kuollaksenikaan muista nimeä, mutta poika oli ruotsista ja ne viikset ois tehny güntherinkin kateelliseks… No saatiin bensaa, palattiin takas Annan luo saatiin bensaa tankkiin ja kun pojat oli varmistanu että kone lähtee käytiin niin vilkutettiin hyvästit ja jatkettiin matkaa.

Makasin vikana aamuna sängyssä ja tärisin ja rukoilin Annaa että se veis mut pois tuolta. Mulla ei kunto kestäny tota menoa kolmea päivää enempää, mutta ehdottoman hauskaa se oli, kaikesta siitä känniääliömeiningistä huolimatta. En ikinä selviäis hengissä tuol viikko tolkulla, mutta tollanen muutaman päivän nollaus oli kyl tervetullutta.

Meillä oli lennot pois Laosista Vientianesta, joten otettiin bussikyyti sinne.

Siinä missä eka bussimatka meni oikein mukavasti, tää ei. Ensinnäkin istuin ihan takimmaisella penkillä jossa oli kolme paikkaa, mun vieressä istu poika joka näytti Harry Potterilta ja toisella puolella kasa rinkkoja. Mulle jäi tilaa noin puolikkaan penkin verran.

Olin väsyny, huonovointinen ja täydellisen vittuntunu kaikkeen.

Kun oltiin ajettu ehkä tunnin verran rupes Harry Potter tuijottelemaan lattialle. Olin siinä vaiheessa niin raivona koko maailmalle, että ensimmäinen ajatus oli, että tosi kiva nyt Potter alkaa oksentamaan, seuraavaks keksin, että se on joku hullu pervo ja aikoo näyttää mulle weeniensä. Siinä vaiheessa kun uteliaisuus voitti, Potter oli osotellu haaroväliään jo pienen hetken. Kurkkasin ja kiljasin. Kuvitelkaa kolmekuisen koiranpennun kokonen rotta, joka vipeltää penkin alla.

Kuski iski mun kiljasun johdosta jarrut pohjaan. Rotta pelästy, kiipes rinkkaa pitkin edessä istuneen tytön syliin, tyttö pelästy ja hyppäs mun syliin. Potter nauraa vieressä vatsa krampissa. 13 hengen matkustajaryhmä ulos bussista, ovet kiinni ja kuski alottaa metsästyksen sillä aikaa kun kyydissä olijat yrittää saada hermojaan kuriin. En tiiä koska oisin tärissy samalla lailla. En varsinaisesti pelkää rottia, mutta oisin pelästyny vaikka siellä lattialla ois pyöriny vompatti. Potter harmitteli ettei ollu pyydystäny otusta. En oo varma mikä mun reaktio ois, kun vieressäolija ois nostanu se syliinsä.

Vientianessa yö, jossain dodgyssä hotellissa ja hengailua Potterin ja kumppaneiden kanssa. Sen jälkeen nenä kohti Vietnamia.

Mulla oli suuret odotukset Vietnamista. Mun entinen poikaystävä, nykyisin hyvä frendi Kalle lähti vietnamiin kuukaudeks jo viihty sillä reissulla loppujenlopuks 1,5 vuotta. Maassa jossa ei oo aallot kovin hyvät, on siis oltava jotain erikoista.

Anna sai jonkun vatsapöpön sopivasti ekana päivänä joten pyörin lähinnä itekeni ympäri Saigonia aivan täysin pihalla kaikesta. Mä turhauduin tosi pahasti siihen, ettei kukaan oikein puhunu englantia ja oli vaikee löytää mitään yhteistä kieltä. Liikaa turisteja, liikaa ihmisiä helvetisti liikaa liikennettä. Luulen että kun Laos oli niin seesteinen, niin toi koko kaaos iski naamaan viel pahemmin. No kiitin luojaani siitä, että hylkäsin aikanaan suunnitelmat muuttaa Vietnamiin ja yritin sinnitellä. Meille ois pohjosessa ollu kuulemma kasa innokkaita Vietnam-oppaita joten lähettiin parin päivän jälkeen etelään ja  Phu Quociin.

En ihastunu Vietnamiin, toisaalta jos saan joskus Kallen mukaan, niin voin lähteä sinne niin et mukana joku joka pärjää siel. Sais ehkä enemmän irti.

Vietnamin jälkeen oli aika palata kotiin. eli Balille.

Tossa vaiheessa oli kivaa päästä jonnekkin tuttuun ympäristöön. Lisäks kahen viikon pysähdys ja se, että sai oikeesti purkaa tavarat pois rinkasta ja laittaa ne kaappiin oli ihan luksusta. Vaikka toi kolmas kerta Balilla, tutustuin paikkaan varmaan paremmin kun koskaan ennen jo ihan vaan senkin takia että tutustuin suomalaiseen mimmiin Saaraan joka oli asunu tuolla pidempään ja ties paikkoja luonnollisesti ihan erilailla.

Mulle kävi Balit ja unohdin blogin olemassaolon ihan täysin.

Ettei nää venyis ihan kilometrin mittasiks niin poikkasen tän ehkä tästä enkä ees yritä saada maaliskuuta tähän samaan… Jatketaan siitä siis myöhemmin.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply mjss perjantai, tammikuu 11, 2013 at 12:58

    Nää on ihan parhaita postauksia!! muakin alkoi himottaan lähteä maailmanympärysmatkalle!

    • Reply Meri tiistai, tammikuu 22, 2013 at 11:54

      :)

  • Reply sari perjantai, tammikuu 11, 2013 at 16:52

    Pitäis ottaa tavaks ja käydä lukeen just noita maailmanympärys ja aussijuttuja täältä aina välillä :D saa nauraa ääneen, aivan huippua :D

    ihana potter, tuonki tarinan olin jo unohtanu :(

    • Reply Meri tiistai, tammikuu 22, 2013 at 11:54

      :)

  • Reply tintti perjantai, tammikuu 11, 2013 at 18:56

    Nää puolen kilsan postaukset on just parhaita! Varsinkin kun oli hirvee kiire omassa elämässä (missä?) ja maailmanympärireissupostaukset meni ihan ohi. Ja kun sullakin on nyt ihan eri perspektiivi, nii hauskaa luettavaa :)

    • Reply Meri tiistai, tammikuu 22, 2013 at 11:53

      joo se on jännä lukea noita vanhoja juttuja nyt, kun muistaa asiat jotenkin erilailla!

  • Reply eij lauantai, tammikuu 12, 2013 at 17:36

    Vietnamille kannattaa todellakin antaa mahdollisuus,jokainen kaupunki on ihan oma maailmansa.saigonissakin on mielettömät shoppailumahikset ja phan thietissä kite-syrfing aallot,jossa aussit viihtyy:)da lat on mini pariisi monine kahviloineen ja matka ko kaupunkiin on mieleyön,sumuistenvuorien ja pikkukylien läpi,joista ihmiset vilkuttelee sulle kun istut minibussissa:) pienemmissä paikoissa ihmiset tervehtii ja tulee juttelemaan vähäisellä enkun taidoillaan,mutta tosiaan yrittävät silti.ei siis ollenkaan paha åpaikka:)

    • Reply Meri tiistai, tammikuu 22, 2013 at 11:53

      oo oisin halunnu kite-surffaa! mut joo, eiköhän sinne viel joskus uudestaan!

  • Reply tuja maanantai, tammikuu 14, 2013 at 20:07

    Rupesin googlailemaan huvikseni Laosia äsken tän postauksen innoittamana ja huomasin et ne on vissiin kieltäny tubeilun siellä. o_O Yhyy, jäipähän sekin kiva kokematta (toisaalta tällä saamattomuuden määrällä tuskin koskaan itte matkustaisin Laosiin). Täytyy vissiin jatkossa tyytyä Vantaanjoen kaljakelluntaan jos iskee akuutti tarve massakellumiselle. :—D

    • Reply Meri tiistai, tammikuu 22, 2013 at 11:51

      joo siis balilla porukka itseasiassa puhu tosta että se ois kielletty! Tosi hassua kun niin moni meni sinne nimenomaan tubeilun takia… no hauskaa siel oli muutenki..

  • Reply cinderella tiistai, tammikuu 15, 2013 at 01:21

    moikka! ihan pakko kysyä että millon oot ollut tuolla Phu Quocilla tarkalleen? :)

    • Reply Meri tiistai, tammikuu 22, 2013 at 11:49

      en muista tarkkoja päiviä enää :D

    Leave a Reply

    Previous Post Next Post