Terkkuja Balilta! Selvisin ensimmäisestä illasta itkemättä siinä kohtaa baaritiskiä jossa tapasin Viiksivallun viime Balireissulla ja oon onnistunu pidättäytyy lähettämästä sille viestiä, että on ikävä. Vaikka ei ees oo! Tais siis tulee sellanen “voih” olo ku näkee paikan missä lensin melkein selälleni sen skootterin kyydistä ja missä pussattiin ekan kerran…

Palataan kuitenkin viel hetkeks ajassa taaksepäin… Vietnam ja tarkemmin Hồ Chí Minh – City aka Saigon oli vuorossa Laosin jälkeen.

Ne jotka on lukenu mun blogia pidempään, muistaa ehkä mun entisen poikaystävän joka lähti Vietnamiin kuukaudeks ja viihty loppujenlopuks 1,5 vuotta. Mulla oli siis odotukset korkeella ja mielenkiinto tätä maata kohtaan suuri. Jotain ihan hiton erikoista pakko olla maassa jossa ees aallot ei oo erityisen hyvät.

Ensimmäinen ajatus kun pääsee ulos lentokentän ovista on kaaos. Joka paikassa on moottoripyöriä ja vaikka Aasiassa on liikennekaaos aina päällä, niin täällä se tuntu olevan ihan omaa luokkaansa. Tavallaan liikenne on sujuvaa, liikenne säännöt tuntuu vaan olevan ihan täysin vieras käsite. Siinä missä taksi seisoo punasissa valoissa niin skootterit posottaa ohi molemmilta puolilta. Jossain vaiheessa kun kävelin kaupungilla, niin suunnittelin hetken, että oisin ottanu moottoripyöräkyydin ihan vaan kadun yli kun tuntu ettei mihinkään tullu sellasta koloa, että oisin uskaltanu lähtee ylittämään tietä.

Anna jäi hotellihuoneeseen parantelemaan vatsatautiaan, mä lähin tutkimaan ympäristöä ja yritin olla eksymättä. Kuljeskelin ympäri ämpäri katuja ja ihmettelin menoa ja meinikiä. Rakastan tutustua uusiin kaupunkeihin just noin, omalla ajallaan ja omalla painollaan. Toki kaupungista saa enemmän irti kun on mukana joku joka tietää ja tuntee paikat, mutta ehkä loman ei tarvii aina olla niin suorittamista. Ja vaikka meijän yhessä matkustaminen on sujunu ongelmitta, on aina yhtä luksusta kun saa mennä just niin nopeesti tai hitaasti kun haluaa ja jäädä ihmettelemään kaupan ikkunoita ja hedelmäkaupan tarjontaa niin pitkäks aikaa kun itse haluaa.

Saigonissa ei suuria nähtävyyksiä taida juurikaan olla, muutama sotamuseo, jotka ois varmasti ollu mielenkiintosia, mutta ne nyt jää toiseen kertaan. Seuraavalla kerralla haluun mukaan jonkun joka puhuu ees kolme sanaa Vietnamia. Missään muualla en oo vielä pärjänny yhtä huonosti enganninkielellä ja vaikka normaalisti oon haka ymmärtämään vahvoja aksentteja, Vietnamissa olin ihan yhtä pulassa kun mulle puhuttiin. Siinä sitten posotettiin toisillemme englantia ja molemmat ihan yhtä hämmentyneitä kun ei mitään hajua mistä toinen puhuu. Apteekissa turvauduin pantomiiniesitykseen kun hain troppeja Annan vatsaan.

Mikäli meno Hanoissa on yhtään samaa kun Saigonissa, niin oon ihan ilonen, etten sillon aikanani muuttanu sinne. Toki tää liikennekaaos korostuu kun alla on Laos jossa liikennettä ei niin paljoa ole ja muutenkin meno on huomattavasti paljon seesteisempi.

Saigon ei siis tehny muhun kovinkaan suurta vaikutusta, luulen, että haluun antaa paikalle viel toisen mahollisuuden jossain vaiheessa ja nähä varsinkin Vietnamin rannikkoa, jossa on kuulema tosi makeita paikkoja. Pojat harmitteli jo nyt, ettei menty pohjoseen kun sielä ois ollu runsaasti oppaita kahelle blondille…

Yhteensä neljä päivää mitä Saigonissa vietin, ei vakuuttanut mua, Phu Quock, jossa vietettiin muu aika oli kiva, mutta valitsen ennemmin Fijin jossa oli paljon samaa. Toki kohteena toi on edullisempi ja aktiviteettimahdollisuudet varmaan aika samanlaiset, joten miksipä ei. Ens kerralla raahaan vaan sen minun Mathiaksen mukaan, että on joku joka on vähän vähemmän pihalla kun minä.

Monen sydämen Vietnam on vieny, siks pakko antaa vielä toinen mahollisuus… Joudun tekee tän saman reissun ens vuonna uudestaan… Mut kuten meijän Rantapallon pomo totes, niin tää on tavallaan vasta tietojenkeruumatka… Mulla on miljoona uutta kohdetta joissa haluun käydä ja monta vanhaa joissa haluun vierailla uudestaan ja nähä vielä vähän enemmän!