Monthly Archives

helmikuu 2012

Zipperall-arvonta!

Hellurei pallerot!

Jotta ette vihais mua niin paljon radiohiljasuuden takia, niin hyvittelen  sitä vähän näin arvonnan muodossa!

Sain luvan arpoa mun lukijoiden kesken yhden Zipperall-haalarin!

Arvontaan osallistutte tykkäämällä Zipperall-sivusta facebookissa (tää tarkistetaan..) ja sen jälkeen kertomalla kommenttiboksiin mikä värin ja koon otat, jos onni kohdalle sattuu!

Arvonta-aikaa on mun Balireissun loppuun saakka, eli 5.2 23:59 asti :)

Tsemppiä!

Still Alive..

Mä joka päivä päätän, että tänään tsemppaan ja nappaan koneen kainaloon hetkeks ja meen hotellin viereiseen kahvilaan istumaan ja kirjottamaan ees jotain… Mut sit kone oli kaverin huoneessa ja sit oli akku vaan vähissä ja sit ei oikeestaan ollukkaan aikaa… Kauheen rankkaa! :)

Tutustuin sillä aikaa ku Anna oli poissa pariin suomalaiseen tyttöön ja hengaillu niiden kanssa. Tosi rentoa, ei olla tehty mitään kovin ihmeellistä, hengailtu vaan ja kävelty ympyrää. Toissapäivänä istuttiin puol yötä paikallisten kanssa ja kuunneltiin kun ne soitti kitaraa…

Ai ja sit saatoin tavata yhen aika söpön aussipojan jonka rinnalla Matty on ihan kohtalaisessa-tikissä. Se lähti onneks jo kotiin, niin voin taas hengittää normaalisti. Ja ei, mä en ikävä kyllä ehtiny tekemään siitä sellasta ”öljytty mies surffilaudan kanssa”-valokuvanäyttelyä :(

Tää on mun kolmas kerta Balilla ja rakastan tätä paikkaa edelleen vaan niin paljon. Suunnittelin just et ens syksynä on pakko päästä tänne ainakin pariks kuukaudeks, jos vaikka opettelisin taas sitä surffaamista kun täällä ne aallot ei oo niin killerit, niin en huku ihan heti ekaan aaltoon… Kuka lähtee messiin? :D Täytyy tehä kesällä ehkä vähän enemmän töitä ni saa matkabudjetin kuntoon.

Mulla on kauheen vähän kuvia, koska mulla ei oo ollu senn kokosta laukkua jonka jaksaisin raahata mukanani baariin / ulos ja johon kamera mahtuis… Nyt sain vihdoin senkin asian korjattua (Volcomin, RipCurlin ja Roxyn superalet <3) ja yritän ryhdistäytyä tän kanssa, kuvien osalta ainaki, ehkä myös kirjottamisen… Oon kuvaillu täällä jo aiemmilla reissuilla niin paljon, ettei oo samanlaista paniikkia asian suhteen ku yleensä.

Nyt voisin keskittyä tohon mun banana pancakesiin ja sen jälkeen hylätä ton altaan ja viiksivallu2:n tuijottelun ja lähtee rannalle kunhan Anna saa ittensä kiskottua sängystä ylös. Palataan vielä illalla Zipperall-skaban merkeissä :)

…… Okei mun uus söpö aussipoika käveli just tosta ohi… Ja oon aika varma että se väitti mulle lähtevänsä tänä aamuna kotiin :D Hiton sika. :D (syöksyin todella tyylikkäästi pöydän taakse piiloon. )

hups

apuapuapaua.

oon vähän niinkun unohtanu taas blogin olemassaolon. shame on me. anyway, hengissä ollaan ja vaikka mun zeniläisyys viiksivallun suhteen on mennyttä (luojan kiitos mulla ei ole sen puhelinnumeroa, se ois saanu niin monta humalaista ”SHIIIISH MIKSHET SHÄ RHAKASTUNUKKAAN MUHUN?!?!?!-puhelua ettei tosikaan) niin hauskaa on ollu. Ollaan tutustuttu muutamaan ihan huippuun uuteen tyyppiin ja kun on hengaillu niiden kanssa, en oo vaan jaksanu ottaa sitä aikaa, minkä blogi vaatis…

Asteikoilla 1-10 kuinka kieroutunutta on olla vähän ihastunuyhteen tyyppiin vaan siks että se näyttää viiksivallulta? Siis silleen, että kun ekan kerran näin sen, niin sydän pysähty hetkeks, että mitä vittua toi tekee täällä. Viikset vaan puuttu. En oo viel uskaltanu puhuu sille ja toivon et se ehtii lähtee ennenku saan kerättyy tarpeeks rohkeutta, koska muuten oon kohta taas ihan sekasin. Miten tää Bali vaikuttaakin muhun näin? Ei ois ehkä pitäny valita tätä matkakohteeks…

Toisaalta on ihanaa, kun on tuttu paikka. Ei oo koko ajan niin pihalla kun normaalisti, tietää mistä saa parasta pizzaa krapulaan ja mistä parhaat kevätrullat ja mikä pesula ei värjää kaikkia vaatteita vaaleenpunaseks. Lisäks se, että sai purettua rinkan vaatekaappiin on jotain niin luksusta ettei tosikaan. Ajattelin että pidän ton huoneen vaikka lähtisinkin käymään Gilillä, ihan vaan siks, että ei tarvi taas pakata :D

Unohin muistikortin hotellihuoneeseen, joten ette saa kuvia (joita oon ottanu ehkä 4 tähän asti) ja nyt mun pitää alkaa tuijottelee söpöä poikaa joka just istu mua vastapäiseen pöytään. Palataan murut oikein pian! <3

Ai ja Vinkvink, Yves Rocherilta saa koodilla LOVE2012 20% alennuksen koko tilauksesta! Voimassa helmikuun loppuun saakka!

Vietnam – Hồ Chí Minh

Terkkuja Balilta! Selvisin ensimmäisestä illasta itkemättä siinä kohtaa baaritiskiä jossa tapasin Viiksivallun viime Balireissulla ja oon onnistunu pidättäytyy lähettämästä sille viestiä, että on ikävä. Vaikka ei ees oo! Tais siis tulee sellanen ”voih” olo ku näkee paikan missä lensin melkein selälleni sen skootterin kyydistä ja missä pussattiin ekan kerran…

Palataan kuitenkin viel hetkeks ajassa taaksepäin… Vietnam ja tarkemmin Hồ Chí Minh – City aka Saigon oli vuorossa Laosin jälkeen.

Ne jotka on lukenu mun blogia pidempään, muistaa ehkä mun entisen poikaystävän joka lähti Vietnamiin kuukaudeks ja viihty loppujenlopuks 1,5 vuotta. Mulla oli siis odotukset korkeella ja mielenkiinto tätä maata kohtaan suuri. Jotain ihan hiton erikoista pakko olla maassa jossa ees aallot ei oo erityisen hyvät.

Ensimmäinen ajatus kun pääsee ulos lentokentän ovista on kaaos. Joka paikassa on moottoripyöriä ja vaikka Aasiassa on liikennekaaos aina päällä, niin täällä se tuntu olevan ihan omaa luokkaansa. Tavallaan liikenne on sujuvaa, liikenne säännöt tuntuu vaan olevan ihan täysin vieras käsite. Siinä missä taksi seisoo punasissa valoissa niin skootterit posottaa ohi molemmilta puolilta. Jossain vaiheessa kun kävelin kaupungilla, niin suunnittelin hetken, että oisin ottanu moottoripyöräkyydin ihan vaan kadun yli kun tuntu ettei mihinkään tullu sellasta koloa, että oisin uskaltanu lähtee ylittämään tietä.

Anna jäi hotellihuoneeseen parantelemaan vatsatautiaan, mä lähin tutkimaan ympäristöä ja yritin olla eksymättä. Kuljeskelin ympäri ämpäri katuja ja ihmettelin menoa ja meinikiä. Rakastan tutustua uusiin kaupunkeihin just noin, omalla ajallaan ja omalla painollaan. Toki kaupungista saa enemmän irti kun on mukana joku joka tietää ja tuntee paikat, mutta ehkä loman ei tarvii aina olla niin suorittamista. Ja vaikka meijän yhessä matkustaminen on sujunu ongelmitta, on aina yhtä luksusta kun saa mennä just niin nopeesti tai hitaasti kun haluaa ja jäädä ihmettelemään kaupan ikkunoita ja hedelmäkaupan tarjontaa niin pitkäks aikaa kun itse haluaa.

Saigonissa ei suuria nähtävyyksiä taida juurikaan olla, muutama sotamuseo, jotka ois varmasti ollu mielenkiintosia, mutta ne nyt jää toiseen kertaan. Seuraavalla kerralla haluun mukaan jonkun joka puhuu ees kolme sanaa Vietnamia. Missään muualla en oo vielä pärjänny yhtä huonosti enganninkielellä ja vaikka normaalisti oon haka ymmärtämään vahvoja aksentteja, Vietnamissa olin ihan yhtä pulassa kun mulle puhuttiin. Siinä sitten posotettiin toisillemme englantia ja molemmat ihan yhtä hämmentyneitä kun ei mitään hajua mistä toinen puhuu. Apteekissa turvauduin pantomiiniesitykseen kun hain troppeja Annan vatsaan.

Mikäli meno Hanoissa on yhtään samaa kun Saigonissa, niin oon ihan ilonen, etten sillon aikanani muuttanu sinne. Toki tää liikennekaaos korostuu kun alla on Laos jossa liikennettä ei niin paljoa ole ja muutenkin meno on huomattavasti paljon seesteisempi.

Saigon ei siis tehny muhun kovinkaan suurta vaikutusta, luulen, että haluun antaa paikalle viel toisen mahollisuuden jossain vaiheessa ja nähä varsinkin Vietnamin rannikkoa, jossa on kuulema tosi makeita paikkoja. Pojat harmitteli jo nyt, ettei menty pohjoseen kun sielä ois ollu runsaasti oppaita kahelle blondille…

Yhteensä neljä päivää mitä Saigonissa vietin, ei vakuuttanut mua, Phu Quock, jossa vietettiin muu aika oli kiva, mutta valitsen ennemmin Fijin jossa oli paljon samaa. Toki kohteena toi on edullisempi ja aktiviteettimahdollisuudet varmaan aika samanlaiset, joten miksipä ei. Ens kerralla raahaan vaan sen minun Mathiaksen mukaan, että on joku joka on vähän vähemmän pihalla kun minä.

Monen sydämen Vietnam on vieny, siks pakko antaa vielä toinen mahollisuus… Joudun tekee tän saman reissun ens vuonna uudestaan… Mut kuten meijän Rantapallon pomo totes, niin tää on tavallaan vasta tietojenkeruumatka… Mulla on miljoona uutta kohdetta joissa haluun käydä ja monta vanhaa joissa haluun vierailla uudestaan ja nähä vielä vähän enemmän!